Olen huolissani puolisoni lihomisesta, josta on riideltykin. Tuo asia on oikeastaan ainoa, joka vaivaa ja jonka tiedostan.
Meillä kaikki ongelmat liittyvät juuri tähän aiheeseen. Ja riitojen ja väittelyn jälkeen tuntuu, että lähtee ennemmin kävelemään kuin yrittäisi muuttaa itseään. Nyt ei siis ole mistään ihmeiden vaatimisesta kyse!
Emme vain pysty normaalisti keskustellen käsittelemään asiaa. Emäntä lihoo, ja tuntuu ettei se sitä haittaa, mutta minua haittaa. Vähällä kehtaamisella saisi itsensä varmasti kuntoon. Muualla kun sitä ylimääräistä ei ole juurikaan kuin vyötäröllä. Johan se on terveydellekin haitallista, diabeteksen riski kasvaa huomattavasti mm tuosta syystä.
Ihmettelenkin mistä se valaanrasva sinne vyötärölle oikein tulee, kun ei hän kuitenkaan syö niin mahdottomasti. Ja makeisia tai muita herkkuja tuskin ollenkaan. (jos ei salassa). Liikuntaa satunnaisesti harrastaa, mutta ei RIITTÄVÄSTI. Tuntuu vain, että käy harrastamassa, että saa mielenrauhan, eikä tavoite oikeasti ole saada näkyviä tuloksia. Aivan kuin hän ei itse ymmärrä, että täytyisi lisätä sitä hikiliikuntaa yms vatsaliikkeitä, että saisi niitä tuloksia.
Satunnaisella urheilulla tuskin kummoisia tuloksia tulee, mutta ei viitsisi masentaa enempää, kerta kehtaa edes jotain vähän tehdä. Mutta kun se ei riitä, niin ei.
Ikää vasta pari kymmentä, tätä menoa kolmekymppisenä on melkoisen kokoinen...
Muuten on kaunis ja ihana ihminen, mutta miksei tätä asiaa voisi hoitaa kuntoon. Ei sitä täydellistä taida olla olemassakaan, jos muuten on kunnossa, niin jostain muuta on sit ei kunnosa...Enkä täydellisyyttä vaadikaan, vain normaalia vartaloa, ja itsestään huolta pitävää.
Tiedän että on väärin ja sairasta ajatella rakkaastaan noin. Mutta mielestäni asia on niin, että itsensä kunnossa pitäminen vaatii hieman panostamista. Eri asia, jos vaatisin joltain esim. kauneusleikkausta tai jotain muuta, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tällä naamalla ei ulkonäköä paljoa ole vara arvostella, mutta jos pystyn oman vartalonikin pitämään kunnossa, niin miksei toinenkin siihen pystyisi, kunhan vaan viitsii.
Meillä kaikki ongelmat liittyvät juuri tähän aiheeseen. Ja riitojen ja väittelyn jälkeen tuntuu, että lähtee ennemmin kävelemään kuin yrittäisi muuttaa itseään. Nyt ei siis ole mistään ihmeiden vaatimisesta kyse!
Emme vain pysty normaalisti keskustellen käsittelemään asiaa. Emäntä lihoo, ja tuntuu ettei se sitä haittaa, mutta minua haittaa. Vähällä kehtaamisella saisi itsensä varmasti kuntoon. Muualla kun sitä ylimääräistä ei ole juurikaan kuin vyötäröllä. Johan se on terveydellekin haitallista, diabeteksen riski kasvaa huomattavasti mm tuosta syystä.
Ihmettelenkin mistä se valaanrasva sinne vyötärölle oikein tulee, kun ei hän kuitenkaan syö niin mahdottomasti. Ja makeisia tai muita herkkuja tuskin ollenkaan. (jos ei salassa). Liikuntaa satunnaisesti harrastaa, mutta ei RIITTÄVÄSTI. Tuntuu vain, että käy harrastamassa, että saa mielenrauhan, eikä tavoite oikeasti ole saada näkyviä tuloksia. Aivan kuin hän ei itse ymmärrä, että täytyisi lisätä sitä hikiliikuntaa yms vatsaliikkeitä, että saisi niitä tuloksia.
Satunnaisella urheilulla tuskin kummoisia tuloksia tulee, mutta ei viitsisi masentaa enempää, kerta kehtaa edes jotain vähän tehdä. Mutta kun se ei riitä, niin ei.
Ikää vasta pari kymmentä, tätä menoa kolmekymppisenä on melkoisen kokoinen...
Muuten on kaunis ja ihana ihminen, mutta miksei tätä asiaa voisi hoitaa kuntoon. Ei sitä täydellistä taida olla olemassakaan, jos muuten on kunnossa, niin jostain muuta on sit ei kunnosa...Enkä täydellisyyttä vaadikaan, vain normaalia vartaloa, ja itsestään huolta pitävää.
Tiedän että on väärin ja sairasta ajatella rakkaastaan noin. Mutta mielestäni asia on niin, että itsensä kunnossa pitäminen vaatii hieman panostamista. Eri asia, jos vaatisin joltain esim. kauneusleikkausta tai jotain muuta, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tällä naamalla ei ulkonäköä paljoa ole vara arvostella, mutta jos pystyn oman vartalonikin pitämään kunnossa, niin miksei toinenkin siihen pystyisi, kunhan vaan viitsii.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Liikunta kyllä kiinteyttää ja auttaa painonhallinnassa, mutta varsinainen laihtuminen tapahtuu ruokavalion avulla!
Syöttekö säännöllisesti lautasmallin mukaan ja kuuluuko ruokavalioonne paljon kasviksia? Hiilihydraatteja voi vähentää jättämällä enimmät leivänpuputukset ja peruna/pasta/riisiateriat vähemmälle jne. Perustietoa löytyy pilvinpimein netistä, kirjastosta ja lääkäriltä, joten tässä lienee turha puuttua tuohon.
Nuorilla naisilla voivat hormonaalisetkin asiat vaikuttaa painoon! Onko puolisollasi kenties e-pillerit käytössä? Jotkut pillerit saattavat nostaa painoa ja aiheuttaa muitakin oireita.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuuttakaan ei kannata sulkea pois! Se on melko yleinen sairaus etenkin naisilla ja se voi tulla jo nuorena. Painonnousun lisäksi muita oireita voivat olla monesti esim. väsymys, haluttomuus, masentuneisuus, palelu, vatsan toimimattomuus, unihäiriöt jne.
Kyllä sillä e-pilsut on, voi vaikuttaa asiaan?
Lisäksi väsyneisyyttä on, mutta johtunee rankoista hommista mitä tekee.
Olisi hyvä saada vatsan aluekin kuntoon, ei näyttäisi raskaana olevalta.
Eikös ne tarkasta vuosittain kun käydään uusimassa e-pilleriresepti, että kaikki on kunnossa?
Miten tuon kilpirauhastoiminnan voi tarkastaa helpoiten? En tiedä onko hän itse yhtä innostunut ratkaisemaan syyn lihomiseensa, mutta innostusta voisi lisätä kuntoilun osalta ja lisää motivaatiota laiduttamiseen.
Eipä olla lautasmallin mukaan syöty. Syömme melkein poikkeuksetta ruisleipää. Hedelmiä se syö vissiin päivittäin, itse en. Vatsan alueella siis on sitä ylimääräistä reiluhkosti. Löysää hyllyvää valkeata läskiä :s
Olisiko jotain ehdotuksia kuinka tuosta asiasta voisi keskustella järkevästi? Tiedän, että se on vaikea asia puhua, mutta tärkeä, koska vaikuttaa suuresti suhteeseemme.
Olisiko joku ruokapäiväkirja hyvä pitää? Vaikea tietty kirjata määriä, jos on tehnyt vaikka perunoita ja kastiketta tai keittoa, että minkä verran otti annokseensa. Tuntuu, että sillä on vähän usemmin nälkä kuin minulla. Varmaan onkin, koska on sitä massaa enemmän.
Vatsalihasharjoitteitakin olen kannustanut tekemään, ja niitä tekikin sen puoli vuotta melkein joka ilta. Mutta nyt on se vähäinenkin innostus jäänyt pois. Olen koittanut muistuttamalla kysellä, että onko tullut tehtyä, mutta se on kuulemma kyttäämistä. Eli se siitä. Eikä tuonut näkyvää tulosta nuo vatsalihasharjoitteetkaan.
Itse niitä myös teen melkein joka ilta, ja kyllä sillä vähän jo tuloksiakin näkee. Tietenkin jos on 10-15 senttiä ylimääräistä massaa vatsalihasten päällä, niin ei sieltä alta ihan helpolla lihakset erotu.
Eli paksu läskimassa pitäisi saada pois. Onko rasvaimu ainoa keino? Siitä ei uskalla heittaa edes ajatusta, lähtö koittaa sen jälkeen, ansaitusti.
Haluaako naisesi itse laihduttaa?
Kysyppä sitä ensin häneltä.
Jos hän on itse tyytyväinen itseensä sellaisena ei hänen tarvitse laiduttaa sinun takiasi.
Jos hän ei kelpaa sinulle sellaisena kuin hän on niin suksi mäkeen!! et ole hänen arvoisensa.
Joo, kannattaa jutella lääkärille pillereistä, jos tuntuu, että kyse on siitä. Lääkkeen vaihto saattaa auttaa.
Kilpirauhasen häiriöt näkyvät verikokeesta! TSH- ja T4V-arvot pitäisi otattaa labrassa, jotta näkisi onko rauhasessa vikaa. Eli jos on muitankin oireita, niin ensin lääkäriin ja sitä kautta labraan, jos paikkakunnalla ei ole labraa, johon voi mennä ilman lähetettä. (Nuo itsepalvelulabrat alkavat onneksi pian yleistymään!)
Ruokapäiväkirjaa on hyvä pitää ainakin hetken aikaa, että näkee mistä ruokavalio oikeasti koostuu. Syökää lautasmallin mukaan: puolet kasviksia, neljännes lihaa tai kalaa ja toinen neljännes lisuketta. Desimitankin voi ottaa käyttöön, jos tuntuu, että annokset ovat liian suuria. Kaikkea rasvaa ei kannata poistaa ruokavaliosta, sillä ilman hyviä rasvoja (kasviöljyt, pähkinät jne.) elimistö ei toimi kunnolla ja laihtuminenkin hidastuu.
Vatsalihasliikkeet tehoavat kyllä lihaksiin siinä missä muutkin lihasliikkeet, mutta kuten itsekin totesit, eivätpä ne sieltä rasvan alta kovin hyvin näy. Oikean ruokavalion avulla siis laihtuu eli rasvaa katoaa ja liikunnan avulla kiinteytyy.
Älä ihmeessä heitä mitään kommenttia rasvaimusta, se tappaa viimeisenkin innostuksen! Koittakaa säätää ruokailutapojanne paremmiksi ja harrastakaa liikuntaa yhdessä ihan rennolla asenteella, mutta useita kertoja viikossa. Vähitellen liikkuminen maistuu paremmin ja siihen jää jopa koukkuun.
Keskusteluun on sinänsä hankala antaa neuvoja, kun ei tunne ihmisiä. Suora töksäytys voi olla paha jollekin, toinen taas tykkää rehellisestä mielipiteestä. Motivaatiokin lähtee ihmisestä itsestään, siihen on kovin vaikea toisen ihan suoraan vaikuttaa. Tärkeintä on mielestäni se, että kannustat puolisoasi ja kehut kun tulee onnistumista! Positiivinen palaute on kaikkein paras kannustin! :)
Pitäkää nyt jotain rajaa tuossa läskistymisen ylistämisessä. Lihavuus aiheuttaa valtavia terveyshaittoja ja totta kai keskustelun aloittaja on huolissaan puolisostaan. Nainenhan saattaa vaikka kuolla lihavuuteensa. On aivan oikein että vastuullinen kumppani yrittää estää tällaisen.
Aloittajalle suosittelen, että yrität keksiä jonkin liikuntaharrastuksen, jota voitte tehdä yhdessä. Silloin kiinnostuksesi siihen ei vaikuta kyttäämiseltä. Myös syömispuolessa kannattaa lähteä siitä että te syötte terveellisesti. Ei siitä että hän syö niin että laihtuu.
"Löysää hyllyvää valkeata läskiä"
mistäs sinä sen läskin värin näet? tarkotatko siis että mahan iho on valkoinen? no motivoi ittes viemään se emäntäs aurinkolomamatkalle niin maha lakkaa olemasta valkoinen. tummempi ihon väri saa mahanki näyttämään pienemmältä.
ja miksi vitussa siitä rakkaasi mahasta pitäisi pystyä keskustelemaan järkevästi? haluaisikohan kukaan mieskään keskustella oman vehkeensä koosta ja kuulla sen olevan liian pieni, vaikka vähällä vaivalla sitä voisi pumpputreenin avulla kasvattaa... näin esimerkiksi. tiedät varmasti, että maha ja ylipäätään vartalo on naiselle arka paikka siinä missä joillekin miehille vehkeen koko, joten miksi sun pitää vielä saada hänet tuntemaan itsensä vieläkin huonommaksi? taidat nauttia siitä, että voit marttyyrinomaisesti ruikuttaaa puolisosi vartalosta. älä esitä uhria tai yritäkään keskustella asiasta, jos et ensin tee jotain, esimerkiks terveellistä ruokaa ja taloutenne ostokset.
jos se sun kumppanisi mahan koostumus on huono vain sinun mielestäsi, eikä kumppanisi tai naapurin setä ole samaa mieltä, niin se on kyllä sinun suhtautumisesi joka teidän suhdettanne pilaa. et voi syytellä omista ongelmistasi kumppaniasi. muuttaa voit ainoastaan ittees, et toisia.
Tiedätkö että se loukkaa ihmistä henkisesti että fyysisesti,? Itsellä ylipainoa oli noin 25kg eli olin hirveän kokoinen, näin itseni rumana, muttei kukaan haukkunut vaan itseäni rupesi vituttamaan kun ei kukaan sanonut painostani mitään vaikka itse näin itseni törkeänä läski kimpaleena.. Halusin pistää itse omin käsin elämäni kuntoon ja laihdutin itseni ensiks 70kg ja sitte vielä siitä 15kg eli yhteensä 40kg, ja nykyinen paino on 55kg, hui.. Se on paljon ja hävettää.. Älä hauku vaimoasi se loukkaa häntä eikä laihduttamisesta tule mitään, hän varmasti toivoo että hän pääsisi ihannepainoon, mutta se pitää tapahtua niin että kukaan ei siitä mainitse.. Itsellä paino nousi kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi, se aika oli hirveetä.. Mutta elämä hymyilee nyt=) Toivon teille pelkkää hyvää..=)
terapiaa sille ihanalle kumppanillesi ja näytät rehellisesti hänelle, mitä olet tänne kirjoittanut. ei jää sitten mitään epäselvää asian suhteen. testaa suhteesi toimivuus, jos olet noin vakuuttunut asiastasi. painonnousu voi olla monista asioista kiinni, kuten täällä olet saanut viestiketjussa vastauksia. oletko varma, että kumppanisi on vielä tyytyväinen sinuun ja suhteeseenne. oireileeko näin?
mikäli ylipaino on itsellesi kynnyskysymys, kannattaa harkita ehkä eroa kumppanistasi, jotta tästä projektistasi ei tule hänelle henkinen helvetti.
Liikunta on tärkeää elimistön liikuntakyvyn ja kunnon ylläpitämiseksi, mutta energiankulutusta sillä ei kovin kummoisesti pysty lisäämään, eli painonhallinnassa ja laihdutuksessakin liikunta ei ole se ratkaiseva tekijä. Apua siitä voi olla, mutta yksin liikunnan vähäisyys ei ole lihottanut, eikä yksin sillä laihdukaan. Tunti hikiliikuntaa ei kuluta suklaapatukankaan verran eikä vatsalihakset ole järjen suuri lihasryhmä, että siihen keskittyminen poistaisi läskiä. Ihmeellisiä ovat ihmisten käsitykset painonhallinnasta.
Eniten on väliä sillä, mitä sieltä suusta alas menee, ja siihen on sinunkin helppo vaikuttaa, jos alat tekemään taloutenne ruoat. Sanot, ettei hän syö niin kovin mahdottomasti. Etpä kuitenkaan vaivautunut kertomaan tarkemmin, että mitä syötte. Joitakin ruokia kun ei tarvitse syödä kovin mahdottomasti, että saa sitä massaa kehoonsa. Vähän vaikea neuvoa siis, kun en tiedä todellisia ongelmia, mutta arvelen teidän ruokavalionne sisältävän paljon prosessoituja ruokia. Leipä, margariini ja maito ovat jalosteita siinä missä makkarakin, joten sieltä voisitte nippasta, ja lisätä kuumentamattomien ja käsittelemättömien ruokien osuutta. Eli joka päivä pitäisi syödä pari hedelmää, pari kourallista marjoja, pikkukourallinen siemeniä (esim. auringonkukan, pinjan, kurpitsan) ja tietty niitä kasviksia noin kokonaisen lautasellisen verran. Punainen liha kannattaa vaihtaa kanaan ja kalaan, ja kerran viikossa pitäisi syödä rasvaista kalaa (kuten lohi). Kalan rasvalla on tutkittu olevan energiankulutusta lisäävä vaikutus, ja kalalla on myös hyvä kylläisyysarvo. Maitotuotteiden käyttöä kannattaa rajoittaa, sillä niissä oleva laktoosi on elimistölle ihan koko lailla sokerin veroista, ja fiksu ihminen kai keksii muitakin kalsiuminlähteitä kuin mitä valtion sponssaamat virastot meille tyrkyttää.
Stressiä pitää välttää, se aiheuttaa kortisolineritystä, joka lisää rasvan kertymistä mahan alueelle. Liikunta voi lievittää stressiä, mutta tärkeintä on hyvänlaatuinen ja säännöllinen uni. Valvooko puolisosi paljon tai stressaako jostain, esim. painonpudotuksesta? Siinäkin voisit olla parempi apu: lievitä taakkaa ja ole tukena, äläkä painosta.
No, kyllä nyt kovin vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on se, ettet hyväksy ja kunnioita ystävääsi sinä ihmisenä, mikä hän on, vaan yrität manipuloida häntä omaan malliisi. Tunget nenäsi alueelle, mikä ei ole omaasi ja alat määräilemään siellä. Tällä tyytymättömyytesi viestittämisellä hänelle ainakin saat aikaan sen, että lihominen jatkuu.
terapeuttina varmaan ymmärrät miten perseestä tuo vastauksesi oli, niin sanotusti. Terapeutti ei koskaan väitä, että kaikki ihmiset reagoivat samalla tavalla, koska hän tiedostaa että kyseessä on yksilö omine reagoimistapoineen. Eli miten voit ihan pokkana väittää, että tällä tavalla puoliso vain jatkaa lihoamista?
Ihmisellä on periaatteessa kolme tapaa reagoida, ensimmäinen on asian kieltäminen (en ole lihava, joten en myöskään laihduta), marttyyriasenne (yhyy, miksi en kelpaa tällaisena sinulle) ja relistinen tapa (ihanko totta? enpä ole itse huomannutkaan, hyvä kun sanoit). Käytännössä reagointitapoja on enemmänkin ja saattaavat jopa esiintyä peräkkäinkin, lähinnä se riippuu ihmisen minäkuvasta, itsetunnosta, luottamuksesta sanojaa kohtaan, henkilöhistoriasta yms.
Mikäli aloittaja tuntisi puolisonsa, niin hänen ei täällä tarvitsisi ohjeita kysellä. Eli aloita tutustumalla puolisoosi ja aina varmin keino aloittaa on ns. hyvällä, eli kehitä yhteinen liikuntaharrastus. Jos taas puolisosi on realisti, niin sano asiasta suoraan, ei halveksivaan sävyyn, ei vertaamaalla muihin naisiin, ei tekemällä siitä ulkonäköasiaa vaan kertomalla aloituksessasi esittämäsi terveyteen vaikuttavat asiat.
Miehelläni on verenpainetauti ja olen pakottanut hänet pudottamaan 15 kg painostaan, koska en halua hänen kuoleban ja jättävän neljää lastaan isättömiksi vain kontrolloimattoman syömisen takia. Olenko minäkin siis terapeutin mielestä sortunut kyvyttömyyteen hyväksyä ja kunnioittaa puolisoani sinä ihmisenä jona hän on? Kenties, mutta rakkaudessa on kyllä kyse muustakin kuin hyväksymisestä, nimittäin huolehtimisesta, välittämisestä, toisen turvallisuudesta huolehtimisesta...
Sinulla on oikea ja lääketieteellisesti pätevä syy huolehtia miehesi syömisistä ja jopa painostaa häntä laihtumaan.
Mutta ongelma minusta on tässä nimenomaan siinä, että aloittajan tekstistä ja jatkokommenteista voi minusta lukea, että tällä naisella ei edes ole paino-ongelmaa.
Aloittajan käsitys "valaanrasvasta" vyöräröllä on melko varmasti aivan luonnollinen, naisellinen, terve vatsa. Jos nainen on ollut seurustelun alkaessa kovin nuori, on hänen vartalonsakin ollut nuoren tytön.
Kun naiselle tulee ikää lisää, niin vatsaankin kehittyy se pieni kumpu.
Rasvaton sixpack naisella on mahdollinen, mutta se ei ole luonnollinen olotila aikuiselle naiselle.
Jotta voisi paremmin arvioida, mistä tässä oikeasti on kysymys (aidosta huolesta aidosti lihavan naisen terveyden takia, vai täysin epärealistiset, puhtaasti esteettiset odotukset), pitäisi tietää naisen BMI ja hänen vyötärönsä ympärys.
Veikkaan että molemmat ovat erittäinkin hyvin normaalin rajoissa.
Nimimerkki "lue huolellisesti" kirjoittikin jo oleellisen, joten en sitä lähde toistamaan. Mitä terapia-kysymykseen tulee, mitäs luulet, kuinka monta puolisoa, mutta varsinkin naista tulee terapiaan valittamaan, että mies ei hyväksy sellaisena, kuin on. Tämä asenne vaan masentaa kyseistä henkilöä ja puolestaan lisää ongelmakäyttäytymistä, esim. ylensyöntiä. Mitä omaan esitykseesi erilaisista reaktiomuodoista tulee, se vaikuttaa vieraalta ja puutteelliselta. Ehkä kerrot siitä enemmän ja varsinkin sen lähteen?
Aäskeisen kritiikki taisi kyllä lähinnä kohdistua tapaasi esittää ehdottomia totuuksia "terapeutti" nimimerkillä ja ehdottomuus ei koskaan ole kenenkään ammattilaisen tapa kommentoida mitään, ainakaan tällaisilla keskustelupalstoilla. Kyse ei ollut siitä onko aloittajan puoliso oikeasti ylipainoinen vai onko kyseessä vain miehen subjektiivinen mielipide puolisonsa koosta, vaan se miten "terapeutti" voi esittää tuollaisen kommentin, josta saa sen käsityksen että kaikki reagoivat palauutteen antoon jatkamalla lihoamista. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa ja sellaisen väittäminen on ammattitaidottomuutta ja vastuuntunnottomuutta.
Tosin täällä esiintyy jos jonkinlaista oman itsensä nimeämiä kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita ja terapeutteja.
"Rasvaton sixpack naisella on mahdollinen, mutta se ei ole luonnollinen olotila aikuiselle naiselle. " käsittääkseni aloittaja ei puhunut mitään sixpackistä vaan oli lähinnä huolissaan vyötärölle kertyneestä rasvasta ja asiantunijanahan sinun pitäisi tietää a)suomalaisilla naisilla on nykyään enemmän keskivartalolihavuutta kuin koskaan b)rasva vatsan/vyötärön seudulla on aina vaarallista riippumatta painoindekseistä, vartalonmallista, iästä tms. tekijöistä. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan vyötärönympärys naisella (olipa minkäpituinen tahansa) yli 71 cm lisäsi jo huomattavasti kuolleisuutta ja tämäkin mitta on niin pieni, ettei siihen mahdu kovinkaan moni suomalaisnainen. Meillä normaalit vartalonympärykset huitelevat tutkimusten mukaan tuolla 77-87, joka on jo selkeä riski. Eli mikäli aloittajan puoliso on suomalaisnaisen prototyyppi vyötärönmittojensa suhteen niin hän on selkeässä riskiryhmässä ja on tilastollisesti keskivartalolihava.
Minuakin kiinnostaisi tietää, minkä alan terapeutti oikein olet? Onko sinulla esimerkiksi lääketieteellinen koulutus? Tällaisiin palstoihin titteleillä osallistuminen on monien ammattien eettisissä ohjeissa kyseenalaistettu ja jokainen ammatti-ihminen ymmärtää täysin miksi.
En ole tuo "terapeutti" vaan ihan toinen ihminen.
Pointtini on edelleenkin, että meillä ei tässä tilanteessa ole mitään muuta tietoa kuin ketjun aloittajan selkeästi värittynyt kommentointi ("valaanrasva" jo terminä kertoo kaiken oleellisen).
Minusta nimenomaan on luultavaa, että se, mitä aloittaja väittää lihomiseksi ja vyötärölle kertyneeksi massiiviseksi rasvamääräksi, ei ole sitä muuta kuin hänen silmissään.
Tätä asiaa on aivan turha kommentoida, niin kauan kuin emme tiedä kyseisen naisen mittoja luotettavasti (pituus, paino, vyötärön ympärys).
Aika huvittavaa, että luulet edellisenkin nimimerkin olevan oma kirjoitukseni. No, empä todellakaan ole sillä tasolla, että lähtisin täällä toisella nimimerkillä itseäni puolustelemaan. Ei pidä verrata muiden käyttäytymistä omiin temppuihinsa. Mitä terapiaan tulee, täällä en ole terapeutin hommissa ollenkaan, joten sanonkin vain sen, mitä niissä ei voisi päin naamaa sanoa.
Kiitos tietoiskusta. Täällä taitaa kirjoitella joku, jolla on tapana esiintyä useimmilla nimimerkeillä samoissa ketjuissa, joten en nyt oikein tiedä, oletko ihan uusi osallistuja. Kerrohan nyt vaikka itse ensin itsestäsi, kun olet minunkin persoonastani ja koulutuksestani kiinnostunut. Vaikuttaa reilummalta näin.
Kiitos tietoiskusta. Täällä taitaa kirjoitella joku, jolla on tapana esiintyä useimmilla nimimerkeillä samoissa ketjuissa, joten en nyt oikein tiedä, oletko ihan uusi osallistuja. Kerrohan nyt vaikka itse ensin itsestäsi, kun olet minunkin persoonastani ja koulutuksestani kiinnostunut. Vaikuttaa reilummalta näin.
Vyötärö 113cm, eli aika kaukana ihanteesta!? Eli tuskin huoleni on aivan tuulesta temmattu? Vai onko tuo 'normaali' aikuistuvan naisen vatsakumpu? Ei hitossa ole!!
Kumpi sinua oikeasti vaimosi lihoamisessa huolestuttaa muuttuva ulkonäkö vai terveydelliset tekijät? Tuli vain mieleen, että terveydellisistä syistä kyllä stressikin (esimerkiksi jatkuvat riidat lihoamisesta)voi altistaa paitsi itse lihoamiselle niin myös ihan sydän- ja verisuonitaudeille.
Minä lihosin lasten myötä pikkuhiljaa ihan valtavasti, mutta mieheni ei koskaan sanonut sanaakaan. Kun vihdoinkin päätin laihduttaa entisiin mittoihin niin hän ei silloinkaan tehnyt asiasta numeroa, lähti vain kanssani lenkille ja oli tukenani. Rehellisesti sanottuna en olisi missään nimessä kestänyt rakastamani ihmisen suusta sellaisia kommentteja kuin sinä viestissäsi lauoit ja jos hän olisi sanonut jotakin tuohon tyyliin, niin laihdutus olisi loppunut siihen ja pahimmassa tapauksessa olisin kyseenalaistanut koko rakkautemme. Kyllä sen tunteen täytyy olla jossakin syvemmällä kuin vyötärön rasvamakkaroiden paksuudessa!
"Nyt ei siis ole mistään ihmeiden vaatimisesta kyse!" Asenteesi on hieman kyseenalainen. Laihduttaminen ei todellakaan ole kaikille helppoa ja joskus itsestänikin tuntui, että ihmeidentekokin olisi helpompaa kuin saada ne ylimääräiset 20kg pois. Tosin sain ne ja olen ikuisesti kiitollinen mieheni asialliselle ja empaattiselle tuelle.
Myös sen verran, että esim. itselläni on hormonaalinen häiriö, sairaus, jota ei voi parantaa. Ko. sairaus altistaa ylipainolle, suuri osa tätä sairastavista on ylipainoisia.
Tämä ei ole koko selitys, sillä osa sairastavista on myös normaalipainoisia. Toinen selitys on se, että syö liikaa. Mutta esim. itse syön todella järkevästi, mutta kilot ovat todella tiukassa. Minulle esim. tuollainen normaaliksi sanottu laihdutusvauhti 1 kg/vko on aivan mahdoton saavuttaa - lääkärin ja ravitsemusterapeutin toteama asia. Minä yritän pikkuhiljaa. Lähinnä n. 1 kg/kk tahdilla. Hidasta, mutta toivottavasti pysyvää.
Eli ei kannata aina sanoa, että "itsestä huolehtiminen" käy helposti. Minun täytyy noudattaa melkoisen tiukkaa ruokavaliota, vaatii todella hurjaa itsekuria. Ja kun repsahtaa, se näkyy heti. Enkä puhu mistään syömisorgioista... Ko. sairaus tekee sen, että painoa tulee herkästi ja se ei millään vartalostani luopuisi.
Senkin vuoksi aina ottaa aivoon nämä "kun minäkin pystyn niin täytyyhän kaikkien muidenkin". Ei se aina ole niin yksinkertaista.
Minulla on sama homma: hormonaalinen sairaus ja kilot ovat raivostuttavan tiukassa! Pari illanistujaissämpylää syötyäni tiedän, että nestettä kertyy. Seuraavana aamuna vaaka näyttääkin kahta kiloa enemmän ja taas menee melkein viikko, että tilanne palautuu...
Tiukka ruokavalio ja 1-2 tuntia reipasta liikuntaa joka päivä. Niillä saan kilon kuussa pois. Nyt on kuusi kiloa vuodenvaihteesta lähtenyt, sentään. Tällä kuurilla "normaali lihava" olisi jo laiha!
Kylläpäs keskustelu äityi tiukaksi. No, siis naiseni mittoja en aivan täysin tiedä, koska painoaan ei ole koskaan sanonut enkä uskaltanut kysyä. Pituutta n.168, mutta paino on kuitenkin yli 80kg. Vyötärön ympärys on yli 100, koska tosiaan maha näyttää siltä kuin olisi raskaus jo pitkällä. Ainakin 10-15 senttiä voisi suoraan vuolla pois eikä sittenkään olisi lautavatsa. Eli nyt ei ole kyse jostai mikä vain näyttää minun silmissäni liialta.
Pääasia kuitenkin, että saimme keskusteltua hienovaraisesti asiasta. Aloitimme seuraamaan mitä suuhun laittaa, eli ruokavalio. Siitähän kaikki lähtee, niin kuin on joka paikassa sanottu.
Sitten liikuntaa siihen päälle.
En haluaisi olla niin pinnallinen, että tuollainen asia vaivaisi. Ja sen näkee koko ajan, ja väistämättä tulee mieleen myös mitä riskejä se tuo terveydellisestikin.
omasta tahdosta,ei toinen voi toista pakonomaisesti painostaa,kyllä hän varmasti ylikilonsa tietää ja se voi olla asiana hänelle hyvinkin pahan tuntoista jos siitä aina huomautellaan.
Jos minun mies kantais tuollatapaa kiloistani vastuuta,niin kenkää tulis ja uuden muijan sais katella.
Eihän tuollaista polemiikkiä viittis kukaan kuunnella,että niin ollaan jo pitkällä että riitojakin syntyy ylikiloista.
Toinen vaihtoehto mitä esittäisin miehelleni olisi se, et pidä sä tuota mun kukkahametta,mä pidän housuja ja Souvot...