Sinä sanoit
” silmäni kostuvat Sinuun
niin uskon ”
Tietäisitpä vain
päivieni karhean kiertokulun
muistojeni intohimon huikaisevat hetket
jotka tänään
ovat vain haalea muisto.
Vartaloni oli Sinun
ja minun sieluni syvin huone
oli kanssasi elämälle auki
sisimpäni ei anna sille vieläkään rauhaa.
Kaamoksen taittuessa
mieleni näkee enää
vain jäisien tähtien taivalluksen
ja tuntee satuttavan kaipaukseni Sinuun.
” silmäni kostuvat Sinuun
niin uskon ”
Tietäisitpä vain
päivieni karhean kiertokulun
muistojeni intohimon huikaisevat hetket
jotka tänään
ovat vain haalea muisto.
Vartaloni oli Sinun
ja minun sieluni syvin huone
oli kanssasi elämälle auki
sisimpäni ei anna sille vieläkään rauhaa.
Kaamoksen taittuessa
mieleni näkee enää
vain jäisien tähtien taivalluksen
ja tuntee satuttavan kaipaukseni Sinuun.
Vastaukset 19
Vanhimmat
..kaipaa yhteisiä muistoja kun
sinua muistellessa silmät kostuvat.
kaipauksen ja ikävän sävyttämää ja
jotenkin tuntui olevan yhtymä kohtia
yhteen novellisi.
tuo "jäisien tähtien taivalluksen"
tosi mahtavasti sanottu.
vahvaa tekstiä mutta ei niin vakavaa enää
kuin edelliset runosi.
jotenkin kepeämpää lindaa
mutta yhtä ihanaa kuten aina.
hyvä linda!!!
ja Sinä mokoma vielä paljastit tuonkin * naur *
Noooh, ei se ole paha vaikkakin olet jälleen ker-
ran oikeassa - on siinä yhtymäkohtia varmasti.
Hmmm, vahvaksihan tekstejäni on useinkin
sanottu - lienee siinä perää vaikka en itse ole-
kaan oikea henkilö omista runoistani puhumaan.
Hyvä jos se kepeys kuitenkin vahvuuden seasta
löytyi.
Kiitos Sinulle ystäväni, ainainen huolien kanta-
jani.
...yötöntä yötä.
Jumatsuikka sait noidan
peskikarvatkin nousemaan,
niin hyvä tämä runosi oli!
Sinä olet kyllä haikeuden mestari runoillasi ja nyt tunnen todellista kateutta!
(harvinaista sinänsä koska se ei kuulu luonteenpiirre repertuaariini)
kun kevät etenee, siitä jotenkin sain sisltöä
runoni juureen.
Et kehtois lausua kadehdintaa, ei tämmönen taval-
linen tallaaja ja runojen harrastelija oikein
osaa tuollaista vastaanottaa - oikeesti.
Sinä olet taitava omissa runoissasi Lapin kairo-
jen, kaiken sen kauneuden ja karuuden kirjoitta-
jana. Kukinhan me niillä omilla avuillamme runoi-
lemme, eiköstä näin :D
" mestarikin " tuntuu vieraalta sanalta minulle,
vaikka se mieltä hiveleekin. Melankolisuus ja
jonkinlainen surumielisyys asuu minussa, siksipä
runoni ovat " tällaisia "
Sydämellinen kiitos sanoistasi, Sinä mieluisa
vierailijani.
*Huoks*x noin niin kuin 100000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000
jne....
sillä
minä en osaa
muuta
kuin vetää
henkeä
ja sekin
sattuuu..
Tule katsomaan minua sairaalaan,
sinne se on lähdettävä,
jos tämä hengenahdistus ei lopu, jooko???
*Huoks* x noin 100000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000
runoni lukukertoja vrt:na kommentteihin. Tähän
asti olen vaan silmät ymmyrkäisenä ihmetellyt
asiaa muiden kohdalla, ja nyt se omassani. Ja ai-
van outo näkymä avautuu ainakin minulle, kun
tulin kommenttisi sisään. Mutta mennäkseni
siihen.
Sie olet ihan mahoton nainen. Miun aivot ei anna
ymmärtää tuota nollien määrää, Ojalan laskuoppi-
kaan ei riitä siihen.
Mutta niin kuin olen aina sanonut, Sinun palaut-
teesi on yhtä jännittävää avata kuin
lahjapaketti. Koskaan ei tiedä mitä sisältä pal-
jastuu, hih.
Lopetahan nyt tuollaset hörinät emäntä, oma runo-
si vei jalat alta. Ei ole pelkoo hospitaalin jou-
tumisesta höperö.
Annan yhtä suuren määrän kiitoksia, kuin Siun
huokaustesi määrä, kai se riittää :D
Olet ihanista ihanin ystäväni. Ja vielä kiitos
tämän päivän tsemppauksesta, tarvitsen Sinut.
Rakkaudesta kosteat silmät
muistojen suuret tunteet
syvälle sisimpään kerran päässyt
jää kaipaus asumaan
istuu aition viimeiseen penkkiriviin
ja pysyy...
Hienoa työskentely jälleen sinulla,
sanojen valinta ja hyvän järjestyksen laadinta!
Upeasti sanottu "vain jäisien tähtien taivalluksen"
tosin, (kysyy varovasti) hieman särähti korvaan,
voisiko sana jäisien olla jäisten?
ihanaa että Sinäkin olet pitkästä aikaa poiken-
nut.
Yhtä lailla kuin Marin palautteiden avaaminen,
niin Sinunkin on mukava avata pienessä jännityk-
sessä mitä se sisältää.
Tuo lause johon viittaat ja varovasti kysyt.
Todellisuudessa kuvaus " jäiset tähdet " ovat
pakkastaivaalla. Ja vaikka nyt kevättä
mennäänkin jo pitkällä, niin yöpakkasia
kuitenkin on ja tähtien kirjo on " kylmä " Se
on vanhan runouden käyttämä ilmaisu jonka olen
aikoja sitten itse bongannut hiukan toisenlaises-
sa muodossa joissain runoissa. Se oli ehkä niin
että yön jäätähdet tms.
Olen otettu kuitenkin positiivisesta ja aina yh-
tä lämpimästä palautteestasi.
Kiitos.
..taas yllätit taituruudellasi, täällä suu auki ihmettelen sanojasi. Upeata sanojen käyttöä jälleen kerran.
Kiitos taidokkaasta lukuhetkestä : )
minä en kohta enää löydä sanoja, joilla osaan Si-
nun kommentointiisi vastata. Se on nytkin niin
ylitsepursuavaa, etten tunne olevani sen
arvoinen. Se on tämä heikko itsetunto, joka ei
oikein osaa ottaa kai vastaan tuollaista.
En kiellä, etteikö se lämmitä.
Syrän sykähtelee ja silti joku kolkuttaa olka-
päällä etten ole sittenkään ( vrt ed. runoni )
Kiitos Padme, tuot sanoillasi hyvää oloa.
Kirjoitit taas kauniisti. Kaipauksesta syntyvät suuret tunteet ja myös päätökset..Hieno lukuhetki.
Kiitos, Tarkkis
tietäisitpä vain, kuinka onneton aamuni oli. Mari
sai minuun virtaa soittamalla, ja päiväni vain
paranee iltaa myöden näiden kannustavien palaut-
teiden ansiosta.
Vaikka et ole itse runoillut ( jota jo odotan )
niin jaksat kuitenkin käydä täällä jättämässä ar-
vokkaan mielipiteesi, annan arvoa sille. Toivon
että toipumisesi edistyy hyvin, ja että runosuo-
nesi myöskin alkaisi kukoistamaan.
Kiitokseni Sinulle tulee sydämestä, tiedät var-
muudella sen.
...kaunista ja intohimoista elämää jää taakse ikuisesti. Ja miten vaikea siitä onkaan päästää irti. Niin kuin laskisi koko kauniin kesän ajan lennätetyn leijan irti syystuulen vietäväksi. Tietäen että se katoaa horisonttiin lopullisesti...
Vaikutti minuun kovasti!
...kaunista ja intohimoista elämää jää taakse ikuisesti. Ja miten vaikea siitä onkaan päästää irti. Niin kuin laskisi koko kauniin kesän ajan lennätetyn leijan irti syystuulen vietäväksi. Tietäen että se katoaa horisonttiin lopullisesti...
Vaikutti minuun kovasti!
Sinun palautteesi ei ole milloinkaan riipaistu
" tuosta vaan " vaan näkee, että olet perehtynyt
runoon - sen sanomaan. Se miellyttää silmääni
erityisesti, vaikka jokainen palaute on tervetul-
lutta.
Ja muutenkin, ihana kuulla Sinusta kun kaiketi
työsi on taas vienyt aikasi melkoisen kokonais-
valtaisesti.
Kiitos, olet ajatuksissani.
tässä runossa kaipaus huutaa kovaan ääneen, jälleen kerran olet sanasi asetellut hienosti.
Toivottavasi nämä kaipuun karjaisut jossain kohtaa helpottavat :)
minkäs sille pirulle mahtaa, kun se riipoo syvän-
allaa. Hienoudesta en tiedä, sielu puhui puhui
tässä puolestani ja synnytti runon kuin itsestään.
Ihana " kaipuun karjaisut "
Olet Sinä sitten aina yhtä liikkis Mandyseni.
Kiitos.
tätä jos mitä voisi sanoa rakkausrunoksi.en teidä onko siinä niin onnea mutta on paljon muuta,hyvä
Niin. Jonkinlainen rakkausruno kaiketi on, ei
niin kovin valoisa mutta kuitenkin.
Kiitos Sinulle vierailusta.