Poika tuli kotiin opiskeltuaan neljä vuotta
insinööriksi. Se sanoi, että ei viiti enää
opiskella sitä alaa. Menee taidekouluun jos
pääsee. Itkeskelee, kun ei ole töitä.
insinööriksi. Se sanoi, että ei viiti enää
opiskella sitä alaa. Menee taidekouluun jos
pääsee. Itkeskelee, kun ei ole töitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kysy nyt hetialkuun minne se on hukannut koulu reppunsa.
ne aina sanoo.
Käyttäkää lääkärissä, ei tuon ikäinen poika itkeskele, vaan hakee työtä, kunnes Taidekouluun pääsee.
Ei ole kyllä naurun asia, muuten voimme saada vieläkin ikävämmän uutisen teiltä
Ilmoita nyt,Hyvä Ihminen,sällille että tästä lähtien maksat asumisestasi sekä muusta ylläpidosta,käyvän summan kuukausittain. Maksu tapahtuu RAHALLA ja tasan tarkkaan sovittuna päivänä. Jos uskoo taiteensa elättävän,niin siitä sitten vaan apurahoja hakemaan.Mutta elatuksesi maksat tasan tarkkaan itse,tai haet luukun,missä luusereita suositaan.TÄSSÄ KOHTAAN SÄÄLISI OLISI PAHINTA, MITÄ VOIT POJALLESI TEHDÄ.
Onpa ikävä tilanne sinulla, ja pojallasi. Minun käy todella sääliksi teitä molempia. Vaikea tilanne, mutta sinuna yrittäisin vakavasti jutella pojan kanssa saadakseni tietää, mistä kiikastaa. Jos puhuminen ei onnistu nyt, odota, ehkä poika vähän ajan kuluttua pystyy puhumaan asiasta - ehkä hän tulee itsekin purkamaan huoliaan sinulle.
Onko poika muuten jo valmistunut inssiksi vai jäivätko opinnot kesken? Ehkä poikaasi on kiusattu, ehkä hän on masentunut, ehkä tyttöystävä on hylännyt? Joka tapauksessa sinun pitää selvittää, mistä on kyse.
En usko, että oikea tapa on painostaa ja olla kova hänelle. Ei poikasi tee tätä ilkeyttään. Itse hän varmaan kärsii eniten tilanteesta. Yritä kaikin tavoin auttaa ja tukea häntä. Kyseessä voi olla vakavakin ongelma. Ja muista: raha ja kunnia eivät merkitse kaikkea tässä maailmassa!
Pidän peukkuja puolestasi ja toivon, että poikasi tilanne paranee.
Varmaan olet oikeassa.
Kiitos lämpimistä sanoistasi.
Aikuista ihmistä....kyllä lämmin ja turvallinen läheinen on tarpeen,mutta itse pitää jokaisen yrittää.
Etpä ole vielä hepuli elämän realiteettaja kokenut,jos empatiasi ja idealismisi riittää.
Hyvähän sekin,mutta minulle ainakin liiankin empaattisena tuli eteen aika,jolloin en enää jaksanut,oman terveyteni säilymisen takia on pitänyt ottaa välimatkaa läheisiin ihmisiin heidän ongelmiensa ratkojana.
Ja onneksi maailmanparannuskin on jo mennyttä aikaa.Mutta kiva jos vielä jaksat,mutta varo ottamasta toisten taakkoja kannattavaksesi!
tilanne pitää selvittää. Vaikeuksia on pojalla, vaikuttaa siltä, että ammattiapu on tarpeen. Muistan itse nuorena, kun oli vaikeuksia. vanhemmillani oli paljon suurempia, joten en heidän taakkaansa halunnut lisätä. Kyllä nyt eläkeläisenä on paljon helpompaa, kun elämänkokemus auttaa kriisitilanteissa. Toivon,että ratkaisu löytyy.
Hei höpsistä!
Kunpa tietäisit, mitä kaikkea minulle on sattunut elämäni polulla... En todellakaan ole säästynyt murheilta ja vastoinkäymisiltä. On ollut todella, todella raskasta moneen otteeseen, suuria pitkäaikaisia murheita monella läheisellä. Ilmeisesti luonteestani johtuen minulla on (ainakin toistaiseksi) riittänyt empatiaa. Joskus on kyllä tuntunut siltä, että itsekin uppoan suohon, mutta aina olen noussut taas! Toistaiseksi elämä on kuitenkin aina voittanut. Olen kuulemma kiltti. En tiedä, olenko, mutta minun käy aina niin sääliksi ihmisiä ja eläimiä, joilla on paha olo tai joita kohdellaan väärin. Tiedän varsin hyvin, miten paha olo ihmisellä voi olla.
Olen myös vakuuttunut siitä, että empatialla saa aikan paljon enemmän kuin kovuudella ja vihalla. On turha moittia ja olla kova ihmiselle, joka jo ennestään voi huonosti, jota ehkä on potkittu päähän pahasti. Miksi en yrittäisi auttaa lähimmäistäni parhaalla mahdollisella tavalla?
Et usko, miten monta kertaa olen onnistunut siinä, vaikka prosessi joskus on vienyt vuosia.
Ja mikä onni, kun tajuan, että minä olen pystynyt edesauttamaan tämän ihmisen toipumista/piristymistä/paranemista!!!
Ihanaa, että tuollaisiakin ihmisiä vielä on. Olen sellainen myös itse.