Järjetön kuvitelma
että minussa olisi sisäistä
saati ulkoista kauneutta
vuosikymmenten vastoinkäymisten jälkeen.
Kevät puhkoo tuhansia silmuja auki
koski jylisee ja pauhaa
silti
minun sieluni on piilossa
rikkirevittynä jokaiselta.
Käteni paljon työtä tehneet
lasta liekuttaneet lempeästi
nyt tyhjänä ja tarpeettomina
ja rintani ennen niin täyteläiset
vartalolleni jo valuneina.
Se mitä elämässä vielä jäljellä on
olkoon orvoton piirto
kehoon ja sydämeen
rakkauden raastava jälki.
Että joskus sitten
sydämeni
olisi sidoksissa vielä Sinuun.
että minussa olisi sisäistä
saati ulkoista kauneutta
vuosikymmenten vastoinkäymisten jälkeen.
Kevät puhkoo tuhansia silmuja auki
koski jylisee ja pauhaa
silti
minun sieluni on piilossa
rikkirevittynä jokaiselta.
Käteni paljon työtä tehneet
lasta liekuttaneet lempeästi
nyt tyhjänä ja tarpeettomina
ja rintani ennen niin täyteläiset
vartalolleni jo valuneina.
Se mitä elämässä vielä jäljellä on
olkoon orvoton piirto
kehoon ja sydämeen
rakkauden raastava jälki.
Että joskus sitten
sydämeni
olisi sidoksissa vielä Sinuun.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voi linda, johan taas runon repäisit!
Koskettava, ajatuksia herättävä...
Puhutteleva "kevät puhkoo tuhansia silmuja auki".
Kiitos tästä ja hyvää yötä!
flunssaisena, pää tökkyrässä ja mieli maissa il-
lalla tätä kirjoitin. En mahda sille mitään että
nämä runoni vaan tahtovat mennä pohjamudissa.
Ehkä vielä tulee aika, että syntyy
valoisampaakin. Ikä kaiketi tekee myös tehtävänsä
näissä runoissani.
Kiitos E.ve että olet piipahtanut ja jättänyt
aina yhtä mieluisan käyntikorttisi.
...runoilet kuin rukoillen...
Voimakasta kaipuuta löydän runostasi. Paljon kokeneen ja nähneen ihmisen tilitys menneeseen/tulevaisuuteen.
Olet runonkirjoittajana mainio tyyppi, samoin ihmisenä.
*hymyilee*
puhut taas kerran niin totta. Näitä rukouksen ta-
paisia runoja minulta on syntynyt ennenkin, ja
luulenpa ettei tämäkään viimeiseksi jää.
Totta sekin " paljon kokeneen ja nähneen tili-
tys " koska näihin vuosiin mahtuu paljon.
Sinähän se olet se mainio cat :D
Kiitos Tomppa, sait hymyn minullekkin.
..niin on upea ja voimakas tämä runosi, että taasen mykistyin sanattomaksi. Onneksi olin tehnyt aamurunoni valmiiksi ennen palstan avaamista. Muutoin se olisi jäänyt tekemättä.
Runosi ovat vailla vertaa, kiitos taas lukuhetkestä : )
Upea tämä runoni tuskin on, jonkinlaista tilitys-
tä elämästä niin kuin Tomppa tuossa edellä vii-
saana mainitsi. Ja varmaan tuo flunssa pehmittää
aivotkin, ei kovinkaan rakkausrunomainen omasta
mielestäni. Olisi ehkä pitänyt sittenkin miettiä
enemmän, ennen kuin toin sen tänne.
Sinulle kiitos jälleen aina yhtä kannustavasta
palautteesta.
..kauneuttaan näe
mutta kaunis,kaunis sinä olet
keväässä oleva nupullansa vielä.
kesän kynnyksellä kukkaan puhkeat
ja yöttömässä hehkut kaikkia värejä
ehkä eniten punaista-rakkauden värejä
ja syksyn,talven tullen,
et lakastu et,et.
..ai niin runosi..tuossahan se palaute tuli jo,
kannustusta sinulle rakas ystävä.
jaksat aina olla yhtä lähellä ja kannustavana.
Enköhän liene jo puhjennut aikoja sitten, ehti-
nyt jo lakastumaankin.
Sydämellinen kiitos vierellä kulkemisesta, läm-
mittävistä sanoistasi ystäväni.
Runoilijan oikeudella vääristät totuutta.
Luot lohduttomuutta.
Tuotat pahanmielen.
Mie arvasin että olet taas täällä " riehumassa "
Miten niin muka vääristän totuutta, höh.
En vääristä mitään, kaikki on elämän estradilta
suoraan. Vuodet tekee tehtävänsä, kolhut jättää
jälkensä.
Helekkari vieköön Sun kanssas. Pyydän anteeksi
suorasukaisuuttani, mutta tuskin nyt sentään loh-
duttomuutta ja pahaa mieltä tuotan. Ja onneksi
minulla on oikeus sanoa se miltä milloinkin tun-
tuu.
Perästä kuuluu, odotahan vaan.
Kiitän käynnistäsi, olet melkoisen mainio topak-
kuudessasi.
Tuossa runossa jos missä maistuu ja tuntuu totuus.
Ja jos elämää edes pikkuisen oivaltaa,
niin kyllä hänen runossaan elää toivo
ja mahdollisuus.
Minusta arvostelussa maistuu passiivinen omahyväisyys.
Pyydän anteeksi, etten aamulla huomannut tätä
puolustuspuhettasi. En olisi vieläkään sitä huo-
mannut, mutta ystäväni soitti äsken kun olin tuon
tämänpäiväisen runoni sisällä ja mainitsi asias-
ta.
Olet ansainnut iiiiison rutistuksen mielipitees-
täsi, se lämmittää äärettömän paljon.
Kiitos.
Runosi oli hieno, ajateltu, koettu, tunnettu. Pidin.
Sinä suuri ajattelija ja taiteilijasielu.
Tässä se taas kerran nähdään, kuinka runon mieli-
piteet menee laidasta laitaan. Verditti löi lyt-
tyyn ( josta vielä kuulee ) ja Sinä annat arvon
arvaamattoman sille.
Sinun mielipiteesi on erityisen kallisarvoinen,
koska tiedän ettet juurikaan sanaasi tällä pals-
talla kerro ääneen, jos et toisellakaan puolella
kovin usein.
Kiitos !
Vai että järjetön kuvitelma, hmm…
sisäistä kauneutta sinussa kyllä on
ja sisäinen kauneus luo ulkoisen kauneuden.
"Kevät puhkoo tuhansia silmuja auki"
hieno sanonta ja on totisinta totta
mutta
sielun piilottaminen, ihan kokonaan kaikelta
onko se hyväksi, (no runohan tämä on) mutta kuitenkin? :)
Rakkautta antaneet kädet, lasta hellineet lempeästä
tarpeettomat?
ei lindalein, ei vielä pitkään aikaan, jos kaskaan!
Joskus rakkaus riipii, raastaa rintaa, sen tiedämme kaikki
jälkiäkin jättää, arpia sydämeen joka puolelle,
jos näkisimme toistemme sydämet, miten arpisia mahtaisivatkaan olla?
Mutta rakkaus voittaa aina, usko toivo rakkaus joista kaikkein suurin on Rakkaus!
Eli, hienon runon kirjoitit, niin riipaisevan koskettavan.
Sisäinen kauneus taitaa olla niin kuin ulkoinen-
kin katsojan silmässä.
Tuolla kevään silmujen puhkeamisella yritin tuo-
da jonkinlaista kevennystä runooni.
Ei kai sitä sielua pysty todellisuudessa edes
piilottamaan keneltäkään, kaipa sen toinen ihmi-
nen aina jollain tapaa aistii.
Lohdullista on lukea palautettasi. On vain tilan-
teita jolloin tuntee itsensä melkein olemattomak-
si ja tarpeettomaksikin. Ja runossa nyt aina voi
antaa ajatusten seikkailla, kaikelle ei ihan tar-
vitsekkaan välttämättä olla totuuspohjaa.
Kiitos Sinulle uskollinen kommentoijani, palaut-
teesi on ainutkertainen - aina.
Negatiivisissakin asioissa on se hyvä puoli, että surukin kuluttaa itsensä loppuun. Itse aikanaan kuolemanporteilla käyneenä, vieläpä omien valintojeni takia, tunnistan murheen ja melankolian tarpeellisuuden voimavarana, mutta vain aikansa se toimii... Kaunis runo itsestä ja omista tuntemuksista, kiitos ja VOIMAA tähän päivään. T. Tarkkis
Kyllä, noin se varmaan on kuten sanot
" Negatiivisissakin asioissa on se hyvä puoli,
että surukin kuluttaa itsensä loppuun "
Vaikka Sinusta jo jotain tiedänkin, niin tuota
en ainakaan nyt muista kuulleeni että olet
käynyt kuolemanporteilla. Onneksi olet kuitenkin
siinä nyt, minullekkin osin.
Nimenomaan tässä runossani oli kysymys tunte-
muksistani jotka niin usein runoihini
sisällytän. Tuntuu vaan että se ei nyt
jollekulle passannut ollenkaan, mutta enpä minä
siitä lannistu.
Sinullehan se kiitos kuuluu jousimies, erityisen
lämmin ja sydämellinen.
Runosi on upea!
Vaikka puhutkin läpiä päähäsi...
Mitä kauneuteen tulee, usko jo että olet sitä, molemmin tavoin, ja, kuten hyvä viini, paranet, vuosi vuodelta!
Sieluas voit koittaa piilotella, mutta minä oon sen nähnyt =)
Käteskö toimettomat? Kukakohan se liekuttaa pikkulikkaa ja Ottokoiraa, tekee sapuskat ja runot ja kaikki..!!!
Hä?
Kysyn vaan =)
Ja mitä tulee rakkauteen...
Tarviiko mun enempää sanoa ;D
mielipiteet tästä runostani ovat levällään kuin
Jokisen evväät.
Helkkari miten vaikiaa on taas sanoillesi keksiä
jotain vastinetta. Sinä tiedät minut ja minusta
jo niin paljon, että se näkyy kommenteissasai.
Minusta se on kyllä toisaalta aivan ihanaa, se
kertoo ystävyytemme syvyydestä ja läheisyydestä
joka välillämme on. Kuten Diinaliinallekkin sa-
noin, ei kai sitä sielua loppujen lopuksi pysty
keneltäkään edes piilottamaan. Runokielien vapaus
antaa minulle ja muillekkin mahdollisuuden kiepu-
tella sanoja kuinka vain. Fiktiolla on aina oma
osa runoilussa, varmaan lähes jokaisella meistä.
Olet Sinä niin ihana. Sanot käsieni tarpeel-
lisuudesta ja muistit Ottokoirasikin vielä tässä
yhteydessä. Se muuten nukkuu kipparassa sohvan
nurkassa juur nyt.
Ei tarvitse sanoa enempää, olet sanonut paljon
sellaista joka sitä sieluani liikauttaa.
Kiitos Mys, Mystisein - ystävä sydämeni
syrjällä.
"Orvon jälki".
Soi korvissain.
Kosken kuohut silmissäin.
Sinä kauniina.
Kuin keväinen aurinko ylhäällä.
Se kaikki.
Ja kaipaus.
Ihmisen luo.
taitaa se orvon jälki kulkea kuitenkin tässä ru-
nossani halusinpa tai en. Se tunne taitaa asut-
taa sieluani, sydäntäni ainakin runoissani.
Sinunkin palautteesi on uskoa antava ja lohdulli-
nen - kiitos.
Kaunista ja koskettavaa. Eletyn elämän makua ja
tuntua joka tavussa ja elät itse mukana tässä
joka solullasi.
Harvoin voi lukea näin aitoa tekstiä.
Kuinka liikauttava onkaan palautteesi, sanasi
kannustavat minua tässäkin päivässäni.
Kiitos !
Rakas!
Kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa.
Olen rakastunut sinuun, en sinun kuoreesi,
vaan sinuun, sinun sisäiseen minääsi,
jolla ei ole mitään tekemistä iän
ja ulkonäön kanssa.
Tiedän ettet usko minua, ei sinun
tarvitsekaan,
riittää kun minä tiedän,
että Sinulla on kipinät silmissä
ja koko maailman rakkaus sydämessäsi!
P.s
Jäin runosi lumoihin.... sisäinen kauneutesi,
se ei ole koskaan näkynyt paremmin,
kuin tässä runossa!
niin usein olen yrittänyt
päästä sisäiseen maailmaasi onnistumatta
mutta tänään
olet murtanut muurit
katkonut katkeruudelta siivet
sytyttänyt uinuneen minän
rakkaudellasi minuun
kaikkeus on käsiesi lumo
---
Kiitos Mari, upea runo Sinulta.
tässä oli jotain todella koskettavaa, kaunista ja haurasta vaikka sanat ovatkin voimakkaita ja täynnä tunnetta.
elämää, sitä itseään sanasta sanaan.
Kiitos.
ja surullista on tekstisi, mutta erittäin kaunista.
Peace
sellaista, karujen polkujen astuntaa.
Kiitos.