Kiertokulkua

flunssaisena, pää tökkyrässä ja mieli maissa il-
lalla tätä kirjoitin. En mahda sille mitään että
nämä runoni vaan tahtovat mennä pohjamudissa.
Ehkä vielä tulee aika, että syntyy
valoisampaakin. Ikä kaiketi tekee myös tehtävänsä
näissä runoissani.

Kiitos E.ve että olet piipahtanut ja jättänyt
aina yhtä mieluisan käyntikorttisi.

puhut taas kerran niin totta. Näitä rukouksen ta-
paisia runoja minulta on syntynyt ennenkin, ja
luulenpa ettei tämäkään viimeiseksi jää.

Totta sekin " paljon kokeneen ja nähneen tili-
tys " koska näihin vuosiin mahtuu paljon.

Sinähän se olet se mainio cat :D

Kiitos Tomppa, sait hymyn minullekkin.

Upea tämä runoni tuskin on, jonkinlaista tilitys-
tä elämästä niin kuin Tomppa tuossa edellä vii-
saana mainitsi. Ja varmaan tuo flunssa pehmittää
aivotkin, ei kovinkaan rakkausrunomainen omasta
mielestäni. Olisi ehkä pitänyt sittenkin miettiä
enemmän, ennen kuin toin sen tänne.

Sinulle kiitos jälleen aina yhtä kannustavasta
palautteesta.

jaksat aina olla yhtä lähellä ja kannustavana.

Enköhän liene jo puhjennut aikoja sitten, ehti-
nyt jo lakastumaankin.

Sydämellinen kiitos vierellä kulkemisesta, läm-
mittävistä sanoistasi ystäväni.

Mie arvasin että olet taas täällä " riehumassa "
Miten niin muka vääristän totuutta, höh.
En vääristä mitään, kaikki on elämän estradilta
suoraan. Vuodet tekee tehtävänsä, kolhut jättää
jälkensä.

Helekkari vieköön Sun kanssas. Pyydän anteeksi
suorasukaisuuttani, mutta tuskin nyt sentään loh-
duttomuutta ja pahaa mieltä tuotan. Ja onneksi
minulla on oikeus sanoa se miltä milloinkin tun-
tuu.

Perästä kuuluu, odotahan vaan.

Kiitän käynnistäsi, olet melkoisen mainio topak-
kuudessasi.

Tuossa runossa jos missä maistuu ja tuntuu totuus.

Ja jos elämää edes pikkuisen oivaltaa,
niin kyllä hänen runossaan elää toivo
ja mahdollisuus.

Minusta arvostelussa maistuu passiivinen omahyväisyys.

mies-v57 kirjoitti:

Tuossa runossa jos missä maistuu ja tuntuu totuus.

Ja jos elämää edes pikkuisen oivaltaa,
niin kyllä hänen runossaan elää toivo
ja mahdollisuus.

Minusta arvostelussa maistuu passiivinen omahyväisyys.

Lue lisää

Pyydän anteeksi, etten aamulla huomannut tätä
puolustuspuhettasi. En olisi vieläkään sitä huo-
mannut, mutta ystäväni soitti äsken kun olin tuon
tämänpäiväisen runoni sisällä ja mainitsi asias-
ta.

Olet ansainnut iiiiison rutistuksen mielipitees-
täsi, se lämmittää äärettömän paljon.

Kiitos.

Sinä suuri ajattelija ja taiteilijasielu.

Tässä se taas kerran nähdään, kuinka runon mieli-
piteet menee laidasta laitaan. Verditti löi lyt-
tyyn ( josta vielä kuulee ) ja Sinä annat arvon
arvaamattoman sille.

Sinun mielipiteesi on erityisen kallisarvoinen,
koska tiedän ettet juurikaan sanaasi tällä pals-
talla kerro ääneen, jos et toisellakaan puolella
kovin usein.

Kiitos !

Sisäinen kauneus taitaa olla niin kuin ulkoinen-
kin katsojan silmässä.

Tuolla kevään silmujen puhkeamisella yritin tuo-
da jonkinlaista kevennystä runooni.
Ei kai sitä sielua pysty todellisuudessa edes
piilottamaan keneltäkään, kaipa sen toinen ihmi-
nen aina jollain tapaa aistii.

Lohdullista on lukea palautettasi. On vain tilan-
teita jolloin tuntee itsensä melkein olemattomak-
si ja tarpeettomaksikin. Ja runossa nyt aina voi
antaa ajatusten seikkailla, kaikelle ei ihan tar-
vitsekkaan välttämättä olla totuuspohjaa.

Kiitos Sinulle uskollinen kommentoijani, palaut-
teesi on ainutkertainen - aina.

Kyllä, noin se varmaan on kuten sanot
" Negatiivisissakin asioissa on se hyvä puoli,
että surukin kuluttaa itsensä loppuun "

Vaikka Sinusta jo jotain tiedänkin, niin tuota
en ainakaan nyt muista kuulleeni että olet
käynyt kuolemanporteilla. Onneksi olet kuitenkin
siinä nyt, minullekkin osin.

Nimenomaan tässä runossani oli kysymys tunte-
muksistani jotka niin usein runoihini
sisällytän. Tuntuu vaan että se ei nyt
jollekulle passannut ollenkaan, mutta enpä minä
siitä lannistu.

Sinullehan se kiitos kuuluu jousimies, erityisen
lämmin ja sydämellinen.

mielipiteet tästä runostani ovat levällään kuin
Jokisen evväät.

Helkkari miten vaikiaa on taas sanoillesi keksiä
jotain vastinetta. Sinä tiedät minut ja minusta
jo niin paljon, että se näkyy kommenteissasai.
Minusta se on kyllä toisaalta aivan ihanaa, se
kertoo ystävyytemme syvyydestä ja läheisyydestä
joka välillämme on. Kuten Diinaliinallekkin sa-
noin, ei kai sitä sielua loppujen lopuksi pysty
keneltäkään edes piilottamaan. Runokielien vapaus
antaa minulle ja muillekkin mahdollisuuden kiepu-
tella sanoja kuinka vain. Fiktiolla on aina oma
osa runoilussa, varmaan lähes jokaisella meistä.

Olet Sinä niin ihana. Sanot käsieni tarpeel-
lisuudesta ja muistit Ottokoirasikin vielä tässä
yhteydessä. Se muuten nukkuu kipparassa sohvan
nurkassa juur nyt.

Ei tarvitse sanoa enempää, olet sanonut paljon
sellaista joka sitä sieluani liikauttaa.

Kiitos Mys, Mystisein - ystävä sydämeni
syrjällä.

taitaa se orvon jälki kulkea kuitenkin tässä ru-
nossani halusinpa tai en. Se tunne taitaa asut-
taa sieluani, sydäntäni ainakin runoissani.

Sinunkin palautteesi on uskoa antava ja lohdulli-
nen - kiitos.

Kuinka liikauttava onkaan palautteesi, sanasi
kannustavat minua tässäkin päivässäni.

Kiitos !

niin usein olen yrittänyt
päästä sisäiseen maailmaasi onnistumatta

mutta tänään
olet murtanut muurit
katkonut katkeruudelta siivet
sytyttänyt uinuneen minän
rakkaudellasi minuun

kaikkeus on käsiesi lumo
---

Kiitos Mari, upea runo Sinulta.

elämää, sitä itseään sanasta sanaan.

Kiitos.

sellaista, karujen polkujen astuntaa.

Kiitos.