Hei vaan, piti tulla tänne hieman purkamaan tuntoja ja kuuntelemaan muiden kokemuksia...
Olen siis sairastanut masennusta kausittain useamman vuoden, ja nyt tämän vuoden alusta käynyt lääkärissä ja syönyt lääkettä (sepram 30 mg/pv). Käyn juttelemassa tällä hetkellä psyk. sairaanhoitajan kanssa pari kertaa kuussa, ja viime kerralla hän sanoi, että en välttämättä tule saamaan kelan tukea enempään terapiointiin, koska voin jo niin hyvin. Opiskelijana minulla ei todellakaan ole varaa maksaa terapiaa kokonaan yksin, joten se jäisi sitten väliin ja lääkkeitä vain söisin.
Lääkkeiden ansiosta voinkin nyt tosi hyvin, satunnaisia huonoja päiviä on tosin edelleen. Mutta olen melko energinen ja jaksan taas innostua ja tehdä asioita. En tunne itseäni enää itsetuhoiseksi tai masentuneeksi. MUTTA tarkoittaako se automaattisesti, etten ns. ansaitse kelan tukea, jos tämä kehitys on nimenomaan lääkkeiden ansiota?
Onko masennuksen hoito siis sitä, että mulle annetaan resepti ja se on siinä? Mitä tapahtuu sitten kun lopetan jossain vaiheessa lääkkeen syömisen kokonaan? Voisin hyvin kuvitella, että masennus palautuu, koska tiedän millainen olen. Tiedän mitä olen kokenut. Tiedän että minun pitäisi päästä puhumaan asioista. Ahdistaa todella paljon se, missä määrin oma parantumiseni on kelan ja terveydenhuollon käsissä... Minulla ei edes ole tällä hetkellä omaa lääkäriä, joka säännöllisesti seuraisi miten lääke toimii minulle. Terveyskeskuksesta on vain sanottu, että kyllä joku lääkäri sun reseptin uusii sitten kun se loppuu. Kiva. Kuka kertoo minulle, kuinka kauan joudun syömään lääkettä???
Kun talvella päätin hakeutua lääkäriin, hän sanoi minulle, että hyvä kun olet tehnyt tämän ratkaisun. Et ole yksin tässä, vaan me täällä autetaan sinua pääsemään eroon masennuksesta. Ja nyt olen nimenomaan yksin. Voin hyvin, olen toimiva osa yhteiskuntaa... Toistaiseksi! Mutta tarkoituksena oli parantua kokonaan lääkkeiden ja terapian avulla, ei lykätä masennustani hamaan tulevaisuuteen........ Koska en todellakaan usko, että lääkkeet yksin parantavat masennuksen!
Kertokaa kokemuksia, neuvoja, mitä tahansa... Haluaisin tosi paljon, että joskus tulevaisuudessa voisin olla ns. normaali, esimerkiksi uskaltaa hankkia lapsia ilman pelkoa että pilaisin heidän elämänsä omalla epätasapainollani... Oma elämääni ja masennukseeni kun on vaikuttanut erittäin paljon oman äitini masennus ja psyykkiset ongelmat. Pelko on suuri! Kaikki on siis käytännössä kelan käsissä. Mahtavaa. Opiskelijana kelan "tukeen" kun on jo valmiiksi niin kovin suuri usko ja luottamus...
Olen siis sairastanut masennusta kausittain useamman vuoden, ja nyt tämän vuoden alusta käynyt lääkärissä ja syönyt lääkettä (sepram 30 mg/pv). Käyn juttelemassa tällä hetkellä psyk. sairaanhoitajan kanssa pari kertaa kuussa, ja viime kerralla hän sanoi, että en välttämättä tule saamaan kelan tukea enempään terapiointiin, koska voin jo niin hyvin. Opiskelijana minulla ei todellakaan ole varaa maksaa terapiaa kokonaan yksin, joten se jäisi sitten väliin ja lääkkeitä vain söisin.
Lääkkeiden ansiosta voinkin nyt tosi hyvin, satunnaisia huonoja päiviä on tosin edelleen. Mutta olen melko energinen ja jaksan taas innostua ja tehdä asioita. En tunne itseäni enää itsetuhoiseksi tai masentuneeksi. MUTTA tarkoittaako se automaattisesti, etten ns. ansaitse kelan tukea, jos tämä kehitys on nimenomaan lääkkeiden ansiota?
Onko masennuksen hoito siis sitä, että mulle annetaan resepti ja se on siinä? Mitä tapahtuu sitten kun lopetan jossain vaiheessa lääkkeen syömisen kokonaan? Voisin hyvin kuvitella, että masennus palautuu, koska tiedän millainen olen. Tiedän mitä olen kokenut. Tiedän että minun pitäisi päästä puhumaan asioista. Ahdistaa todella paljon se, missä määrin oma parantumiseni on kelan ja terveydenhuollon käsissä... Minulla ei edes ole tällä hetkellä omaa lääkäriä, joka säännöllisesti seuraisi miten lääke toimii minulle. Terveyskeskuksesta on vain sanottu, että kyllä joku lääkäri sun reseptin uusii sitten kun se loppuu. Kiva. Kuka kertoo minulle, kuinka kauan joudun syömään lääkettä???
Kun talvella päätin hakeutua lääkäriin, hän sanoi minulle, että hyvä kun olet tehnyt tämän ratkaisun. Et ole yksin tässä, vaan me täällä autetaan sinua pääsemään eroon masennuksesta. Ja nyt olen nimenomaan yksin. Voin hyvin, olen toimiva osa yhteiskuntaa... Toistaiseksi! Mutta tarkoituksena oli parantua kokonaan lääkkeiden ja terapian avulla, ei lykätä masennustani hamaan tulevaisuuteen........ Koska en todellakaan usko, että lääkkeet yksin parantavat masennuksen!
Kertokaa kokemuksia, neuvoja, mitä tahansa... Haluaisin tosi paljon, että joskus tulevaisuudessa voisin olla ns. normaali, esimerkiksi uskaltaa hankkia lapsia ilman pelkoa että pilaisin heidän elämänsä omalla epätasapainollani... Oma elämääni ja masennukseeni kun on vaikuttanut erittäin paljon oman äitini masennus ja psyykkiset ongelmat. Pelko on suuri! Kaikki on siis käytännössä kelan käsissä. Mahtavaa. Opiskelijana kelan "tukeen" kun on jo valmiiksi niin kovin suuri usko ja luottamus...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on mennyt Sepramia eri annoksilla nyt jo kaksi ja puoli vuotta. Alussa kävin kerran psykologilla mutta se ei ymmärtänyt ongelmiani eikä siitä ollut mitään apua. Lääkkeiden voimin olen ponnistellut nyt eteenpäin ja tällä hetkellä olen valmistumassa ammattiin jo. Ja samoja asioita miettinyt kuin sinäkin nyt. Edellisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä siitä että vaikka et "terapiaa" saisikaan, voit nyt energisenä ja jaksavana ihmisenä rakentaa elämäsi hieman uusiksi niin että siinä voi elää sittenkin kun lääkkeitä vähennät tai lopetat. Itse olen yrittänyt hankkia uusia ihmissuhteita, kavereita, tuttavuuksia ja elämänkatsomusta nyt lääkityksen kanssa. Ylipäänsä positiivisia kokemuksia olen kerännyt ja uskon että ne kantaa elämässäni eteenpäin.
Minusta kannattaisi miettiä josko pääsisit oman energisyytesi avulla eteenpäin jos Kela ei enää korvaa terapiaa. Nyt kun on voimia tehdä elämästä mieluisa itselleen.