Voisitko katsoa miten meille käy tässä parisuhteessa. Monien riitojen jälkeen suhde on alkanut asettua uomiinsa mutta viime viikonloppuisen aika vähäpätöisenkin välienselvittelyjen jälkeen mies antoi ymmärtää että olisi lyömässä hanskoja tiskiin... hänellä on jo pitkään ollut masennuksen oireita eikä hän tiedä mitä niille tekisi. Sekin varmaan osaltaan vaikuttaa hänen tämän hetkiseen "tappio"mielialaansa.
Kerroin hänelle että en voi neuvoa miten hänen pitää toimia mutta luovuttaminen ei minusta ratkaise mitään, päinvastoin. Saako hän masennuksensa kuriin ja mitä mahtaa tapahtua meille jatkossa? Yhteisiä suunnitelmiakin meillä on ollut mutta kariutuvatko nekin nyt tähän? :(
Kerroin hänelle että en voi neuvoa miten hänen pitää toimia mutta luovuttaminen ei minusta ratkaise mitään, päinvastoin. Saako hän masennuksensa kuriin ja mitä mahtaa tapahtua meille jatkossa? Yhteisiä suunnitelmiakin meillä on ollut mutta kariutuvatko nekin nyt tähän? :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivot että mies muuttaisi käytöstään, vähentäisi alkoholin käyttöä, ottaisi enemmän vastuuta yhteisestä tulevaisuudesta, mutta miehellä on omat tapansa.
Et voi saada häntä muuttumaan, et edes hakemaan apua masennukseen ja muuhun. Hän on itse oman laivansa kapteeni, vaikka pohjaan menisi.
Jos voit hyväksyä kaikki hänen puutteensa etkä edes haaveile hänen muuttumisestaan toisen laiseksi, suhde voi jatkua.
Mutta oletko sellaiseen suhteeseen itse tyytyväinen?
Mie itse ei halua suhdetta lopettaa, uhkaus lyödä hanskat tisiin on vain keino yriottää saada sinut taipumaan omiin oikkuihinsa.
Kiitos lämpimästi! Toivon tosiaan mainitsemiasi asioita mieheltä ja olen kovin murheinen kun huomaan että niin usein joudun kuitenkin pettymään. Alkoholin käyttö on suuri ongelma ja juuri tuo vastuunoton vähäisyys hänen taholtaan. Tunnen olevani jotenkin "ansassa" tämän asian suhteen, en osaa irrottautua vaikka kärsin.
Mietin juuri tänään riittääkö tämänkaltainen suhde minulle kuitenkaan ja olenko itse tyytyväinen näin. En ole. Minulla on melkein koko ajan paha olo, sellainen inhottava tunne joka jäytää sisältä käsin. Mutta osaanko irrottautua kuitenkaan? Ehkä sitten kun saan tarpeekseni jäytävästä pahan olon tunteesta.
Huomaan että mies ei ole luovuttamassa ainakaan niin kauan kuin minä en ole tekemässä niin, siinä olet oikeassa. Surettaa kun en hallitse tilannetta ja surettaa miehen takia... Haaveet hänen muuttumisestaan ovat jo hiipumassa enkä tiedä voinko hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on... ja olisinko sitten onnellinen jos en edes odottaisi hänen muuttumistaan.
No, aika näyttää miten tässä käy. Kiitos sinulle kuitenkin katselmuksestasi!