muuta.
Tuolla maakunnissa ajellessa näkee paljon autioita taloja, osa niistä hyvinkin hyväkuntoisia ja jotkut oikein kauniillakin paikalla noin maisemallisesti.
Pihat on hoitamatta, ne pusikoituu ja kun ei taloja asuta niin ne pian rapistuvat ja lahovat.
Monikin haluaisi joko ostaa tai vuokrata vapaa ajan asunnoksi mutta omistajat mieluimmin antaa niiden rapistua.
Kyllä talolle on aina parempi kun sitä asuttaisiin kuin se ettäm se jätetään autioksi.
Tuolla maakunnissa ajellessa näkee paljon autioita taloja, osa niistä hyvinkin hyväkuntoisia ja jotkut oikein kauniillakin paikalla noin maisemallisesti.
Pihat on hoitamatta, ne pusikoituu ja kun ei taloja asuta niin ne pian rapistuvat ja lahovat.
Monikin haluaisi joko ostaa tai vuokrata vapaa ajan asunnoksi mutta omistajat mieluimmin antaa niiden rapistua.
Kyllä talolle on aina parempi kun sitä asuttaisiin kuin se ettäm se jätetään autioksi.
Vastaukset 68
Vanhimmat
jonkun vapaa-ajan asunto jota ei käytetä täällä meilläpäin niitä on paljon.
meidän korvessa.
vaunun kanssa tuolla maakunnissa niin kyllä sen näkee että monissa taloissa ei vuosiin ole käyty pihoja hoitamassa, pajukkoa ja heinää pihat kasvaa.
On todella komallakin paikalla olevia taloja , on järvenrantaa ja joenrataa ja muutenkin maisemat hienot mutta siellä ne talot odottelee lahoamista.
Taloa kun ei mitenkään asuta niin palomuurit rapistuu ja pian katot vuotaa ja se onkin sitten rakennukselle menoa.
Se pakkanen ja kosteus tekee yllättävän piankin tuhojaan.
monesti olen minäkin ajatellut. Kylät autioituneet ja hyväkuntoisia
taloja tyhjillään. Heleskutti,
kun työt on väärässä paikassa.
Ajattelen aina myös noita nuoria, useamman
omakotitalon saisi maaseudulta, vaikka lähempää
liikekeskustaakin ostaisi, kuin mitä täällä
pääkaupunkiseudulla maksaa nuo asunnot.
Sinne kärpästen syötäväks, eikä oo ruokakauppojakaan, eikä töitä!
töihin pääsee auto kulkee eikä oo ruuhkaa ja liikennevaloja eikä katuvaloja
kylätien varrella vielä on tallella
mutkat ja kalliotkin
talot nuo autiot
tienvarret hiljaiset
metsät myös hakattu niin
ystävän naapurin lähtevän näin
voikun joku vois tulla takaisin päin
lapsuuden kylätie muistoihin vie
mikä elämäntarkoitus lie
kolmas säkeistö meidän kylän laulunikkareiden kappaleesta kylätien varrella hyvin kuvaa keskustelua.
mutta komean hirsitalon vuokrata no kun sitten menimme sitä sisältä katsomaan niin yllätys,yllätys, savupiipun juuresta oli vedet katolta valuneet ja lahottanut välikaton ja sitämyöten mennyt lattia täytteisiin, lattia oli läpi laho ja palomuurin kohdalta katto roikkui uhkaavasti pudotakseen niskaan.
Omistaja kertoi sen olleen tyhjänä 5 vuotta eikä tuona aikana kukaan ollut siellä käynyt.
Tuo oli niin pahasti jo pilalle mennyt että ei kannata korjata , tulisi liian kalliiksi tänäpäivänä ja varsinkin jos siihen ammattimiehen palkkaisi töihin.
mulla on ruokakauppa ja töitä.
useimmilla paikkakuniila ei ole enää palveluja, kymmeniä kilometrejä palokuntaan, ambulanssiin, kauppaan , bensa-asemalle, jos on rahaa pitää autoa. Lumiaura tulee kun tulee.
Linja-autolinja on lopetuksen uhan alla jne.
Me emme jaksa maksaa teille tukiaisia kovinkaan kauan.
Nimim. Stadilainen
kiinni. Työt ovat muualla. Ehkä pidemmän päälle
joiltain osioilta onnistuu työn tekeminen myös
maasedulta käsin etätyönä.
En tiedä onko se sen parempi olla täällä saasteiden seassakaan.
Lentokoneet ja varsinainen muuliikenne. Kaikella on puolensa. Satuin vain
näin asiaa ajattelemaan omalta näkökantilta.
Se on tietysti ns."makuasia" ja molemmat on silti oikeassa.
kun on se oma kauppa vettä saa vierestä järvestä hyväkuntoset ei tarvi ambulanssia rahaa on pitää kolmeekin autoo auraus pelaa paremmin kun kaupungeissa koulubussi kulkee tukiaisia ei tarvita tällä alalla nimim.entinen kaupunkilainen
samaa mieltä.
Nuo autiomökit varmaan kelpaisi monellekkin kesämökiksi.
Minulla jos olisi autio talo niin mä vuokraisin sitä halukkaille siitähän sais mukavat rahat.
työhön ja kauppaan 15km, ei ole tahtia haitannut.
Mutta nyt iloksemme olemme saaneet korpeen asukkaita, elikkä näitä tyhjiä asuntoja on alkanut käydä kaupaksi asukkaille, ja muutto on ollut kaupungista pois päin takaisin maalle.
Ihanaa.
Rapistuvat. Tarkkana pitäisi olla, jos ostaa aikoisi tai vuokrata.
Pakkanen tekee myös tuhoja.
Pitäisi olla lämmitys ja pieni peruslämpö päällä,
jos mieli kunnossa pitää. Tuntuisi, että eikö
olisi parempi vaikka vuokrata vaikka vapaa-ajan käyttöön,
jos itse ei kerkiä tai halua käyttää.
matkaa 25 km suurin osa hiekkatietä muutama kilsa nelostietä täällä on vielä kaikki talot asuttuja vaikka naapurin valot ei näykkään ja kyllähän me varakkaat maalaiset päästään sinne kaupunkiin vaikka joka päivä mut mitäs siellä tehtäis muuta kun istuttas kerrostalossa kahvikupposella jonkun hienon tuttavarouvan tai herran kanssa täytyy sanoo että kyllä kehä kolmosen tällä puolella vasta on mukavaa.
kuvattu. Aivan kuin itse olisin ollut jo
siellä maalla, kylätietä kulkemassa.:)
asunnon ostoilmoituksia, nuoret etsivät remontoitavaa taloa jossa ois navettaa tai talliksi muunneltavaa ulkorakennusta. Ne on ne lemmikit nykyisin hevosia,ponia tai koirankasvattamista, aitoa maalaiselämää haetaan ja paljon.
niin hyvä laulu ettei parempaa ole kun kuulee sen esitettävän niin kylmät väreet kulkee vaikka olen itse tullut tänne maalle vasta miehen mukana mutta se tuntuu niin todelliselta ja sitähän se on voin vain kuvitella miltä tuntuu ihmisistä jotka ovat tänne syntyneet ja täällä koko ikänsä asuneet niitäkin vielä löytyy täältä meidänkin ikäisistä saatikka sitten vanhemmista.
nuorelle kuitenkin yllätys että näistä paikoista on sit pitkä matka joka puolelle mutta onneks nykyään ihmiset on jo tottuneet siihen ettei se työpaikka välttämättä ole heti tien toisella puolella monet ajaa satakin kilsaa suuntaansa eikä pidä sitä minään ja säästäähän ne kilometrirahat niissä talojen hinnoissa.
90km sivu.
kun minullekkin tuli, kun luin ne sanat.
Sellainen sanoisko juhlallinen olo..
Niin kyllä kotiseutu, on kotiseutu ja sinne
on kiintynyt, ajattelen sitä vanhempaakin ikäpolvea.
Heidän elämänsä on ollut ja on siellä.
Minulle kotipaikkani maaseudulla on tosi tunnearvoinen ja rakas paikka.
hyvät nopeet autot hyvinhoidetut tiet matkalla saa hyvin nollattua työasiat tullessa ja mennessä orientoitua jo tulevaan työpäivään näin kun sen ottaa niin ei oo varmaa ongelma kellekkään.
olen tavannut pitkistä työmatkoista huolimatta, ja ovat olleet tietoisia asioista maalle muuttaessaan.
niitä jotka on saanu syntyä tänne niillä on varmaa vielä vahvempi tunneside kun mulla mutta tää on nyt mun kotiseutu eikä mulla tämmöistä sidettä ole muualle omat vanhemmat on kuolleet ja sisarukset on kaupungeissa ei sinne saa sellaista sidettä kun tänne missä vielä tunnetaan kaikki naapurit ja tunnetaan myös kaikkien talojen historia olen itse monesti miettinyt tota meidän rantamökkiä jossa asui vielä viiskytluvulla mun miehen äiti vanhempiensa kanssa siskon poika ja sisko viikonloput noin kakskyt neliöö leivinuuni puuhella mummun kangaspuut ja yövieraat vielä yöpyivät kangaspuiden alla ja nyt ja paljon aikaisemminkin jo yhdeksänkyt luvulla meille ei tahdo riittää sataneliöö henkee kohti missä onkohan jotain pielessä nyt vai oliko ennen jotain pielessä.
ollaan.
vaikka niin luulettekin!
Juuri tuon takia ilmastokin lämpenee kun ajaellaan työhön sadankin kilometrin päähän.
Ja se syö juuri sitä ajatusta maalla asumisen ihanuudesta, nyt pääsen kävellen työhön ja kauppa on myös vieressä!
työmatkoja 100-300 km! Ei ne työt aina vieressä ole. Maalle muutan kuitenkin heti, kun eläkeikään pääsen!
"Pitkien työmatkojen kustannukset ja sosiaaliset seuraukset ovat kuitenkin jääneet pääosin yksilöiden kustannettaviksi, mikä on kasvattanut eriarvoisuutta toimeentulossa, elinolosuhteissa, työssä jaksamisessa ja uralla etenemisen mahdollisuuksissa. Pitkiä työmatkoja kulkevien ja heidän perheidensä tueksi tarvitaan siis niin julkisia kuin yksityisiäkin palveluja sekä kustannusten tasausjärjestelmiä.
Pitkiä työmatkoja liikkuvien on usein vaikea sovittaa yhteen työn ja perheen asettamia vaatimuksia. Pitkä työmatka edellyttää taloudellisia resursseja ja voi aiheuttaa sellaisia kuormittavuustekijöitä, jotka vaikeuttavat osallistumismahdollisuuksia työhön, itsensä kehittämiseen tai vapaa-ajan toimintaan. Kuntien kannalta ulospendelöijät ovat tärkeitä veronmaksajia, mutta pystyvätkö kunnat turvaamaan pitkämatkalaisten kannalta välttämättömät palvelut? Yksilöiden kannalta onkin ratkaisevaa pystyvätkö yhteiskunta, työnantajat ja yksilön omat sosiaaliset verkostot tukemaan pitkämatkalaista. Pitkien työmatkojen yleistyminen on haaste myös perhepolitiikalle, sillä ylipitkiä työmatkoja liikkuvat voivat muita heikommin osallistua mm. kotitalous- ja hoivatyöhön. Näin talouden rakennemuutos ja pitkien työmatkojen yleistyminen vaikuttaa myös hyvinvoinnin ja elämänlaadun perusteisiin. Pitkät työmatkat ovat myös merkittävä teema kestävän kehityksen kannalta, sillä pitkillä työmatkoilla on sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia."
http://joyx.joensuu.fi/~tetu/matkat/
sinun kertomaasi, löysin sieltä samoja asioita
minun lapsuudestani. Pikkumökki siskonpetineen ja
vieraineen, kangaspuineen ym.
Meidänkin kylällä, useimmalla talolla on tarinansa. Olisi ollut aikojen aamuna
järkevää jututtaa sitä vanhempaa väestöä ja kirjoitella muistiin.
Minusta se lapsuusaika, jonka suurperheen nuorimpana elin, oli onnellista aikaa,
köyhyydestä huolimatta. Jollain tavoin se teki perheestä läheisemmän. Näin ainakin uskon itse.
Mikään ei ollut itsestään selvyys. Kaikkea ei saatu, mutta ei sitä kaivattukaan,
koska tiesimme mahdollisuutemme.
Olenkin sitä mieltä, että elämän arvot oli hieman toiset kuin nykypäivänä,
eli sanoisin että nykyään on jotain pielessä.
käyty vielä kyläilemässä viime vuosikymmenen aikana naapurien vanhusten luona monet heistä on jo nyt kuolleet myös anoppini jolta kuulimme monet tarinat joita edes oma mieheni ollut koskaan kuullut itse olen kasvanut ainoana lapsena olematta kuitenkaan ainoa sisarukseni ovat minua niin paljon vanhempia että ajan jonka muistan he ovat olleet jo omissa huusholleissaan varmasti arvaat että sain kaikki ja vielä enemmän mutta se ei tehnyt minusta koskaan suurudenhullua mitä eivät vanhempanikaan koskaan olleet mutta vasta täällä maaseudulla olen niinsanotusti tipahtanut maanpinnalle vaikken kovin korkeella koskaan ole leijunutkaan täällä olen törmännyt vanhuksiin jotka vielä yhdeksänkymppisenäkin asuvat yksin talossa jossa ei ole sähköjä vesi tulee kun vaan jaksaa kantaa mutta niin virkeitä nykyajassa täysillä mukana ja eletään vuotta 2008 kaupasta käydään vaan ostamassa uudet patterit radioon ja taskulamppuun ja tästä en olisi tiennyt mitään minä -57 syntynyt kaupunkilaistyttö jos en tänne olisi muuttanut vaikka kyllä se alussa tuntui aika hurjalle mutta näin viidentoistavuoden kokemuksella voin sanoa että paljosta olisin jäänyt paitsi.
ja tarinoita eri taloista oli, mutta vuosien saatossa ovat jo
osittain unohtunut.
Minullakin, vanhin sisareni on jo 84 vuotias.
Äitini oli melkein viisikymppinen kun synnyin.
Voin hyvin kuvitella, että sinulla muutos on ollut suuri
muuttaa täysin erilaiseen kuvioihin.
Varmasti nuo vanhukset pysyvät kunnossa ja vireänä sillä, että heillä tekemistä on.
Heille se ei niin kevyttä kyllä ole lämmittäminenkään ja puiden rahtaaminen.
Tiedän myös muutaman vanhuksen, jotka elävät yksikseen, tekevät lumityöt ja hoitavat taloa.
Heille se olisi varmasti kova paikka joutua pois muuttamaan omasta tutusta ja rakkaasta kodista.
aina varmaan alitajuntaisesti ollut kaipuu maalle jo seitsemäntoistavuotiaana ajattelin että isona musta tulee kyläkauppias aina eri elämänvaiheissa se tuli mulle mieleen sit kolmekymppisenä onneks jätin vanhan elämän ja hyppäsin uuden kyytiin tyttäreni kanssa ja siitä se lähti nuoruuden haave toteutui kun en muuta keksinyt rupesin kauppiaaksi ja olen sitä tehnyt jo kaksitoista vuotta pienet kyläkaupat on kyllä jo kuolleet mutta marketin pito pienessä kirkonkylässä on nykypäivän kyläkauppaa ja sielläkin tutustuu vielä sellaisiin harvinaisiin ihmisiin joista ei stadilaisilla ole tietookaan mun kaupunkilaistyttönikin on täysillä mukana tässä hommassa ja nauttii näistä ihmisistä joita täällä maaseudulla vielä tapaa innostun suorastaan tässä kertomaan elämäntarinaani mutta olen tämmöinen lörppö aina ollut enkä muuksi halua tulla ja tää ketju on jo eilistä niin kukapa tästä olis kiinnostunut mutta on vaan joskus kiva kertoo tuntemuksiaan sellaisille ihmisille joita kiinnostaa samat asiat.
mielenkiintoinen ja haasteelinen.
Kilpailu varmasti kova, ainakin useammassa
pienemmällä paikkakunnalla on kuitenkin useampi kauppa.
Ihmiset maaseudulla on ihan erilaisia
kuin suurissa kaupungeissa, heidän kanssaan on
varmasti kiva kauppaa käydä ja tehdä yhteistyötä.
Minulla on vähän samoin. Innostun joskus kertomaan omasta
elämästäni aika avoimesti,tosin lapsuudesta pääasiassa olen täällä tämän
reilun vuoden aikana kirjoittanut ja jonkin verran muutakin,
muutaman mukavan kirjoittajan kanssa.
käydä kauppaa täällä kilpailijoita ei ole ainut kauppa kylällä meillä on niin pieni kylä että koko kunnassa vain 1100 asukasta yhdistyttiin kyllä vähän isompaan kuntaan mutta sinne on matkaa noin kakskyt kilsaa ollaan kuitenkin omana kylänämme ja pysytäänkin entistä tiiviimmin ihmiset aivan ihania itse asutaan kylän rajojen ulkopuolella vielä pienemmässä kylässä ja yks juttu mikä musta on parasta saan olla niinsanotusta asemastani huolimatta täysin oma itseni ja se ei onnistuisi esimerkiksi kaupungeissa siellä mun pitäis olla ihan oikeesti kauppias vaikka sit isolla koolla mutta ei oo mun juttu.
sitten aivan kuin omaa perhettä. Surut ja murheet yhteisiä varmasti useinkin.
Uteliaana kysyn, että onko myytävänä myös vaatteita. Isäntä tulee ostamaan joululahjaa vaimolle ja sinä joudut sen valikoimaan hänen puolestaan, niin kuin täällä eräässä kaupassa.
Myyjä tunsi erään miehen vaimon, mies meni ja sanoi, että emännälle pitäisi saada joululahja,
hän tulee puolen tunnin päästä hakemaan, laita jotain pakettiin.
vaatteita kyllä me mummuille ja papoille haetaan kaupungista millon mitäkin vanhan ajan kerrastoja puseroita ym kuka mitäkin milloinkin tarvitsee sanottan että silitysraudasta perämoottoriin yksä on olis ollu kerran mopoo vailla mutta kerkes kuoleen ennkun saatiin kaupat aikaiseksi meillä on ihan perusmarketti suppareissa on sit enemmän tekstiilipuolta.
käytyä paljonkin noissa ihan pienissä kyläkaupoissa lomien aikana. Eräässä pikkukaupassa
tuolla itäsuomessa oli kyllä oikein todellinen kauppias. Kauppa ei ollut kovinkaan suuri,
mutta paremmin sieltä löytyi tarvikkeita kuin kaupungin isoista liikkeistä.
Kerran sitten yhtenä kesänä sisareni mies oli onkea ostamassa. Loppujen lopuksi siinä kävi
sitten niin, että kauppias myi oman käytössä olleen onkensa.
Lapsukaisten mielestä kyseisessä kaupassa oli parhaat irtokarkit, siinä ihmettelyä riitti penskojen
keskuudessa, kun poikani kavereilleen kertoi pikkukaupan karkeista.
ettei sulla ole enää aikaa vai eikö ole lomalla aikaa meillä kun on yleensä kesäisin todella vähän aikaa lomailla niin monesti laitetaan auton nokka ihan ennen käymättättömään suuntaan ja kolutaan kaikki pikkukylät ja jos sielä vielä sattuu olemaan toimiva kyläkauppa käydään tutustumassa kauppiaaseen yleensä sieltä löytyy keski-iän ylittämyt pariskunta jotka on juuri lopettamassa kauppaa kun ei jatkajaa löydy harmi sinänsä oon itsekkin myynyt kaikkea mitä keittiön kaapista löytyy jos ei hyllyssä satu olemaan pelastanu monen ruuanlaiton paistinpannuilla lastoilla ym. tää on todella elämäntapa mutta en haluaisikaan muunlaista tällä hetkellä ainakaan.
vieläkin tulee liikuttua, mutta tuo kyseinen
kyläkauppa on jo muuamia vuosia sitten lopetettu.
Hänen miehensä kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten,
mutta rouva piti kauppaa avoinna ja
vielä kioskiakin vielä, varsinaisen sulkemisajan jälkeen.
Ihmettelin, että mistä hän sen kaiken voiman sai,
kun ikää kuitenkin jo oli.
Viime kesänä tämän rouvan tapasin kyläpäivillä
ja jotenkin tuntui, että oli tosi mukavaa nähdä
hänet pitkästä aikaa. Juttelimme siinä hetkisen..
täällä salaa yritän kirjotella kun tuntuu nyt jotain ottavan päähän mun kirjoitustyyli mun mielipiteet että oikein eilen henkilökohtaisesti olin otsikoissa onneks olin sit vielä koneen vieressä ja sanoin että nyt kantsis lopettaa kun en enää pysty itseäni puolustamaan kun joudun lähtemään mutta onneks se viestiketju oli poistettu jonkun pyynnöstä mää kun en osaa kirjoittaa mitään erityisiä tarinoita mutta tavallista jutustelua mun mielestä on kiva käydä mutta tuntuu siltä että jos rehellisesti kirjoittaa jos jotain kysytään niin jo siinä on joku sanomassa ettet voi olla tosissas mutta kai se joskus loppuu tässä nyt sulle vähän puran ajatuksiani koska se tuntuu tosi tylyltä ettei kukaan niinku usko että voin olla oma itseni enkä todellakaan esitä mitään.
jatkettava tähän, kun ei sopinut tuohon mihin olisi pitänyt.
Minä en varmaan nähnyt sitä juttua ollenkaan.
Ei Sinun kirjoittamisessa ole mitään vikaa.
Hyvin sinä kirjoitat ja kyllä jokainen joka
vaan lukea osaa niin täysin ymmärtää.
Ei kannata välittää, vaikka se harmittaa,
tiedän sen. Minullekkin on välillä huudeltu
puskista, sun muuta.. En oikein arvaa ihan kaikkea tähän
kuitenkaan laittaa.
Ei muuta kuin rohkeasti vain eteenpäin.
Lannistua ei kannata.
tunnen itseni viiskymppiseks pikkutytöks joka kerjää myötätuntoo kun kohdellaan kaltoin mutta onneks sieltä löytyy tuli taas tänään katkastua loma ja oltua töissä oikeen ykstoista tuntia huomenna olis vielä työpäivä ja sit voi taas jatkaa lomaa kolmeks päiväks oikeen niinkun lomamatkalle saa vähän vierotettua itteensä tästä koneesta mutta saapahan mieskin olla tuppisuuna lehtiensä ja kirjojensa kanssa kun en oo kokoaikaa lörpöttämässä.
tullut pituutta.. On se hyvä että lomareissulle
pääset. Jaksaakin paljon paremmin sitten taas,
kun kuvioista poissa vaikka vain viikonlopunkin,
se huomattavasti auttaa, minua ainakin.
Minulla muutaman viikon päästä viikon kuntoloma.
Tulee vähän katkoa harmaaseen arkeen.
menen katotaan sain lahjaks sen ja sit jonkun hoidon kun täytin sen viis ja nolla en nyt ihan muista mikä mutakylpy se oli mutta selviää pian vapun jälkeen tää lysti loppuu sit tarvii ruveta taas tekeen töitä toden teolla muuten käy liian kalliiks tää lomailu johan tässä on sit pari kuukautta vedetty lonkkaa tottuu pian aika montaa kiinnostaa tää meitin keskustelu kun seuraa noita lukijamääriä mutta malttavat olla näpäyttämättä sekaan mitään kyllä varmaan monella tekis mieli jo puuttua tohon mun määkin määkin mutta vanhana tamperelaisena se tulee ihan luontevasti vaikka ainoot mitä sieltä on jääny on tää mää ja sää siitä on sentään nelkyt neljä vuotta.
ihan hyvä, että voi vapaasti kirjoittaa.
En oikein ymmärrä noita arvostelijoita.
Rentouttavaa ajanvietettähän tämän pitäisi
olla. Arkisin saa "tärkeillä" ihan riittämiin,
vapaa-ajalla ei enää, silloin rentoudutaan.
Olen huomioinut aijemminkin täällä kirjoitelessa,
että joskus kirjoituksia hyvinkin "vahditaan."
Avointa keskusteluahan tämä tietysti on.
Murresanat vain elävöittää tekstiä minusta.
Minulle tulee savon murretta välillä kirjoituksiini.
Olen syntyisin eteläsavosta, mutta vietän
aikaani lomilla aika paljon myös Kainuun maisemissa.
Sukulaisiakin on vähän ympäri suomea.
Aika paljon on vuosien aikana tullut myös kierreltyä suomessa.
Jos joku osaa kirjoittaa kuinkakin hyvin, olkoon onnellinen osassaan, mitä muitten kirjoituksia tarvitsee tiirata.
Hyvä, että osataan lukea ja kirjoittaa, kukin tavallaan.
Mitään muuta en täällä niin inhoa, kuin omahyväisyyttä.
Tulipa nyt sanottua rumasti, mutta menköön.
Ihmisenäkin olemme erilaisia, miksi meidän kaikkien pitäisi kirjoittaa samalla lailla?
Varsinkaan kun jokainen kyllä saa selvää halutessaan.
saattaahan olla että tää on monille sellainen paikka jossa ne pääsee tärkeileen niin ettei kukaan tunne niitä jospa niillä ei ole mahdollisuutta arkielämässä ja tuntuu se näissä kirjoituksissa joskus paistaa läpi ettei vaan kukaan tunnista mua mut saa kyllä kuka vaan tunnistaa seison aina sanojeni takana enkä koskaan sano enkä kirjoita enkä tee mitään mitä ei kuka vaan saa tietää ja mikä ei kestä päivänvaloa tietysti jotain täällä kotona tehdään joka ei kuulu naapureille eikä muillekkaan ja kyseenalaista kestääkö se aina päivänvaloa eikä tarvikkaan se on meidän juttu mutta noin yleensä ottaen kaikki muu joka ulospäin näkyy ja kuuluu tässä on hyvää tässä mun kirjoituksessa se ettei tätä kaikki jaksa lukea kun tulee sanaa toisen perään ihan että itsekkin hengästyy mutta kun tää kymmensormijärjestelmä tosiaan pelaa paljo nopeemmin kun aivot.
yritin vastata sun viestiis että kiva saada muitakin kannustajia ymmärtämään tätä joskus niin rasittavaa mutta kivaa keskustelupalstaa no tää kone höpis jostain viestin hierarkiasta johon mun älykkyysosamäärä ei taas riittänyt mutta tällä konstin onnistu sori noi pienet kirjaimet sun nimimerkissä mutta oon päättäny etten käytä isoja enkä pisteitä enkä pilkkuja.
vastaan tähän Sinulle. Ihan ajattelin samalla
tavalla kuin sanoit...
Minusta on ihan hyvä kuin voi olla oma itsensä.
Minä itse olen aina ollut huono saamaan ajatuksia
tekstiksi tänne, mutta ehkä se kirjoittajien erilaisuus teksteissä, onkin se "rikkaus".
mutta tää on sulle marja se on muuten mun toinen nimi jätin siitä sinin ja nennin pois alkaa jo aamuinen viideltä ylösnousu painaan silmiä ja sormia jos en aikaisemmin niin ainakin sit keskiviikko iltana kommentoin sulle kunnostani oliko kohdallaan ja onko vielä jotain tehtävissä ja kuinka paljon tarttee tehdä jos vielä testin jälkeen pystyy tekeen nyt alkaa sänky vetään puoleensa öitä.
näin se onnistuu.
Saatan paljonkin erehtyä, mutta tuntuu, jos ihminen on sinut itsensä kanssa, kestää suurtakin toisten erilaisuutta, siitä jatkuvasti huomauttelematta.
Erilaisuus on useinmiten rikkautta, kuiten sinäkin sanoit.
toivotin jo sinimarjaselle öitä tossa jossain välissä jossa oli vähän vaikee saada viestiä läpi mutta marjanen varmaan ymmärtää mun jutut tuolta välistäkin että kauniita unia ja palataan virkeempänä asiaan huomenissa tai viimeistään keskiviikkona.
idioottimainen aloitus.
Vuokraa se.
Kunnalla on tiedot omistajasta.
Jos paikka on "nätti" ja "kaunis" ja siinä on paikka "rehujen" kasvattamiseen niin se maksaa.
Mutta kuten sanoin, kaikki on ostettavissa tai vuokrattavissa.
että käytä päätäsi äläkä tuhlaa tilaa täällä palstalla.
tällä palstalla ja niin paljon kuin itse haluan, sille sinä et voi mitään, koeta estää kuule nilkki.
..aloituksesi ukkovarpaan kynsi/saappaan kärki oli typerimmästä päästä, mitä täällä on vastaan tullut. Se siitä palstatilan tuhlaamisesta.... :-(
hyvä yritys?
Täällä kun on monta aloitusta joissa on tarina, turhan makeaa kyllä minun makuuni.
Joten ajattelin kokeilla osaanko, mutta vähän eri tyylillä.
Olen pahoillani että pahoitin mielesi.
Mutta koita kestää, minulla on kehitteillä uusi, se kertoo Jalkasilsasta, toisella Silsalla on asumus varpaankynnen alla ja toisella pikkuvarpaan välissä. Kynsiporukka pitää itseään vähän parempana perheenä ja toinen on ylpeä siitä että on saanuta aikaan äkäisen, mätivän tulehduksen...
..se sitten Silsan salat, niin säästyn avaamisen vaivalta...
Vanhat kotipaikat, kun vanhukset ei pysty enää
asumaan siellä tai kuolevat.
Kuolinpesässä riidellään kaikista kustannuksista,
menoja paikan hoitamisesta ei saisi tulla.
Silloin paikat pitkittyneitten riitojen takia menee huonoksi,
eikä monesti enää kannata laho vaurioitten takia
kunnostaa vaikka haluja jollakin osakkaalla vielä olisi.
Hoidetut paikat ovat vapaa ajan käytössä,ja monet
käy siellä vain kesä ja ehkä talvilomalla.
nuoret eivät jää, kun pitää se toimeentulokin jostain saada.
Niin kyllä se jatkuvaa kunnostusta on, jos paikat mielii kunnossa pitää.
Toinen juttu vielä, kun kaikista ei ole niihinkään hommiin, kunnossapitäjäksi.
Mutta kun niin paljon niitä autioituneitä taloja..
Jotenkin ihmettelen, että jos perikuntaakin on,
niin kiinnostusta ei omaa kotipaikka kohtaan ole.
Käsittämätön juttu??
perikunnan useimmat jäsenet asuvat kaukana, jopa ulkomailla.
Vaikka olisi kuinka iso perikunta, niin useimmilla oma elämä on ihan eri paikkakunnalla.
Harvoilla on varaa, halua, ja aikaa korjata, pitää elinvoimaisena paikka, josta ovat kotoisin, ikävä kyllä. Tai onni, että elämää on muuallakin.
maalla ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä mikä se merkitys nyt onkaan jonkun mielestä sitä ei ole kehä kolmosen pohjoispuolella mun elämä on täällä mutta käyn myös mielelläni elämässä välillä vahän vilkkaimmissakin paikoissa mutta mielelläni aina palaan tänne kiireenvilkkaa.
elämää on muualla, ns. elämykset riittää liian monille.
tahtoo jäädä. Minulle tuo kotipaikka on sellainen
sanoisinko tietynlainen "henkireikä".
Vanhempani olivat aikoinaan päättäneet, että
paikka jää lapsille virkistyspaikaksi.
Äitikään sitä ei koskaan myynyt, vaikka rahalle
olisi ollut tarvetta isäni kuoleman jälkeen ja
myöhemminkin. Hyvä näin. Siitä saan olla vain heille kiitollinen.
Kun muori tai vaari on mennyt/joutunut menemään keskustan palvelutaloon on talo tavaroineen jäänyt hoitamatta, kelläänhän ei ole aikaa ja kateus/huonot sukuvälit päästävät kaiken rapistumaan.
Kotia ei haluta vuokrata/myydä niin kauan kun vanhus elää, silti kukaan ei tee mitään rappioitumiselle, "ei se mulle kuulu" pohjalta.
Ei meillä ole rahaa jne. eikä tajuta et se raha just´on karkaamassa tuolla asenteella.
Oliko se nyt Kauhavalla vai jommassa kummassa Härmässä, kun vanha pohjalaistalo muutettiin kokonaan Uudellemaalle?
Talot kuuluvat sinne, mihin ne on rakennettu?
kanssasi jaan...