Olen melkein 19-vuotias nuori nainen enkä koskaan seurustellut. Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö mahdollisuuksia olisi ollut, päinvastoin. Itse tunnun olevan esteenä. Seurustelemattomuus ei ole mulle mikään ongelma, olen vaan viime aikoina miettinyt kovasti, että mistähän käyttäytymiseni voisi johtua.
Saan mukavasti huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta, treffeille on pyydetty ja muutakin on ollut, mutta joku mussa pistää vastaan. Saan joskus käsittämättömiä ahdistuskohtauksia, kun vastakkaisen sukupuolen henkilö lähestyy. En ymmärrä sitä. Joskus baari-illan aikana pienessä hiprakassa saatan päästää lähelleni henkilöitä (mutta siis vain tiettyyn pisteeseen asti, kuten hitaissa tanssiminen, suutelu tms), mutta seuraavana päivänä koen ahdistusta tapahtuneista asioista, vaikkei siis mitään todella vakavaa ole tapahtunut! Jo illan aikana hiprakassa ollessani pystyn huomaamaan sisimmässä jonkinlaista ahdistusta, enkä siis koskaan suostu miehille kertomaan edes oikeaa nimeäni tms. Sekin tuntuisi siltä kun antaisi tulla liian lähelle.
Toisaalta tietysti on mukavaa olla pidetty, mutta toisaalta huomaan että nämä asiat ahdistavat enemmän kuin pitäisi. Onko tässä siis kyse vain yksinkertaisesti siitä etten ole valmis seurustelemaan? Täysin hetero tiedän joka tapauksessa olevani, eli siitä ei ole kyse. Saatan tehdä kärpäsestä härkäsen, mutta itseäni häiritsee kovasti kun oma käytös tuntuu oudolta eikä sitä osaa ymmärtää...
Saan mukavasti huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta, treffeille on pyydetty ja muutakin on ollut, mutta joku mussa pistää vastaan. Saan joskus käsittämättömiä ahdistuskohtauksia, kun vastakkaisen sukupuolen henkilö lähestyy. En ymmärrä sitä. Joskus baari-illan aikana pienessä hiprakassa saatan päästää lähelleni henkilöitä (mutta siis vain tiettyyn pisteeseen asti, kuten hitaissa tanssiminen, suutelu tms), mutta seuraavana päivänä koen ahdistusta tapahtuneista asioista, vaikkei siis mitään todella vakavaa ole tapahtunut! Jo illan aikana hiprakassa ollessani pystyn huomaamaan sisimmässä jonkinlaista ahdistusta, enkä siis koskaan suostu miehille kertomaan edes oikeaa nimeäni tms. Sekin tuntuisi siltä kun antaisi tulla liian lähelle.
Toisaalta tietysti on mukavaa olla pidetty, mutta toisaalta huomaan että nämä asiat ahdistavat enemmän kuin pitäisi. Onko tässä siis kyse vain yksinkertaisesti siitä etten ole valmis seurustelemaan? Täysin hetero tiedän joka tapauksessa olevani, eli siitä ei ole kyse. Saatan tehdä kärpäsestä härkäsen, mutta itseäni häiritsee kovasti kun oma käytös tuntuu oudolta eikä sitä osaa ymmärtää...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jospa et vaan vielä ole valmis seurustelemaan.
Tiedät sen itse.
Miksi pitäisi olla heti valmis.
Jollei jokin tunnu oikealta niin miksi pitäisikään
sellaista tehdä ja katua sitten jälkeenpäin.
Ehkäpä olet vaan järkevä.
Olet mahdollisesti kirjoittanut aiemmin lehteen..taisi olla hyvä terveys tms..muu lehti. Luin vastaavan kirjoituksen ja ikäsi sopii.
Voi olla että todella olet vain järkevä, äläkä teekään mitään sellaista mitä et halua. Toisaalta, koska asia sinua noin mietityttää, niin voithan hakeutua esim.ammattiterapiaan, jossa käydään esim.traumaterapiaa voisi kokeilla jos mielestäsi kyse voi olla jostain muustakin. Siinä käydään läpi onko elämässäsi kenties jotain muutakin mikä olisi voinut johtaa kyseiseen tilanteeseen; miehet ei ns.kiinnosta seksuaalisesti.
No itse tiedät parhaiten. Nämä ovat vain olettamuksia. Onko sinulla kenties jotain muutakin lisänä? Esim.paniikkihäiriöitä? Tai muita kokemuksia? Tai onko nuoruudessasi sattunut joitain mullistavia asioita?