joskus tuntuu, että sä valitset tän vaikeaksi.
Teet asioista katkeransuloisia ajatuksia, missä kieriskelet, ajattelet aina asiat niin, että syystä tai toisesta sinun mielessäsi lopputulos on se, että pistät molemmat haikailemaan elämää suurempaa rakkaustarinaa. Joko miellät minut tai itsesi joksikin muuksi mitä ei kumpikaan ole, sitten toimit juuri niin, tosielämässä en olisi edes kaukana. Etkö halua minun kanssani normaalia onnellista elämää? Arkeakin? Pelkäätkö, että se olisikin tavallista, etkö kestä lopulta ajatusta siitä, että rakkaus elää maanantaista sunnuntaihin arkea suurimman osan?
Ei tämä olisi niin vaikeaa. Tässä ei olisi mitään epäselvää. Tuntuu, että et ole valmis tähän. Kaikki mahdollisuudet ovat edessäsi, kunnes tartut niistä kiinni. kunnes haluat tarttua. Vielä et ole syystä tai toisesta halunnut. Senhän saat itse valita.
Joskus sinua on vaikea ymmärtää. Ymmärrän myös sen, että kaipaat muutakin, mutta et silti anna itsellesi lupaa tai hyväksy sitä konkreettisella tasolla. Pelkään, että ihannoit tunteita liikaa, että lopulta kun joskus koet ne, voit olla jopa pettynyt, et saakaan niistä sitä, mitä olet kuvitellut ja ihannoinut.
Tuntuu, että tämän pitäisi olla iloinen asia. Mukava, josta saisi energiaa. Sinä teet tästä elämää suurempaa draamaa, ikäänkuin minä olisin joku leffaikoni ja ympärillä miljoonien eurojen kulissit ja katsojat valmiina. Eihän se sitä ole.
Ihmissuhteetkin on arkisia asioita pitkälle.
Toivoisin, että luottaisit itseesi enemmän.
Teet asioista katkeransuloisia ajatuksia, missä kieriskelet, ajattelet aina asiat niin, että syystä tai toisesta sinun mielessäsi lopputulos on se, että pistät molemmat haikailemaan elämää suurempaa rakkaustarinaa. Joko miellät minut tai itsesi joksikin muuksi mitä ei kumpikaan ole, sitten toimit juuri niin, tosielämässä en olisi edes kaukana. Etkö halua minun kanssani normaalia onnellista elämää? Arkeakin? Pelkäätkö, että se olisikin tavallista, etkö kestä lopulta ajatusta siitä, että rakkaus elää maanantaista sunnuntaihin arkea suurimman osan?
Ei tämä olisi niin vaikeaa. Tässä ei olisi mitään epäselvää. Tuntuu, että et ole valmis tähän. Kaikki mahdollisuudet ovat edessäsi, kunnes tartut niistä kiinni. kunnes haluat tarttua. Vielä et ole syystä tai toisesta halunnut. Senhän saat itse valita.
Joskus sinua on vaikea ymmärtää. Ymmärrän myös sen, että kaipaat muutakin, mutta et silti anna itsellesi lupaa tai hyväksy sitä konkreettisella tasolla. Pelkään, että ihannoit tunteita liikaa, että lopulta kun joskus koet ne, voit olla jopa pettynyt, et saakaan niistä sitä, mitä olet kuvitellut ja ihannoinut.
Tuntuu, että tämän pitäisi olla iloinen asia. Mukava, josta saisi energiaa. Sinä teet tästä elämää suurempaa draamaa, ikäänkuin minä olisin joku leffaikoni ja ympärillä miljoonien eurojen kulissit ja katsojat valmiina. Eihän se sitä ole.
Ihmissuhteetkin on arkisia asioita pitkälle.
Toivoisin, että luottaisit itseesi enemmän.
Vastaukset 47
Vanhimmat
menikö miehelle vai naiselle?
Itse toivoisin, että pääsisin vain puheyhteyteen ja ehkä ystäväksi tärkeän ihmisen kanssa. Ehkä joskus pääsenkin, minä toivon että näin on. Riittäisi vaikka vain yksi ilta.
Anna joku vinkki tai vihje kuka olet tai kelle tämä viesti menee...kuulostat niin tutulle.
Jos tämä oli minulle, niin et arvaa kuinka iloinen olen, vaikka korjatavaa tuossa viestissäsi onkin.
Arkea minä haluankin iloineen ja suruineen mutta saan silti jumaloida sinua. et arvaa kuinka rakastan sinua.
Leffaikoni ja miljoonat katsojat ympärillä.Kyllä. Juuri noin ihana hän on! Ja minä olen mennyttä- mennyttä.
jos tämä oli minulle niin sinä sen valitsit.
Annoit pakit ja monesti vaikka yritin. Et antanut mahdollisuutta oppia sitä oikeaa elämää. Joten tein lopulta niinkuin aina. Ei vanha koira kai opi uusia temppuja. Olet hieno unelma. Jotakin mitä en liitä enää arkielämään. Tutustun siellä kavereiden kautta aina joskus ihan eri ihmisiin.
Olet kyllä aika kaukana elokuvasta nykyään, et halua kuulla niitä negatiivisia mielikuvia mitä olen rakennellut.
Minulla on muureja ihmisiä vastaan joihin en osaa luottaa ja ne voi kasvaa hyvinkin herkästi johtuen menneistä.
Olen kasvattanut seinää tässä puoli vuotta sinusta.
mitäs luulet, kuinka paksu se on...
En ole sinua varten, en ole koskaan halunnutkaan olla. Mitä ajattelet minusta on samantekevää minulle, turha hyökätä minun silmilleni, tai muidenkaan tuntemattomien, häpäiset vain itsesi.
en ole ap. en halunnut sinua koskaan elämääni eikä sillä ole minulle mitään merkitystä, mitä ajattelet minusta. kunhan käyttäydyt kuten tuntemattomia kohtaan tuleekin. silmille on ihan turha hyppiä noin naurettavan pienestä pettymyksestä.
mielenkiinnosta tietää, että mitähän arvoisa aloittajakulta on tehnyt tuon asian korjaamiseksi. Että se arki olisi konkreettisesti siinä käytettävissä.
Aloittajakulta on varmasti edistänyt asiaa kaikin tavoin ja osoittanut tuolle armaalleen, että teillä on yhdessä loistava arki edessä. Ettei armas vaan olisi epätietoinen tuosta kaikesta, minkä aloittajakulta tuossa nyt nimettömänä niin selkeästi kertoo. Onkohan se varma ettei aloittajakulta itse aiheuta osittain tuota mainitsemaansa draamaa toisena osapuolena.
Hienosti kirjoitat, mutta onko tuossa totuus? Totuus on joskus tarua hienompaa, jos siinä on kaksi osapuolta.
ihminen. Sen lisäksi mun kanssa on mahdotonta saavuttaa sellaista kuin normaali onnellinen elämä. Vaikka päälle voi näyttää siltä että olen itsevarma ja puhelias, sisältä olen kuitenkin kaikkea muuta. Osittain historiastani johtuen ainoa tunne jonka tiedän ja pystyn kokonoaisvaltaisesti tuntemaan, on paha olo. Aika ajoin sekin tunne katoaa, ja silloin joudun etsimään sen uudestaan.
Parhaiten tämä onnistuu kieltämällä toisen kiinnostus tai sen epäily. Normaali ihastunut ihminen etsii merkkejä siitä että ihastuksen kohde olisi kiinnostunut. Itse etsin merkkejä siitä ettei kiinnostusta ole, ja näin hitaasti mutta varmasti saan luotua tunteen hylätyksi tulemisesta. Se tunne on tuttu ja turvallinen.
Tiesit ekaa kertaa minut nähdessäsi, että olin jollain tavalla erikoinen. Jokainen ihmissuhteeni on ollut ja on yhä pinnallinen. Tiedän muista ja näiden mielenliikkeistä paljon, mutta yksikään tuttuni ei pysty sanomaan minusta muita kuin muutamia yleisiä asioita. En päästä ketään lähelle, koska tällöin he huomaisivat mitä oikeasti olen ja se luultavasti karkottaisi heidät kokonaan pois. Ulkoisella käytöksellä voi piilottaa paljon, mutta silti tarkkaavaisimmat näkevät ja aistivat ristiriidan ulkoisen ja sisäisen välillä.
Nyt kun tiedät tämän, niin toivon ja varmasti toivot sinäkin etten ole kaipaamasi henkilö. Mun kanssa ei ole mahdollisuutta saada normaalia onnellista elämää.
mutta viestisi vaikutti minuun eri tavoin kuin ajattelit. Olisi kunnia-asia olla se ihminen, joka pääsisi tuon muurisi läpi. Muut näkevät enemmän kuin itse uskotkaan. Ehkä he pitävät sinusta sellaisena kuin olet oikeasti. Et vaan tiedä sitä. Älä aliarvioi muiden kykyä nähdä lävitsesi.
ainakaan voi tähän jättää
sietokyky. Minusta melkein jokainen on mielenkiintoinen. Olen aika hyvä saamaan selville asioita kumppaneistani, kyselemällä ja aavistamalla. Jotkut heistä ovat olleet hyvinkin salailevia aluksi, mutta ovat avautuneet, kun ovat tajunneet, etten tuomitse, vaan ymmärrän.
Siitä kummallisuudesta... Kerran möläytin yhdelle kaverille (paha erehdys!), että ymmärsin, miksi jotkut miehet raiskaavat naisia (olen nainen). Osaan siis asettua outojen ihmisten ajatusmaailmaan. Et varmaan olisi mielestäni outo. Ristoriitaisuuksia on jokaisessa. Kuulostat hyvin kiinnostavalta. Oletko harkinnut, ehkä olet hiukan älykkäämpi kuin ympäröivä massa? Vai mikä on? Täällä voit kertoa, kun kukaan ei sinua tunne nimeltä täällä. Sehän tässä on niin ihanaa. Voisimme ehkä auttaa sinua havaitsemaan itsesi ihastuttavuuden, kun avaudut meille hiukan.
nyt on katsottava pitemmälle
henkien taistelu tulossa
tarkoitat. Tulossa toivottavasti jotain jossain. Oletko tuo edellinen?
Tiesin sen heti, et ollut sitä mitä näkyy, tuntuu, että näin suoraan sun sisään. Mutta sussa on potentiaalia enemmän kuin itse koskaan päästät irti, sekin susta näkyy. Sä pidättelet itseesi enemmän kuin moni. Joskus susta heijastuu sellainen aitous, että meinaa hukkua hellyyteen sua kohtaan. Ja ei ne muurit ole edes korkeita. Läpikin näkyy.
et edes ole ristiriitainen, inhimillisyydessäsi normaalimpi kuin moni muu. Minun kanssa sulla ei ole ollut pinnallista, vaikka olisit halunnutkin niin.
Et säkään sentään niin vaikea ole kuin luulet, enkä mä niin helppo. :)
Jos olet se aito alkuperäisen kirjoittaja niin tuolla alempana vastasit minulle.Tämä johon vastasit ei ole minun kirjoitamani vaikka kuulostaakin vähän minulle=)
mutta tää vastaksesi sopii mullekin kuin nappi silmään=)
kertoisit minulle vielä IRL, niin voisinkin normalisoitua.
Jotenkin tuntuu, että teen kaiken vaikean kautta, tuntuu melkein pettymykseltä, jos on liian helppoa.
Mikään ei olisi upeampaa kuin aito normaali onnellinen elämä rakkaansa kanssa, ilman mitään esittämistä ja kulisseja.
Välillä kaipaan suoria sanoja ja tekoja, jotta keskeyttäisin taivaanrannan maalauksen...
Joskus iskee riittämättömyyden tunne, kelpaisinko todella sinunkaltaisellesi tällaisena omana itsenäni, myös arkenakin? Niin, se luottaminen itseensä, se ei ole kyllä täysitehoista. Entä jos lupaan parantaa luottamusta molempiin suuntiin ja olisin vaikka hieman rennompi, mahtaisiko siitä olla apua?
että tällaiset kahelit ovat
tavanneet toisensa?
vaikea ja ristiriitainen, aivan kuin vastaaja edellä. Olet hyvä, kiltti ja kunnollinen ihminen. Kunnioitan sinua ja välitän sinusta enkä halua koskaan loukata sinua. Älä pakota minua siihen. Sisäinen rauha, tasapainoinen arki ja parisuhteen onni eivät ole minua varten eikä minun kanssani kukaan niitä saavuta. Olet minua jo nyt henkisesti liian lähellä.
Minä pelkään. En sinua vaan itseäni. Osaan tehdä pahaa jälkeä.
tekstiä näin maanantaina
Hei,
Tuolla aiemmin jo huhuilin että kuka sinä olet, että anna joku vinkki tai jotain...piti isolla oikein otsikoida että varmasti huomaat lukea...
Jos sinä olet se jolle vaikutat kirjoituksesi perusteella niin en voi kuin sanoa, että olet osittain oikeassa kyllä.
Minä kyllä olen niin armottoman intohimoinen kaikessa, myös rakkaudessa. Sanoinkin sinulle joskus, että on usein joissain asioissa tunne, että mikään ei riitä, että sen pitää olla aivan kuin toiselta planeetalta.
Loppupeleissä kyllä se arki toisen kanssa on se juttu, mutta siitä arjesta ei saa tulla tasapaksua vaan seikkailu.
Olen aina ajatellut, että koska elämä on niin lyhyt, niin kaiken pitää olla jotain elämää suurempaa ja ehkä myös lapsuuden takia sekä varsinkin persoonan takia ajatukset on joskus liian korkealla, että kaiken pitää olla niin mahtavia ja ikuisia fiiliksiä ja tunteita.
En osaa vielä tarttua hetkeen, olen aina tulevaisuudessa, se on yksi ongelma. Toisaalta minulla on asioita joita pitää hoitaa kuntoon jotta voisi olla tyytyväisempi tähän päivään ja ne haaveet ja ajatukset antaa voimaa.
Ehkä juuri eniten pelkään suhteessa sitä pysähtymistä, että kun se mitä kaipaan eniten, eli sinua, niin sitten minulla on kaikki mitä tarvin mutta sieluni on yhä kulkuri.En ole koskaan pysähtynyt. lapsuudessa katsoin pakottavista syistä tulevaisuuteen ja se auttoi ja samaa olen jatkanut tähän ikään asti vaika olisi ollut mahdollisuus nauttia tästä hetkestäkin.
Mutta yksi on varmaa, ja se on se, että sinut minä haluan ja sen arjen kanssasi. Minä pystyn muuttumaan tässäkin asiassa, pystyn mihin tahansa haluan, koska vain sinä pystyt antamaan minulle onnen.En voi elää niin, että en pysähdy, se tie ei johda onneen, sinä johdatat minut onneen.
Kiitos kun kerroit ajatuksesi täällä, minulle tuli hyvä olo ja sain siitä voimaa.
Pidä itsestäsi hyvää huolta ja mielesi kirkkaana, kaikella on tapana järjestyä=)
niin, vastaathan tähän viestiini jotain?
Täällä kaikki luulee että viestisi oli heille, mutta minä tunistin sinut tarpeeksi hyvin tekstistäsi, ehkä juuri halusitkin sitä=)
hehee..sinä sanoit aiemmin että minä puin täällä asioita kun silloin kerran laitoin sen yhden, ja nyt itse kirjoitit tänne=) onneksi satuin lukemaan ja huomasin.
Rakastan sinua.
p.s kirjoitathan minulle pian
toivot että tuo on sinulle. Herätys!
Tottakai toivon, että tuo on minulle ja se onkin, en voi erehtyä kirjoituksesta.
Tilenteen huomioon ottaen tuo viesti kertoo enemmän kuin moni uskookaan.
se kertoo että tämä nainen välittää minusta kaikesta huolimatta.
Ajateltavaa sainkin paljon....
Sinäkö olet alkuperäisen kirjoittaja?
mutta että sinulleko =)
Muista, että minähän en johdata ketään onneen. Mutta maailma on täynnä onnellisia asioita, on myös pahoja. Toivoisin, että katselisit niitä onnellisia joskus yhdessä minun kanssa, näyttäisit minulle omasi, ja katsoisit myös minun silmilläni. Jotenkin ajattelen,että on niin paljon asioita olemassa, että ihminen itse valitsee, millä elämänsä täyttää.
Tunnistitko minut noista kahdesta kirjoituksestani heti? Haluan vain varmistua että olet todellakin sinä=)
en ikinä hylkäisi sinua, vaikka mitä tekisit. Sisimpäsi on aarre - usko siihen kulta. Halaan sinua täältä kaukaa. Pidä itsestäsi huolta.
Oletko sinä se jota rakastan?
sehän käy vasta kun tulet kokeilemaan, etten ole mikään kangastus tai varjo. varo vaan, voin vaikka nipistää sua pepusta, että tiedät ettet ole unessa.
suhun mulla on aina joku yliluonnollinen yhteys, sama aaltopituus.
Siitä mä sut tunnistan.
kun joku noin kauniin viestin kirjoittaa itselleen. Pistetään haavepankki kiinni ja mennään kaikki nukkumaan, päästään taas aamulla hetkeksi arjen todellisuuteen. Kaikki ihanat viesti on tietysti juuri sinulle juuri häneltä.
Inhorealisti täällä vaan
Ei haavepankkia saa koskaan sulkea. Haavepankki kun ei vastaanota enää minkäänlaisia talletuksia pitkäaikaissijoitustileille, ja haaveiden kohdalla säännöksissä jo yön yli säilytys lasketaan pitkäaikaistiliksi, koska haavemaassa on säädetty vastikään uusi laki sitä varten, että haaveet saisivat olla elinvoimaisia ja kukoistaa kauniissa kukassa kaiken aikaa, eikä niitä välillä sullottaisi pimeisiin talletuslokeroihin, joissa lakastuvat ja kutistuvat niin pieniksi, ettei niillä ole enää voimaa antaa uskallusta ponnahtaa onnelliseksi todellisuudeksi.
Eli yön ajaksi sinäkin siitä uneksimaan vaan kauniita unikuvia...
No, enhän minäkään tiedä, kenelle tämä on. Mutta jos tämä on viittaus johonkin toiseen juttuun, joka hukkuu bittiavaruuteen. Tai jotain.
Totta. Teen tämän itselleni vaikeaksi. Ei se ole leffaa, se on ihan jotain muuta. Kaipaan jotain, mutta jämähdän järkeeni. Ei mitään tunnepölinää, unohda se! Se on järki, joka estää asioita.
Tietenkin haluan normaalia elämää. Arkea. Mutta arkeakin on niin montaa erilaista. Yksi on jatkuvasti hiljaa, yksi pölöttää taukoamatta. Noin esimerkiksi. Mikä se sitten olisi hyvä.
En ole valmis. Ja otan jatkuvasti askeleita kauemmas. Näinhän se menee. Muokkaan elämääni jatkuvasti, näköjään siitä on ollut jossain määrin hyötyäkin, olen onnellisempi kuin vähään aikaan. Kun saa onnestaan kiinni, sitä ei hevin riko.
Minä tiedän, mitä on helvetti. Sitä välttelen kaikin keinoin. Sinä vain et sitä tiedä, että ottaessani askeleita "väärään" suuntaan astelen suoraan helvettiin.
Minä en oleta, olen realisti. Ja voin vain "puhua" omasta itsestäni. Kuitenkin annan vinkin: minua on helppo pehmittää. Sitähän sinä et vielä ole koettanut. Ei siihen paljon tarvita, tule viereeni ja kysy, mitä kuuluu. Mutta älä kysy, jos et itse ole asioista varma.
Etpä ole leffaikoni, mutta joku muu "ikoni" kyllä!
sellainen itseään toteuttava profesia. Enkä lainkaan positiivisessa mielessä. Olen etsinyt itsestäni ratkaisua tuon kierteen purkamiseksi, ja olin myös varma että tulisin siinä jonain päivänä onnistumaan. Olemaan sinut itseni kanssa. "Sinä" tulit kuitenkin elämääni niin yllättäen, hämmennyin. En ole vielä valmis! -teki mieli huutaa. Näit onneksi lävitseni :) ...Nyt sitten täytyy pikavauhtia yrittää muuttaa omia ajatuksellisia perusteitaan, jottei omaa heikkouttaan toista loukkaisi. Välillä on voimat vähissä ja pollaa pakottaa, mutta lupaan jaksaa yrittää!
olen tässä silmäillyt ja sieltä löytyi mm. seuraavaa "ihmisestä tulee ihminen kamppailussa sitä tyhmyyttä vastaan, joka estää ihmistä tulemasta ihmiseksi. Eheä ihminen sitä vastoin ei ole tästä maailmasta. Se, joka löytää itsensä, on toivottomasti hukassa, niin kuin kilpapyöräilijä, joka lentää nurin kohdatessaan itsensä." Näkökulma tuokin...
...että ihminen on oikeesti ihminen vasta silloin kun se ymmärtää ettei se ole jotain muuta vaan että se on vain ihminen.
moitteista.
hänen puolestaan. Sinulle voi tulla karvaita yllätyksiä, jos hän ei olekaan juuri sellainen muurien taakse kätkeytynyt puhdas pulmunen, joksi häntä ajattelet. Itse ainakin toivoisin olevani sellainen, josta hän voisi varauksetta pitää ja jonka kanssa voisi olla sataprosenttisen avoin. Kerropa minulle vielä, oletko itse täysin avoin ja "muuriton" yksilö? Olen itse aika varauksellinen ihmissuhteissa, eteenkin silloin, jos tunteita on paljon. Minä luulen hänessäkin olevan vähän samaa.
Oletko keskustellut hänen kanssaan aiheista rakkaus ja tunteet? Oletteko puhuneet ihmissuhteista, koska näytät tietävän hänen ajatuksiaan. Vai onko kyseessä vain arvailua?
Olisi mukava saada kaltaisesi hellä ihminen rinnalle, joka ymmärtää, ja jota voi itsekin ymmärtää. En silti usko, että juuri sinä olisit tämä minun tuntemani ihanuus.
pitäisi mennäkkin ..uskaltaa olla se mitä on ,hyväksyä se tosi asia ,että arkiset asiat ja yhteiset hetket siinä ovat se voima joka yhdistää ihmisiä ...ja ymmärttää että elämä voi olla myös juhlaa arjen keskelläkin...välittämistä ,yhteen kuulumista .auttamista ...hyväksymistä.. vaikka oikea elämä nyt on jollain tavalla sitä dramaa ....ja näyttelemistä ...monestikin ..ei pitäisi sortua liialliseen tunteiluun ..vaan ajatella mistä onni oikeastaan tulee...olla realisti vaikka rakastaakin ...vaikeaa on ymmärttää näitä rakkauden voimia aina:)
Hei,
En minä ole tehnyt tätä tahallani vaikeaksi. Asiat ovat vaan menneet siihen.
En minä ole yksin syyllinen. Myös sinä olet toisena osapuolena mukana.
Voi olla, että olen nostanut sinut jalustalle hieman. Mutta niin olet sinäkin tehnyt minulle mielestäni! Tiedän kyllä, että olet tavallinen ihminen niinkuin minäkin. Vaikka minulla on tunteita ja haikailen rakkaussuhteen perään, niin osaan olla kuitenkin realisti. Usko tai älä.
Kyllä vaan. Kyllä mä tiedän, että jos me päädytään yhteen joskus, niin meidän suhteemme sisältäisi arkea. Sehän on luonnollista. Ei mulla ole meistä yhdessä ylisuuria haaveita. Tavallisia vaan. Usko pois vaan.
Sellainen onnellinen parisuhde on mun mieleen. Ei se ole musta ylisuuri toive.
Jep. Kirjoitit, että tämä ei ole niin vaikeaa tai että ei ole mitään epäselvää. Tavallaan ei ja tavallaan joo. Mielestäni meidän pitäisi keskustella kasvotusten.
Kaikki mahdollisuudet ovat toki edessäni, mutta en saa niistä kiinni.. Olen itse yrittänyt tavoittaa sinua, mutta turhaan...
Mitä tulee haluun tarttua. NIin, mulla on todellakin ollut halua tarttua sinuun kiinni.. Esimerkiksi viime vuonna! Pitäisi vaan tavoittaa sinut!! Siinä se onglema oli viime vuonna.
Niin, vielä kommentoin yhtä asiaa. Kirjoitit, että
Pelkään, että ihannoit tunteita liikaa, että lopulta kun joskus koet ne, voit olla jopa pettynyt, et saakaan niistä sitä, mitä olet kuvitellut ja ihannoinut.
Eli voi olla hieman. Kuitenkin näen, että meidän mahdollisella "jutulla" joskus olisi hyvät mahdollisuudet toimia. Jotenkin näen kuitenkin, että meidän kanssakäyminen on omalla tavallaan rikasta, monipuolista ja ehkä jopa onnellistakin välillä:)
T. nainen, joka ei harrasta draamaa
Joo. En mä ole luonnut omasta mielestäni draamaa. Jos meillä olisi joku muu väylä ilmaista näitä asioita, niin ottaisin sen heti käyttöön...
enpä ollut sit minä tuon tarinan kirjoittaja. Tiedoksi eräälle..
että en ole minäkään vastaillut tähän ketjuun, tiedoksi eräälle...
miksei voi puhua kunnolla..??
vain ihmettelevä.
merkitystä, vastaile pois vaan.
ei kukaan ed.