opinnäytetyön esittäminen olisi edessä piakkoin ja pelkään tosissani, etten valmistu koska en kykene pitämään esitystä.. Ennen ei olisi ollut niinkään ongelmaa koska harvemmin ulkopuolisia seminaareihin tuli, mutta nyt sääntömuutosten myötä ei voi arvioida yhtään kuinka paljon ylimääräisiä omaan esitykseen tulee...
Onko kukaan saanut mitään "erityislupaa", että voisi esittää työn vain valvojalle ja opettajalle? kyseessähän on kuitenkin sairaus (ainakin joillain, varmaan suurin osa kuitenkin vähän jännittää) joten eikö koulun pitäisi lain mukaan moiseen suostua? Haluaisin kokemuksia tästä ennenkuin kyselen opettajilta tarkemmin :)
kiiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata!
Onko kukaan saanut mitään "erityislupaa", että voisi esittää työn vain valvojalle ja opettajalle? kyseessähän on kuitenkin sairaus (ainakin joillain, varmaan suurin osa kuitenkin vähän jännittää) joten eikö koulun pitäisi lain mukaan moiseen suostua? Haluaisin kokemuksia tästä ennenkuin kyselen opettajilta tarkemmin :)
kiiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata!
Vastaukset 15
Vanhimmat
No kyllä minä ainakin suosittelisin, että pidät esityksen. Sano aloittaessasi, että jännität...
Eihän siihen kuole ja kaikki varmasti jännittävät.
Tämähän on turvallinen paikka harjoitella esiintymistä. Luulisi, että maisteri joutuu siihen sitten työelämässäkin.
Unohtui kertoa aloituksessani, että en kaipaa tällaisia vastauksia.. ei pahalla mutta tuota kuulee todella useasti: "mitä se pieni jännitys haittaa" "myönnä jännityksesi niin helpottaa".. tehty ja tehty ja ei auta. Pahimpia ovat nämä jotka sanovat, että turhaan haet edes töitä jos kerta noin jännittää..
Kyseessä on kuitenkin vain kouluun liittyvä jännitys, ei töissä ole joutunut jännittämään niin älyttömästi. Toisekseen, ei ole maisteri tutkinto kyseessä vaan amk-lopputyö (huomaa keskustelualueen aihe..) joten en ole edes hakemassa mitään puheenpitäjän töitä ;) Joten, vastauksia tuohoon opinnäytetyön esityksen pitämiseen ja sen järjestelyihin ihmisiltä joilla on siitä Kokemusta, jätetään nyt ne muut analyysit pois :)
Toiselle vastaajalle: propral lääkitys minulla on ja siitä ei ole ollut yhtään mitään apua :/
Moi Mikita!
Mä ymmärrän sun ongelman IHAN TÄYSIN. Itse jännitän TOSI paljon esitelmien pitoa. Oon onnistunut välttämään kaikki mahdolliset esitelmät. Työharjoitteluissa joutuu jotain pintä raporttia pitämään 5 hengen ryhmälle, mutta se on ihan eri asia kun esitelmät. Se kuuluu siihen työhön ja on sellasta yhteistä keskustelua. Mulla on kans propral lääkitys ja se kyllä auttaa siihen ettei sydän jyskytä ja kädet vapise, mutta se ei vie kun ne oireet, ei sitä pelkoa, jonka kohtaa kun pitää esiintyä. no sitten mulla on rauhoittaviakin käytössä, mutta ne taas tekee olon veteläksi ja pelkään että puhe ei olisi niin sujuvaa. PIenemmissä jännitystilanteissa näistä lääkkeistä on apua,mutta en uskalla edes kokeilla toimisko ne jossain, joka on ylitsepääsemätöntä.
Opiskelen lähihoitajaksi ja olen suuntauitunut kuntoutukseen. Opinnäytetyön arvioinnista löysin tyydyttävän kohdalta: "osaa esitellä työn kirjallisesti tai suullisesti" Muita tasoja ei löytyny, mutta mulle riittää se että läpi menee kunhan ei tarvi esittää. :o)
Moi Mikita!!
Mä ymmärrän sun ongelman IHAN TÄYSIN. Itse jännitän TOSI paljon esitelmien pitoa. Oon onnistunut välttämään kaikki mahdolliset esitelmät. Työharjoitteluissa joutuu jotain pintä raporttia pitämään 5 hengen ryhmälle, mutta se on ihan eri asia kun esitelmät. Se kuuluu siihen työhön ja on sellasta yhteistä keskustelua. Mulla on kans propral lääkitys ja se kyllä auttaa siihen ettei sydän jyskytä ja kädet vapise, mutta se ei vie kun ne oireet, ei sitä pelkoa, jonka kohtaa kun pitää esiintyä. no sitten mulla on rauhoittaviakin käytössä, mutta ne taas tekee olon veteläksi ja pelkään että puhe ei olisi niin sujuvaa. PIenemmissä jännitystilanteissa näistä lääkkeistä on apua,mutta en uskalla edes kokeilla toimisko ne jossain, joka on ylitsepääsemätöntä.
Opiskelen lähihoitajaksi ja olen suuntauitunut kuntoutukseen. Opinnäytetyön arvioinnista löysin tyydyttävän kohdalta: "osaa esitellä työn kirjallisesti tai suullisesti" Muita tasoja ei löytyny, mutta mulle riittää se että läpi menee kunhan ei tarvi esittää. :o)
Itselläni on ollut koko viimeisen vuoden ajan paheneva esiintymisjännitys. Puhuin asiasta viimein lääkärille, koska minullakin oli tulossa tärkeä esitys, jota en voinut siirtä tai ohittaa mitenkään. Pyysin lääkäriltä Propral-beetasalpaajaa esiintymispelkoa lievittämään.(Löysin nettiä selaamalla tietoa tuosta lääkkeestä, siksi osasin sitä pyytää.) Ja nehän auttoi! Vahvuutena on 10 mg ja otan yhden pillerin kaksi tuntia ennen esitystä ja toisen tuntia ennen esitystä. Kädet ei vapise, ääni ei vapise ja kasvotkaan ei mene punaiseksi. Ajatus pysyy kirkkaana, kun tutiseva ja vapiseva olo on poissa. En varmaankaan olisi selvinnyt viimeisimmistä esiintymistilanteista ilman tätä lääkinnällistä tukea. Rohkeasti vaan lääkärin pakeille kertomaan ongelma ja hakemaan apua, ettei turhaan tarvitse tärkeää esitystä pilata jännittämisellä.
opinnäytetyöni 25:lle ihmiselle enkä tuntenut heistä ketään! Jännitin niin pirusti: mutta olin valmistautunut esitykseen kunnolla ja otin esiintymisen sen kannalta, että olen itse työni asiantuntija ja haluan kuuntelijoiden saavan selkeän kuvan työstäni.
Alku oli hieman hankala mutta yllätykseksi huomasin, että loppua kohden helpotti ja työstä oli helppo kertoa muutakin, kun kysymyksiä tuli yllättävän paljon.
Todella monet jännittää. Ei siihen välttämättä mitään lääkkeitä tarvitse.
Ja mieti: olet tehnyt ison työn, nyt vaan pieni osa enää jäljellä ja sitten se on ohi :)
Kyllä pitäisi voida esittää vain opeillekin ainaki meiän koulus pystyi...yks hyvä idea vois olla et pistät jotai voimakasta väriä esimerkiksi punasta ylles ku pidät esitelmää...toimi ainaki itellä ku jännitin ja pelkäsin ihan älyttömästi.
Toisaalta sitte ku sä oot pitäny esitelmäs siä kaikkien edes ja se meni tosi hyvin sulle jää tosi onnistunu tunne siitä että sä pystyt oleen vahva. :)
tsemppiä
Olen nyt tokan vuoden AMK -opiskelija. Ekana vuonna kun en tuntenut luokassa ketään (jne jne jne) jännitin ihan älyttömästi kaikkia esitelmiä ym. Pahin oli ehkä 15 minuutin puhe yksin auditoriossa koko luokalle. Joka videoitiin ja analysoitiin.
Tähän mennessä noita esitelmiä on ollut niin paljon, että siihen on tottunut eikä jännitä enään niin paljoa kuin vuosi sitten.
Luulisi että AMK -tasolla on vähän joka kurssissa jonkun sortin esitystä ym. Meille ainakin sanottiin (opiskelen ihan eri alaa kuin aloittaja), että noita esiintymisiä tulee 99 prosenttisella varmuudella sitten työelämässä.
Eikö teillä tosiaan ole ollut mitään luokan edessä pidettäviä juttuja?
Sanoisin samaa mitä joku aiemminkin mainitsi, että menet sinne sillä asenteella, että minä tiedän tästä aiheesta kaiken ja olen tämän aiheen asiantuntija.
Tänä vuonna olen ollut parissa suunnitelma- ja tulosseminaarissa ja toisessa oli 1 opiskelija minun lisäkseni ja toisessa 4. Siittä syystä että seminaarit olivat keskellä päivää, jolloin ykköset - kolmoset olivat tunneilla...
"Meille ainakin sanottiin (opiskelen ihan eri alaa kuin aloittaja), että noita esiintymisiä tulee 99 prosenttisella varmuudella sitten työelämässä."
Niin SINÄ juuri opiskelet ERI alaa kuin aloittaja. Siinä on juuri se ero tuolle esiintymis kysymykselle. Et voi siis olettaa, että aloittaja edes tarvitsisi tällaisia esiintymsiä, kuin sinä, jolla tulee niitä olemaan työelämässä!
"Sanoisin samaa mitä joku aiemminkin mainitsi, että menet sinne sillä asenteella, että minä tiedän tästä aiheesta kaiken ja olen tämän aiheen asiantuntija."
Miksi tämä on niin vaikea tajuta? Kaikki eivät vain ole syntyneet esiintyjiksi! On suorastaan törkeää vaatia kaikkia pitämään puheita tms. luokan eteen, varsinkin jos ei tule ammatissaan esiintymisiä kohtaamaan! Siinä ei auta päähän hokemiset ja asenteen muutokset, jos henkilö vain yksinkertaisesti on persoonaltaan taipuvainen ahdistumaan esiintymisestä. Sellaisen luonteenpiirteen joko omaa tai ei omaa. Koulun tulisi tämä asia todellakin ottaa huomioon!
Vaan onko oikein laittaa opiskelija metsästyskurssille, jonka läpipääsyn ehtona on, että ammut vähintäänkin kaksi hirveä ja nyljet ne vielä? Niin ja tämä kyseinen kurssi olisi kaikille pakollinen. Tulisitteko sitten kaikki tänne ylpeilemään, että kyllä sen kaikkien pitäisi pystyä suorittamaan koska se vain kuuluu koulun antamiin pakollisiin kursseihin? Ja kaikkeen tottuu harjoittelemalla, eikö?
niin, otsikossa pääasia tulikin.. Tosiaan, älyttömästi on tullut vastauksia (olen kirjoittanut muuallekin) joissa on vastattu tyyliin: "kyllä sä pystyt siihen, vaikka vähä jännittää niin kyllä se siitä, oot sitte vahvempi.."
Eh, ei tiiä itkeäkö vai nauraa..
Ensinnäkin: kysymykseni Ydin on se, Pystyykö ja mahdollisesti onko jollekin järjestetty tällainen mahdollisuus koskien opinnäytetyön esitystä? Ei mikään muu.
Toisekseen: kyllä on ollut esityksiä, ja kyllä, melkein joka kurssissa ja ei, ei se jännitys vaan laukea. Luokka on kiva, oppilaita on tosi vähän (alle 20) ja viihdyn enkä ole epäsosiaalinen. Silti tätä on jatkunut, hmm.. vuosia, 10 vuotta? Ja mitä työelämään tulee; töissä ei ole tarvinnut pahemmin jännittää, ja jännitän pienenpientä parityön esittelyä enemmän kuin työhaastattelua joten jotakin on vialla, luulisin.. Eikä kaikki työt sisällä esiintymisiä, onneksi! Suurin haaveeni onkin, että valmistuisin ja pääsisin tuosta kouluahdistuksesta irti ja pääsisin töihin.
Kolmanneksi: olen yrittänyt kolmelle opettajalle kertoa ongelmastani, yksi ei vastannut ollenkaan (laitoin sähköpostia), toinen vastasi erittäin tylysti ymmärtämättä itse ongelmaa ja kolmas sanoi että lääkärintodistusta vilauttamalla ei tarvitse esiintyä. Silloin minulla ei ollut mahdollista saada lääkärintodistusta joten lopetin koulun.. (oli muitakin syitä mutta myös tämä ahdistus ja stressi oli painava syy)
Olen syönyt masennuslääkkeitä, käynyt terapiassa, lukenut kirjoja, yrittänyt antaa itselleni "luvan" jännittää ja jotenkin hyväksynytkin asian. Elämässäni on kaikki muu hyvin, enkä tarvitse masennuslääkkeitä mutta propralit eivät auta esiintymisjännitykseen. Pahinta ei ole punastelu ja tärinä vaan se, kun päässä humisee enkä koe hallitsevani esitystä, itseäni enkä mitään.. :(
Mulla on TÄYSIN sama ongelma kuin sulla!
"..töissä ei ole tarvinnut pahemmin jännittää, ja jännitän pienenpientä parityön esittelyä enemmän kuin työhaastattelua.."
Siis aivankuin suoraan elämästäni! Itselläkin on opinnaytetyön esitys edessä..plus monia muita kurssien tuomia esiintymisiä, valitettavasti. Sille ei vain voi yhtään mitään. Esiintyminen ei vain tule luontevasti, ei koskaan. Se on vain sellainen ominaisuus itsessä ettei sille voi mitään. Ryhmä- ja paritöissä sitä vain antaa toisten puhua eniten ja ite panostaa vaikka vähän enemmän siihen kirjalliseen osuuteen.
Samaa kysymystä itsekin tässä mietiskelen kuin sinäkin..
Hei.
Olen kohtalontoverisi. Ja vihaan todellakin yli kaiken kommentteja tyyliin "kaikki jännittää", "esiintymällä vain oppii esiintymään" jne.
Selvästikään tuollaisten kommenttien laukojat eivät tiedä, minkälaista on, kun jännittäminen muuttuu SAIRAUDEKSI. Siis todellakin sairaudeksi, joka invalidisoi elämän täysin. Itse pystyn tällä hetkellä käymään koulua vain siksi, että olen erityisoppilaan asemassa ja saan jossain alueissa pienryhmäopetusta. Tästä siis tietää kaikki aina erityisopettajia ja kuraattoreita myöten ja minulla on HOJKS. Opiskelen toisella asteella tosin ja meidän opettaja on erityisopettaja myöskin.
Nuorempana yhdessä vaiheessa en puhunut koulussa yhtä ainoatakaan sanaa viiteen peräkkäiseen vuoteen. Ja yhdessä vaiheessa minulla ei ollut 8 vuoteen koulussa ollenkaan kaveria. Ei yhtä ainoatakaan.
Jos koulussa piti lukea ääneen, minut valtasi sellainen kauhu, että en pystynyt sanoa mitään. Liikuntatunneilla seisoin paikoillani, koska en kyennyt liikkumaan. Itse en ole joutunut sairaalahoitoon, mutta tiedän henkilön, joka myöskin on jännittäjä,ja hän oli psykiatrisella osastolla kaksi vuotta. Tiedän kaksi jännittäjää, joilla jäi koko peruskoulu kesken, koska he eivät enää pystyneet käymään koulussa. Kumpikin suoritti sen myöhemmin sairaalakoulussa.
Tällä hetkellä pystyn käymään koulua kuta kuinkin normaalisti, koska olen erityisopetuksessa. Ennen lintsasin usein, nyt pystyn käymään koulua normaalisti. Saan koulussa paljon tukea opettajilta ja työpaikkaohjaajilta. Luokassa on myös hyväksyvä ilmapiiri, sillä en ole ainoa erityisopetuksessa oleva. Luokkamme on myös hyvin pieni, vain 10 oppilasta.
Työharjoitteluissa olen pärjännyt hyvin. Ainakaan tällä alalla ei joudu töissä esiintymään. Elämäni on sitenkin helpottunut, että yhteen aikaan poistun kotoani ulkomaailmaan ehkä pari kertaa kuukaudessa. Nyt olen käynyt yksinkin kaupungilla. Sitten jos joskus pääsen kunnolla töihin, niin elämäni helpottuu varmaan entisestään.
Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla esiintyjätyyppejä. Kaikkien ei tulevissa töissä tarvitse esiintyä. Jokaiselle on paikka tässä maailmassa, vaikka olisi miten ujo tahansa. Valitettavasti kaikki varsinkaan opettajat eivät tätä ymmärrä, ja koulu voi omalta osaltaan tehdä elämästä helvettiä, jos ei osaa kohdata oppilaita oikein.
Tässä vain tiedoksi niille paskanjauhajille, jotka eivät ymmärrä sitä, minkälaista on, kun jännittämisestä tulee sairaus.
Itselläni ei ole ihan sairaus, mutta esiintyminen on tuskaa. Kokemus tai koulutuskaan ei helpota. Olen käynyt lukemattoman määrän esiintymistaidon kursseja, olin ammattimalli (pakko lopettaa, JÄNNITIN liikaa), näytellyt, laulanut, nykyään kokouksesta toiseen, luennoimassakin. Ja kuolen jännityksestä aina uudelleen ja uudelleen. Asiat, jotka hallitsen täysin muuttuvat puuroksi jännittämisen vuoksi, fyysisiäkin oireita on rytmihäiriötä ja vatsahaavaa myöten. Ja kyllä mietin kaksi kertaa, lähdenkö täyden ruokasalin läpi hakemaan ruokaa, vaiko en. Usein en.
Kaiken lisäksi kukaan ei usko minun jännittävän! Niin, kukapa sisäistä myllerrystä näkisi tai tuntisi.
Helppo vähätellä, jos ei itsellä ole tällaista ongelmaa.
Moi!
Ketjun aloittaja, onko esityksesi jo ohi ja miten se meni? Vai vieläkö painiskelet ongelman kanssa?
Itselläni oli sama tilanne vähän aikaa sitten, jännitin opinnäytetyön esittelyä jo monta kuukautta ennen esitystä ja asia oli koko ajan taka-alalla mielessä. Sitten esityksen koittaessa kaikki jännitys kaikkosi ja olin todella helpottunut kun viimeinkin pääsin koko porukan eteen ja mietin, että kohta tämä olisi ohi! Jännitin siis ihan turhaan.
En yritä sanoa, että hyvin se menee ja selviät kyllä, halusin vain kertoa oman tarinani. Tiedän miltä sinusta tuntuu ja mielestäni äärimmäisissä tapauksissa tästä pitäisi voida saada vapautus ja niin että työn voisi esitellä vain esim. ohjaajille. Ja ennenkaikkea asia pitäisi ottaa koulussa huomioon, eikä painaa villaisella. Se, että koulussa joutuu esittämään koko porukan edessä, on joillekkin todellakin ylivoimaista ja niin harmittavaa kuin se onkin, tämä vaikuttaa paljon koulumenestykseen ja koulussa viihtymiseen. Mielestäni tällaisissa tapauksissa pitäisi olla mahdollisuus suorittaa asia jotenkin toisin, jotta sellaisetkin ihmiset voisivat rauhassa ja kunnolla keskittyä itse koulunkäyntiin ja tehtäviin, eikä peläten koko ajan edessä olevia koitoksia.
Auttaisiko Mikitaa ssri-lääkkeet, joita käytetään paniikkihäiriöön? Esim. puolen vuoden kuuri voi viedä jännitysoireet pois tai ainakin lieventää niitä niin että jatkossa pärjää proparilla. Itsekin olen jännittäjä, mutta pärjään proparilla, mutta kaveriani auttoi ssri-lääkkeet. Ei tietysti auta nyt tähän ko. esitelmään, mutta ehkä tulevaisuudessa on kivempi olla, jos ei tarvitse noin kovasti jännittää esiintymistilanteita (niitä voi tulla työelämässä vastaan kuitenkin).