Mahdatkohan enää koskaan miettiä minua? Vuosia on kulunut siitä, kun viimeksi näimme. Jäikö se viimeiseksi näkemiseksi? Näin sua kyllä kerran ohimennen entisessä kotikaupungissani. Et ehkä huomannut minua, mutta sait taas pääni ihan pyörälle.
Mietin usein, oliko sinullakin tunteita minua kohtaan. Sanoit ainakin menneesi ihan sekaisin kun kerroin sinulle tunteistani. Joitain muitakin lauseitasi olen jäänyt miettimään, jotka voisivat merkitä, että sinäkin tunsit jotain.
Vaikka aikaa on kulunut jo paljon, tunnen, että sinun pitäisi tietää, miten paljon minulle merkitsit ja miten minua harmittaa, että tiemme veivät eri suuntiin olosuhteiden pakosta. Kunpa vain kohtaisimme vielä niin saisin tietää vieläkö saat maailmani sekaisin ja saisin myös ehkä vastauksia kysymyksiin, joita olen jäänyt miettimään.
En voi, enkä uskaltaisi ottaa sinuun yhteyttä, joten pakko purkaa ajatuksia edes tänne. Tulee edes tunne, että saat tietää, vaikket oikeasti tätä luekaan.
Mitähän sinulle kuuluu.. Oletkohan löytänyt elämäsi rakkauden... Muistatko minua enää ollenkaan... Näitä mietin usein.
Tämä teksti varmaan sopisi monelle, joten mainittakoon, että olemme entisiä työkavereita ja lähemmäs 30-vuotiaita. Emme seurustelleet, mutta välillämme oli jotain... Jotain mikä jäi selvittämättä. Ja ainakin minun puolelta se oli vahvaa vetoa ja ihastusta.
Kaipaan sinua. Toivottavasti näemme vielä.
Mietin usein, oliko sinullakin tunteita minua kohtaan. Sanoit ainakin menneesi ihan sekaisin kun kerroin sinulle tunteistani. Joitain muitakin lauseitasi olen jäänyt miettimään, jotka voisivat merkitä, että sinäkin tunsit jotain.
Vaikka aikaa on kulunut jo paljon, tunnen, että sinun pitäisi tietää, miten paljon minulle merkitsit ja miten minua harmittaa, että tiemme veivät eri suuntiin olosuhteiden pakosta. Kunpa vain kohtaisimme vielä niin saisin tietää vieläkö saat maailmani sekaisin ja saisin myös ehkä vastauksia kysymyksiin, joita olen jäänyt miettimään.
En voi, enkä uskaltaisi ottaa sinuun yhteyttä, joten pakko purkaa ajatuksia edes tänne. Tulee edes tunne, että saat tietää, vaikket oikeasti tätä luekaan.
Mitähän sinulle kuuluu.. Oletkohan löytänyt elämäsi rakkauden... Muistatko minua enää ollenkaan... Näitä mietin usein.
Tämä teksti varmaan sopisi monelle, joten mainittakoon, että olemme entisiä työkavereita ja lähemmäs 30-vuotiaita. Emme seurustelleet, mutta välillämme oli jotain... Jotain mikä jäi selvittämättä. Ja ainakin minun puolelta se oli vahvaa vetoa ja ihastusta.
Kaipaan sinua. Toivottavasti näemme vielä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jo vaikuttamaan krooniselta sairaudelta, pakkomielteeltä, sinä ja sinun tunteesi ja epämääräiset olettamukset, harvoin jos koskaan epämääräiset tuntemukset ovat todellisia, tuskin sinunkaan tunteet jos et voit etkä uskalla ottaa yhteyttä, jäät leijumaan haaveisiisi ja jokainen ele tai lause merkitsee ehkä enemmän kuin toinen on välttämättä tarkoittanut.
Toisen osapuolen kannalta tälläiset haahuilut voivat olla ikäviäkin, todella ikäviä jopa sairasta jos ei omaa tahdikkuutta toista kohtaan vaan jatkaa omia spekulaatioitaan, välttämättä hänen puolelta ei olekaan mitään, joten ei aina kannattaisi ääneen kaikkeja huudella.
Tämä ei tietysti koske kaikkia tapauksia, joskus asioiden pitää antaa muhia hiljaisemmassa tahdissa ja monet mutkat voi hidasteita luoda, ennenkuin asiat selkenee.
Sait nyt asian kuulostamaan pahemmalta mitä se on, ei tässä ole kyse mistään pakkomielteestä vaan ihan vain kaipauksesta johonkin menneeseen kauniiseen mitä koin. Halusin vain purkaa nämä ajatukseni tänne, ei tässä sen kummempaa.
Jotkut ihmiset vain kolahtavat ja jäävät mieleen loppuiäksi ja olisi kiva vielä häntä nähdä ja katsoa miltä tuntuu vai tuntuuko enää miltään.
Tämä oli vain minun, romanttisen haaveilijan ja tunteilijan ajatuksen virtaa. Vastasit siihen nähden aika karusti, mutta olkoon.
Kai sitä saa olla rakastunut ilman että se on pakko mielle?!
Ilmeisesti et itse ole koskaan ollut rakastunut...
Suututtaa tollaset.
Rakkaudesta ei tainut olla kyse vaan haaveilusta ja kaukokaipuusta. Niinkuin sanotaan kellä onni on sen kätkeköön, ja miksikö, koska kateus vie tuhkatkin pesästä jne.
Suurentelua on toisaalta vaatia toista mukautumaan omiin tuntemuksiin, asia oikeasti kuulostaa vähän siltä, kun joku ihastuisi esim. naimisissa olevaan mieheen ja rupeaisi sitten kertomaan omia tuntemuksia kaikille ja lisäisi vielä että tulkitsin hänen elekieltään siten, että hänkin olisi ihastunut ja ihan kohta valmis syrjähyppyyn, niin sitä voi ajatella, mitä tämän miehen vaimo ym.läheiset asiasta tuumaisivat, olisi ehkä miehellä kova työ selitellä ettei kiinnosta tippaakaan tai sitten että oli vain kohtelias ja piti tietyllä tavalla toisesta, muttei ole halukas sen enempään. No voihan jossain tapauksessa jäädä rysän päältä kiinni, kuten eräs Ile..
Tokihan sitä saa rakastua, mutta kuinka paljon se oikeuttaa tunkeutua ja lähestyä toisen elämään, jos sitä vastakaikua ei vaan tule.
Aitoon rakkauteen kuuluu kyllä tietynlainen arvostaminen ja välittäminen siitä huolimatta vaikkei saisi toiselta sitä omiin tuntemuksiin perustuvaa ja toivottua suhtautumista.
Jos tämä on joku yleinen trendi, että yksipuolisesti päätetään asioista, ilman että toista osapuolta oikeasti kuunnellaan, niin ajattelin justiinsa ihan piruuttani ilmoittaa, kohta meneväni naimisiin erään ihastuksen kanssa, ilmoitan hänelle sitten myöhemmin, viime tipassa jotta kerkii sukulaisilleen hääkutsut laittaa, pidetään niin isot häät, ettei ennen nähty, kaikki örmykäiset vanhanaikaiset enot ja sedät saavat eturivinpaikat, teitä ei tulla kutsumaan.
olet todella fiksu ja vielä niin kaunis.
että kannattaisi sanoa tai lähestyä suoraan, eikä olettaa tai kuvitella, että on tehnyt itsensä tiettäväksi tai "tunnustanut" tunteensa, jos ne vain kertoo kavereilleen tai tekee purkauksia netissä ja sitten jos myöhemmin huomaa, että toinen ei ole kiinnostunut tai mielenkiinto on jo siirtynyt muualle, niin ei pitäisi sitten ainakaan pelleilystä tai "huijaamisesta" ruveta syyttämään.
Normaali elämässä tunteiden tunnustamisella tai mielenkiinnon esittämisellä tarkoitetaan kyllä yleensä suoraa kasvokkain puhumista, se että heittelee asioita ilmaan ja toivoo, että joku ihastus tai useampi ne käsittäisi oikealla lailla, ei riitä. Eriasia on jos ei tule oikeanlaista tilaisuutta, mutta voihan sitä pienestä aloittaa, moikkaamisesta ym. mikä tietysti on perusedellytys jos ylipäätään jotain suhteenpoikasta toisen kanssa haluaisi.
muuten luulisi olevan helppoakin olla yhteyksissä, vaikka laitella entiselle työkaverille lomamatkalta kortin, joko työpaikalle tai kotiin ja muistuttaa mukavista työhetkistä tms. Joulukortit, ystävänpäiväkortit, hauskat ketjutestiviestit kiertoon tai jos on joku tapahtuma, missä voisi olla tämän ko.hlöä kiinnostavia tapahtumia, pyydä sinne ihan vaan viattomasti.
Ei kannata koko ikäänsä pohtia ja kuten tuossa ohessa jo todettu turhat pohtimiset voivat aiheuttaa toiselle osapuolelle hankaluuksia, siis jos tälläisiä oletuksia ilmoittelet myös kavereille, hänellä kun voi olla (todennäköisesti) omat juttunsa menossa, eikä paljoa mieti vuosien takaisia juttuja.
Monesti on myös niin, että joku saattaa ihan oikeastikin olla vaikka hivenen kiinnostunut, muttei kuitenkaan omaa mitään suuria tunteita ja teidän mahdollinen hetkellinen toistenne ihmettely menee toiselta viikossa ohi. Tälläisissä tapauksissa ei ole mukavaa jos toinen rupeaa suurentelemaan asioita ja kuvittelemaan mielikuvituksessaan ties mitä.
Tietysti voi sanoa omasta puolestaan jos omaa jotain tunteita, mutta ehdottamasti on kiellettyä ja typerää ja tahditonta jos rupeaa väittämään että toinen osapuoli olisi myös ihastunut, jos ei ole ollut suoraan tekemisissä ja jo tutustuttu, sillä toinen voi tulla nopeastikin toisiin aatoksiin jos toinen osoittautuu toisenlaiseksi mitä oletti tai tekee jotain törkeää ja silloin todellakin on oikeus sanoa, että ei kiitos ei kiinnosta enää tippaakaan.
Toisen puolesta ei pidä asioita mennä päättämään.
etteikö hlö, joka kieltää olevansa kiinnostunut jostain naisesta tai useammasta tai jopa ylipäätään sanoo ettei naiset nyt sillein yleensä viehätä, ei sitten olisi jostain tietystä ja vain yhdestä naisesta ollut kiinnostunut. Eli jos kieltää vaikka muita puuttumasta liiallisesti tai vetämään liikoja johtopäätöksiä muiden osalta, jotka esittävät omia toiveajattelujaan, ei välttämättä tarkoita, että kieltäisi kaikki asiat.
Nuo liialliset johtopäätösten tekemiset ja ihme jutut saattavat vielä joutua kovia kokeneiden vanhempien kuultavaksi, jos joku vaikka pläjäyttää netissä törkeyksiä kaikelle kansalle ihmeteltäväksi.
Vanhempien kanssa pitäisi tietty asioita käsitellä ja itsehän viime kesänä (kun asia oli akuutti, ei siis ole enää) kävin varsin mielenkiintoisen juttutuokio bi-homoseksuaalisuudesta vanhan, mutta avarakatseisen äitini kanssa (hänen mukaansa bisset ne vasta omituisia on, hmmm, no tarkoitti lähinnä bi-miehiä..), ettei joudu liikoja kuulemaan asioita toisilta, sen takia olisi tärkeää säilyttää tietyt asiat yksityisasioina eikä huudella niitä pitkin kyliä, jos siis omaa järkeä päässä ja jotain käytöstapoja.
Eipä tässä ole toisen puolesta mitään päätetty eikä mitään muutakaan ihmeellistä asiassa ole toisin kuin tämän ketjun viesteissä on nyt alettu olettaa. Saahan sitä nyt ihminen muistella menneitä kaipauksella. Ja sitäpaitsi kukaan teistä ei tiedä mitä tapahtui ja mitä kukakin tunsi ja sanoi, muuta kuin minä ja hän. Ajattelin nyt vain korjata, kun viestini käsitettiin todellakin väärin.
Muuta en enää kommentoi, koska se on näköjään aivan turhaa. Ei tuntemattomat tätä asiaa voi ymmärtää, kun eivät tiedä faktoja. The end of the story.
on, ketkään muut voi tarkalleen tietää kenestäkään eikä toisten tapauksista tarkalleen, on pelkkää heidän kuvitelmaa ja oletusten luomista, mikä on turhaa ja typerää puuttua toisten asioihin, sitä sekavampi keitto, mitä useampi hämmentäjä.
sweety jos se musta kiinni on!!!!!!
Täällä näköjään on joku jota lievästi ahdistaa...ap älä välitä tuommoisista.Tod.näk joku niin kynsille saanut täällä,että pitää olla kyyninen muita kohtaan.Liekö juuri polttanut näppinsä oman ihastuksen kanssa....Haaveilu ja toisinaan kaipaus menneeseen on ihmisyyttä sekin...Ollaan me onnellisia ketkä kyetään vielä haaveilemaan ja sitä kautta arjessa toisinaan paremmin selviämään.Annetaan kyynikoiden saivarrella ihan itsekseen..taitaa olla onneton elo...
sitä elämää täysillä eikä vaan haaveilla ja luoda käsitteitä omassa päässään, ilman että uskaltaa tosielämässä koettaa onko niissä todellisuusperää. Unelmat on eriasia, kyky unelmoida ja toivoa jotain kaunista tai hyvää ja pyrkiä se saavuttamaan, on toki kaunista ja haaveilemisen arvoista, ihmissuhteista ei kannattaisi tehdä vain haaveilua.
Uskallatteko te elää? vain mennäänkö vain helpolla, joko piiloudutaan haaveisiin tai sitten haetaan irtosuhteita, kun ei uskalleta yrittää mitään parempaa. Perussanoma oli, muista toinenkin osapuoli, älä tee toisesta vain haaveilusi objektia, sillä lihaa ja verta hänkin luultavasti vain on.
muuten aina vain lässyttää ja tehdä tunneanalyysejä, jotka on aivan irrallaan tosielämästä, asia voi lähestyä toisestakin näkökulmasta ja haastaa pohtimaan asioita.