kysymys abortin

Olen. En, ellei sellaisia pikakiitäviä hetkiä oteta huomioon...

Olin niin nuori silloin, vasta tavannut tämän miehen kenen kanssa sitten ehkäisy petti.
Toisaalta, on sitä joskus mietitty, sillä olen nyt naimisissa kyseisen miehen kanssa. Mutta eihän sitä silloin voinut tietää että loppuelämämme vietetään yhdessä.

kadu.

Kyllä olen kerran harkinnut vakavasti. Oli jo paperit täytettynä lääkärillä, mutta sanoin harkitsevani vuorokauden.
Nyt kun lapsi on jo kohta 13 v, olen monesti ajatellut miten oikean päätöksen tein. Nyt ei ole ainakaan sellaista asiaa omallatunnolla.
Kannattaa miettiä tarkkaan.

Olen. En kadu tekoani, tein sen selkä seinää vasten eikä muita järjellisiä vaihtoehtoja siinä tilanteessa ollut. Toivon toki kovasti, että asiat olisivat olleet toisin sillä hetkellä ja olisi ollut muitakin vaihtoehtoja.

en ainakaan tällä hetkellä kadu, tosin abortti tehtiinkin vasta eilen. Kuitenkin luulen ettei tämä asia tule mua niin pajoa vaivaamaan, kun tiesin jo alusta lähtien ettei musta äidiksi ole.

voihan se toki jossain vaiheessa se katumus iskeä, mutta olen ajatellut tämänkin asian aika lailla loppuun asti, parempi näin:)

Tajusin ajoissa olla tekemättä. Kauhulla muistelen vieläkin sitä 12 vuoden takasta jos olisinkin niin tehny! Ihan turhaa koitin vakuutella itselleni että eihän tässä mitään, se on niin pienikin vielä, ei muistuta ihmistä, ja mulla on laillinen oikeuskin siihen.. Näitä täällä olisin varmaan vakuuttelemassa tänäkin päivänä jos hänet olisin murhannut!!
Ehkä sellasen syyllisyydenkin kanssa olis mahdollista elää mutta miksi suotta kun kaikki on kivempaa ilman sitä :) Ja nykyään varmaan katuisinkin rankasti, kun en ole jostain selittämättömästä syystä sen koomin enää raskaaksi tullutkaan..

ja kadun syvästi! Toisaalta ajattelen, että nyt ei olisi näitä nuorempia välttämättä. Valitettavasti asia on jäänyt mieleeni lähtemätömänä ja tuskin koskaan pääsen siitä yli!

Oikeaa oman vakaumukseen mukaista ja perusteltua päätöstä ei tarvitse katua.

..abortin. En kadu, mutta surin kyllä asiaa pitkään. En kuitenkaan suruissanikaan -enkä myöhemminkään- koskaan katunut.

Ja nyt jälkeen päin tiedän senkin, että jos en olisi silloin tehnyt aborttia, en olisi nyt siinä pisteessä elämässäni kuin olen eikä minulla olisi tätä kotia, miestä eikä näitä lapsia. Surullista, mutta totta. Ilman aborttia elämäni olisi kulkenut eri tavalla.

Olen tehnyt abortin ja myös katunut sitä paljon. Niin ristiriitaiselta kun se kuulostaakin tiedän silti tehneeni oikean ratkaisun. Mun elämäntilanteessa en olisi voinu äidiksi tulla. Huonon omantunnon kanssa taidan silti kuitenkin elää koko loppu elämäni.