Pitkän paussin jälkeen tulin kurkistamaan palstalle ja samaa löysin miksi aikoinaan jätinkin. Ilkeä mielisiä ja aivan varmasti elämiinsä kyllästyneitä naisia jotka vain hakevat riitaa tai ovat muuten vain ilkeitä. Vain muutama hullu asiallista löytyy.
Luin äsken aiheita siitä, kun mies käy baarissa, varpajaisia vietetään äidin toiveita vastoin, miehet koko ajan poissa kotoa ja muuta. Mikä teitä oikein vaivaa? Mksi te alennutta olemaan tuollaisten miesten kanssa ja tekemään lapsia jos näkee ettei miehestä siihen ole? Katskokaa peiliin ja tajutkaa, että te itse hyväksytte miestenne käytöksen ja jos vain osoittaisitte mielipiteenne kunnolla tajuaisi mieskin mitä vaimo haluaa ja vaatii että suhde pelaa. Ja jos ei tajua niin suhde pois ja uusi elämä eteen. Ei elämä siihen lopu että heivaa jonkun isäksi sopimattoman baarissa juoksijan, vaan se alkaa siitä! Kaikki on pljon helpomaa kun ei ole sellaista riippaa roikkumassa ja stressiä aiheuttamassa!
lopettakaa tällainen netissä valittaminen ja alkakaa toimimaan oikeassa omassa elämässänne. Tehkää oikeasti jotain sen eteen, että olisitte lapsillenne mukava äiti eikä aina pahalla päällä miehen tekojen takia.
Minä jätin hunsvotin muutamia vuosia sitten ja läksin lasten kanssa kohti uutta elämään. Vähän aikaa oli hämmennystä ja suruakin mutta jo muutaman viikon päästä helpottui. Nyt meillä menee hienosti ja isään pitävät yhteyttä alusta asti. Oma oloni paranui eron takia valtavasti! Enää ei tarvitse itkeä miehen takia joka ei koskaan ole kotona, pettää vai ei petä, ei välitä tehdä kotona mitään aikä koskaan huomioinut minua. Erosta se heräsi ja olisi takaisinkin halunnut mutta minä tiedän kyllä, että vanha koira ei uutta opi ja jos on sisältään paska eikä halua muuttua omasta tahdostaan niin ei kyllä muutu muittenkaan tahdosta. Ja jos sitten pakon edessä vasta olisi valmis tekemään jotakin, niin samaan jamaan ajautuu suhde muissakin vaikeuksissa ja taas vaimo saa uhkailla ties millä.
Kerätkää voimanne kasaan ja heittäkää hyvät naiset pihalle sellaiset miehet jotka eivät teitä ja äidintyötänne kunniota!
Luin äsken aiheita siitä, kun mies käy baarissa, varpajaisia vietetään äidin toiveita vastoin, miehet koko ajan poissa kotoa ja muuta. Mikä teitä oikein vaivaa? Mksi te alennutta olemaan tuollaisten miesten kanssa ja tekemään lapsia jos näkee ettei miehestä siihen ole? Katskokaa peiliin ja tajutkaa, että te itse hyväksytte miestenne käytöksen ja jos vain osoittaisitte mielipiteenne kunnolla tajuaisi mieskin mitä vaimo haluaa ja vaatii että suhde pelaa. Ja jos ei tajua niin suhde pois ja uusi elämä eteen. Ei elämä siihen lopu että heivaa jonkun isäksi sopimattoman baarissa juoksijan, vaan se alkaa siitä! Kaikki on pljon helpomaa kun ei ole sellaista riippaa roikkumassa ja stressiä aiheuttamassa!
lopettakaa tällainen netissä valittaminen ja alkakaa toimimaan oikeassa omassa elämässänne. Tehkää oikeasti jotain sen eteen, että olisitte lapsillenne mukava äiti eikä aina pahalla päällä miehen tekojen takia.
Minä jätin hunsvotin muutamia vuosia sitten ja läksin lasten kanssa kohti uutta elämään. Vähän aikaa oli hämmennystä ja suruakin mutta jo muutaman viikon päästä helpottui. Nyt meillä menee hienosti ja isään pitävät yhteyttä alusta asti. Oma oloni paranui eron takia valtavasti! Enää ei tarvitse itkeä miehen takia joka ei koskaan ole kotona, pettää vai ei petä, ei välitä tehdä kotona mitään aikä koskaan huomioinut minua. Erosta se heräsi ja olisi takaisinkin halunnut mutta minä tiedän kyllä, että vanha koira ei uutta opi ja jos on sisältään paska eikä halua muuttua omasta tahdostaan niin ei kyllä muutu muittenkaan tahdosta. Ja jos sitten pakon edessä vasta olisi valmis tekemään jotakin, niin samaan jamaan ajautuu suhde muissakin vaikeuksissa ja taas vaimo saa uhkailla ties millä.
Kerätkää voimanne kasaan ja heittäkää hyvät naiset pihalle sellaiset miehet jotka eivät teitä ja äidintyötänne kunniota!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa mieltä olen kanssasi!
Mä oon näköjään niitä elämäänsä kyllästyneitä ja ilkeämielisiä naisia sitten, kai.. Eihän se kuitenkaan sitä tarkoita että ukko pitäis heivata jonnekkin, mähän lupasin rakastaa sekä myötä, että vastamäessä. Niinkuin teki miehenikin. Joillekkin sellanenkin sopii, muttei mulle. Miks tämä foorumi on sitte olemassa? Käsittääkseni tää on äideille tarkoitettu, eikä säännöissäkään sanota mitään etteikös niistä omista miehistän sais käydä keskustelua, valituskin on sallittua - jopa omasta miehestä. Huolestuttavampaa meijän parisuhteen kannalta olis se että mä valittaisin naapurin äijästä ja sen tekosista. Vaimon ja äidin roolit ovat taasen niin erilaisia keskenään, ettei niitä voi verrata. En minä ainakaan mene lapsille isää mollaamaan, sehän on niiden ISÄ ja taas mulle jää aviomies, joten miksi se tekisi musta vähemmän mukavan äidin? Mietitkö itse kirjoittaessasi tuota tekstiä, mahdoitko olla ilkeämielinen?
Minä ainakin ajattelen niin, ettäjos tietämättömyyttäni menen lupaamaan jotain, joka jälkeen osoittautuu huonoksi valinnaksi, niin minulla on oikeus muuttaa mielipidettäi. Jos ukko vaihtaa tyyliä huonoksi monen yhdessäolo vuoden jälkeen eikä halua itse muuttua tai ollase, joka alkuun oli, hyvä ja sellainen jonka huolin avioliittoon asti, niin lähteköön pois. En minä sellaisiin ala elämää tuhlaamaan.
Nykyään nuoret menee naimisiin ja alkaa tekemään perheitä niin hetken mielijohteesta, etten ihmettele ero tilastoja yhtään.
Jos vastamäet käy ylimoimaisiksi kestää eikä ymmärrä lähteä niin itsensä siinä vain hajoittaa, ei muita. Silloin pitää harkita ja tajuta lähteä etsimään uusia polkjuja elämään.
Tarkoitus ei ollut olla ilkeä mielinen vaan pysäyttää hetkeksi ajattelemaan mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.
Elämä on juuri sellaista, kun sen itselleen tekee ja muuttamaan sitä ei pysty kuin itseään.
Olen myös tuolle ukolleni aina sanonut, että miehiä ei kannata edes yrittää ymmärtää, mutta nyt pikku hiljaa alkaa tuota ymmärrystä löytyä, kun seuraa oman tuttavapiirinsä(alleviivattuna) "perhe- elämää" ja kun on tullut kurkistettua tällä palstalle.
Sitä harvemmin on meidän rouvat miettineet, miksi ne ukot siellä baareissa ja harrastuksissaan mielummin viihtyvät. Sitä keskitytään seurauksiin ei syihin.
Työelämän kiristyneet vaatimukset laittavat miehet koville ja sitten on vielä yhden/kahden pienen lapsen äidit hoitovapaalla kotona ja äidillä on kovasti raskasta. Sitten vaan miehelle esiliina eteen, kun on ovesta sisälle astunut. On imurointia, pyykinpesua, ruuanlaittoa, lattioiden pesua, vaipan vaihtoa, kylvetystä, lapsen kanssa pitäsi olla ja vaimoa helliä ja hoivata, niin ja ne auton renkaatkin on vielä vaihtamatta. Siinä mies sitten sinnittelee äidin yksilöä suosivan arjen keskellä.
No, me olemme viettäneet yhteistä aikaa vasta 17 vuotta ja siitä 11 vuotta lapsiperheen arkea ja ollaan hupeneva luonnonvara. Tuo 5v. ennen lapsia oli sitä aikaa, jolloin sitä opittiin toisiamme kunnioittamaan ja suuremmat särmät hioituvat, mutta tuossa ajassa moni on saanut lapsia, menneet naimisiin ja eronneet. Kun sitä huomattiin, että tuo mies käyttää ihan väärän värisiä sukkia ja juo sauna oluen(yhden), joka
lauantai.
Yksilöllistyminen näkyy siinä, että erojen määrä on vakiintunut korkeaksi. Sitä ajetaan mies siihen pisteeseen, että ei sitä selvinpäin kotona näy tai ei näy muutenkaan. Mutta sille ei suoda ajatustakaan, miksi se kunnon mies, jonka on valinnut rinnalleen tasavertaiseksi kumppaniksi ja kelpuuttanut lapsille isäksi, onkin jotain ihan muuta.
Ei mies tiedä, missä mennään, jos hänen rooliaan perheessä muisteta päivittää. Miehet on ikuisia lapsia, joita on hieman opastettava. Miksi isä ei kunnioita äitiä, mutta kunnioittaako äiti isää. Voisko sille miehelle sanoa kuinka seksikäs hän on krapulassa, sen sijaan, että sanoisi hän haisee pahalle.
Niin meitä kohdellaan kuin me kohtelemme muita. Miten niinkin yksikertainen asia, kuin lapsen synnyttmäminen, saa naisen luulemaa itsestään liikoja.
Ja mies ei muuten ole mikään onnellisuuden tae. Sillä ei mitata kenenkään naisen onnistumista tai onnellisuutta elämässä, joten huonossa suhteessa perinteet eivät enää sido pariskuntaa. Eronnut nainen tai mies ei ole yhteiskunnassa kummajainen.
Jos on kynnysmatto, niin ei ihme että mies astuu päälle!
Ei kaikkea pidä hyväksyä ja muistakaa että ei miestä ollenkaan on paljon parempi vaihtoehto kuin huono mies. ERITYISESTI lasten kannalta!