Pieni 9-vuotias lapsenlapsi on ainoana lapsena omaksunut hiukan aiukuismaista käytöstä.
Hän esim. sanoo minulle puhelimessa: "Tulisin mielelläni käymään, mutta olen sopinut mun ystävän kanssa, että mennään ulos"
Isoisä kysyi:"Otatko teetä vai kaakaota?"
Lapsi: "Mielelläni kaakaota, kiitos!"
Noustessaan ruokapöydästä hän kiittelee: "Olipa maukasta!"
Harva teini-ikäinenkään näin kohteliaasti ja juhlallisesti keskustelee.
Lapsi on vieläpä niin kohtelias, että kun olen heillä, hän sanoo kavereilleen ovella: "En mä nyt voi tulla ulos, kun meillä on mun mummu käymässä."
Kyllä siinä mummun sydän sulaa.
Hän esim. sanoo minulle puhelimessa: "Tulisin mielelläni käymään, mutta olen sopinut mun ystävän kanssa, että mennään ulos"
Isoisä kysyi:"Otatko teetä vai kaakaota?"
Lapsi: "Mielelläni kaakaota, kiitos!"
Noustessaan ruokapöydästä hän kiittelee: "Olipa maukasta!"
Harva teini-ikäinenkään näin kohteliaasti ja juhlallisesti keskustelee.
Lapsi on vieläpä niin kohtelias, että kun olen heillä, hän sanoo kavereilleen ovella: "En mä nyt voi tulla ulos, kun meillä on mun mummu käymässä."
Kyllä siinä mummun sydän sulaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mukavaa kun lapsenlapset osaavat käyttäytyä. Meillä on sellainen "neiti lapsenlapsi" että käytös joskus kummastuttaa kaikkea nähneen ja kokeneen mummonkin. Otettiin viime kesänä neiti 8-v Lappiin mukaan. Hotellissa syötiin todella hyvät poronkäristykset ja kun lautaset kerättiin pois ja tarjoilija kyseli että maistuiko niin neiti vastasi "Kyllä kiitos, oli todella maukasta. Pyytäisin lisää mutta kun en jaksaisi syödä enempää kuitenkaan." Mummo kuunteli hieman ihmeissään koska tämän neidin käytös on välillä melko "hälläväliä". ;> Varsinkin pikkuveli kokee joskus kovia jos yrittää pysyä neidin vauhdissa mukana.
Kyllähän sen arvaa, että arkielämässä saattaa kielenkäyttö olla toisenlaista, mutta mukava tietää, että on opittu se "parempikin" käytös.
Monesti olen ajatellut, että tästä kaverista varmasti tulee hyvä myyntimies, sillä hän kyllä osaa kiertää vastapuolen sormensa ympäri suurilla silmillään ja juhlallisella puheella.
on. Opitaan monenlaisia asioita. Minusta on todella hienoa että hän osaa erottaa tilanteita toisistaan ja ymmärtää myös sen miten omalla käytöksellään voi vaikutta.
...poika hänkin, oli saanut kutsun bileisiin.
Ikää bilettäjillä oli n. 12 v.
Poika pukeutui parhaimpiinsa, samoin kaverit. Oli ihan solmiokin jollakin, tukat kammattu.
Masennus oli kova, kun pikkutytöt eivät osanneetkaan olla bileissä, vaan kikattivat ja hihittivät. Pojat tunsivat olevansa naurunalaisia, ja niin bileet loppuivat ennen aikojaan, kun kaverit lähtivät kotiin pelaamaan pleikkarilla.
Taisi olla ainoa kerta, kun tämä kaveri lähti mihinkään bileisiin. Nyt on rippikoulu menossa, ja asenteet tytöilläkin on jo varmaan toiset.
Saa nähdä, miten elämä jatkuu tämän elämänvaiheen jälkeen.
Mummulla on mielenkiintoista seurattavaa aitiopaikalla.
Pieni 9-vuotias lapsenlapsi on ainoana lapsena omaksunut hiukan aiukuismaista käytöstä.
----------------
peloittaa, kuinkahan pärjää murrosiän jälkeen omassa elämässään.
onko lii
on kova rakastumaan. Kohde vaihtuu niin, ettei meinaa perässä pysyä.
Yleensä kyselenkin kuulumisia koulusta, kavereista jne. Silloin tulee myös esille, kuka rakastumisen kohde tällä kertaa on.
Viimeksi kun lapset kävivät, niin toinen lapsista vaati huomiota koko ajan ja mulla oli puuhaa, niin en ehtinyt vielä kysellä mitään.
Poika jonkun ajan päästä avasi keskustelun itse.
"Mumi, tiedätkö kehen nyt olen rakastunu ?"
Arvailin sitte niitä nimiä ketä muistin ja vähän muitakin.
"Se alkaa J:llä". No lisää arvailuja, ei, kun se päättyy I:hin.
No, Jennihän se oli.
Ihmettelin, et koskas näin on päässyt käymään, niin poika, ekaluokkalainen sanoi niin tosissaan kaihoisasti, et on rakastnut Jenniä jo eskarista lähtien. Hän taitaa olla kaikkein kaunein tyttö meidän luokalta.
"Mumi, vaikka olen jo monta kertaa toivonut, että näkisin unta Jennistä, niin en koskaan näe".
Pojan äiti kertoi, että olivat olleet koululla jossain konsertissa, niin poika oli istunut Jennin vieressä ja silittänyt tämän selkää koko konsertin ajan niin hellästi. Jenni oli tyytyväisenä antanut sen tapahtua.
On siinä välillä pokassa pitämistä.
Luokan pojat kutsuvat kuulemma poikaa naisten mieheksi.
Oma poikani oli toisella kymmenellä, kun hän oli tuttavan pojan kanssa kesäleirillä.
Se oli ilmeisesti leiri, joka jatkui koko kesän, niin että lapset tulivat ja menivät.
Kun haimme poikaamme pois, tapasin lohduttomana itkevät tyttölapsen, jota toiset yrittivät piristää.
Tytöt kertoivat, että itkijä on NIIN rakastunut meidän poikaamme, ettei nyt mitenkään kestä eroa.
Kysyin kotimatkalla pojaltani tunteiden palosta, mutta poika vain kohautteli olkapäitään. Sanoin, että kyllä hänen pitää lähettää kortti tälle rakkauden kohteelle, ja hän sanoi JOO JOO.
Niinhän siinä kävi, että äitimuori joutui kirjoittamaan laiskan poikansa ensimmäisen rakkauskirjeen. Menikö se edes perille, en tiedä, sillä vastausta ei sitten koskaan tullut.