Niin, kertokaapas digijärkkäkuvaajat, millä perusteilla päädyitte juuri valitsemaanne malliin? Mitkä olivat vaihtoehdot, mitä ominaisuuksia arvostat eniten? Valitsitko puhtaasti kokeilun perusteella mikä parhaalta tuntuu kädessä vai ominaisuuksien perusteella?
Millä perusteella valitsit kamerasi
hheeehhe
151695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ensimmäinen järkkäri: Siksi kun se oli Nikon, ja luulin sen olevan hyvä mutta se olikin surkee.
Toinen järkkä:
Se mikä oli luokassaan sillä hetkellä paras. On käytössä vieläkin.
Kolmas:
Piti saada toinenkin runko, ilmestyi sopivasti parannettu painos edellisestä, käytössä vieläkin.
Neljäs:
Kinokoon kennon ja kohtuullisen hinnan takia.
Ennestään oli vanha Pentax (kierrekiinnityksellä) ja Minolta. Vaikka Pentaxiin oli pari kelvollista optiikkaa ajatus manuaalikakkuloista ei kiinnostanut eikä Pentax tuntunut muutenkaan lupaavalta digijärkkärinä. Konica Minolta, Nikon ja Canon olivat vaihtoehdot. Canon putosi pois ensimmäisenä näilläkin palstoilla kirjoitelleiden käyttäjien muita kameroita kohtaan esitettyjen ajoittain varsin törkeidenkin vähättelyjen vuoksi. En halunnut leimautua siihen sakkiin. Nikon oli Konica Minoltan edellä mutta valintakriteerit muuttuivat Sonyn ostettua Konica Minoltan. Siispä päädyin Sonyyn koska saatoin silloin vajaa kaksi vuotta sitten hyödyntää olemassaolevia optiikoita. Nyt tosin kaikki entiset optiikat on jo korvattu paremmilla. Sony A-100 tarjosi paljon ominaisuuksia ja istui myöskin käteen hyvin. Lisäksi mukana oli luottamus Sonyn nousuun myös digijärkkärin valmistajana. Seuraavakamera on sitten Sony A-700 vanhan kameran jäädessä toiseksi rungoksi.
Laatu oli luonnollisesti valintaperuste numero yksi. Siihen lisäksi käytettävyys, optiikka, lisätarvikkeet ja laaja valinnanvara. Lopputulos oli, ettei mikään muu tullut kysymykseen, kuin Canon. MOT.
Toiset valitsee kameroita mielikuvien perusteella..toiset ottaa huomioon myös kameran tekniikan......
Itse varauduin mustalla tussilla ja erkkarilla koska olin niin Canonia vastaan mutta tosiasiat puhuivat puolestaan niin valinta oli tehtävä. ei auttanut ennakkoluulot merkkiä kohtaan vaan ominaisuudet puhui puolestaan.
Nikoni putosi uusien mallien esittelyn viivästymisen takia pois valinnasta, muista ei silloin aikanaan Fujin lisäksi ollut vaihtoehdoiksi.
Nyt on croppitarjontaa enempi, mutta kinokennoisilla vaihtoehdot on ainavain vähissä. Croppikamerat eivät ole enää mulle ajankohtainen juttu, turhia kapistuksia.
croppikameeraa väliin ja odotellut täyskennoa?
jos ovat turhia...
oletkos vähän tero.
jolllakin siihen asti kuvata.
On ihan turhia. Ei niitä olisi tarvittu ollenkaan.
Croppi oli vain hyvä keino rahastaa tyhmää kansaa kahdesti.
Ei ollut mahdollisuutta hankkia kaikea uusiksi kerralla, eikä laatu olisi siitä parantunut, vaikka olisi merkkiä vaihtanut.
Itse mallin ratkaisi hinta/laatu.
"Täysikokoinen" optiikka ei rajoita.
Parisen vuotta on vierähtänyt digijärkkäreiden seurassa.
Kun päätin hankkia järkärin, sattui olemaan "super-alennuksena" Olympuksen E-300. Hyvä kädessä, kova kohisemaan.. muuten hyvä, mutta risa oli uudesta asti :D eli ei muuta kuin palautukseen.
Sitten myöhemmin päätin testien perusteella hankkia Canon 350D:n. Järkytys on oli suuren suuri, kun sen käteeni otin Gigantissa. Sitten vielä, kun käteni on tosi isot.
Sitten Nikon D50 käteen. "Tämähän on ihana kädessä". Ei muuta kuin se sitten.
Nyt on D80 ollut reilun puoli vuotta. Ergonomia siinä on se isoin juttu, isoa etsintä unohtamatta.
Sitten tuota Nikkor AF -sarjaa on tuonne 1980-luvulle asti, joten valinnanvaraa optiikoissa piisaa. Nikkor AI-sarjakin on kiva, 85 millinen löytyy ja huikasevan hyvää jälkeä tekee jo täydellä aukolla! Hintaa 65 euroa :P
Objektiivit oli ennestään, joten merkkiä ei kannattanut vaihtaa.
Rungoissa oli ainoastaan yksi joka oli lähes järkevässä hintaluokassa.
Ei siis valinnanvaraa.
Kameran ostin postissa, en ollut koskaan nähnytkään livenä, kädessä piämisestä puhumattakaan.
Kyllä, olen tyytyväinen valintaani, parempaakaan ei ollut tarjolla.
... puhtaasti tunteideni perusteella. Olen aina luottanut tunteisiin tärkeissä päätöksissä eivätkä ne ole koskaan pettäneet sillä käyttelen tuota kameraakin jo kolmatta vuotta ja se tuntuu edelleen ihan uudelta.
Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut, koska digikameramalleja tässä harrastajahintaluokassa ei ollut kolme neljä vuotta sitten tarjolla kuin muutama. Näistä muutamasta oma valintani oli alusta saakka ihan selvä ja kuten mainittua olen edelleen tyytyväinen ja kamera on tullut jo ystäväkseni ja tuntuisi suorastaan petturuudelta edes vilkuilla uusia malleja;-)
Kameran ominaisuuksilla tai muodolla on mielestäni paljon vähemmän merkitystä kuin luullaan. Ihminen on sopeutuvainen ja joustava otus, joka kyllä kykenee työskentelemään hyvin monenlaisella kapineella; se vaatii vain päätöstä. Oikeastaan iso osa luovuutta on taivuttaa väline omaan ilmaisuun sopivaksi. Juoksemalla "ominaisuuksien" perässä ja pänttäämällä "testejä" ihminen luovuttaa oman määräysvaltansa toisille ja antautuu markkinamiesten käskyläiseksi.
Säästin rahaa digijärkkäriä varten ja kun kasassa oli reilu tonni, niin kävelin kauppaan. Ostin rahalla ikkunassa olleen käytetyn Hasselblad 500C:n, mitä pidän yhä parhaana digikamerakauppanani :-)
Myöhemmin tuli hankittua poistomyynnistä 350D Canon, joka on lähinnä lasten käytössä. Jonkun verran on tullut kuvattua sillä itsekkin. Valinta kohdistui Canoniin puhtaasti sen takia, että saatavilla oli valmiiksi EF laseja. Jos lasitavaraa ei olisi ollut valmiiksi, olisin todennäköisesti ostanut Nikonin D70:sen käytettynä. Lasten kamera täytyy jossain vaiheessa päivittää 40D:ksi (vast), jolloin vanha jää minulle digirungoksi ja on aivan riittävän monipuolinen siihen käyttöön.
näiden palstojen" Ammattikuvaajien" tietojen perusteella.
Menin tuttuun kameraliikkeeseen ja pyysin eteeni ne kamerat jotka ottavat vähintään 5fps kuvia. Niistä sitten se mikä käteen sopi vajaan tunnin pyörittelyn jälkeen parhaiten.
käteen istuvuus oli suurin tekijä. kyllähän sitä oppisi varmaan pitämään mitä tahansa kapulaa kädessä mutta jäi näin ollen enemmän aikaa kameralla kuvaamiseen kuin sen kiinni pitämisen opetteluun.
Tietysti oli siinä että koin tärkeäksi sisään rakennetun kuvanvakaimen sekä kaapin perällä olevia kinolasien käyttämttömyys.