Tiedän, etten oikeassa elämässä tätä asiaa ryhtyisi selvittämään. Siksi puran tämän tänne virtuaalimaailmaan, pois mielestä. Vaikka tiedän myös sen, että näillä sivulla kaipaamani henkilökin liikkuu, hän, jota vieläkin ajattelen.
Niin monta sekaannusta aikoinaan. Sitten pahoja sanoja väärinkäsitysten johdosta. Sanoja, joita en taida osata antaa anteeksi. En varmaan edelleenkään uskaltaisi lähestyä, vaikka ehkä saisinkin. Vaikka kaikki tekoni olisi annettu anteeksi, kaikki syyt ymmärretty. Onpa hän parikin kertaa "vihjannut", etten mahtuisi hänen elämäänsä. Vaikka en siihen välttämättä edes pyrkinytkään, halusin vain selvittää, kaiken.
Vaikka elämä on jatkunut näin, en ole unohtanut. Hän on kaunis asia mielessäni, niistä pahoista sanoista huolimatta. Ymmärrän syitä, aiheuttamaani hämminkiä. Silti en uskalla ajatella mitään enempää. Näinhän hän on halunnut minun ymmärtävän ja minähän ymmärrän!
Niinpä, kaikesta huolimatta, välitän. Mystinen vetovoima, joka ei ole unohtunut. Salaa ajattelen, mutta oikeassa elämässä hymyilen -ja kävelen ohitse varovasti tervehtien. Koskaan en ottaisi askeltakaan lähemmäs. Vaikka katseista voisi lukea paljon asioita, koskaan en kysyisi.
Jos hän tulisi ja paljastaisi syvimpiä ajatuksiaan, mitä tapahtuisi? Sitä en osaisi sanoa, enkä uskalla edes ajatella. Jatkan elämääni näin, luon katseen kohti huomista ja uusia tuulia. Siellä on paljon kaunista, sen minä tiedän!
T:(n) -> L(m), virtuaalisesti, vain tässä, nyt. Kohta... tämä juttu on kadonnut ja sanani unohtuvat. Eikä mikään muistuta näistä sanoista!
Niin monta sekaannusta aikoinaan. Sitten pahoja sanoja väärinkäsitysten johdosta. Sanoja, joita en taida osata antaa anteeksi. En varmaan edelleenkään uskaltaisi lähestyä, vaikka ehkä saisinkin. Vaikka kaikki tekoni olisi annettu anteeksi, kaikki syyt ymmärretty. Onpa hän parikin kertaa "vihjannut", etten mahtuisi hänen elämäänsä. Vaikka en siihen välttämättä edes pyrkinytkään, halusin vain selvittää, kaiken.
Vaikka elämä on jatkunut näin, en ole unohtanut. Hän on kaunis asia mielessäni, niistä pahoista sanoista huolimatta. Ymmärrän syitä, aiheuttamaani hämminkiä. Silti en uskalla ajatella mitään enempää. Näinhän hän on halunnut minun ymmärtävän ja minähän ymmärrän!
Niinpä, kaikesta huolimatta, välitän. Mystinen vetovoima, joka ei ole unohtunut. Salaa ajattelen, mutta oikeassa elämässä hymyilen -ja kävelen ohitse varovasti tervehtien. Koskaan en ottaisi askeltakaan lähemmäs. Vaikka katseista voisi lukea paljon asioita, koskaan en kysyisi.
Jos hän tulisi ja paljastaisi syvimpiä ajatuksiaan, mitä tapahtuisi? Sitä en osaisi sanoa, enkä uskalla edes ajatella. Jatkan elämääni näin, luon katseen kohti huomista ja uusia tuulia. Siellä on paljon kaunista, sen minä tiedän!
T:(n) -> L(m), virtuaalisesti, vain tässä, nyt. Kohta... tämä juttu on kadonnut ja sanani unohtuvat. Eikä mikään muistuta näistä sanoista!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.