Opettajat valittavat jo pienten lasten olevan
itsekeskeisiä. Tämä sama on ollut havaittavissa pappien saarnoissa ja eritoten täällä keskustelupalstoilla.
Mihin empatia on kadonnut meiltä ?
itsekeskeisiä. Tämä sama on ollut havaittavissa pappien saarnoissa ja eritoten täällä keskustelupalstoilla.
Mihin empatia on kadonnut meiltä ?
Vastaukset 33
Vanhimmat
palsta.
Kysy lapsilta tuntevatko he sanan "empatia".
Luulen että eivät. Sehän on aikuisten höpötystä.
Ja minä olen samaa mieltä.
meidän muksut ainakin tietävät sen sanan..ja ymmärtävät mitä empatia on..
Eikä se minusta ole yksistään aikuisten lörinää.
Otsikossahan puhuttiin läheisyyden tunteesta.
Olen kanssasi samaa mieltä, että sen jo pieni vauvakin aistii. Se on tunne, joka ei aina kaipaa sanoja.
ei ole empatiaa. Puhumme eri asioista.
Saat sinä puhua mitä lystäät, mutta tämän keskustelun otsikossa puhuttiin nimenomaan läheisyy7den tunteesta.
Vuosien ajan olen saanut seurata ystäväni tutkimuksia kirkollisten messusaarnojen muutoksista.
Keskisuomalainen-lehden artikkelissa viestintätutkija Päivikki Antola sanoo:
"..kirkollisen puheen olevan esitelmätyyppistä. Siitä puuttuu ihmiset herättävä tunne ja läheisyys".
nimenomaan empatiaa joka ei kuitenkaan ole sama asia kuin läheisyys, paitsi että ihmiset jotka ovat empaattisia tuntevat toisen ihmisen myös läheisemmäksi.
Avaukseen sain sytykkeen Keskisuomalaisen artikkelista, joka oli pitkäperjantaina kulttuurisivuilla. Asiasta kertoi myös khra Jukka Kuparinen.
Kovin vähän me keskustelemme jumalanpalveluksen jälkeen saarnoista ja yleensä "Perimmäisistä kysymyksistä"(Arnkil-Sirenius-Eskola).
Näissä palstakeskusteluissakin usin hyvä asia joko vaietaan tai alkaa hedelmätön väittely
eipäs-juupas, joka ei rakenna ketään.
Missä voimme keskustella ennakkoluulottomasti
ja avoimin mielin?
Moni nikki Peer G on itse aloittanut toisten keskustelijoitten teilaamisen.
On vain yksi minä minä minä....Ajomies....????
Peer G. Empatian kyky = toisen asemaan asettumisen taito
Harva keskustelu täällä pääsee kehittymään.
Joku tulee ja kääntää suunnan tai teilaa alkaneen kehityksen.
Toisaalta sananvapaus sallii sen.......
Siis missäpä onnistuu.......
ei ole kadonnut mihinkään.Aika paljon tuota empatiaa, ainakin lapset voivat oppia kotoaan.Vanhemmat pystyy paljon tekemään sen asian hyväksi...jos haluavat.Homma pitää vaan aloittaa jo silloin,kun lapset ovat vielä pieniä.
ei ole tunnettu kuin parisen vuotta.
Siis äitien ja isien parissa, eikä sitä ole käyttäneet asiantuntijatkaan.
Miksi se pitäisi sinne tunkea nyt?
Empatiaa, sympatiaa ja antipatiaa kymmeniä vuosia ja mainittuja "sieluntiloja" kuvaavat sanatkin jo yli kolmekymmentä vuotta.
Missä olit, kun kansa-(vai perus?)koulussa Empatia opetettiin?
Nurkan takana tupukilla; arvaan.
Kun -80 luvulla ohjailin teinariani en kyllä käyttänyt empatia sanaa, puhuinpahan vain toisen ihmisen huomioon ottamisesta.
Ja et kenenkään rujoudelle, tunteille, rodulle ei saa tehdä pilkkaa, ja auta aina vanhuksia kuten esim. oven avauksessa, kauppakassin kannossa jne.jne.
Niillä sanoilla, mitä nuori siinä iässä pystyi
"ottamaan" ettei menisi joo- joo osastolle.
kun minun suullani.
Minä inhoan sydämeni pohjasta sanaa "empatia".
Ei nykylapsille saa koskaan opettaa "empatiaa", niin kuin jonakin uutena ja ihmeellisenä keksintönä.
Se sana pitää kieltää!
Kuvaamasi tapa ohjata lapsia on täydellinen.
Näin se on mennyt ja näin sen pitää mennä.
Kammottavinta mitä olen lukenut on se se että lapset vetävät vanhempansa oikeuteen ja tukeutuvat noihin sanoihin: Lapsiväkivalta, empatianpuute, lastenoikeudet, jne.
Minulle on tullut tunne että näitä keksivät lakimiehet, ja lobbaavat ne julkkiskaunottareille, jotka sitten junnaavat ne ymmärtämättömien akkojen tuella ihan laiksi asti.
Muistan itse suuren lapsiperheen isänä saadessanio hoitaa pieniä lapsia sen mielihyvällä.
Etäisyyksien vuoksi ei ole mahdollisuutta olla läheisessä yhteydessä lapsenlapsiini.
Minusta on erinomainen asia, jos yhteys säilyy sukupolvien välillä.
1960 minut laitettiin, älykkäänä, keskikouluun, rupusakki jäi kansikseen.
Silloin ei kukaan ollut kuullutkaan sympatiasta tai empatiasta.
Niihin kasvatettiin ihan opetuksella, jos ei kotona ollut oppinut.
Empatian tyyppinen käyttäytyminen tuli helposti omaksuttua kun karttakeppi läjähti voimalla pulpettiin.
Oli NIIN empaattinen opettaja, että!.
siinä sitten tuli ymmärrys empaattisiin koulukavereihin ja ymmärrys "sympaattiseen" opettajaan.
Jos ymmärrät eron.
Mitä epäilen.
että etäisyys antoi sinulle omaa aikaa.
"Muistan itse suuren lapsiperheen isänä saadessanio hoitaa pieniä lapsia sen mielihyvällä.
Etäisyyksien vuoksi ei ole mahdollisuutta olla läheisessä yhteydessä lapsenlapsiini"
Sehän ei ole este jos tosissaan haluaa.
kykyä ymmärtää toisen tunteita.
vaan sisäistää toisen ihmisen tunteet; tuntea ne hänen kanssaan. Todella empaattisia ihmisiä on tosi vähän ja syvä empaattisuus on paitsi lahja myös taakka.
Tämä "kaikki mulle ja heti" -sukupolvi ei osaa opettaa lapsilleenkaan empatiaa. Meidän ikäryhmä on antanut lapsilleen liikaa ja liian helposti. Nyt sitten meidän tulee paikata virheitämme lastenlasten kanssa ja opettaa heille pehmeitä arvoja ja empatiaa.
eikä tuohon muuta voi sanoakaan.
Jos on kysymyksiä asiasta niin vastaan kyllä.
leluista puute tai niitä on ollut vähemmän kuin naapurin mukuloilla ja kun sulla on pipo vielä ollut numeroa liian peini niin tuollainen toisten nälviä sinusta on tullut.
sinullakin on fiksu, aikuinen, mielipide.
Kiitti!
Lapsen luonnollinen kehitys kulkee itsekeskeisyyden kautta empatiaan. Terve lapsi tuntee empatiaa samoin kuin terve aikuinenkin
Kulkee, jos saa mallia. Nykyiset isukit ja äityliinit alkavat olla sitä "Kaikki Heti Mulle Tänne" sukupolvea. Puuttuuko empatian malli jo lian usein?
olla VAIN itsekeskeisiä. Se kuuluu heidän kehitykseensä. Empatia on asia jonka lapset oppivat keskinäisessä kanssakäymisessä lähipiirinsä kanssa: pieni lapsi voi esim. lyödä äitiään vasaralla päähän koska ei tiedä tekevänsä kipeää toiselle.
Toisilla lapsilla on synnynnäinen taipumus empatiaan ja osaavat ottaa toisen ihmisen huomioon jo 5-6 vuotiaina; toiset lapset ovat täysin itsekeskeisiä koko kouluikänsä; johdonmukainen syy-seuraus strategia on ainoa joka saa heidät hallitsemaan impulssejaan.
Empatia on sana joka usein käsitetään väärin.
empaattinen vai sympaattinen?
sekä että!
asiaintila on olla itsekäs.
Vasta aikojen päästä hänelle joku kuiskuttaa korvaan empatiasta, jota aika harva maailman päällä ymmärtää.
Mihin empatia on kadonnut, onko se edes koskaan Sinua kohdannut??
taas itsekkyys tulee vuosien myötä.Ei se ole normaali tila.
Myötäeläminen ja toisen huomioon ottaminen alkaa ihan pienestä.Jos vanhemmat ei opeta ja kasvata lasta tähän,tulee lapsesta helposti itsekäs.
Minulla on ollut siinä mielessä helppoa lasten kanssa,että he ovat olleet jo puolivalmiita tässä asiassa.Lasten kanssa kun puhuu paljon ja opettaa heille asioita,niin he kyllä omaksuvat nämä asiat..:)
itsekeskeisyys eivät myöskään ole sama asia....komivuotias lapsi on erittäin itsekeskeinen, mutta itsekkääksi hän oppii vasta vuosien saatossa. Itsekkyys on opittua, itsekeskeisyys on kehitysvaihe (johon kuuluu ominaisena osana empatian puute).
Ei lapset ole itsekkäitä; kuusivuotias on ihastuttavan antelias ja lahjoittaisi vaikka mitä. (Mieheni haudalla lasteni samanikäinen toveri tarjosi heille omaa isäänsä lahjaksi...hän oli kuusi vuotta, omani kuusi ja seitsemän.)
Ihminen on nykyisin yksinäisempi kuin kenties milloinkaan ennen. Näin on vaikka yhteydenpito on helpompaa kuin milloinkaan.
Perheet hajoavat ja sukupolvet eivät kohtaa.
Pienet lapset tarhaan ja vanhukset vanhainkoteihin