mikä vikana

http://www.omaisten.org/labyrintti/juttu.html
http://www.svision.net/luokitus/F60.htm

Noissa osoitteissa on jotakin persoonallisuushäiriöstä, mikä on tuttu vaiva minullekin. Oireesi kuulostavat tutuilta, omani ovat olleet mm. ailahtelevat mielialat, raivokohtaukset, nukkumisvaikeudet, syvään katumukseen johtava terrori parisuhteessa, paniikkikohtaukset, pelkotilat, tuskatilat (olen mm. viillellyt itseäni), väkivaltaisuus, ihmisten pelko, aggressiivisuus, suunnaton väsymys, tunne, ettei voi itselleen mitään, itsemurha-ajatukset, jne. erityisesti sosiaaliset vaikeudet. Elämä suoraan sanoen on yhtä helvettiä.

Persoonallisuushäiriöstä joku kirjoitti minusta osuvasti: 'käsittää ihmiset väärin'. Suuri ongelma on se, että ei käsitä, miten käsittää ihmiset väärin (tai ehkä heidät käsittää oikein, mutta kaikki muut elävät harhassa ja ovat siksi onnellisia ja luokittelevat meidät häiriöisiksi). Persoonallisuushäiriö on kuulemma enemmän tai vähemmän 'asennevika'.

Itse pelkään nöyryytetyksi tulemista ja tavallaan odotan sitä. Jos joku mielestäni signalisoi jotakin siihen suuntaan, käsitän sen juuri niin ja käyn heti vastahyökkäykseen. Vasta pitkien selvittelyjen jälkeen tajuan, että toinen ei ehkä ole kuullut jotakin pyyntöäni eikä varsinkaan tarkoittanut mitään pahaa.

Omaksi ongelmaksi tunnen, että odotan ihmisten olevan julmia, häikäilemättömiä, tunteettomia ja pahoja. Jos joku ei anna mitään merkkejä pahuudestaan, käyttäydyn normaalisti ja pystyn luottamaan häneen, mutta pienenkin vihjeen jälkeen maailmani saattaa sortua ja muutun häijyksi pedoksi.

Jatkuvasti unohdan, että toisilla ihmisillä on tunteita. Uskon spontaanisti, että olen ainoa, joka tuntee negatiivisia tunteita. Vaikka tiedollisella tasolla toisten tunteet saavuttavat minut, tunnetasolla en muista sitä.

Hulluudesta ei ole siinä mielessä kyse, että tosiasiat ymmärtää ja havainnoi samoin kuin muut. Ongelma on se, että joissakin tilanteissa ottaa asiat liian henkilökohtaisesti ja reagoi aggressiivisesti, mikä johtuu minusta itsensä uhatuksi tuntemisesta.

Ainoa, mitä osaan sanoa, on, että yritä selvittää omat tunteesi itsellesi ja selvitä kiistat mahdollisimman perusteellisesti. Yritän puhua (rauhoituttuasi): minusta tuntui, ajattelin, jne. Yritä oppia kokemuksistasi, pidä vaikka päiväkirjaa ja hanki itsellesi pysyvä lääkärisuhde (psykiatri).

lääkkeitten syönti.

Ajattelin kommentoida tuoda Tenox-asiaa ...

Mulle lääkärini on sanonut, että Tenoxin voi huoletta ottaa neljänä iltana viikossa. Jos alat napsimaan Tenoxeja säännöllisesti joka ilta, jossain vaiheessa et pysty enää nukahtamaan ilman unilääkettä.

Itse olen syönyt Tenoxeja talvella. Ensin otin joka ilta parin viikon ajan ja kun unirytmini oli muokautunut kuntoon, otin Tenoxin enää parina iltana viikossa. En jäänyt koukkuun ja lopetin lääkkeen käytön heti, kun vointini parani.

Jos pelkäät unilääkkeitä, voit kysyä lääkäriltäsi, saisitko jotain muuta lääkettä, joka auttaisi nukahtamisessa. Esimerkiksi Remeron-nimistä masennuslääkettä on käytetty unettomuuden hoitoon, sillä useimmilla ihmisillä se illalla otettuna parantaa ja syventää unta.

Terveisin, Mariel

mulla on kokeiltu yhtä sun toista uni/nukahtamislääkettä ja tenox on nyt ollut sen verran hyvä että pitäydyn siinä...osasta nukkumislääkkeistä jää todella paha maku suuhun ja seur.päivänä ei voi juoda mitään ilman että suussa maistuu ja tuntuu pahalta.nyt olen pyrkinyt olemaan ilman tenoxia vaikka nukahtaminen ja nukkuminen on hankalaa usein..en ole edes uusia lääkkeitä hakenut apteekista.

nyt sain rauhottavia hepuleihini...ehkä opin niiden avulla hillitsemään itseäni.kun meinasi jo elämäni eräiden raivareiden takia mennä aivan sekaisin liian suuresta menetyksestä mutta asia onneksi korjaantui...*helpotus* mutta aina ei voi hyvin käydä...itseasiassa aika harvoin niin tapahtuu...