...Meillä nyt 2 kk terve tyttö, ja varasimme miehemme kanssa etelän matkan ensi alkutalvelle. Tyttö silloin reilut 8 kk ja ajatuksena olisi, että mennään sinne kahdestaan viettämään laatuaikaa parisuhteelle ja mummo tulee hoitamaan tyttöä. Luonnollisesti lähdemme vain jos tyttö on tuolloin lähtiessä terveenä ja tottunut olemaan mummin hoidossa yötä ja kahdestaan. Ja jos ei näytä tälle, niin sitten tyttö mukaan. Eräs tuttavapariskuntamme teki vastaavan viikon reissun etelään samalla iässä ja heille meni tosi hyvin.
Eräs toinen ystäväpariskuntamme on kuitenkin kovasti kyseenalaistaneet matkamme, ja ovatkin sitä mieltä ettei lapsi tunne edes äitiä kun tulemme takas, tai ikävä on niin kova ettemme edes lopulta lähde reissuun jne... Heillä itsellä nyt 9 kk poika, eivätkä ole tehneet mitään reissuja ilman poikaa.
Kyselisinkin nyt missä iässä muut ovat tehneet ensimmäisen reissun ilman vauvaa, minkä pituisen matkan ja missä iässä?
Eräs toinen ystäväpariskuntamme on kuitenkin kovasti kyseenalaistaneet matkamme, ja ovatkin sitä mieltä ettei lapsi tunne edes äitiä kun tulemme takas, tai ikävä on niin kova ettemme edes lopulta lähde reissuun jne... Heillä itsellä nyt 9 kk poika, eivätkä ole tehneet mitään reissuja ilman poikaa.
Kyselisinkin nyt missä iässä muut ovat tehneet ensimmäisen reissun ilman vauvaa, minkä pituisen matkan ja missä iässä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Se on SUN lapsi!!!!! Kyllä on parisuhde paskassa kunnossa, jos täytyy viikon verran sitä hoitaa!
Me oltiin risteilyllä (siis VUOROKAUSI poissa) ekan kerran, kun esikoinen oli vähän vajaa vuoden. Nyt esikoinen on 7 vuotias ja kerran ollut 3 yötä äitistä erossa (isovanhempien mukana matkalla, äiti ottaa lapsen mukaansa kun johonkin lähtee). Ei vieläkään tulisi mieleenikään jättää omaa lastani viikoksi!
Kuopus on nyt 4 kk ja kerran olen käynyt kaupassa ilman vauvaa. Parisuhdetta me voidaan hoitaa lasten kanssakin. JA onhan sitä iltaisin omaa aikaa yhteistä aikaa, kun lapset nukkuvat.
En muutenkaan käsitä, että miksi reissu pitäisi tehdä ilman vauvaa? Te olette PERHE nyt! Ei silloin enää käydä kahdestaan reissuilla vaan PERHEEN kanssa. Olisitte käynyt ennen lasten tekoa tai jättäneet lapset tekemättä!
Olet naurettava! Sinulle on sitten vuielä lapsia suotu... Opettele käytöstapoja, lastesi ei ole hyvä kasvaa tuollaisessa ympäristössä. Mitä iloa saat siitä, että olet noin agressiivinen ja häijy? Kannattaisiko sinun käydä joskus ulkona? Aloittajalle sanoisin, että viikko tuntuu pitkältä ajalta tuon ikäiselle, mutta jos luotte hyvät olosuhteet ja mummo on jo todella tuttu, niin itse tiedätte parhaiten lapsenne ja sen miten kauan voitte olla pois.
Ainahan sitä on ilkeä ja agressiivinen, jos on eriävä mielipide. Minun mielestäni se, ketä lapset on tehnyt, on niistä vastuussa. Ei mummot ja mammat. Mummot ja mammat on kasvatustyönsä tehnyt. Tottakai lapselle on arvokasta omistaa suhteet myös isovanhempiinsa, mutta se ei tarkoita viikon mittaista oleskelua 8 kk ikäisen VAUVAN kanssa!
Provolta vaikutti siksi, että henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, että joku voi edes harkita tuollaista.
Haloo!!!! Kolmen lapsen isänä ja paljon reissanneena voin nuori äiti sinulle kertoa ettei ne lapset kuole viikon erossa oloon.Eiku reissuun vaan jos rahaa riittää!!
vauvaani viikoksi, enkä vielä edes yöksi, mutta herää kysymys onko tuokaan nyt normaalia, jos ei voi missään käydä ilman vauvaa.Eikö edes isälle voi jättää ja viettää hetken omaa aikaa. Eihän vauva siitä kärsi, jos on välillä jonkun muun hoidossa.Täällä syyllistetään heti, jos haluaa hieman omaa aikaa tai aikaa kaksin puolison kanssa. Hieman menee liioitteluks, jos vauva pitää ottaa AINA ja JOKAPAIKKAAN mukaan. Taas on täydelliset äidit kilpailemassa kuka on paras äiti eli siis ilmeisesti se, joka vähiten pitää vauvaa hoidossa.
Meillä on kaksi lasta toinen on kolme ja toinen on 4 kk. Olimme esikoisen ollessa vuoden ikäinen Meksikossa 2 viikkoa häämatkalla...ikävä oli kyllä vanhemilla kova, mutta lapsi oli pärjännyt tutussa ja turvallisessa mummolassa oikein hyvin. Meidätkin kyllä tunnisti kun takaisin tulimme. Nyt olemma lähdössä Pariisiin 4 päiväksi miehen kanssa kahden ja olen varma että lapset pärjäävat tämän ajan mummolassa! Jokaisella on oikeus myös hoitaa parisuhdettaan, niinkin itse katsoo parhaaksi. Toki reissaamme myös lasten kanssa, mutta joskus loma miehen kanssa kahden tekee ihan hyvää! Ja itse käyn salilla joka päivä n. tunnin, jolloin isä hoitaa lapsia. Omaa aikaa saa olla ja pitää olla, että jaksaa arjen haasteet!!!!
Jo on joku "täydellinen äiti" haukkumassa siitä, että joku äiti vielä nykyään ihan ITSE huolehtii omista lapsistaan...
Hei,
en osaa vastata kysymykseesi mutta kannattaa huomioida että yleensä vauvoilla on vierastamisvaihe juuri 6-9kk:n ikäisenä. Tuolloin vauvat pelkäävät eroa vanhemmistaan sekä muita ihmisiä. Se, miten lievä tai paha vaihe on tietenkin yksilökohtaista. Toiset eivät vierasta juuri lainkaan, toiset ahdistuvat niin, ettei hoitoon jättämistä voi ajatellakaan. Kannattaa siis arvioida tilanne uudelleen lähempänä matkan ajankohtaa, tai lähteä suosiolla vasta kun vauva on vanhempi.
Aika radikaalia lähteä viikoksi kahdestaan etelään kun lapsikin vielä noin pieni?
Itse olen ollut mieheni kanssa lapsista erossa korkeintaan kaksi päivää, ja silloinkin nuorempi oli jo kaksivuotias..
kyllä me halutaan perheenä mennä kun kerran perhe ollaan!Miksi tehdä lapsia jos niiden kanssa ei haluta tehdä mitään...
Kuulostaa kyllä aika pitkältä ajalta tuossa vaiheessa. Ja minä en todellakaan ole mikään sellainen äiti, jolla ei ole omia harrastuksia, päin vastoin. Jopa siis mun korvaan särähtää...
liian pitkältä ajalta olla poissa.Itse en pystys olemaan erossa lapsestani viikkoa kun muutama tuntikin tuottaa tuskaa,mietin koko ajan mitä lapselle kuuluu ja eihän siinä loma fiilikseen pääsis.Entäs jos jotain sattus?Ei sitä etelestä käsin niin vaan takas tulla hädän iskiessä.Minä ottasin lapsen tietenkin mukaan tai sit jäis lomat lomailematta.Kukin tavallaan!
Lastenpsykologien nyrkkisääntö on, että lapsi voi turvallisesti olla erossa ensisijaisista hoitajistaan (teidän tapauksessanne siis sinä ja miehesi) niin monta tuntia kuin ikää on kuukausia. Eli 8kk vauva voi olla hoidossa 8 tuntia. Vuoden iän jälkeen voi laskea yö/ikävuosi, eli 2-vuotias voi olla 2 yötä putkeen hoidossa jne.
Itsellä tuo on ollut hyvä raja, suunnilleen tuon verran on aina tuntunut itsestä sopivalta niin ettei ole tarvinnut miettiä ja huolehtia. Kohta 2-vuotiaamme on siis ollut pisimmillään la-aamusta su-iltaan mummolassa.
Olemme matkustelleet paljon (vauvavuoden aikana taisi olla 5 ulkomaanreissua), aina lapsi mukana, ja se on ollut oikein mukavaa. Parisuhdettamme hoidamme kyllä, mutta sihen riittävät huomattavasti lyhyemmät ajat ilman lasta! Meidän parisuhteemme ei kyllä ainakaan vahvistuisi siitä että jättäisimme pienen vauvan liian pitkäksi aikaa hoitoon...
Tässä vähän erilaista kommenttia kuin nuo aiemmat. Eli tehkään niin kuin itsestänne tuntuu hyvältä. Älä lue ja varsinkaan ota neuvoja täältä keskustelupalstalta, itse tiedät miten toimit. Täällä varsinkin on palsta täynnä näitä äitejä, jotka ei käy edes kaupassa ilman lasta ennen kun ne ovat murrosikäisiä... Jos olet vähääkään lukenut palstaa niin tiedät kyllä mitä tarkoitan... Eli jos siltä tuntuu että voit vauvan viikoksi jättää hoitoon niin siitä vaan, lähtekää reissuun! Ei se vauva siitä mitään elinikäisiä arpia saa, ihan hyviä ihmisiä meistäkin on tullut ilman nykyajan suosituksia ikä/tunti tai vuorokausi ilman vanhempia! Ja ei kannata välittää myöskään noista parisuhdekommenteista, jokainen järjellä varustettu henkilö varmaan tajuaa että kyse ei ole huonosta parisuhteesta vaan ajasta mitä haluaa viettää puolison kanssa kahden.
Itse lähden häämatkalle lapsen ollessa 11,5kk ja ihan hyvällä omallatunnolla jätän lapsen mummolle hoitoon! Minä rakastan lastani, mutta rakastan myös miestäni ja meidän keskeistä aikaa kahdestaan. Jos mahdollisuus on lapsi luotettavaan hoitoon laittaa silloin tällöin, niin ei sen elämän niin kamalasti tarvitse muuttua lapsen tulon myötä. Eli ota rennosti ja lähde reissuun, kyllä se vauva sen viikon pärjää ilman äitiä ja isääkin!!!
No kyllä se vauva pärjää vaikka loppuelämän ilman vanhempia. Ei se kuitenkaan niistä sitten hyviä vanhempia tee tai anna lapselle turvallista kehitystä.
Ja tottakai sinun mielestäsi on ok, kun itse teet saman. Elämän KUULUU muuttua lapsen tulon jälkeen. Lapsen tulon jälkeen pitäisi ottaa vastuuta, olla vanhempi lapselle, jonka itse on tänne maailmaan saattanut. Mutta nykyään on vaan se periaate, että tarvii olla omaa aikaa ja jos sitä ei oo niin pää ei kestä ja pitää saada jotain tabuja tai ero tulee kun yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi jne. Miettikää nyt itse. Jos ei ole valmis muutoksiin elämässään niin todellakaan NIITÄ VAUVOJA EI KANNATA TEHDÄ.
Ja ehkäpä noi tunti/kk ja vrk/vuosi on nykyajan suosituksia, koska ennen itse huolehdittiin lapsista. Tämä on vaan nykyaikaisten naisten hassutusta, kun edes omista lapsistaan ei jakseta huolehtia ilman viikon lomia silloin tällöin...
On se minustakin pitkä aika 8kk olla erossa vanhemmista. Itse en ole vielä erossa ollut 5kk, ajattelin että kun lähenee 1v ikää niin tehdään 1yön
reissu miehen kanssa. Vaikka ap tietysti tekee oman ajatuksensa mukaan niin en voi kannattaa viikon eroa.
Joopa joo, mitäpä tästä taistelemaan. Jokainen tekee niin kuin tekee. Se ei kyllä oikeasti lasta riko että hänet viikoksi jättää hoitoon. Itse olen hyvä äiti ja otan kyllä vastuuta, elämämme on muuttunut niin kuin kuuluukin, mutta ei sen elämän tarvitse mitenkään älyttämästi muuttua, jokainen tyylillään. Onpas omituinen käsitys, että jos vauvan vie hoitoon kerran vuodessa viikoksi niin on huono äiti...
Hih, oletkos tehnyt jotain tutkimusta, että nykyäidit jättää enemmän hoitoon kun ennen... Ja kukaan ei ole mielestäni täällä kirjoittanut, että pää hajoaa ilman omaa aikaa tai tarttis tabuja. *nauraa*. Omalla kohdallani haluan häämatkan tehdä kahden mieheni kanssa, sinne eivät lapset kuulu!
Ja sitäpaitsi, jos joku sen viikon loman tarvitsee silloin tällöin ja saa lapset turvalliseen ja luotettavaan hoitopaikkaan siksi aikaa, niin mikä jottei???
Itseasiassa niitä lapsia ei edes kuuluisi olla ennen häämatkaa.
Minä en missään tapauksessa jättäisi noin pientä VIIKOKSI!
Meillä tyttö kohta vuoden ja kulkee joka paikassa mukana. Édes yhden yön hoitoa en ajattele vielä aikoihin.
Olipas lapsellinen kommentti... Vai ei lapsia KUULU saada ennen avioliittoa. Miten noin lapselliselle onkin siunaantunut lapsia?!?
Minusta se on ehkä hieman outoa, että lapsesi on jo vuoden etkä edes voi ajatella yhden yön hoitoa... Voihan sitä asiaa näinkin päin katsoa. Miten voit edes kulkea joka paikassa lapsi mukanasi, sehän voi vaikka vahingoittaa lastasi, hän voi saada tauteja ja vielä pahinta, hänhän voi nähdä muitakin ihmisiä kuin vain äidin ja isän!
On se 8kk hemmetin pitkäaika olla viikko erossa vanhemmistaan.
ei kannata verrata asioita kuten kaupassa käynti ja VIIKON loma. Lapsella ei ole aikakäsitettä ja viikko tuntuu ikuisuudelta. Myöskään tuon ikäinen ei pysty muistamaan asioita kovin pitkiä aikoja. Onpa kiva tulla matkalta kun lapsi vähän aikaa ihmettelee että kukas tämä nyt olikaan...tutulta näyttää ja kuulostaa!! Se on totta että elämän ei tarvitse olla pelkkää lasta mutta ikävä kyllä...vauva-aikana on oltava todella epäitsekäs. Vanhemman lapsen pystyy jättämään hoitoon ja selittämään että äiti tulee takaisin yms. mutta ei vauvalle. Äiti ja isä on vauvan koko maailma, tuki ja turva. Kyllä ne jossain vaiheessa irtaantuu ja sitten on oikea aika tehdä viikon reissuja.
No jos kerran vauva unohtaa vanhempansa viikon aikana, mitä ihmeen traumoja se voi vauvaan jättää jos hän ei osaa kaivata jotain minkä on unohtanut??? Ja kun vanhemmat tulevat takaisin niin kyllä se vauva palautuu nopeasti arkeen omien vanhempien kanssa!
tähän asti. Nyt voin aivan hyvin elää enemmän lapselle,kun omat lapselliset lennot on lennetty ja haihattelut haihateltu. Pidän tärkeänä vankan perusturvallisuuden luomista. Haluaisin lapsestani rohkean vahvan aikuisen joka pärjää elämässä.
Nyt ei siis ole tarvetta yöksi mihinkään lykätä hoitoon. Ihan riittää työpäivät lapselle hoidossa. Ne ovat hänelle työpäiviä. Yhdessä nautitaan sitten vapaista.
Missäs ihmeessä sitä lasta sitten ei voi kuskata mukana? Meistä on oikein kiva shoppailla ja kyläillä ja lenkkeillä.
Miten ihmeessä sä nyt sait sen kuvan,että lapseni pullossa pidän,jos olen sitä mieltä että tuon ikäinen ei kuulu noin pitkäksi aikaa yöhoitoon?
tähän asti. Nyt voin aivan hyvin elää enemmän lapselle,kun omat lapselliset lennot on lennetty ja haihattelut haihateltu. Pidän tärkeänä vankan perusturvallisuuden luomista. Haluaisin lapsestani rohkean vahvan aikuisen joka pärjää elämässä.
Nyt ei siis ole tarvetta yöksi mihinkään lykätä hoitoon. Ihan riittää työpäivät lapselle hoidossa. Ne ovat hänelle työpäiviä. Yhdessä nautitaan sitten vapaista.
Missäs ihmeessä sitä lasta sitten ei voi kuskata mukana? Meistä on oikein kiva shoppailla ja kyläillä ja lenkkeillä.
Miten ihmeessä sä nyt sait sen kuvan,että lapseni pullossa pidän,jos olen sitä mieltä että tuon ikäinen ei kuulu noin pitkäksi aikaa yöhoitoon?
jos se lapsi onkin ollut aivan eksyksissä ja hädissään viikon. Ainakin isällä ja äidillä oli kivaa.
En pysty kässäämään....????
Itellä vauva 10 kk, eikä mitään paineita ainakaan viiteen vuoteen mennä minnekkkään ilman vauvaa. Ei meidän isikään suostuis. Mitä laatuaikaa se on ILMAN vauvaa? Vauvan kanssa se on laatuaikaa, meillä.
Meillä 2v on ollut pisimmillään hoidossa kun olin synnyttämässä kakkosta...eli 3yötä mummolassa. HÄn kävi päivittäin katsomassa minua ja hänelle pystyi jo kertomaan missä olen ja miksi...sekä soittamaan puhelimella.
Eihän vauvaa kannata jättää VIIKOKSI hoitoon. Tuon ikäisen jättäisin vain yhdeksi yöksi ja viikon reissun tekisin lapsen ollessa 3-4vuotias. Teinä tekisin hieman muutoksia noihin matkasuunnitelmiin!
Voin kertoa, että tämä reissu tehdään ja huolella, ilman kenenkään kateellisten junttien panetteluja, joilla ei tod. ole mitään muuta kokemusta, kuin jokin kirjoista luettu tieto!!! On se kumma, miten ihmiset viittii ees puuttua moiseen, ettei muka vauvaa voi jättää viikoks hoitoon tutun ja turvallisen mummin luo, voi HERRA JUMALA!! Ei se alle vuosikas siitä mitään traumoja saa, saati että muka unohtais omat vanhemmat. Ainakin meidän pienokainen (just oli sillon 8 kk) oli niin innossaan, kun näki meidät vanhemmat reissun jälkeen, eikä todellakaan ollut mitään unohtanu, päin vastoin. Nyt on aikaa kulunut tuosta ja eipä oo lapsessa merkkejä, että jotenki ois kaltoin kohdeltu. En minäkään kaikkee ymmärrä, mutta kyllä sen reissun voi tehdä ilman sitä vauvaa, ei se siihen kuole tai joudu kärsimään!!!
8kk kanssa ja oli ihanaa. Itse en pystyisi jättämään pientä viikoksi mummolaan tai kellekkään, ehkä yhdeksi tai korkeintaan kahdeksi yöksi.. Mutta jos te pystytte, niin sitten reissuun vaan... Mutta voi sitä parisuhdetta hoitaa muutenkin, se on pienistä asioista kiinni ;)
ei ajattele lastaan tuntevana, ajattelevana ihmisenä vaan esineenä jonka voi jättää tuosta vaan. Lapsi ei kuole mutta varmasti tuntee jotakin...ehkäpä ikävää, turvattomuutta, hämmennystä kunnes parin pv:n jälkeen ei enää jaksa kaipailla. Olen samaa mieltä että suhdetta voi hoitaa muutenkin. Suhteenhan on pakko pysyä kasassa ilman jatkuvia "remontteja" lapsiperheessä. Eikö suhteesta voi nauttia vaikka lapsia on ympärillä...hoitaako petihommat ainoastaan suhdetta?? Mielestäni perheellisten on opittava nauttimaan toistensa seurasta yhteisillä asioilla. Nykyään vaan ajatellaan että lapset pois jaloista ja sen jälkeen suhde taas kukoistaa! KOittakaa nyt ihmiset pitää suhteenne kukoistavana vaikka lapsenne onkin lähettyvillä! Meneehän ne lapsetkin nukkumaan ja sen jälkeen varmasti jää aikaa aikuisviihteelle!
myöhemmin....
Moikka, meillä on 11 kuukauden ikäinen vauva. Hän on ollut yhteensä 3 kertaa yöhoidossa. Joka kerta vienyt illalla ja hakenut aamupäivästä...
ei ehkä kannata viikoks jättää..menkää vaikka parinyön risteilylle? mut tehkää niinkun hyvältä tuntuu!!!
Niin no, olen 26 eikä vielä ainakaan omalla kohdallani ole traumoja näkynyt. Koskakohan ne alkaa näkyä...??? Olen ollut kuulemma 5 päivää erossa vauva-aikana vanhemmista. No, niitä traumoja odotellessa...
Me jätetään myös 9,5kk ikäinen lapsi viikon häämatkan ajaksi hoitoon isovanhemmille. Kyllä mun mielestä voi hyvin jättää. Eipä se 10v tyyppi ymmärrä TODELLAKAAN yhtään paremmin miksi ei pääse lomalle vanhempien kanssa, vaan vanhemmat jättää sen kotiin pois häiritsemästä matkaa. Herranen aika, ei lapsi kuulu häämatkalle!!! Ja tiedoksi vaan, naimisiin mentiin ennen lapsen syntymää, mutta häämatka jäi tekemättä raskauden takia. Kyllä ne traumat aiheuttaa muut asiat, liittyen kodin ilmapiiriin ja kasvatukseen. Ja kyllä -lapsi on meidän elämän tärkein ja ihanin asia, mutta ei silti ainut :)
Esim. täällä psykoterapeutin vastaus samantyyliseen kysymykseen, alla pieni katkelma siitä: http://kaksplus.fi/vastaanotto/vauvan-hoitoon-jattaminen
"Vauva on vahvasti läsnä nykyhetkessä. ”Menneisyys” (aiemmat kokemukset) rakentuu hiljalleen vauvan muistiksi, oletuksiksi siitä, millainen maailma on. Vauva ei kykene kuvittelemaan muuta kuin aiemmin kokemansa. Vauvaa ei kuvaannollisesti ”ole olemassa yksin”. Vauva on olemassa vain äidin kanssa jaetun kautta. Äiti on vauvan muisti ja kokemuksien välittäjä. Vauvan aivot pystyvät käsittelemään kiihtymystä hyvin rajallisesti. Jotta vauva selviäisi kiihtymystilojen yli, hän tarvitsee tuttua äitiä: tuoksua, ääntä, syliä, kaikkea mikä on vauvalle tuttua ja turvallista.
Kokemukset, jotka ovat liian intensiivisiä vauvan kestettäväksi, johtavat hetkelliseen olemassaolon jatkuvuuden katkeamiseen (tyhjyyden tunne, ahdistus, paniikki, putoamisen tunne). Tällaiset kokemukset voivat jäädä vauvan kehon mieleen traumamuistoiksi ja voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen, jonka avulla vauva pyrkii (ei tietoisesti) selviämään sietämättömien kokemuksien kanssa. Tällaista käyttäytymistä voi olla esimerkiksi lohdutuksen tarpeen tukahduttaminen tai sylistä kieltäytyminen."
Eli jos vessassa ollessasi lapsi kiihtyy ja joutuukin käsittelemään asiaa paikalla olevan mummin sylissä, niin traumat syntyy. Tuolla perusteella mitä tekstissäsi sanotaan, kaikki päivähoidossa olevatkin lapset siten kasvavat traumaattisiksi yksilöiksi. Oletko TODELLA tuota mieltä?
Eräs aivotutkija on sanonut, että ihmisen aivot ovat niin monimutkaiset, että niistä ei tiedetä käytännössä yhtään mitään. Millä perusteella siis joku psykoterapeutti voi sanoa tietävänsä vauvojen aivojen kapasiteetista? Varmasti Sinäkin edellinen kirjoittaja sivistyneenä ihmisenä tiedät, että jopa psykoterapeutteja löytyy moneen lähtöön; kuka kannattaa kenenkin teorioita ihmisen käyttäytymiseen liittyen. Eli tuo lainauksesi on vain yhden psykoterapeutin mielipide -ei ainut totuus. Koulukuntia on monia ja uusia teorioita kehitellään jatkuvasti. Ei ole olemassa yhtä totuutta. Ja tiedäthän tietysti senkin, että sana teoria ei tarkoita totuutta =) .
Minä olen sitä mieltä, että jokainen tuntee oman lapsensa ja osaa arvioida miten hänen kanssaan voi toimia. Eivät vauvatkaan ole kaikki samanlaisia, niin kuin me aikuisetkaan emme ole. Meidän 9kk:n ikäinen lapsemme on todella luottavainen kaikkia ihmisiä kohtaan ja rakastaa todella olla mummin ja vaarin kanssa kolmistaan. Siispä hyvillä mielin jätämme hänet mummilaan hoitoon häämatkamme ajaksi. Toki emme missään nimessä jättäisi, jos aikaisempien kokemuksien perusteella hän ei hoidossa viihtyisi. Minä uskon, että meidän häämatkastamme tulee ihana ja varsinkin lapsemme viikosta rakkaiden isovanhempiensa kanssa. Onhan aivan erityistä ja onnekasta, että omaa rakastavat isovanhemmat ja saa luoda heihin todella läheiset ja lämpimät välit