Onko muita jotka inhoavat asua kerrostalossa??
Siis en voi sietää tätä enään! silloin vielä menetteli kun opiskelin ja tein töitä samalla, eli vaan nukuin kotona suurinpiirtein... Nyt kun on lapsi ja kotona olen niin mietin, että ei h...tti, kuka haluaa asua kerrostalossa!
Kun yritän saada poikaa nukkumaan ja kun vihdoin näyttää lupaavalta niin naapurissa alkaa poraaminen! Ja poika tietysti silmät selällään eikä nukahtamisesta enää tietoakaan.
Tai aamulla kun menen pesemään pojan kakkapyllyä niin hanasta ei tulekkaan vettä! "Vesikatko klo.7-15 " lukee lapussa rappukäytävän ovessa mikä ei siinä vielä eilen illalla ollut! Kiva kun samaisena aamuna pitäisi juosta tarkistamaan, että onkohan tänään vesikatkoja!
Tai sitten kun pihalle haluaisi pojan kanssa mennä ihan vaan paistattelemaan päivää niin jo on uteliaat naapurit keittiön ikkunoissa tai parvekkeella tai tulevat pihalle utelemaan kaikenlaista. Tekisi mieli huutaa, että antakaa meidän olla rauhassa!
Juuri tänään mietin, että voisi pojalle ostaa kura vaatetusta, että pääsisi ulos konttailemaan. Ehkä jätetään väliin... Piha täynnä koiran p...skaa vaikka ei saisi tuossa pihalla ulkoiluttaa ja onpa viikonlopulta jonkun oksennus keskällä pihatietä!
Rattaita ei saa varastoida pyörävarastoon, ei ole erillistä varastoa rattaille, joten vedänpä ne joka kerta toiseen kerrokseen ja taas on hiekkaa eteinen täynnä kun renkaiden mukana kulkeutuu...
Vessassa ei voi edes pieraista kun kuuluu joka kämppään, eikä ne naapurin töräykset kovin kivaa kuunneltavaa ole...
Kuulee kaikki naapureiden riidat. Tai kun meillä on riidely niin koko naapurusto tietää.
Pojan yö itkusta valitetaan.
Kun tulen kaupasta niin naapurin pennut on kyselemässä, että mitä ostit. Tekisi mieli sanoa, että v...uako se sinulle kuuluu! Tai kun viime kesänä mieheni poika oli meillä ja pihalla oltiin mehua juomassa niin jo oli kaikki pennut kinuamassa mehua meiltä! Sanoin niille, että kysykää äideiltänne sitä mehua!
Siis, että kun ei saa olla rauhassa!!!!
Tämä lista voisi jatkua loputtomiin!
Onneksi tämä kohta loppuu kun me saadaan ihan oma talo, oma piha ja oma RAUHA. Hommaa enemmän mutta olenkin jo tympääntynyt tähän tekemisen puutteeseen.
Ah, kuinka ihanalta tuntuu ajatella sitä!:) En yhtään jää kaipaamaan kerrostaloasumista vaikka ensi talvena sataisi lunta 24/7 ja lumitöitä saa painaa!
Siis en voi sietää tätä enään! silloin vielä menetteli kun opiskelin ja tein töitä samalla, eli vaan nukuin kotona suurinpiirtein... Nyt kun on lapsi ja kotona olen niin mietin, että ei h...tti, kuka haluaa asua kerrostalossa!
Kun yritän saada poikaa nukkumaan ja kun vihdoin näyttää lupaavalta niin naapurissa alkaa poraaminen! Ja poika tietysti silmät selällään eikä nukahtamisesta enää tietoakaan.
Tai aamulla kun menen pesemään pojan kakkapyllyä niin hanasta ei tulekkaan vettä! "Vesikatko klo.7-15 " lukee lapussa rappukäytävän ovessa mikä ei siinä vielä eilen illalla ollut! Kiva kun samaisena aamuna pitäisi juosta tarkistamaan, että onkohan tänään vesikatkoja!
Tai sitten kun pihalle haluaisi pojan kanssa mennä ihan vaan paistattelemaan päivää niin jo on uteliaat naapurit keittiön ikkunoissa tai parvekkeella tai tulevat pihalle utelemaan kaikenlaista. Tekisi mieli huutaa, että antakaa meidän olla rauhassa!
Juuri tänään mietin, että voisi pojalle ostaa kura vaatetusta, että pääsisi ulos konttailemaan. Ehkä jätetään väliin... Piha täynnä koiran p...skaa vaikka ei saisi tuossa pihalla ulkoiluttaa ja onpa viikonlopulta jonkun oksennus keskällä pihatietä!
Rattaita ei saa varastoida pyörävarastoon, ei ole erillistä varastoa rattaille, joten vedänpä ne joka kerta toiseen kerrokseen ja taas on hiekkaa eteinen täynnä kun renkaiden mukana kulkeutuu...
Vessassa ei voi edes pieraista kun kuuluu joka kämppään, eikä ne naapurin töräykset kovin kivaa kuunneltavaa ole...
Kuulee kaikki naapureiden riidat. Tai kun meillä on riidely niin koko naapurusto tietää.
Pojan yö itkusta valitetaan.
Kun tulen kaupasta niin naapurin pennut on kyselemässä, että mitä ostit. Tekisi mieli sanoa, että v...uako se sinulle kuuluu! Tai kun viime kesänä mieheni poika oli meillä ja pihalla oltiin mehua juomassa niin jo oli kaikki pennut kinuamassa mehua meiltä! Sanoin niille, että kysykää äideiltänne sitä mehua!
Siis, että kun ei saa olla rauhassa!!!!
Tämä lista voisi jatkua loputtomiin!
Onneksi tämä kohta loppuu kun me saadaan ihan oma talo, oma piha ja oma RAUHA. Hommaa enemmän mutta olenkin jo tympääntynyt tähän tekemisen puutteeseen.
Ah, kuinka ihanalta tuntuu ajatella sitä!:) En yhtään jää kaipaamaan kerrostaloasumista vaikka ensi talvena sataisi lunta 24/7 ja lumitöitä saa painaa!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mutta on yksi eritääin ikävä muisto, kun vanhempi lapsi oli vauva.
Vauva ei mitenkään hirveästi itkenyt, mutta silti piti jonkun naapurin laittaa tosi inhottava lappu postiluukusta. Siinä oli tekstiä tyyliin, että "vauva ei itke yötäpäivää, jos sitä viitsitään yhtään hoitaa". Kyllä sattui vastasynnyttäneen herkkään mieleen, vaikka isän kanssa yhdessä hoidimme ja varmasti oli lapsen asiat hyvin.
Vaikea oli ajatella, että tämän naapurin tarkoitus olikin nimenomaan pahoittaa mieli. Myöhemmin sain kirjoittajankin selville. Hän oli joskus koulussa ollut ihastunut mieheeni, eikä ollut saanut vastakaikua. Hänellä oli itsellään kaksi lasta eri isille. Pahasti alkoholisoitumassa ja parisuhde rakoili.
Toki ilkimyksiä saattaa sattua omakotinaapuriksikin. Mutta tuli vaan tuollainen muisto mieleen. Kumma, että ei vieläkään ole unohtanut sitä pahan mielen tulvahdusta, vaikka asiasta on aikaa melkein kakskyt vuotta.
En minäkään tykkää tästä kerrostaloasumisesta, mutta pakko on vuokralaisen osaansa tyytyä. Jos joskus oman asunnon ostamme, niin sen olen päättänyt ettei se ole kerrostalo. Onneksi nyt asumme rauhallisessa taloyhtiössä (yksityiseltä vuokrattu). Mutta kyllä minuakin ärsyttää, että naapurissa tiedetään kaikki riidat yms. Onneksi yläkerran naikkonen on elellyt ilmeisesti taas pidempään sinkkuna, kun yhdessä vaiheessa alkoi keskellä yötä kuulua hirveä voihkinta ja sängyn natina. Eivätkö ihmiset oikeasti tajua, että keskellä yötä kaikki äänet kuuluvat kirkkaasti naapuriasuntoihin? Edellisessä kämpässä yläkerrassa asusti nainen, joka päätti sitten seota eronsa yhteydessä. Nämä mielenterveyspalvelut kun ovat mitä ovat, niin aika kauan sai hoitoa odotella. Kerran soitin ambulanssin, mutta seuraavana päivänä oli jo huutamassa kotonaan taas. Kuvitteli vielä, että päässänsä kuulemat äänet tulevat meiltä. Hiippaili rappukäytävässä kuuntelemassa postiluukusta ym. kivaa. Ainoa naapurityyppi, miltä olen toistaiseksi välttynyt on kyttääjänaapuri. Kaikki muu on koettu, neljän opiskelijakundin kimppakämpästä lähtien...
Pääsispä joskus omaan asuntoon. Mutta pääkaupunkiseudun hinnoilla ei varmaan kannata edes haaveilla, varsinkin kun minä olen vielä kotiäitinä ja mies käy keskinkertaisesti palkatussa työssä.
Itse asun omakotitalossa kerrostalovuosien jälkeen. Tietty olen täysin samaa mieltä kanssasi juttujesi perusteella mutta täytyy sanoa että ei se omakotitalossa asuminen aina ihan herkkua ole. Häiriötekijöitä ei ole mutta talonmiestä minä kaipaan =) Kun on satanut lunta miljoona kiloa tai syksyllä lehdet tippuvat. tai kun putki hajoaa, ikkunat pitää tivistää, nurmikko näyttää viidakolta. autotallia meillä ei ole..joten rankan lumisateen jälkeen otan kompassin ja lapion ja alan ettimään autoa =)
Olin koko elämäni asunut kerrostalolähiössä ja unelmoinut omasta talosta. nyt kun on oma talo niin huomaan että ei tämäkään aina yhtä herkkua ole.. Ihminen ei tunnetusti ole ikinä tyytyväinen..=)
yksi lisää, joka ei enää ikinä muuta kerrostaloon!
11 vuotta riitti sitä ihanuutta, nyt asumme paritalossa ja rauhallisella alueella, seinänaapurinakin on vielä ystäväperhe :)
Minä sain totaalisesti tarpeekseni yökausia mopoilla rällääjistä, öukkäröivistä känniläisistä pihoilla ja kadulla, ulkomaalaisperheestä, jotka remontoivat kämppäänsä jopa puolen yön jälkeen jne...eikä sekään ollut kivaa, kun mukulat metelöivät rappukäytävässä, isommat kiljuivat pihalla iltamyöhään ym.ym.
Listaa voisi tietty jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta summa summarum, ei enää kerrostaloasumista, kiitos. Ei se aina ole häirinnyt, mutta kaipa se tuo ikäkin tekee tehtävänsä, ettei jaksa ihan kaikkea meteliä kuunnella. Tosin yhteishenki entisessä taloyhtiössä oli hyvä, ja sinne jäi paljon hyviä naapureita, mutta jostakin täytyy aina luopua, jos meinaa saada parempaa tilalle.
Nyt on ihanaa, kun yöllä ja aamulla ulkoa kuuluu ainoastaan linnun laulua :) Vuokrakämppä tämäkin, mutta suhteellisen tasokas sellainen, ja tuntuu kuin asuisi omakotitalossa!
Jokseenkin oli tutun kuuloista, ei kaikilta osin mutta uskoisin ymmärtäväni melkoisen hyvin :) Itse asun rivitalossa, mutta ei tämä niin herkkua ole... Oman kodin valmistumista odotellessa :) Vieläpä sellaiseen paikkaan ettei naapureista ole haittaa :))
vihaan kerrostaloasumista. Onneksi ollaan siitä päästy, kun viime kesänä ostettiin omakotitalo maalta. Täällä kun pahimmat "häiriötekijät" ovat ne kun ruoho kasvaa kohisten ja linnut laulavat aamuisin.
Ja minua ei tosiaankaan ole rassannut tuo talonmiehen puuttuminen. Mieluummin teen itse lumityöt kuin herään sunnuntaiaamuna klo 6 siihen kun lumiaura tulee pihaan. Varsinkin kun se ei mitenkään välttämättä ole siellä pihassa ollut arkiaamuisin ennen töihin lähtöä.
Jos omassa talossa onkin ongelmana, että joutuu tekemään niitä ikkuna- ja kylppäriremontteja omaan piikkiin, niin vuokralla asuessa niitä samoja remontteja ei tee kukaan, joten on vain kestettävä vajaata asumista.
asuessa.
Riippuu niin paljon talosta.
Itse olen ihmisläheinen eikä naapurin setä joka toi omia kasvattamiaan perunoita viime kesän lopussa meille ollut mitenkään paha. Vauvaa kun odotin kyseltiin kuulumisia ja kun vauva oli jo syntynyt epäillen naapurit kysyivät että joko sen on syntynyt kun mitään ääntä ei kuulu.
Naapurit järkkäsivät tilaa vaunuille vaikka pidinkin niitä kotona sisällä. piha oli siisti jokseenkin käyttämätön kun täällä on niin hyvät leikkikentät lapsille muuten.
Naapurissa asui puoli kuollut pappa josta ei kuulunut mitään ja niin kuuro jota ei meidän äänet juuri haitannut.
Nyt taas asutaan väliaikaisratkaisu kerrostalossa johon olen kerran jo kutsunut poliisit, mutta sen jälkeen ei ole ollut häiriötä, paskaa meilläkin on piha täynnä mutta enemmän me vieläkin puistoissa viihdytään.
aikansa kutakin. Omakotitaloon en itseäni osaa kuvitella mutta rivari voisi jossain vaiheessa olla ihan passeli.
Tuo ikkunaremontti-homma on kyllä tässä kerrostalossa niin, että ikkunat on vuodelta Elvis ja kaikista vetää niin pirusti!
Pojalla pitää olla monet vaatekerrokset päällä kun lattialla touhuilee. Koko talven flunssaillut. Varsinkin makuuhuoneet ihan älyttömän kylmiä!
Valitettiin asiasta ja saimme uudet tiivisteet ikkunoihin mutta ne eivät olleet sopivat eikä olisi riittänyt kaikkiin ikkunoihin...
Ja kyllähän sitä joutuu ne rempat maksamaan vaikka vuokralla asuisi... Vuokra vaan nousee vuosi vuodelta. Mielummin maksetaan lainaa saman verran kun vuokraa kk ja jonain päivänä se talo on ihan meidän oma.
Ihan vinkkinä siihen että eteiseen kulkeutuu rattaiden renkaissa hiekkaa. osta parilla eurolla tiskiharja, tai auton lumiharja, ja pidä sitä rattaissa mukana. Minä harjaan renkaat aina ulko-ovella, eikä ole hiekkalaatikkoa näkynyt eteisessä... Samalla harjalla voi puistosta lähtiessä harjata pahimmat hiekat lapsen kengänpohjista ja vaatteista, pysyy ne rattaatkin siistimpinä....
Niin metsäläisten Suomalaisten unelma,talo metsänlaidalla ikkunat metsäänpäin, lähimpään naapuriin pari km. Ei kiitos, ihana asua kerrostalossa, mua ei ärsytä mikään elän omaa elämääni lapseni kanssa jos joku ikkunoistaan mua tarkkailee niin siitä vaan, on halvat huvit. Ei tarvi lumia luoda eikä kyykkiä jossain puskassa ja kukkapenkeissä. Lähellä kaupungin keskustaa haluan elää ja asua. En ikinä ostaisi omakotitaloa.Mutta kukin taplaa tyylillään ja minä omallani.
Mikää muu ei ole inhottavampaa kun kerrostalossa asuminen.
Naapurit tässä kerrostalossa on kerrassaan kauheita.Ns,seinänaapurit ovat juoppoja,jotka tupakoivat sisällä ja kamala tupakan katku on käytävällä.He tappelevat lähes joka päivä,ja huuto kuuluu asuntoomme,saa selvän joka sanasta.Ovat käyneet monta kertaa kännipäissään meidän oven takana,mm kinuamassa viinaa ja tupakkaa,lainaisimmeko puhelinta tai rahaa.Vaikka tietävät ettei kumpikaan meistä polta eikä juo..sitä se viina teettää..Pari kertaa olemme soittanut poliisit paikalle.
Samoin lähes jokaisessa ikkunassa näkyy "Ulla Taalasmaa" kun lähtee tai tulee kämpille.Kunnon kyttääjiä lähes jokaisessa asunnossa.
Pari naapuri on valittanut että koiramme haukkuu päivisin kun olemme töissä,olen hieman nauranut,että mites se on mahdollista,mieheni kyllä on töissä,mutta itse en.Elikkä koira ei ole yksin.Ja vaikka olisikin,se ei hauku.
Täällä oli remontti,jonka piti kestää 1kk,mutta venähti 3kk.Porausta,porausta,ja taas porausta.Oli "ihanaa" herätä kun remonttimiehet porasivat betoniin..
Vesikatkoja oli 3kk:n ajalla lähes joka viikko klo 7-16.
Onneksi asumme ekassa kerroksessa,ei tarvitse vetää rattaita kovin ylös.Pyörävarastoa tässä slummissa ei ole,elikkä pyörät on "levällään" pihalla.Mm,autojen paikoilla ja sehän riemastuttaa >=/ Pyörät jätetään miten sattuu,lähelle autoa,ja todella kiva kun kaatuu päin.Ei tiedä kenen pyörä.
Etitään rivarikämppää vuokralle,ja joskus omakotitalo =)
Mutta tahdotaan mahollisimman nopeesti pois täältä....
täälä on kanssa yksi kerrostaloasumiseen kyllästynyt!
kun asuin ekassa kämpässä yksin: alakerrassa asui nuori poika joka piti "pikku" pippaloita joka päivä. musiikki soi täysillä, taulut tärisivät seinillä.
yläkerrassa asui 3 täysin alkoholisoitunutta keski-ikäistä ihmistä. voitte arvata että yöt oli kivoja...
oman oveni taakse asettui pultsari. varmasti oli kiva siinä nukkua, rapussa reppu tyynynään.
muutettiin perhettä perustamaan kaksioon: talvella lämpötila oli jatkuvasti 15 (vähän joo kylmä) ja kesään mennessä oli wc:n katto homeessa. oli kiva käydä tarpeille kun vesi tippui sateella jatkuvana norona niskaan.
täältä muutettiin kolmioon kun saatiin vuokrasuhde purettua. oli ihanaa, lämmintä, rauhallista ja kuivaa. hyvin meni hetki, kunnes naapurit vaihtuivat. tilalle muutti hyvin tunnettu vanha narkomaani-äiti hullun koiransa ja lapsiensa kanssa. lapset aivan häiriintyneitä (yksi otettu pois). äiti kävi yötöissä. elämä painottui siis yöhön. pyykin pesut, siivoukset, poraukset sun muut neljältä aamuyöstä! lapset metelöivät sitten päivät. koiraa pidettiin irrallaan pihassa (luhtitalo). koira oli joka kerta murisemassa ja haukkumassa ovemme takana. eivät saaneet häätöä saamattoman isännöitsijän takia.
jälleen muutettiin: nyt toiseen vuokrakolmioon. tässä sitten asuu koiria, koiria ja koiria. on ulinaa, haukuntaa, meteliä (yläkerrassa useampi koira) yötäpäivää. ja tietysti sitä aina ah niin ihanaa koirankakkaa! ja lasten leikkialue täynnä.
naapurissa asuu kaljotteleva keski-ikäinen setä joka laulelee baarista tulon jälkeen omia mukavia sovituksiaan krokotiilirokista.
voiko kenelläkään käydä näin huono tsäkä?!?!?!
näköjään voi :/
nyt asuntohaku päällä: ja se on rivari mihin seuraavaksi muutetaan :)
Toivottavasti ei enää IKINÄ tarvi muuttaa kaupunkiin eikä ainakaan kerrostaloon.
Onko kaikissa kerrostaloissa oikeasti noin kamalaa, kuin kaikki antavat ymmärtää?!?
Itse asumme kerrostalossa ja meillä on kyllä ihan rauhallista. Talossa asuu pääasiassa vanhempaa väkeä ja tosi vähän lapsiperheitä, joten välillä tuntuu, että me varmaan lapsiemme kanssa olemme ne häiriköt ;) Mitään remonttia tekeviä ulkomaalaisia ei meillä asu, eikä kukaan yöllä ajele mopolla pihassa... Talkoilla hoidetaan yhdessä pihaa. Itse arvostan asumisessa sitä, että palvelut ovat lähellä ja työmatka on lyhyt, joten meillä ei ole aikomustakaan muuttaa mihinkään omakotitaloon, jossa pitäisi olla kaksi autoa ja pitäisi ajella ruuhkissa joka päivä töihin.
olen koko lapsuuteni asunut kerrostaloss aja se oli mitä ihaninta aikaa. Äitini asuu samassa talossa edelleenkin ja ikävä kyllä huomaa tuon ajan muuttuneen sielläkin.
Meistä tuli omakotitaloasujia hankalan taloyhtiön avustuksella. Eli elämä oli rauhatonta, naapuri piti lapset hereillä jne.
On kyllä vissi ero asuuko osaketalossa vai vuokrataloss aja siinäkin onko se talo vielä jossain kaupungin vuokralähiössä. Ikävä asia on se, että tietyt lähiöt kurjistuu koko ajan koska siellä ei asu kuin ne joilla ei ole muuta vaihtoehtoa. Kaikki muut lähtee pois kuka mihinkin...
J aihan vaan varoitus; vaikka seinän takaa ei kuulu eikä pihaa sotketa niin ei se omakotiasuminenkaan ole aina ihan ruusuista. Jos saa oikein kieroutuneen naapurin niin se se vasta helvettiä onkin! Ja arvaa sonko siitäkin kokemusta? Varsinkin alueilla joiss aon eri-ikäisiä asujia huomattavasti on noita kyyliä sun muita venkuloita tarjolla liian usein. Uusilla alueilla ollaan usein sama aikää ja elämänvaihetta jolloin homma toimii paremmin ja viihtyvyys on huomattavasti parempi.
Ja sekin on oikeasti kumma kun nuo ongelmakäyttäytyjät saa pilata paikan toisensa jälkeen. Kun muutimme tuossa välillä tilapäisesti taloyhtiöön jossa yksi perhe terrorisoi kaikkia niin heidät vain aikanaan siirrettiin seuraavaan paikkaan ja sama meno jatkuu. Tuo aikanaan niin viihtyisä talo on vain nyt niin huonossa maineesa, että harva sinnekkään tahtoo asumaan ja se taas aloittaa sen tietyn kiertokulun. Nyt piha on ihan tuhottu jne eli jo ohikulkija saa torjuvan tunteen koko paikasta. Ja alkuun meillä oli siellä niin viihtyisää ja mukavaa, tosin eihän meistä kukaan enää asu siellä...
..kerrostalossa asuja. Paikkakunnan vaihto teki sitten sen, mitä kaivattiin. Huomattavasti halvempi vuokra ja nyt aivan mahtava uusi taloyhtiö ja yksityisen vuokrayhtiön palvelut. Koskaan ei ole ollut yhtä hyvää asuntoa. Naapureina paljon lapsiperheitä, mutta äänieristys toimii loistavasti, yläkerta ainut paikka, josta joskus kuuluu jotakin. Päivällä. :)
Alueella paljon leikkipuistoja , puhdas uimaranta, palvelut kivenheiton päässä ja keskustaan 1,5km. Helsinkiin pääsee tunnissa junalla.
Pääkaupunkiseudun asuntotilanne oli aivan hirveä, oli pakko ottaa se, mikä oli tarjolla ja hinnat nousi koko ajan. Siellä ei ole pitkään aikaan hinta vastannut laatua. Eikä palkat pysy perässä. Ja kaupungin kämpät..huh huh.
Kyllä vielä jokin päivä mekin omakotitalossa asustellaan, mutta vielä ei ole kiire pois kerrostalosta. :)
Ainakin meidän vuokra tuntuu surkuhupaisan suurelta. Vertailin parin kaverin kanssa kuluja omistus-ja vuokra-asunnoista niin omistusasunnot on paljon halvempia. Ite kyllä tällä hetkellä viihdyn vuokralla,( lue siis, pakko viihtyä, jos jossain meinaat asua.) tää ei ole kylläkään kerrostalo, vaan pientalo. Me oltiin joku aika sitte varmaankin se suuriäänisin perhe, kunnes meijän alakertaan muutti suoraan from Africa vähän meijän perhettä isompi perhe. No ei siinä mitään, mukavia immeisiä nuo tuntuvat olevan ja lapset tervehtii jo suomeks ja ovat muutoinkin kohteliaita. Toista se on tosta vastapäisestä yksiöstä se nuori mies joka bilettää joka-ikinen vkl :( Eikä siinä vielä mitään vaan kun se joskus kännipäissään huutelee pihassa leikkiville lapsille hävyttömyyksiä niin silloin meinaa sappi kiehua yli.. Eikä sille näköjään valituksetkaan auta. No tää nyt on tätä, monenlaista tossunkuluttajaa mahtuu joukkoon ja positiivisena asiana voi kai pitää sitä että lapsilla on ainaki miljoona kaveria ku laskee kaikki pihan mukulat yhteen. Joskus tosin ne mahtaa muiden mielestä möykätä turhankin paljon, mutta mielummin kuuntelen lasten leikin ääniä ku sen yhen naapurin känni-mölinöitä.
on nimenomaan tuo oman ja vuokra-asunnon kalleus, mutta molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Ei se omistusasuntokaan ole mikään halpa ratkaisu, vaikka omia seiniähän siinä maksaa. On yhtiövastikkeita sun muita maksuja, ja jos ei niitä, niin sitten kaikenlaisia menoja varsinkin jos joku sattuu hajoamaan, niin ostat ja korjautat kaikki itse.
Vuokralla taas on helppo ottaa puhelin ja soittaa huoltomiehelle, jos joku paikka pamahtaa tai kaipaa korjaamista. Kaikki menot katetaan vuokralla, eikä muita menoja asumisesta tule, tietty joissain vuokra-asunnoissa maksetaan vesi erikseen, meillä ei mene sitäkään.
Vuokra-asunnosta voit muuttaa toiseen sitä mukaa, kun tarvetta ja halua on asunnon tai paikan vaihdokseen.
Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että kaikilla ei ole edes mahdollisuutta oman asunnon ostamiseen (luottotiedot, ei työtä tms.)joten vuokralla asuminen on ainoa vaihtoehto.
Meidän perhe asuu ainakin tyytyväisesti vuokralla.
just näin. ja sekin vielä että jos ei ole varma siitä että haluat asua tietyssä paikassa tai kaupungissa vaikka sen kymmenen tai parikymmentä vuotta niin en silloin ostaisi asuntoa. me asutaan vuokralla ja koko ikäni olen asunutkin vuokralla, ensin 19vuotta rivarissa ja nyt parisen vuotta kerrostalossa, ja ite tykkään tästä.
huonot puolet on just ne että naapureita ei voi valita(meidän yläkerrassa asuu perhe joiden lapset hyppii ja kävelee ns.norsukäveylä yömyöhään joka kuuluu ihan älyttömän hyvin ja kovaa meille, mutta muuten tää on hiljanen ja rauhallinen talo), eikä ole omaa, siis ihan omaa, pihaa vaan pelkkä parveke(joka kyllä on iso) ja talon leikkialue.
luettelen nyt vielä omasta mielestäni hyvät puoletkin:
- naapurit, meille on sattunut loistonaapurit(lukuunottamatta niitä yläkerran norsuja)ja ite asun mieluiten jossain missä on naapureita lähellä, ihan sen takia että jos sattuu jotain niin ei oo pitkä matka naapuriin pyytään apua tms.
- huoltohommat, ei tartte ku soittaa jostain viasta niin homma tullaan hoitamaan eikä tule erillistä laskua(paitsi jos kyseessä on tahallinen rikkominen tms.).
- sekin että jos menee vaikka jääkaappi rikki niin ei tartte ku soittaa ja vanha haetaan pois ja uusi tuodaan tilalle eikä tartte ite ostaa satojen eurojen hintasia vermeitä
- ite asun vvo:lla ja kun muutetaan toiseen vvo:n asuntoon niin saa jos haluaa, remonttitarvikkeet ilmaseksi ja voi ite laittaa haluamaansa tapettia seinille
- meillä kuuluu vesi ja sähkö vuokraan, joten ei tule niistäkään lisälaskua
....
mun mielestä ei ole järkeä ostaa asuntoa jos ei ole 100%varma siitä että asuu siinä sen 10 tai 20vuotta, mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :)
itse vaan pidän vuokra-asumisesta kun ei tartte niin paljoa huolehtia kaikesta(mm.rempat, lumityöt, nurtsin ajo..)
"mun mielestä ei ole järkeä ostaa asuntoa jos ei ole 100%varma siitä että asuu siinä sen 10 tai 20vuotta, mutta jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee :)"
Ihan pakko tarttua tuohon :)
Minun mielestä on järkeä ostaa oma kämppä ja asua siinä vaikka se kaksi vuotta, että ei mene myyntivoittoveroa.
Itse olen myynyt kaksi ja ostanut kolme kerrostalo-osaketta vajaan kymmenen vuoden sisällä. Arvaapa kuinka paljon olen tehnyt rahallista voittoa! Olen ostanut velaksi, lyhentänyt lainaa ja maksanut vastiketta. Kuinka paljon mulla olisi tupeltunut vuokraan? Ja myyntivoitot olisi jääneet saamatta. Asuntojen arvohan on noussut koko ajan. Nyt ostin asunnon, joka vastaa taas tällä hetkellä paremmin meidän tarpeita.
Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Näin minä olen nähnyt.
Sinun plussa puolista...
Mekin asutaan(vielä viikko!) vvo:n asunnossa...
Noi huoltohommat.. Jaa.. Missäköhän päin asut kun meillä huoltoyhtiö kyllä niin p...stä, että jos joku hajoaa niin menee viikko, kaks ennenkun korjausmiehet soittavat, että mikäs päivä kävis tulla korjaamaan... Kaikista paras oli kun muutettiin tähän ja tehtiin kuntoarvio niin huoltomies huomasi, että vessasta on lamppu palanut ja lupasi meille lampun ennen muuttoa. No, ei mennyt kun 2kk muutosta!!! ja soittivat, että teitin papereissa lukee, että lamppu palanut ja tarvitsetteko sen nyt heti vai pärjäättekö vielä ilman!! Sanoin, että ei kiitos enää tarvita, että ostettiin kyllä uusi lamppu kun muutettiin kun ei kyllä kahta kuukautta olla pimeässä vessassa oltu...
ohhoh!
jos huolto ei pelaa, niin soitto isännöitsijälle. Huoltomiehissäkin on isoja eroja, mutta eiväthän nekään topakoidu, jos saavat venyttää hommia oman mielensä mukaan niin pitkälle, kuin sielu sietää ilman valituksia. Huoltotöistä maksetaan vuokrissa ja asukkailla on oikeus saada palvelua tarpeen mukaan!
kenellä on varaa, niin ostelee niitä asuntoja ja tekee kaupalla bisnestä. Niinhän se menee :)
Huomasithan, että kirjoitin, että velaksi olen ostanut. Minun tavallisella palkalla elelty, että ei oo niinku perintöjä tullut tai erossa jäänyt omaisuutta. Eikä ole paljon elareillakaan juhlittu (pienin mahdollinen).
Itse kuvittelen olevani rohkea ja valmis ottamaan riskejä.
Omistaminen sinänsä ei ole mulle tärkeätä. On vain niin, että lainanlyhennys ja vastike yhteensä on paljon pienempi kuin vuokra. Mahdollisesti olisimme saaneet asumistukea vuokra-asumiseen, mutta tuntuu hienolta, kun on pärjännyt omillaan.
En tätä ihan bisnekseksi kutsuisi kuitenkaan.
Huolto ei pelaa. Oikeastaan mitään ei enää korjata.
Ärsytti muuttaa tähän, kun luvattiin vaikka mitä, mutta kolme kuukautta on mennyt ja vessan lukkokin on vielä rikki.
Jääkaappi ja liesi luvattiin vaihtaa. Yli viistoista vuotta vanhoja sähkösyöppöjä. Ja uunissakin lämpötilat säätyy miten milloinkin.
Kuukauden kuluttua posahteli kaikki loisteputkilamput, pesuhuoneesta, vessasta ja keittiöstä ja ne on asukkaan vastuulla. Tuli kiva lisä vuokraan, kun uusi lamput.
Edelliset asukkaat tehneet maalaus-tapetointi remppaa täysin osaamattomina. Silmä sairastaa, kun on seinämaalia katossakin sutijälkinä. Ja tapetit laitettu limittäin, eikä kuviot oo kohillaan.
Onneksi tää on väliaikaista.
Isännöitsijää ei paljon kiinnosta, haluaa tehdä tulosta, vaikkakin aika lyhytnäköisesti, koska tää lisää asukasvaihtuvuutta. Ja monet muutothan ne vasta kuluttaakin asuntoa. Ja sitten, että saattaa olla kuukaudenkin aina välissä tyhjillään.