En tiedä onko tämä sopiva palsta kysyä sellaista asiaa ja saako täältä edes mitään asiallista vastaustakaan. Kysyn kuitenkin ,onko mahdollista omaisten saada sairaalahoidossa olleen omaisensa papereita ja lääkärin lausuntoja kuinka pitkän ajan jälkeen siitä kun omainen on nukkunut pois.
Ja onko lääkärit velvollisia niitä näyttämään jos omaiset pyytää.
Ja onko lääkärit velvollisia niitä näyttämään jos omaiset pyytää.
Vastaukset 48
Vanhimmat
onneksi, sillä ne asiat ovat henkilökohtaisia vielä kuoleman jälkeenkin=)
Jos on syytä epäillä potilasvahinkoa, niin silloin voi saada, silloinkin asia ensin harkitaan.
Mutta ihan siis ns. omaisten uteliaisuuden/tiedonhalun taka EI saa=)
Epikriisit ym. EIVÄT todellakaan kuulu omaisille, ei edes kuoleman jälkeenkään.
t.sh
Ahaa vai näin jyrkkä EI siihen asiaan.
Mieltäni jäi vaan kaivelemaan eräs hoitajan lausunto omaiseni epikriisissä.
Soiti kyseiselle hoitajalle omaiseni pois siirtymisen jälkeen ja kyselin viime hetkiä ja hoitaja haki paperit ja kuulin vahingossa puhelimessa kun kyseinen hoitaja kysyi toiselta hiljaa,että "sanotaanko tämä omaisille" ja tämä jäi minua vaivaamaan mistä oli kysymys kun silloin ei hoitaja suostunut kertomaan sitä.
Ahaa vai näin jyrkkä EI siihen asiaan.
Mieltäni jäi vaan kaivelemaan eräs hoitajan lausunto omaiseni epikriisissä.
Soiti kyseiselle hoitajalle omaiseni pois siirtymisen jälkeen ja kyselin viime hetkiä ja hoitaja haki paperit ja kuulin vahingossa puhelimessa kun kyseinen hoitaja kysyi toiselta hiljaa,että "sanotaanko tämä omaisille" ja tämä jäi minua vaivaamaan mistä oli kysymys kun silloin ei hoitaja suostunut kertomaan sitä.
On tämä suomi 24 keskustelu palsta kun täällä viestit menee miten sattuu jos menee lainkaan tai sitten ne tulee tuplaten.
Saakohan ne koskaan palstaansa kuntoon "tuskin"
hoitoa.
Hoitokertomuksia saa lukea vain vainaja itse!?
Se on vähän sellainen asia, että hoitaja ei paljoakaan saisi noita juttuja selvitellä. Ehkäpä hän vain mietti vähän ääneen, mitä hän saa kertoa ja mitä ei, missä menee raja....valitettavasti oot kuullut tämän jahkailun. Todennäköisesti siinä ei ole mitään hämrää. Se on vain niitä asioita, mitä saa kertoa ja mitä ei hoitajana.
On parempi soittaa suoraan hoitaneelle lääkärille ja kysyä asiaa häneltä. Lääkäri on se joka kertoo nämä asiat.
Käytännössähän se menee niin, että potilas voi tarkistaa omat hoitotietonsa. Pyyntö tulee esittää lääkärille yleisesti osastonlääkäri/ ylilääkäri/ hoitavalääkäri, että saa tietonsa tarkistettavaksi. Ihan noin vain ei tietojaan pääse lukemaan. Siihenkin on oma syynsä. Sairaskertmusten teksti on niin latinaa kun vain latinaa voi olla, että on hyvä että joku ammattilainen voi selvittää, mitä se asia todella tarkoittaa. Ihan vain väärinymmärrysten välttämiseksi pyyntö on tehtävä lääkärille.
Se että kuolleen potilaan tietoja saisi luettavakseen. Tätyy olla todella perusteltua, jotta niitä saa luettavakseen. Ei sekään ole mahdotonta, mutta juuri tuon uteliaiden omaisten tiedonvirranhalun tyydyttämistä varten ei sairauskertomukset ole luettavissa.
Mites ne kuolleet jotka ovat eläessään kieltäneet omaisiltaan tiedon....ei heidänkään tietoja sitten tämän omaisen kuoltua saa luettavakseen.
Jos taas epäillään hoitovirhettä, tehdään siitä ilmoitus/ tutkintapyyntö ja asia tutkitaan ja selvitellään viranomaisten toimesta...ei silloinkaan näitä tietoja levitellä luettavaksi.
Ihmisten uteliaisuus on rajaton ja yht`äkkiä on ilmestynyt paljon omaisia, jotka "välittävät" potilaasta ja hakevat kuolleen tietoja vain tiedonjanon vuoksi. Valitettavasti näitä on paljon.
Kiitän kaikkia vastauksen antajia,tunne en teitä ketään mutta toivottavasti olitte todellisuudessakin hoitoalan ammattilaisia.
Hyvää kevättä teille kaikille.
"Ihan noin vain ei tietojaan pääse lukemaan. Siihenkin on oma syynsä. Sairaskertmusten teksti on niin latinaa kun vain latinaa voi olla, että on hyvä että joku ammattilainen voi selvittää, mitä se asia todella tarkoittaa. Ihan vain väärinymmärrysten välttämiseksi pyyntö on tehtävä lääkärille."
Potilas voi henkilötietolain (523/99) 26–28 §:n tarkastusoikeuden nojalla tutustua potilasasiakirjoihinsa ja saada niistä jäljennöksiä.
Ote henkilötietolaki (523/99) 28 §: "Sen, joka haluaa tietää, mitä häntä koskevia tietoja on talletettu terveydenhuollon viranomaisen tai laitoksen, lääkärin tai hammaslääkärin taikka muun terveydenhuollon ammattihenkilön pitämään, terveydentilaa tai sairautta koskevia henkilötietoja sisältävään rekisteriin, tulee tehdä pyyntö tarkastusoikeutensa käyttämisestä lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattihenkilölle, joka huolehtii tietojen hankkimisesta rekisteröidyn suostumuksella ja antaa tälle tiedon rekisterissä olevista merkinnöistä. Menettelystä tarkastusoikeuden toteuttamisessa tai sen epäämisessä on voimassa, mitä 2 momentissa säädetään."
Em. lainkohdassa mainittu epääminen tapahtuu yleensä jos, "tiedon antamisesta saattaisi aiheutua vakavaa vaaraa rekisteröidyn terveydelle tai hoidolle taikka jonkun muun oikeuksille".
epikriisin hoidostaan kotiin lähetettynä. Ehkä joksus vielä pääsee omia tieto
jaan katselemaan jop kotitietokoneeltaan tunnuksillaan.
Juu, monesta paikasta epikriisit lähtevät automaattisesti, joistain niitä niitä edelleen joutuu pyytelemään. Vanhempia epikriisejä täytyy myös kirjallisesti anoa, mikä oikein onkin. Psykiatriset osastot suhtauvat nihkeimmin tietojen antamiseen ja onhan totta, että tiedoilla joissain tapauksissa voi negatiivinen vaikutus prognoosiin ollakin. Sen puolen potilaat vain useimmin ovat tiedoistaan kiinnostuneita, syystä tai toisesta ;)
IT-puolella 15 vuotta hääränneenä minua hieman hirvittää tuo kaavailtu KELAN rekisteri, josta omat tietonsa voisi esim. sähköisellä henkilökortilla tunnistautumalla käydä lukemassa/hakemassa. Niin kätevää kuin se olisikin!
Tavallinen kotikäyttäjä ei useinkaan osaa/välitä suojata koneitaan niin, ettei osaava vieras sisälle pääsisi. Henkilötiedot epikriiseillä "täydennettyinä" olisivat käypää kauppatavaraa.
Britithän ovat kunnostautuneet oikein urakalla kansalaistensa tietojen huolimattomassa käsittelyssä. Miljoonien ihmisten hetut, tilitiedot etc. lähetään parilla rompulla tavallisessa kirjeessä, työnantajan läppärit unohtuvat metroon tai pubiin...
Mutta enpä enempää maalaa piruja seinille, menee vielä unet..;)
"Tavallinen kotikäyttäjä ei useinkaan osaa/välitä suojata koneitaan niin, ettei osaava vieras sisälle pääsisi."
Joopa joo. Jos jollain niin paljoa kiinostaa esim meikäläisen tyräleikkausa ni vois vaikka pyyttää ni voisin sähköpostissa lähettää :-).
Oikeasti varmasti tietoturvariski, mutta varmaan tulevaisuutta kuitenkin et sähköisesti pääsee tietojaan katselemaan jne.
Omituinen tää suomi kakkosnelonen nykyisin. Ei voi ollenkaa luottaa et tuleeko kommentti joskus näkösälle vaiko eikö. Sitten jos kirjoitat uudelleen, tulee tuplana tai sitten ei, höh.
Mutta kommennti edelleiseen. Jos jotakuta kiinnostaisi meikäläisen tyräleikkauksen käänteet, voisin kyllä sähköpostilla laittaa tulemaan epikriisin ja jopa leikkauskertomuksen, ni ei tartte vaivautua kyyläämnään koneeni sisältöä muuten.
Oikeasti tietoturvariski on varmasti todellinen, mutta jos vertaa esim pankkiasioihin, onkos se loppuje lopuksi sen kummempaa.
Todellakin ne lääkärin lausunnot on niin latinaa että!
Tavallinen potilas ei niistä selvää saa.
Miksi täytyy kaikki oleellinen olla sitä latinaa?
Virallinen kieli tässä maassa on suomi, ja sillä pitäisi maan kansalaisen tulla toimeen asioitaan hoitaessaan.
Kuitenkin terveyttään hoidattaessaan, jonka sanotaan olevan hänen kalleinta pääomaansa, hoidot huomioiden?, osoittautuu, että suomen kieli ei riitä alkuunsakaan saadakseen edes oman
terveydentilansa selville, vaan tarvitaan myös latinan taito!
Aiheesta on keskusteltu ja kyselty, ja selitykseksi on kerrottu lääkärien välinen kommunikointi, joka tapahtuu siis latinaksi.
Jos he haluavat kommunikointinsa tapahtuvan latinaksi, se suotakoon, mutta potilasta koskeviin papereihin kirjattakoon vastaavat tiedot myös tällä virallisellakin kielellä, että potilaskin tietää jotain terveytensä tilasta, ja mistä hänen tapauksessaan on kyse.
Ei kai tarkoitus ole pitää potilasta pimennossa oman terveytensä hoitoa koskevissa asioissa?
Sitten hänen täytyy yrittää saada selvyyttä, suomennosta tavalla tai toisella papereidensa latinan kielisistä termeistä, mm. näiltäkin sivuilta?
Eikö potilas mene lääkäriin juuri sen takia, että myös hän itse saa tietoa terveytensä tilasta, eikä tuoteta pelkästään latinan kielistä tekstiä lääkäreitä varten?
kyllä riittää...
Nukkuos hyvin vaan, ei kiinnosta tyrät eikä perät.
Niin nukunki hyvin, nukuhan sinäkin joskus.Vaikka töitä riittääki.
"ei kiinnosta tyrät eikä perät."
Juu juu, en sulle niitä aikonutkaan vaan sille joka koneelle tunkeutuu.
Epikriisi on latinaa, koska silloin on samat termit käytössä KAIKILLA, eikä väärinkäsityksiä voi tulla sairaushistorian suhteen. Ainakaan jos on sanelija opiskellut asiansa huolella ja käyttää oikeita termejä oikeissa kohdissa. Potilas saa kysyä ja vaikka kirjoittaa muistiinpanoja, jos epäilyttää oma muistaminen kotiinpäästyään.
lähiomaisilla on oikeus saada potilastiedoista kopiot, mutta sinun täytyy pystyä todistamaan olevasi edesmenneen tytär, puoliso tms. eli kaukaisemmat sukulaiset eivät niitä saa. Parhaitenhan sukulaisuussuhde ilmenee virkatodistuksella.
Mikään laki ei kiellä lähiomaisia saamasta tietoja vainajan papereista.
Kiitoksia tästä tiedosta tämä vastaus valaisikin erittäin paljon kysymääni asiaa.
Sen läheisempi omainen ei voi enää olla kuten tässä tapauksessa kysyjä on.
"Mikään laki ei kiellä lähiomaisia saamasta tietoja vainajan papereista."
Pelkkää uteliaisuuttaan lähiomaisetkaan eivät tietoja saa, vaan pyyntöön täytyy olla perusteltu syy ja pyyntö ainakin meillä päin tulee tehsä kirjallisena perusteluineen.
Laki, jota siis ei ole, niin ei myöskään voi tehdä eroa siihen haluaako lähiomainen kuolleen omaisensa papereista kopiot uteliaisuuttaan vai muuhun tarkoitukseen. Sillä ei juridisesti ole mitään merkitystä.
Itseasiassa organisaatiot, joissa vaaditaan kuvaamaasi tapaa "...vaan pyyntöön täytyy olla perusteltu syy ja pyyntö ainakin meillä päin tulee tehsä kirjallisena perusteluineen." toimii ilman laillisia perusteita, eikä siten kestä tarkempaa tarkastelua esimerkiksi silloin jos joku lähiomainen asiasta valittaa.-
Itseasiassa tuollainen vaatimus on organisaation puolelta uteliaisuutta. Halua tietää miksi lähiomainen haluaa kopiot, vaikka se ei kuulu organisaatiolle tippaakaan.
Toisaalta kuinka monta kertaa olet törmännyt tällaiseen perusteluun "kunhan nyt uteliaisuuttani haluan tietää..."? Ei kukaan normaali ihminen sillä tavalla perustele vaikka uteliaisuuttaan ne haluaisikin, joten mitä virkaa tuollaisella käytännöllä siinäkään suhteessa siis on?
Tässä nyt oli lähinnä kysymys omaisten oikeudesta saada vainajan papereista tietoa, se uteliaisuusoio on sitten juristien tulkittava asia. Laki kun sanoo vain näin:
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785
13 § (30.6.2000/653) Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito
5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.
Mikä se sitten kulloinkin mahtaa olla se omaisen "tärkeät edut tai oikeudet" on oikeastaan tulkintakysymys ja laki ei edes määrittele kenellekään valtuuksia arvioida näitä perusteluita vaan periaatteessa riittää, että hakija ilmoittaa tarvitsevansa tietoja omien etujensa tai oikeuksiensa selvittämiseksi. Hakemuksessa ei tarvitse edes mainita mikäli papreiden luvun tarkoitus on mahdollisen hoitovirheen selvittely. Periaatteessahan omaisen etu voisi olla uteliaisuuskin ;)
Asian tekee juridisesti kyllä ihan toiseksi se, mikäli potilas elinaikanaan kieltää tietojensa tai potilasasiapapereidensa antamisen kenellekään. Tällöin kielto on ehdoton.
perustelut, joten ei niiden vaatiminen todellakaan ilman laillisia perusteita ole!
Mä en nyt osaa tarkalleen sanoa mihin pykälään se meidän ylopistosairaalassa perustuu, mutta näin on näreet. Juuri tällä viikolla olin yhdessä infossa, jossa yliopistosairaalamme johtava soshoitaja ja potilasasiamies tätä asiaa oli selventämässä, eli siis lähiomaiset voivat saada esim vainajan sairaskertomuksesta tietoa kun perustelevat pyyntönsä ja tekevät sen kirjallisesti. Vainajien kohdalla kuulemma tilanne on vielä erityisen tarkka, mitä tietoa voidaan antaa ja millä perusteella. Siihen liittyy vielä tavanomaista tarkemmat säädökset Uteliaisuus ei todellakaan riitä perusteluksi.
"omien etujensa tai oikeuksiensa selvittämiseksi."
Kyllä yleensä heiltä, jotka pyytävät tietoja, tulee myös ihan asialiset perustelut. Harvempi kehtaa edes uteliasiuuttaan kysellä. Ja ihmiset plis, kyseltkä niitä tietoja silloin kun läheisenne on vielä hengissä ja käykää häntä katsomassa eikä vasta sitten kun todistusta tarvitaan esim riitaisessa perinnönjaossa ;-).
Tässähän oli alkujaan kysymys SH:n salailusta kertoessaan erittäin läheiselle omaiselle vainajan viime hetkistä ja siitä kun potilas menehtyi.Joten antaa olla vääristelemättä asioita kun ei kysymys ole mistään uteliaisuudesta eikä perintö riidoista.
Koska kysymys on puhtaasti salailusta sairaalan taholta ja etenkin sen kyseisen SH:n kohdalla.
"kerrotaanko tämä omaisille" tämä sanonta oli se alku tälle keskustelulle.
En pidä siitä että asioita vääristellään ja etenkin sellaiset jotka ei niistä mitään edes tiedä ja ymmärrä.Kiitos
siihen mittee tuo alakuperäinen haasto, minä en kas pijä siitä jos miuta kiitellään sellaisesta mitäö en ou ees tehnynnä. KIITOS!
Mihinköhän se sitten perustuu, että esim. Kirra antaa reumapotilailleen aina joka käynnin jälkeen sairauskertomustekstin postissa kotiin, MUTTA konsultaatioista ei saa, ei vaikka pyytäisi?
Peruste on, että se on vain konsultaatio. Kun siis esim. menen gastroskopiaan, ja todetaan lääkkeitten aiheuttamana vatsavaiva, jota hoidetaan pitempäänkin em. yksikössä, en saa siitä mitään paperia itselleni kotiin, en vaikka gastroskopiayksikössä sanotaan, että tottakai saat. Siis haloo! Tai jos konsultoidaan kipulääkäriä, sen papereita en saa kotiini, vaikka kyseessä olisi vuodenkin hoitojakso. Luulisi, että minun asiat kuuluvat ensisijaisesti minulle, jo aivan senkin takia, että olen asian päähenkilö.
Melkein joka kerta sairauskertomukseen tulee myös virheitä: väärä nilkka turvoksissa, lääkkeiden aloituspäivät kuukausia pielessä tai nimetty väärät lääkkeet jne.. Nämä virheet kyllä korjataan, jos potilas niistä huomauttaa. Mutta, jos tekstiä ei saa kotiin, hoitokin voi perustua vääriin tietoihin.
Eikö ne konsultaation tulokset ja gastroskopialausunnot näy siinä epikriisissä. Miksi haluaisit niistä erikseen kopiot? Eipä silti, ei mullekaan meinattu antaa leikkauskertomusta kun sitä pyysin, ei kuulemma ole tapana antaa. Kuitenkin sitten sain kun olen itse terv.huoltoalan hlö ja asioin pääasiassa yksityisellä puolella, jonne julkisen terv.huollon telstit ei näy.
"Vainajien kohdalla kuulemma tilanne on vielä erityisen tarkka, mitä tietoa voidaan antaa ja millä perusteella. Siihen liittyy vielä tavanomaista tarkemmat säädökset" Ei kuulu yhtään sen tiukemmat säädökset kuin mitä laissa potilaan asemasta ja oikeudesta on määrätty. Laki menee aina minkä tahansa organisaation omien säädösten tai ohjeiden ohi.
Luepas tuolta alempaa, juristi (joko omaisen, organisaation tai riitatapauksessa oikeuden tuomari)määrittelee mitkä nämä riittävät perusteet ovat. Etkai sinä nyt ihan tosissasi kuvittele, että joku olisi niin hölmö, että laittaisi perusteeksi "uteliaisuus" vaikka se sitä olisikin.
Aina kopiot potilasasiakirjoista kun haluaa mutta jokainen yksikkö saa antaa vain tietoa omasta hoidostaan. Jos tehdään konsultaatioita niin ne tulevat eri sairauskertomuslehdelle kun eri yksikkö hoitaa. Pitää vain pyytää kopiot siitä konsultoivasta yksiköstä niin asia selviää. Periaatteessa jokaikinen yksikkö ja lääkäri vastaa vain omasta hoidostaan tietyllä erikoisalueella. Esimerkiksi kirurgi ei halua ottaa kantaa mihinkään verenpaine- tai muihin lääkityksiin tipan vertaa.
infossa asiaatuntevat (ylilääkäri johtava sos.hoit/potilasasiamies), joilla kokemusta asiasta, meille selosti. Ei se ny valln un maan matosen keksintöä ole lainkhaan.Ja mä kyl heitä uskon, kun he töikseen noita asioita hoitavat.
Et kai itsekään ole niin hölmö et laittaisit suoraan syyksi et "uteliaisuus", se vaan kuules näkyy niistä perusteluista, rivien välistä. Ei näitä asioita voi surutta jaella niin kuin seitsemän päivää lehteä, vaikka kuinka kiinnostaisi.
Niin no olen reumapuolella jatkuvasti potilaana, joten epikriisiä en sieltä saa, kun ehkä kuoltuani. Esim. tapauksessani kyllä pyysin gastroskopian yhteydessä paperit toimenpiteen tehneeltä lääkäriltä, joka sanoi, että ne tulevat automaattisesti. No eivätpä ole tulleet.
Kyllähän ne gastrojutut pääpiirteittäin kirjoitetaan myös reuman papereihin mutta ei läheskään niin tarkasti. En silti voi käsittää tätä toimintatapaa. Sanotaan yhtä ja tehdään toista. Joka välissä potilas saa varmistella papereiden saamista eikä vastauksiinkaan voi luottaa.
Käsittääkseni terveyskeskuksesta ei saa sairauskertomuksia kotiin.
Tietääkö joku, mihin esim. lakiin tai vastaavaan tämä perustuu, vai onko tämä vain sairaalakohtaista? Lopulta en voi edes tietää, missä yksikössä varsinaisesti gastrot tehtiin (hyvällä tuurilla siinä paperissa, jossa luki päivämäärä ja aika, jolloin tutkimus tehdään, lukee myös yksikön nimi), joten vaikeaa on selvittää, mistä yksiköstä lopulta alkaisin edes kysellä papereita.
rtg-lausunnon tk:sta kun pyysin ja menin sen lausunnon kanssa yksityislääkärille.
Ainoastaan oikeuslääketieteellisen ruuminavauspöytäkirjan voit saada.
Muita potilastietoja ei ole lupa antaa kenellekään, jos vainaja on ne eläessään kieltänyt.
En ole hoitoalan henkilö, mutta selvitin tämän asian erittäin tarkkaan isäni kuoleman jälkeen. Isäni oli halunnut salata sairautensa, joten sen suon hänelle kuoleman jälkeenkin.
... kielto pätee kuoleman jälkeenkin.
En jaksanut tuota ketjua enää lukea, kun meni jo niin out off topic.
Mutta kielto tietojen luovuttamisesta pätee kuoleman jälkeenkin.
"out off topic"
Aha, niinkö teki? Vallan hyvin voi seuloa :-).
Saanko minä omani tai lapseni lääkärin tai terveydenhoitajan kirjoittamat lausunnot? Onko asiasta jotain lakia olemassa?
älä ota ressiä?
Me olemme saaneet lukea omaisemme sairaushistoriikin niin pitkältä ajalta kuin sitä vaan on ollut.Läheisemme sanoi heti sairastuttuaan, että lähiomaisilla(nimetyt)on täysi lupa saada kaikki tiedot ja niin ollaan saatukkin.
Ja näinhän sen pitää ollakkin,onhan sentään lähiomaisesta kysymys . Tottakai jokaisen on saatava tieto siitä miten lähiomaista on hoidettu sairaalassa ja mitä lausuntoja lääkäri on antanut potilaasta ja hänen tilastaan hänen ollessa vielä elossa. Kaikki peitteleminen ja hämäräperäisyys aiheuttaa vain sellaista mieltä omaisille että kaikki ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt mennä kyseisessä hoitopaikassa.
... mutta voisiko niitä tietoja kysellä jo silloin kun ko hlö on elossa? Käydä katsomassa ja pitää muutoinkin huolta?
Lueppas oikein tarkkaan tämän ketjun ensimmäinen viesti,onnistuisikohan käytännössä miten tuo ehdotuksesi tämän asian suhteen.
Kyllä kieltämättä ehdotuksesi on hyvä mutta miten se toimisi tässä tapauksessa.
Tietoa saa mutta vain muunneltua. Valitettavasti sairaaloissamme kuolee esim hotovirheisiin tolkuton määrä ihmisiä, vuodessa monin kerroin enemmän kuin liikenneonnettomuuksiin.
Kun luet mitä omaisellesi on tehty ennen kuolemaa lue se niin että varsinaiset virheet on jätetty pois. Kuolemaan johtaneet hoitovirheet eivät siellä näy, muutenhan ei meillä olisi enää lääkäreitä eikä hoitajia jos on enää muutenkaan.
Hei! Potilaan tietoja ei poisteta koskaan rekisteristä. Omaisilla on oikeus saada kaikki lähiomaiseensa liittyvät paperit ja lausunnot riippumatta siitä, kuinka kauan tämän kyseisen potilaan kuolemisesta on.
-Sairaanhoitajaopiskelija
Sairaanhoitajaopiskelija on väärässä, moni muu tähän ketjuun kirjoittaneista oikeassa.
LAKI KUOLEMANSYYN SELVITTÄMISESTÄ:
"Kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassapidettäviä.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa:
1) tuomioistuimelle, muulle viranomaiselle tai yhteisölle, jolla on tiedon saantiin laissa säädetty oikeus;
2) sille, jonka hakemuksesta tai suostumuksella kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeellinen toimenpide on suoritettu;
3) vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen"
Lähiomaisilla on siis oikeus saada tietää kuolinsyy ja tutustua kuolinsyyn selvitykseen liittyviin asiakirjoihin eli käytännössä yleensä ruumiinavauspöytäkirjaan ja kuolintodistukseen. Elämänaikaista sairaskertomusta ei (perustellusti) useinkaan katsota osaksi näitä dokumentteja. Kuolemansyynselvityspapereista käy jo ilmi melko paljon vainajan terveystietoa, mutta vain niiltä osin kuin asiat ovat liittyneet kuolemaan. Kaikkea vainajan sairauskertomustietoa ei voida pitää kuolemansyyn selvitykseen liittyvänä, ja hyvä näin. Vainajan sairauskertomus on salainen ikuisesti, ellei vainaja ole nimenomaista lupaa antanut kaikkien tietojen antamista tietylle henkilölle, tai kyseessä ole jokin edunvalvonnallinen asia kuten esim. vainajan lapsella todettu geneettinen sairaus jonka diagnostiikka vaatii vainajan sairaskertomustietojen penkomista jotta esim. periytymistapa voitaisiin selvittää ja lähisuvulle antaa neuvontaa.