Heissan!
Olen tässä kuussa 16 vuotta täyttävä tyttö, asun vielä äidin ja sen miesystävän kanssa. Äidin miesystävä on mulle kuin isä. Ongelmani on seuraavalainen: yhteishaussa äiti antoi luvan hakea Helsinkiin, hain varmuuden vuoksi myös tähän paikalliseen lukioon. Jos pääsen Helsinkiin, syksyllä olisi muutto, ja nyt äiti on alkanut puhua ihan älyttömiä. Helsingissä asuisin siskon kanssa, hän on jo 30 silloin. Hakemaani lukioon keskiarvo raja oli viime vuonna 8,25, eli siinä on hieman haastetta päästä, tuo raja saattaa hyvinkin nousta. Eilen oli puhetta ja äiti rupes miettimään että mitä jos alan käyttää huumeita tai pojat alkavat kiinnostaa. Tiedän itse aivan hyvin, että pärjään, koti-ikävä on aluksi varmasti iso juttu. Olen kunnianhimoinen ja haluan saavuttaa tietynlaisia asioita elämässä. Olen tähän asti ollut "kiltti" murrosikäinen, hoidan koulutyön hyvin, en käy KOSKAAN viikonloppuisin missään, eli aika tällainen rayhallinen tapaus. Ärsyttää kuiten älyttömästi se ettei äiti luota pätkääkään, vaikka koskaan ei ole joutunut pettymään tällaisissa asioissa, mm. eilen ei ollut kiva kuulla "Mitä jos siellä lukiossa joku tarjookin huumetta" Tuo tunruu nii pahalta, kun sinuun ei luoteta yhtään. Mitä mieltä olisitte itse asiasta, asun Lappeenrannassa, eli helsinkiin olisi alle 3 tunnin matka(:
Olen tässä kuussa 16 vuotta täyttävä tyttö, asun vielä äidin ja sen miesystävän kanssa. Äidin miesystävä on mulle kuin isä. Ongelmani on seuraavalainen: yhteishaussa äiti antoi luvan hakea Helsinkiin, hain varmuuden vuoksi myös tähän paikalliseen lukioon. Jos pääsen Helsinkiin, syksyllä olisi muutto, ja nyt äiti on alkanut puhua ihan älyttömiä. Helsingissä asuisin siskon kanssa, hän on jo 30 silloin. Hakemaani lukioon keskiarvo raja oli viime vuonna 8,25, eli siinä on hieman haastetta päästä, tuo raja saattaa hyvinkin nousta. Eilen oli puhetta ja äiti rupes miettimään että mitä jos alan käyttää huumeita tai pojat alkavat kiinnostaa. Tiedän itse aivan hyvin, että pärjään, koti-ikävä on aluksi varmasti iso juttu. Olen kunnianhimoinen ja haluan saavuttaa tietynlaisia asioita elämässä. Olen tähän asti ollut "kiltti" murrosikäinen, hoidan koulutyön hyvin, en käy KOSKAAN viikonloppuisin missään, eli aika tällainen rayhallinen tapaus. Ärsyttää kuiten älyttömästi se ettei äiti luota pätkääkään, vaikka koskaan ei ole joutunut pettymään tällaisissa asioissa, mm. eilen ei ollut kiva kuulla "Mitä jos siellä lukiossa joku tarjookin huumetta" Tuo tunruu nii pahalta, kun sinuun ei luoteta yhtään. Mitä mieltä olisitte itse asiasta, asun Lappeenrannassa, eli helsinkiin olisi alle 3 tunnin matka(:
Vastaukset 11
Vanhimmat
osaat pitää huolen itsestäsi,niin mielestäni ei ole mitään estettä.Me äidit vaan ollaan sellaisia huolehtijia.Ehkä juuri siksikin on huolissaan,kun tähän asti et ole käynyt missään.Ei ole kivaa,jos ei luoteta,mutta yritä ajatella,että äitisi vaan välittää sinusta.Ehkä on hänellekin taas uusi ja hämmentävä asia,kun oivaltaa,ettet olekaan enää se kotona asusteleva pikkutyttönsä.Tsemppiä,pidä itsestäsi huolta.Muuten,minunkin lapseni lähtee syksyllä isolle sisarukselle,kun alkaa opiskelut peruskoulun jälkeen.Pidän sitä hyvänä ratkaisuna,näin katsellaan nyt ensimmäinen vuosi,sitten mietitään jatkoa.
minunkin tyttäreni muutti lukion perässä maaseutukunnasta kaupunkiin. yksiöön, itsekseen. sinä olisit muuttamassa isosiskosi luo, siin jo 30 vuotiaan valvontaan, kai äitisi hänet tuntee ja uskoo hänen valvovan?
meitä äitejä todella pelottaa päästää irti. ja uskoa että oma kasvatustyö on onnistunut ja lapsi on aikuistunut ja pärjää omillaan. siihenhän me pyrimme. mutta maailma on kavala ja vaaroja on kaikkialla. ja sitä kuvittelee, että pelkkä lähellä olo voi estää pahaa tapahtumasta omalle lapselle. ( vaikkei se tietenkään auta) ne äitisi pelot voivat toteutua myös lähilukiossa, jos villiinnyt. eli se siitä.
päämäärähakuinen nykynuori asettaa hirveitä panoksia koulutukseensa ja haluaa valita lukionsa itse eikä alentua lukion valitsemaksi (jos nyt johokin sattuisi pääsemään). äitisi on takuulla ylpeä tavoitteistasi, näytä näitä viestejä äidillesi ja jutelkaa yhdessä asiasta.
meillä on se 16 ollut nyt kaksi vuotta omillaan ( me tosin tukevasti taustalla) ja kirjoitti nyt keväällä filosofian, syksyllä seuraavat kolme ainetta ja ensi keväänä tavoitellaan yo-lakkia. kaikki on siis mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan vaikka onkin vastannut asunnostaan, ruuastaan, vaatehuollostaan ja koulunkäynnistään yksin. sinulla on sentään siskosi lähellä.
joskus jopa ihan kunnollinen ja luotettavakin ihminen hairahtuu. Niin nuori kuin vanhakin. Elämä muuttuu ja myös ajatukset ja kenties Helsingissä uusissa olosuhteissa tulee vastaan sellaista, mihin et ole tottunut.
Ei se tarkoita, ettei hän varsinaisesti luota sinuun. Jos hän ei luottaisi, hän ei olisi antanut lupaa alunperinkään. Äitien tehtävä on pelätä ja huomioida kaikki mahdolliset asiat etukäteen.
Hyvin se sinun muutto menee ja hyvin sinä pärjäät. Ja kyllä sinun äitisi sen myös tietää - vaikka pelkääkin.
Ps. Varo sitten, ettet jää auton alle, Helsingissä on vilkas liikenne :)
Äitisi ei siis ole vielä sanonut, ettei suostu lähtöösi. Kyseessä on vaaraton pahimpaan valmistautumis -sessio. Suhtaudu siihen kypsästi: en tietenkään -asenteella.
Mikäli äitisi alkaa puhua, että, jos kuitenkin jäisit kotilukioon. Kerro, kuinka työllistävä lukio on ja kuinka tärkeää on, että sen saa suorittaa haluamassaan paikassa. (Kotilukioon vaihtaminen onnistuu myöhemminkin)Mikäli kotilukiosi taso on alhainen, ota sekin esii ja kerro, kuinka tärkeä valitsemasi lukio on jatkohaaveidesi kannalta. (Et halua sinne ainoastaan päästäksesi kotoa pois) Lupaa myös tulla viikonlopuiksi kotiin.
Äitisi suostumus on sinulle tärkeä, koska olet alaikäinen ja koska tarvitset hänen taloudellista tukeaan vielä pitkään.
Näillä ohjeilla tämä äiti on kertaalleen suostuteltu.
Viestistäsi ei tullut esille miksi haluat Hkiin lukioon? Olet 16 ja kerrot "vielä" asuvasi kotona. Haloo! Niin lähes kaikki muutkin sun ikäiset. Jos et ole pyrkimässä mihinkään erikoislukioon, johon sinulla olisi edellytyksiä, niin en tältä istumalta ymmärrä miksi sinun pitäisi sinne lähteä. Kuullostaa kyllä oudolta, eikö sulla ole kavereita Lpr:ssa?
Niin ja erikoislukioissa on muutama tunti enemmän jotain ainetta kuin jossain tavallisessa. Ihan turhaa. Ei loppuelämälle ole mitään merkitystä missä lukiossa sen käyt.
Normaalisti muutetaan pois kotoa yo-kirjoitusten jälkeen, jos ei mitään ongelmia ole kotona. Tietysti on poikkeuksia, mutta noin yleensä.
Ehkä voisit ensin itsenäistyä käymällä joskus viikonloppuisin sieltä kotoa jossain.
Asun "vielä" kotona koska saatan muuttaa. Tiedän, että jotkut asuvat 20 asti kotona, ja suurin osa muuttaakiin täysi-ikäisenä pois. Helsingin lukiohon on reilusti korkeampi keskiarvo, täällä on ahdistavia muistoja. Siellä voisi kaiken aloittaa alusta.
POinttini on se, että olen jo kuuden vuoden ajan matkannut tota Hki-Lpr väliä, käyn siskollani lomilla, olin siellä tetissä ja viikonloput on siellä myös tullut hieman vietetyksi.
Nyt rupesi kuulostamaan huolestuttavalta: mitä ahdistavia muistoja? Mitä pakenet? Oletko nyt ihan varma siitä, että suunnitelmasi asua yksin vieraalla paikkakunnalla ratkaisee vanhat ongelmasi?
Haluan parempi tasoiseen lukioon koska, nyt kiusataan että olen liian hyvä koulussa ja ennen kiusattiin muista syistä. Eihän kaikkea voi kestää?
Ja Helsinki olisi minulle nyt luonnollisin paikka, sikokin on siinä samassa asunnossa.
Olet itse suunnittelemassa muuttoa siskosi luo. Oletko kysynyt hänen kantaa asiaan? Hänen tilanne voi muuttua hetkessä, löytyy mies-/nais-ystävä jonka kanssa haluaa omaa rauhaa, minne sinä sitten muutat. Suosittelen että kävisit lukion Lappeenrannassa ja pidät Helsinkiä henkireikänä jossa käyt siskosi luona tarvittaessa. Lukio on vain n. 3 vuotta, muuta sen jälkeen pois kotoa.