Olen huolissani puolisoni lihomisesta, josta on riideltykin. Tuo asia on oikeastaan ainoa, joka vaivaa ja jonka tiedostan.
Meillä kaikki ongelmat liittyvät juuri tähän aiheeseen. Ja riitojen ja väittelyn jälkeen tuntuu, että lähtee ennemmin kävelemään kuin yrittäisi muuttaa itseään. Nyt ei siis ole mistään ihmeiden vaatimisesta kyse!
Emme vain pysty normaalisti keskustellen käsittelemään asiaa. Emäntä lihoo, ja tuntuu ettei se sitä haittaa, mutta minua haittaa. Vähällä kehtaamisella saisi itsensä varmasti kuntoon. Muualla kun sitä ylimääräistä ei ole juurikaan kuin vyötäröllä. Johan se on terveydellekin haitallista, diabeteksen riski kasvaa huomattavasti mm tuosta syystä.
Ihmettelenkin mistä se valaanrasva sinne vyötärölle oikein tulee, kun ei hän kuitenkaan syö niin mahdottomasti. Ja makeisia tai muita herkkuja tuskin ollenkaan. (jos ei salassa). Liikuntaa satunnaisesti harrastaa, mutta ei RIITTÄVÄSTI. Tuntuu vain, että käy harrastamassa, että saa mielenrauhan, eikä tavoite oikeasti ole saada näkyviä tuloksia. Aivan kuin hän ei itse ymmärrä, että täytyisi lisätä sitä hikiliikuntaa yms vatsaliikkeitä, että saisi niitä tuloksia.
Satunnaisella urheilulla tuskin kummoisia tuloksia tulee, mutta ei viitsisi masentaa enempää, kerta kehtaa edes jotain vähän tehdä. Mutta kun se ei riitä, niin ei.
Ikää vasta pari kymmentä, tätä menoa kolmekymppisenä on melkoisen kokoinen...
Muuten on kaunis ja ihana ihminen, mutta miksei tätä asiaa voisi hoitaa kuntoon. Ei sitä täydellistä taida olla olemassakaan, jos muuten on kunnossa, niin jostain muuta on sit ei kunnosa...Enkä täydellisyyttä vaadikaan, vain normaalia vartaloa, ja itsestään huolta pitävää.
Tiedän että on väärin ja sairasta ajatella rakkaastaan noin. Mutta mielestäni asia on niin, että itsensä kunnossa pitäminen vaatii hieman panostamista. Eri asia, jos vaatisin joltain esim. kauneusleikkausta tai jotain muuta, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tällä naamalla ei ulkonäköä paljoa ole vara arvostella, mutta jos pystyn oman vartalonikin pitämään kunnossa, niin miksei toinenkin siihen pystyisi, kunhan vaan viitsii.
Meillä kaikki ongelmat liittyvät juuri tähän aiheeseen. Ja riitojen ja väittelyn jälkeen tuntuu, että lähtee ennemmin kävelemään kuin yrittäisi muuttaa itseään. Nyt ei siis ole mistään ihmeiden vaatimisesta kyse!
Emme vain pysty normaalisti keskustellen käsittelemään asiaa. Emäntä lihoo, ja tuntuu ettei se sitä haittaa, mutta minua haittaa. Vähällä kehtaamisella saisi itsensä varmasti kuntoon. Muualla kun sitä ylimääräistä ei ole juurikaan kuin vyötäröllä. Johan se on terveydellekin haitallista, diabeteksen riski kasvaa huomattavasti mm tuosta syystä.
Ihmettelenkin mistä se valaanrasva sinne vyötärölle oikein tulee, kun ei hän kuitenkaan syö niin mahdottomasti. Ja makeisia tai muita herkkuja tuskin ollenkaan. (jos ei salassa). Liikuntaa satunnaisesti harrastaa, mutta ei RIITTÄVÄSTI. Tuntuu vain, että käy harrastamassa, että saa mielenrauhan, eikä tavoite oikeasti ole saada näkyviä tuloksia. Aivan kuin hän ei itse ymmärrä, että täytyisi lisätä sitä hikiliikuntaa yms vatsaliikkeitä, että saisi niitä tuloksia.
Satunnaisella urheilulla tuskin kummoisia tuloksia tulee, mutta ei viitsisi masentaa enempää, kerta kehtaa edes jotain vähän tehdä. Mutta kun se ei riitä, niin ei.
Ikää vasta pari kymmentä, tätä menoa kolmekymppisenä on melkoisen kokoinen...
Muuten on kaunis ja ihana ihminen, mutta miksei tätä asiaa voisi hoitaa kuntoon. Ei sitä täydellistä taida olla olemassakaan, jos muuten on kunnossa, niin jostain muuta on sit ei kunnosa...Enkä täydellisyyttä vaadikaan, vain normaalia vartaloa, ja itsestään huolta pitävää.
Tiedän että on väärin ja sairasta ajatella rakkaastaan noin. Mutta mielestäni asia on niin, että itsensä kunnossa pitäminen vaatii hieman panostamista. Eri asia, jos vaatisin joltain esim. kauneusleikkausta tai jotain muuta, mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tällä naamalla ei ulkonäköä paljoa ole vara arvostella, mutta jos pystyn oman vartalonikin pitämään kunnossa, niin miksei toinenkin siihen pystyisi, kunhan vaan viitsii.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuosta liikkumisesta tuli mieleen, että liikutko itse ja minkä verran? Houkuttele vaimo mukaan esim. kävelemään tai näin kevään tullen vaikkapa pyöräilemään. Ole esimerkkinä itse...
Ottakaa yhteinen kunnonkohotus/laihdutus -projekti. Lyökää vetoa joistakin kilomääristä tai päättäkää, että kun on pudotettu esim. 10 kg teette jotakin extramukavaa.
stressiä ja hidastaa laihtumista.
Voin kertoa miten asiat meillä olivat, ja miten ne ovat nyt. Ehkä saat tästä hieman ideoita.
Mieheni lihoi muutamassa vuodessa useita kymmeniä kiloja kunnes painoi jo niin paljon, ettei meinannut jaksaa kävellä lyhyitäkään matkoja.
Painoa alkoi kertyä alkoholista ja seuraavan aamun krapularuuista. Toinen pahe oli television ääressä syöminen.
Ennen kuin huomasin aloin itsekin jumittua sohvalle television ääreen karkkipussin ja sipsipussin väliin. Välillä yritin ruuan kanssa tarjota salaattia, mutta se ei kuulemma ollut miehen ruokaa.
Eräänä päivänä mieheni koki herätyksen ja tajusi kuinka paljon hänellä on ylipainoa. Hän päätti alkaa syömään terveellisemmin ja jätti kaikki herkut pois. Nyt muutama vuosi myöhemmin mieheni on 60 kiloa kevyempi.
Asiat jota minulta on vaadittu tämän painonpudotuksen aikana:
1. Aluksi pitkää pinnaa kun salaatin syöminen kiukutti.
2. Herkuttelua muualla kuin kotona.
Otan joskus töissä pullaa kahvin kanssa. Kun päätöksen tekee kaupassa eikä kanna kotiin mitään herkkuja, niin ei niitä tule kummankaan syötyä.
3. Kannustusta
Olemme käyneet yhdessä punttisalilla. En ole koskaan ennen käynyt salilla, mutta yhdessä lähteminen on paljon helpompaa. Sama pätee kaikkiin muihinkin lajeihin. Eikä aina tarvitse hiki hatussa urheilla. Olemme alkaneet harrastaa myös haahuilu lenkkeilyä. Haaveilemme yhteisestä asunnosta. Valitsemme aina kaupunginosan ja käymme kävelemässä siellä taloja katselemassa. Energiaa se ei ehkä paljoa kuluta mutta tukee meidän yhteisiä haaveita. Ja ainahan se sohvalla makaamisen voittaa.
Nykyisin teemme enemmän asioita yhdessä. Kun yhteinen aikamme ei ole vain sohvalla syömistä. Vietä sinäkin aikaasi oman puolisosi kanssa niin ehkä keksitte yhdessä ratkaisun. Huomauttelemalla et saa kun pahan mielen teille molemmille.
Oletko ajatellut että naiset pitävät erilaisista urheilulajeista kuin miehet. Jos uskaltaisit lähteä kokeilemaan hänen nuoruuden harrastusta, tanssia tai ratsastusta. Ehkä löytäisitte uuden yhteisen harrastuksen.
Toisaalta, sähän rakastanet naistasi ?
Jos naisesi on vasta parikymppinen niin anna tytön rauhassa pyöristyä, ehkä hän tekee sen normaalin luonnon vaatiman naisellisuuden vasta nyt ..
Tietysti jos se näyttää menevän liian pitkälle niin hänestä itsestähän se on kiinni, hän päättää laihduttaa tai sitten ei .
Tuntuu että se on enempi sun ongelmasi, hyväksytkö naisesi sellaisena kuin hän on vai onko rakkautesi ehdollista,míetippä sitä ..
Toivon silti että rakkaus voittaa sinulla ja naisellasi, hyvää kevättä ja iloa :-)
Heippis!
Tarinasi kuullostaa aika tutulta. Nimittäin oma mieheni harrasti samaa, kunnes tajusi että painostaminen ja "nalkuttaminen" ei johda haluttuun tulokseen ja lopetti sen. Tuloksena kevenevä vaimo, eli minä. Kun valitettavasti asia on niin, ettei alkuun pääse kuin itse. Ei siihen toinen voi juurikaan vaikuttaa muuta kuin niin, ettei tuo kotiin niitä houkutuksia. Olisiko tuosta mitä joku jo mainitsikin, yhteisestä harrastuksesta apua? Niin, että puoli vahingossa saisit puolisosi liikkumaan ja pikkuhiljaa siitä voisi tulla jopa huomaamatta tapa, jota ilman ei voi elää :) Liikkumenn kun lisää hyvänolon tunnetta niin jospa se syömäpuolikin sitten alkaisi sujumaan.
Tuli kyllä mieleen eräs muukin vaihtoehto...tai siis syy lihomiselle. Voisiko puolisosi olla masentunut? TAi onko hänellä muuten huolia?
Mutta summa summarum. Tsemppiä teille molemmille ja älä ole liian kova puolisollesi. Kaiken pitää lähteä ihmisestä itsestään.
Aurinkoista kevättä!