Aloitampa viestiketjun anopeista/mummoista. Millaisia ovat anoppinne/mummot lapsillenne? Kohtelevatko tasapuolisesti kaikkia lapsenlapsiaan? Ovatko miniät tasaveroisessa asemassa? Millaisia tämän päivän 60-65 v anopit/mummot ovat muualla?
Oma anoppini
- ilmoitti ensitapaamisillamme : ”jos kakaroita meinaatte alkaa pykäämään, minä en niitä sitten hoida, että tänne niitä on turha hoitoon tuoda”
- ilmoitettuamme muutaman vuoden seurustelun jälkeen kihloihin menosta puhelimitse, suuttui, lakkasi puhumisen kokonaan ja lykkäsi luurin puolisoni isälle, ja oli mykkäkoulua meille seuraavat pari kuukautta
- kehuu toisen lapsensa puolisoa maasta taivaaseen, koska puoliso on ns. paremmista piireistä, bättre folkia sarjassamme pappa betalar kun pitää asuntoa saada jne
- viettäessään 60 v. päiviä hän kutsui toisen lapsensa puolisoineen vieraiksi, minä ja mieheni jäimme ilman kutsua, meille esitettiin viime tipassa käsky että meidän pitää mennä vain palvelusväeksi hoitamaan paikkojen laitto, tarjottavat, esillelaitto, tarjoilu, tiskaus, ja siivous juhlien jälkeen. Juhlat järjestettiin mökillä, jossa juoksevaa vettä ei ole, joten tiskaus tuli suorittaa juhlien aikana saunassa jossa puilla lämmitettiin vettä. Toisen pojan perhehän ei voinut auttaa ”kun heillä on se lapsi” ja tätä lasta kylläkin vahti juhlissa lähes tulkoon kuka tahansa muu kuin he itse.
- olemme antaneet ja lähettäneet lapsestamme hänelle kuvia, joista hän ei pidä, yhtään kuvaa lapsestamme ei esillä ole, mutta toisen pojan lapsista kuvia on kymmeniä esillä joka puolella, kaikki mitä hänelle ovat lähettäneet
- toisen lapsensa lapset saivat kastelahjaksi kalliita hopeisia esineitä, joiden hinnasta hän jaksoi jopa kastetilaisuudessa mainita, kuinka kalliita ne olivatkaan, että huomasivathan kaikki. Hän on ostellut näille lapsenlapsille vaatteita, leluja, vaunut jne. Meidän lapsemme sai kastelahjaksi tinaesineen ja julistuksen, ettei hän aio ostaa lapsellemme koskaan yhtään mitään vaatteita eikä leluja, ne ovat ihan turhia kun emme kuitenkaan ehdi niitä käyttää montaa kertaa. Olemmekin ostaneet vaatteita käytettyinä ja saaneet ilmaiseksi joiltakin ystäviltämme. Hän julisti äitiyspakkauksen vaatteissa olleesta lapsestamme, että on pitänyt mennä tuhlaamaan rahaa uusiin vaatteisiin, joita ei kuitenkaan ehdi monta kertaa pitämään.
- Ensimmäinen joulu lapsellamme oli ja meni, meidän lapsemme sai anopilta kuitenkin yhden lahjan, tarjouksesta ostetun aikuisten pyyhkeen, toiset lapsenlapset saivat vaatteita, leluja, karkkia, rahaa.
- olettaa meidän hoitavan hänen asuntonsa ja mökkinsä remontit, pihatyöt, polttopuut yms toisen lapsensa käydessä perheineen vain lomailemassa, kesäisin mökillä ei saa lomailla muut kuin hän ja hänen toinen lapsensa, meidän tulee suorittaa kaikki työt jotka hän on listannut mieleensä, ja hänet tulee joka aamu hakea paikalle töitä vahtimaan, syöttää, juottaa, lämmittää sauna hänelle erikseen ja viedä illalla pois, hän saattaa soittaa jo ennen 7 aamulla olleensa jo tunnin hereillä odottamassa, miksemme ole jo tulleet hakemaan, kahdenkeskistä aikaa ennen lasta emme saaneet emmekä tule lapsen kanssa varmasti viettämään perheen keskistä aikaa mökillä, toisen lapsensa hän antoi olla puolisonsa kanssa kahdestaan mökillä ”jotta heillä on sitä omaa rauhaa” ja lasten tullessa mukaan he saavat viettää todellisia perhelomia, jolloin mistään mökkitöistä ei ole puhettakaan
- anoppi tulee meille muutoinkin kysymättä sopiiko, ilmoittaa vain että hän tulee tai milloin hänet pitää käydä hakemassa jostakin, ei kysymystäkään sopiiko meille vai ei, hän vain tulee, koska hänen poikansa koti on hänen mielestään hänen omaisuuttaan, vaikka itse pankkilainamme lyhennämme penniäkään häneltä siihen pyytämättä, lisäksi hän on tehnyt ”matkasuunnitelman” eli hän sitten julistaa missä hän tahtoo mikäkin päivä käydä, olettaen että häntä kyyditään
- joka kerta käydessään hän kysyy ”missä on se minun kukka” tai muu hänen antamansa juttu, jonka hän on halunnut antaa, mutta se kuitenkin siis on vielä hänen
Tässä siis vasta pienen pieni pintaraapaisu siitä, mitä millainen minun anoppini on. Tämän lisäksi hän mollaa lastani, haukkui minut typeräksi ja todella todella tyhmäksi palattuani sairaalasta synnyttämästä, ja alistaa miestäni passaamaan itseään syyllistämällä tätä asioista, joille mieheni ei mitään mahda,kuten se että hänen puolisonsa on kuollut. Puolison eläessä hän sätti ja haukkui tämän maan rakoon jatkuvasti.
Oma anoppini
- ilmoitti ensitapaamisillamme : ”jos kakaroita meinaatte alkaa pykäämään, minä en niitä sitten hoida, että tänne niitä on turha hoitoon tuoda”
- ilmoitettuamme muutaman vuoden seurustelun jälkeen kihloihin menosta puhelimitse, suuttui, lakkasi puhumisen kokonaan ja lykkäsi luurin puolisoni isälle, ja oli mykkäkoulua meille seuraavat pari kuukautta
- kehuu toisen lapsensa puolisoa maasta taivaaseen, koska puoliso on ns. paremmista piireistä, bättre folkia sarjassamme pappa betalar kun pitää asuntoa saada jne
- viettäessään 60 v. päiviä hän kutsui toisen lapsensa puolisoineen vieraiksi, minä ja mieheni jäimme ilman kutsua, meille esitettiin viime tipassa käsky että meidän pitää mennä vain palvelusväeksi hoitamaan paikkojen laitto, tarjottavat, esillelaitto, tarjoilu, tiskaus, ja siivous juhlien jälkeen. Juhlat järjestettiin mökillä, jossa juoksevaa vettä ei ole, joten tiskaus tuli suorittaa juhlien aikana saunassa jossa puilla lämmitettiin vettä. Toisen pojan perhehän ei voinut auttaa ”kun heillä on se lapsi” ja tätä lasta kylläkin vahti juhlissa lähes tulkoon kuka tahansa muu kuin he itse.
- olemme antaneet ja lähettäneet lapsestamme hänelle kuvia, joista hän ei pidä, yhtään kuvaa lapsestamme ei esillä ole, mutta toisen pojan lapsista kuvia on kymmeniä esillä joka puolella, kaikki mitä hänelle ovat lähettäneet
- toisen lapsensa lapset saivat kastelahjaksi kalliita hopeisia esineitä, joiden hinnasta hän jaksoi jopa kastetilaisuudessa mainita, kuinka kalliita ne olivatkaan, että huomasivathan kaikki. Hän on ostellut näille lapsenlapsille vaatteita, leluja, vaunut jne. Meidän lapsemme sai kastelahjaksi tinaesineen ja julistuksen, ettei hän aio ostaa lapsellemme koskaan yhtään mitään vaatteita eikä leluja, ne ovat ihan turhia kun emme kuitenkaan ehdi niitä käyttää montaa kertaa. Olemmekin ostaneet vaatteita käytettyinä ja saaneet ilmaiseksi joiltakin ystäviltämme. Hän julisti äitiyspakkauksen vaatteissa olleesta lapsestamme, että on pitänyt mennä tuhlaamaan rahaa uusiin vaatteisiin, joita ei kuitenkaan ehdi monta kertaa pitämään.
- Ensimmäinen joulu lapsellamme oli ja meni, meidän lapsemme sai anopilta kuitenkin yhden lahjan, tarjouksesta ostetun aikuisten pyyhkeen, toiset lapsenlapset saivat vaatteita, leluja, karkkia, rahaa.
- olettaa meidän hoitavan hänen asuntonsa ja mökkinsä remontit, pihatyöt, polttopuut yms toisen lapsensa käydessä perheineen vain lomailemassa, kesäisin mökillä ei saa lomailla muut kuin hän ja hänen toinen lapsensa, meidän tulee suorittaa kaikki työt jotka hän on listannut mieleensä, ja hänet tulee joka aamu hakea paikalle töitä vahtimaan, syöttää, juottaa, lämmittää sauna hänelle erikseen ja viedä illalla pois, hän saattaa soittaa jo ennen 7 aamulla olleensa jo tunnin hereillä odottamassa, miksemme ole jo tulleet hakemaan, kahdenkeskistä aikaa ennen lasta emme saaneet emmekä tule lapsen kanssa varmasti viettämään perheen keskistä aikaa mökillä, toisen lapsensa hän antoi olla puolisonsa kanssa kahdestaan mökillä ”jotta heillä on sitä omaa rauhaa” ja lasten tullessa mukaan he saavat viettää todellisia perhelomia, jolloin mistään mökkitöistä ei ole puhettakaan
- anoppi tulee meille muutoinkin kysymättä sopiiko, ilmoittaa vain että hän tulee tai milloin hänet pitää käydä hakemassa jostakin, ei kysymystäkään sopiiko meille vai ei, hän vain tulee, koska hänen poikansa koti on hänen mielestään hänen omaisuuttaan, vaikka itse pankkilainamme lyhennämme penniäkään häneltä siihen pyytämättä, lisäksi hän on tehnyt ”matkasuunnitelman” eli hän sitten julistaa missä hän tahtoo mikäkin päivä käydä, olettaen että häntä kyyditään
- joka kerta käydessään hän kysyy ”missä on se minun kukka” tai muu hänen antamansa juttu, jonka hän on halunnut antaa, mutta se kuitenkin siis on vielä hänen
Tässä siis vasta pienen pieni pintaraapaisu siitä, mitä millainen minun anoppini on. Tämän lisäksi hän mollaa lastani, haukkui minut typeräksi ja todella todella tyhmäksi palattuani sairaalasta synnyttämästä, ja alistaa miestäni passaamaan itseään syyllistämällä tätä asioista, joille mieheni ei mitään mahda,kuten se että hänen puolisonsa on kuollut. Puolison eläessä hän sätti ja haukkui tämän maan rakoon jatkuvasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja mikä hemmetin lapamato sulla on miehenä?
Jos asiat todella ovat kuten kirjoita, miksi ihmeessä te olette missään tekemisissä sen miehesi äidin kanssa? Eipä tullu mitään syytä mieleen.
Te olette aikuisia ihmisiä. Eläkää omaa elämäänne! Ja eläköön se mummeli siellä, miten lystää.
vähän vauhtia että puolustaisi perhettään. Tuollaiselle anopille/mummulle ei tarvitse huomiotaan tuhlata. Miehesi asia on että tekee asiat selviksi vanhempiinsa jotta moinen käytös ei jatku.
Nyt miehesi saa kyllä lopettaa tuollaisen touhun! Mutta muista,tälläiset tyypit eivät myönnä mitään koskaan Eli listatkaa kaikki vääryydet ja ottakaa ne esiin. Todennäköisesti hän syyttää myös miniää asiasta ensimmäisenä eli varautukaa siihen myös. Jos hän ei ymmärrä ja muutu-välit vaan poikki! Ei te tarvi elämäänne tuollaista ilkeää vaivaa.
Anoppi jatkaa touhujaan niin kauan kuin ANNATTE niiden jatkua!!!
Älä mene juhliin. Älä mene mökille. Älä tee remonttia, pihatöitä ja polttopuita. Älä kuskaa anoppia äläkä syötä, juota ja lämmitä saunaa.
Älkääkä päästäkö anoppia sisälle jos tulee kysymättä!
Opetelkaa jo hyvät ihmiset sanomaan EI!!!
Asiat ei muutu,ennen kuin tällaiselle ihmiselle laitetaan täydellinen stoppi.Alatte vaan opetella sanomaan ei.Voi olla hyvinkin hankalaa ja anoppi luultavasti on aluksi äimän käkenä,kun joku uskaltaa vastustaa määräyksiä.Silloin vaan sinnikkäästi yhdessä miehenne kanssa pysytte yhtenä rintamana hirmuanoppia vastaan,vaikka tulisi millaisia syytteitä niskaan.Yrittäkää karaista jo etukäteen itseänne kestämään se ryöppy,mikä varmasti tulee niskaanne.Ja antakaa kaikkien tulevien syytösten mennä ohi korvien,te tiedätte että olette tässä asiassa oikeassa.
Jos tämä nyt on totta, niin kyseesä on aika moinen tapaus. Mummeli ei toimi oikein eikä varsinkaan viisaasti. Voi olla, että hän on täysin sokea omille toimilleen, eikä voi ollenkaan ymmärtää, miksi teitä sapettaa.
Mutta mutta viisaasti ette toimi tekään. Tämä tilanne jatkuessaan syö teitä aivan mahdottomasti. Nyt vain tomerasti ja rohkeasti vetämään niitä rajoja, joiden yli mummeli ei tule. Konkreettisia ja henkisiä rajoja.
Ja se raja muuten kuuluu siihen kohtaan, missä alkaa tuntua pahalta. Kun teitä kyrsii, loukkaa, sapettaa ym. , niin silloin mummeli on mennyt liian pitkälle.
Tehkääpä rohkeasti ja reippaasti omat lomasuunnitelmanne ja toteuttakaa ne. Jos mummeli ihmettelee ja vaatii teitä talkoisiin, niin sitten kerrotte itsestäänselvyytenä ja ystävällisesti, mutta jämäkästi, että te vietätte nyt lomanne näin. Jos mummeli siitä pillastuu ja repeää, niin saatte vai vahvistuksen, että eihän näin voi jatkua. Jos hän ei ymmärrä ja usko normaalia puhetta, niin sitten sanotte, että "kuuntele nyt itseäsi, kuinka outoja ja mahdottomia sinä vaadit". Ja jos ette pääse hänestä etäämmälle suosiolla, niin sitten pienessä vihassa. Väliäkös sillä sitten on, jos välit tärvääntyvät. Oman perheen jaksaminen on kuitenkin tärkeämpää, kuin välit sukulaisiin.
Näin miettii tämä isoäiti ja miniä.
Minulla on vain hyviä kokemuksia.
Esikoisemme on vasta 4 kk ja molempien vanhemmille ainoa lapsenlapsi. En siis voi vielä sanoa mitään tasapuolisuudesta, mutta en usko että tulevaisuudessakaan tulee ongelmia olemaan. Toivovat lapsenlapsia tulevan lisää. Varmasti joskus tuleekin sekä meille että mieheni siskolle ja minun veljelle.
Sekä äitini että anoppini, ja myös isäni ja appiukkoni, ovat kaikki aivan valtavan onnellisia lapsenlapsesta.
Appivanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, ja siksi heitä nähdään useammin. He hoitavat lasta aina kun vain haluamme, neuvovat tarvittaessa, mutta eivät tuputa asioita. Antavat meille siis omaakin rauhaa. Selvästikin aidosti rakastavat lapsenlastaan.
Omat vanhempani ovat surullisia, kun eivät näe lasta niin usein, mutta lentävät tänne aina kun voivat, ja kyselevät kuulumisia puhelimitse usein ja pyytävät kuvia ym. Äitini ei ole yhtä varovainen neuvojen antaja kuin anoppi, vaan tyrkyttää enemmän omia näkemyksiään, mutta hyväksyy hyvin sen, että teemme kuitenkin omat ratkaisumme. Tiedämme että hän ohjeistaa vain rakkaudella.:)
Vanhempani suunnittelevat kaiken lapsenlapsen kuvioiden mukaan. Eivät aio tulevana kesänä edes lähteä tapansa mukaan eurooppaa kiertämään, vaan haluavat olla Suomessa, jotta heillä on pojulle aikaa.
Appivanhemmatkin haluavat olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon, mutta eivät aina kehtaa tuppautua meille. Oikein sopivasti käyvät. Anoppi järjesti lomansakin kaksi viikkoa synnytykseni jälkeen, jotta hän voi olla apunani, kun mieheni lähti isyysloman jälkeen töihin. Anoppi kuitenkin siis aina ensin kysyy, että kelpaako apua. Ei änge väkisin.
Hienosti siis kaikki mennyt.:) Ei voi valittaa. Molempien vanhemmat ovat iältään vielä alle 60, kuitenkin yli 50.