Hankala äiti

Heipsan.

Olen 18 vuotias tyttö, ajautunut elämässä pimeyteen muutama vuosi sitten, kärsinyt syömisongelmista ja parantunut.

Mielialan aaltoiluhäiriö aikuistumisen kriisi on diagnoosina, mutta ajattelin voivani kirjoittaa tänne. Lääkkeitä söin melkeen vuoden (seronil 10mg) mutta lopetin ne ilman lääkärin lupaa, koska uskon pärjääväni. Ensin vähensin ja sitten lopetin kokonaan.

Eli homman nimi. Erosin pitkäaikaisesta suhteesta pari viikkoa sitten. Sen takia: Monet ystävät katosivat, sain uuden rakkaan ja kotona asuminen on helvettiä, koska minua ei ymmärretä.

Suurin riesa tässä on äitini. Saan joka päivä kuulla, että olen tyhmä, itsepäinen, idiootti, kakara jne. Hän ei hyväksy uutta suhdettani, ja muuta tällaista ihan normaalia.

yritän vain päästä pois kotoa, jotta ei tarvisi enää itkeä joka ilta. Äitini ei ymmärrä, millaista takkaa kannan. Hän luulee, että minusta oli helppo jättää eksäni.

Olen yrittänyt sanoa, mutta ei se auta. Koko ajan saa kuulla moraalisaarnaa tai muuten vain haukkuja. On sitä joutunut kotoa pari kertaa lähtemäänkin, kun ei ole enää jaksanut itkeä.

Mitä IHMETTÄ tässä pitäisi tehdä?! Jos en saa kämppää (ja vaikka saisinkin ei olisi varaa elää) , Niin miten IHMEESSÄ mä selvitän kotona?! Nimittäin pakko siellä on olla, tai äitini etsii minut ties mistä maailman kolkasta ja en halua että se tulee häiriköimään muita.

Ei päivääkään ettei tapeltas.

Mutta jos tämä jatkuu pitkään, alkaa pitkän pitkät masennusjaksot taas uudestaan... Enkä halua sitä...

Psykalle oon asiasta puhunut mutta eipä se voi asialle mitään tehdä. En anna sen puhua mun äitille, koska se ei tajua muutenkaan. Se on luultavasti ite mielisairas vaikka puskeeki kaikkia sairauksia meidän lasten niskaan.

Joo, toivottavasti joku edes jaksoi lukea.
3491
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ilmoittaessani äidille 17v. sitten eroavani lapseni isästä (olin raskaana),kehotti olemaan sitten pyytämättä mitään elatusapuakaan. Haloo! Ei mikään helppo päätös, olet yksin vastuussa kaikesta pahasta mielestä itselle ja muille..että se siitä tuesta ja ymmärryksesstä. Ei ollut tuolloin edes tiedossa elatustuet, lapsilisät tms. Vaikein päätös ikinä. Pidä pääsi loppuun asti, kyllä se äiti joutuu nöyrtymään, olet itse oman elämäsi suhteen paras asiantuntija.

Äänestä

Itse saman aian kokeneena aikoinaan voin sanoa että oma asunto ja oma rauha on ainut järkevä ratkaisu oman terveytesi kannalta. kela maksaa asumistukea ja toimeentulotukea sinulle kun menet juttusille.. VOIMIA!

Äänestä

Kiitos vastauksista

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


sameplace kirjoitti:

Heipsan.

Olen 18 vuotias tyttö, ajautunut elämässä pimeyteen muutama vuosi sitten, kärsinyt syömisongelmista ja parantunut.

Mielialan aaltoiluhäiriö aikuistumisen kriisi on diagnoosina, mutta ajattelin voivani kirjoittaa tänne. Lääkkeitä söin melkeen vuoden (seronil 10mg) mutta lopetin ne ilman lääkärin lupaa, koska uskon pärjääväni. Ensin vähensin ja sitten lopetin kokonaan.

Eli homman nimi. Erosin pitkäaikaisesta suhteesta pari viikkoa sitten. Sen takia: Monet ystävät katosivat, sain uuden rakkaan ja kotona asuminen on helvettiä, koska minua ei ymmärretä.

Suurin riesa tässä on äitini. Saan joka päivä kuulla, että olen tyhmä, itsepäinen, idiootti, kakara jne. Hän ei hyväksy uutta suhdettani, ja muuta tällaista ihan normaalia.

yritän vain päästä pois kotoa, jotta ei tarvisi enää itkeä joka ilta. Äitini ei ymmärrä, millaista takkaa kannan. Hän luulee, että minusta oli helppo jättää eksäni.

Olen yrittänyt sanoa, mutta ei se auta. Koko ajan saa kuulla moraalisaarnaa tai muuten vain haukkuja. On sitä joutunut kotoa pari kertaa lähtemäänkin, kun ei ole enää jaksanut itkeä.

Mitä IHMETTÄ tässä pitäisi tehdä?! Jos en saa kämppää (ja vaikka saisinkin ei olisi varaa elää) , Niin miten IHMEESSÄ mä selvitän kotona?! Nimittäin pakko siellä on olla, tai äitini etsii minut ties mistä maailman kolkasta ja en halua että se tulee häiriköimään muita.

Ei päivääkään ettei tapeltas.

Mutta jos tämä jatkuu pitkään, alkaa pitkän pitkät masennusjaksot taas uudestaan... Enkä halua sitä...

Psykalle oon asiasta puhunut mutta eipä se voi asialle mitään tehdä. En anna sen puhua mun äitille, koska se ei tajua muutenkaan. Se on luultavasti ite mielisairas vaikka puskeeki kaikkia sairauksia meidän lasten niskaan.

Joo, toivottavasti joku edes jaksoi lukea.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu