Lasten ja aikuisten paha olo uuvuttaa opettajia
08.04.2008 09:11, päivitetty 08.04. 13:00
Luokanopettajan työ on muuttunut aiempaa uuvuttavammaksi, selviää Kotiliesi-lehden ja Opetusalan Ammattijärjestön selvityksestä.
Yli puolet luokanopettajista kokee, että lapset ovat aiempaa levottomampia, itsekeskeisempiä ja lyhytjännitteisempiä. He ovat aikuisen huomion puutteessa, ja suuret opetusryhmät vaikeuttavat tilannetta.
Lasten vanhemmat ovat opettajille suorastaan ilkeitä. 60 prosenttia luokanopettajista kuulee vuosittain, miten vanhemmat haukkuvat heitä tai heidän kollegojaan.
Kyselyyn vastasi 500 luokanopettajaa.
STT
08.04.2008 09:11, päivitetty 08.04. 13:00
Luokanopettajan työ on muuttunut aiempaa uuvuttavammaksi, selviää Kotiliesi-lehden ja Opetusalan Ammattijärjestön selvityksestä.
Yli puolet luokanopettajista kokee, että lapset ovat aiempaa levottomampia, itsekeskeisempiä ja lyhytjännitteisempiä. He ovat aikuisen huomion puutteessa, ja suuret opetusryhmät vaikeuttavat tilannetta.
Lasten vanhemmat ovat opettajille suorastaan ilkeitä. 60 prosenttia luokanopettajista kuulee vuosittain, miten vanhemmat haukkuvat heitä tai heidän kollegojaan.
Kyselyyn vastasi 500 luokanopettajaa.
STT
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietysti tasapuolisempi, jos olisi haastateltu myös 500:n oppilaan vanhempia, mitä mieltä he ovat lapsensa opettajasta. Jos moittimista löytyy, niin miksi.
Onhan osalla perheitä varmasti pahaa oloa, mikä heijastuu myös lapseen, mutta sellaista tutkimusta ei voida tehdäkään, minkä verran lasten levottomuus johtuu siitä, että he jäävät KOULUSSA ilman aikuisen riittävää huomiota.
Rahan puute kouluissa tekee luokkien oppilasmäärät liian suuriksi ja virkoja on supistettu äärimmilleen. Opettajalla jää tavallisessa luokassa aikaa muutama kymmenen sekunttia per oppilas ja psykologeilla, terkkareilla ja lääkäreillä on monta sataa oppilasta vastuullaan, vai puhutaanko suurimmissa kaupungeissa jo toista tuhannesta oppilaasta.
Kun lapseni kehotuksestani meni terkkarin oven taakse puhumaan pahasta olostaan (joka oli opettajasta johtuvaa), ovessa oli toistuvasti vain lappu luukulla, että terkka ei ole tänään tässä toimipisteessä. Kiusaamiseen ei puututa, lapset ovat kaikessa vain suurta harmaata massaa ja sitten ihmetellään, miten he ovat niin levottomia, vaikka ovat useita tunteja päivässä pois vanhempiensa vaikutuspiiristä.
Meinaan kirjoituksesi on paljon perää. Mutta lukiessani tuota aloitusta, niin heijastuu jollain tapaan vomakkaasti sellainen tunne että aivan kuin opettajat yrittävät syyllistää vanhempia,opettajien omista tekemisistään lastensuojeluilmoituksistaan! Tai yrittävät nyt julkisella kannalla vahvistaa sosiaaliviranomaisten toimintaa, sillä että "lapset oireilevat koulussa johtuen vanhempien vanhemmuudenpuutteesta" Opettjajat peittelevät tällä konstin myös omaa toimintaansa. Jolloin opettajat eivät uskalla, sosiaaliviranomaisia vastaan puhua vaan, helpompaa on syyllistää vanhempia.
Totta tuota tutkimusta olisi syytä tehdä tasapuolisemmin. Jotta tulisi tosiaan vanhempienkin mielipiteet asiasta.
Mielenkiintoista olisi todellakin tietää 500:n vanhempien mielipiteet! Koska vanhemmathan lapsensa tuntevat paremmin kuin opettajat tai terveydenhoitaja niin, miten opettajat voivat, syyllistää lasten oireilla vanhempia? Jossain joku mättää jos eivät vanhemmat ole tyytyväisiä lastensa opettajiin ja vanhemmat puhuvat heistä. Myös sekin että, mikseivät ole opettajat tehneet asian eteen että eivät uupuisivat noin. Opettajien pitäisi ensin selvittää reaallisesti selvittää mitkä oireet lapsilla aiheuttaa koulussa. Onko opetuksessa puutteita? Puututaanko riittävästi koulukiusaamiseen? Onko opettajilla riittävät pätevuudet opettaa lapsia?ym. ennenkuin tullaan syyttämään vanhempia ja koti oloja.
Vai onko nämä opettajien ennakoluulot lähtöisin perhetyöntekijöiltä? Niin, kuin meidän tapauksessa asia alkoi perhetyöntekijän puhuessaan lööperiä opettajille.
Hän on viettänyt lapsuutensa päivähoidossa,jossa hän on tarhan aikuisten seurassa valveillaoloajastaan enemmän päivässä kuin omien vanhempiensa.
Hoidossa lapsi on oppinut elämään ryhmässä, oppinut miten häntä kohdellaan ja ohjataan ryhmän jäsenenä. Siellä hän on oppinut myöskin miten lapset käyttäytyvät kodin ulkopuolisten aikuisten seurassa.
Hoidossa lapsi on myöskin saanut kokemuksen että aikuiset eivät ole hänen kanssaan, ja hän on oppinut jo hyvin varhain itsenäiseksi ja tukeutunut ikäisiinsä kavereihin. Päiväkodin laitosmainen päivärytmi ilman aikuisen persoonallista kohtaamista ja vuorovaikutusta on ollut hänen elämänsä ensi vuosien kokemus maailmasta.
Kun lapsi menee eskariin ja sitten kouluun, onko lapsella muuta mallia toimia kuin tämä opittu ryhmässä elämisen malli?
Onko opettajien koulutuksessa huomioitu tämä lapsen koulunkäyntiin oleellisesti vaikuttava asia?
taustoja mitä tässä aiempiin vuosiin onkaan tapahtunut.
- luokkakoot suurentuneet (ei edes opetusministeriössä tiedetä kuinka suuria luokkia kunnissa on!)
- koulukoot (pikkukoulut lakkautettu) siirrytty maasiivisiin 1 000 - 1 500 oppilaan koulukokoihin
- lisä ja jatkokoulutusta opettajien osalta karsittu minimiin ellei ole kielletty opettajilta kokonaan
- epäpäteviä opettajia yhä enemmän
- sijaisia ja sijaisten sijaisia
- erityisten oppijoiden integrointia 2000-luvulla ilman mitään asiantuntemusta ja lisäkoulutusta, resursseja jne opetustoimien taholta
- koulutoimenjohtaja (vastaa kunnan opetustoimen jäerjestelyistä ja ohjelmoinnista)
voi olla suurinpiirtein kunnan siivoojasta seuraava (jos koululla sattuu nyt olemaan enää sitä siivoojaakaan...)
- koulun henkilökuntaa (koululla olevia aikuisia) vähennetty erittäin radikaalisti kouluilta
(mm. poistettu siivoojat, keittiöhenkilökunta, toimistoväkeä, talonmiehiä, vahtimestareita, terveydenhoitajat jne)
- rehtoreillakin on jokaisella nykyään jo useampi koulu johdettavanaan
(2-4 koulua samalla rehtorilla ja rehtorihan on opettajien lähin esimies)
JA
NIIN
EDELLEEN.