Olen aikuinen nainen.
Lapsena olin normaali, kunnes murrosiässä alkoi lihominen. Mulle sanottiin jo silloin, että mulla on taipumusta lihomiseen. Koulussa kiusattiin läskiksi ja muuta ikävää. Aikuisenakin olen saanut asian tähden pilkkaa.
No, lihominen jatkui ja minulle kehittyi lihavan ihmisen identiteetti. Lihavuus-aihe tuli välillä uniinkin.
Sitten pitemmälle aikuisuutta eläneenä paino on vain jatkanut nousuaan. Laihduttamis-aikomuksia ja ajatuksia on ollut koko ajan, mutta ne eivät johtaneet oikeastaan mihinkään. Suoraan sanottuna söin suruuni, ja vaikka yritin jonkin verran rajoittaa lihottavien ruokien syömistä, en silti rajoittanut niitä niin paljon kuin olisi pitänyt. Olin noidankehässä.
Kun painoni oli ollut muutamia vuosia jo kolmenumeroinen, puuttui asiaan äitini.
Hän antoi mulle joululahjaksi lahjakortin Painonvartijoihin. Menin epäilystä täynnä sinne, pelkäsin että mut leimataan sielläkin toivottomaksi tapaukseksi.
Yllätykseni olikin suuri. Painoni alkoi pudota! Meinasin itkeä kun tajusin että saan sitä todella alas kunnollisella ohjelmalla jollaisen opettelin.
Nyt olen saanut ensimmäiset kymmenen kiloa pois. En unohda tätä joululahjaani koskaan ja se on paljon arvokkaampi kuin joku vaate tai esine.
Mä todella toivon, että pääsen normaalipainoiseksi. Tai lievän ylipainon vielä siedän, jos en normaalipainoon pääse. Mulla on vielä miltei 30 kiloa matkaa tavoitteeseen.
Halusin kertoa tän tarinani esimerkiksi muille, joilla voi olla samankaltaisia ajatuksia ja tunteita, että toivo olisi menetetty.
Tsemppiä!
Lapsena olin normaali, kunnes murrosiässä alkoi lihominen. Mulle sanottiin jo silloin, että mulla on taipumusta lihomiseen. Koulussa kiusattiin läskiksi ja muuta ikävää. Aikuisenakin olen saanut asian tähden pilkkaa.
No, lihominen jatkui ja minulle kehittyi lihavan ihmisen identiteetti. Lihavuus-aihe tuli välillä uniinkin.
Sitten pitemmälle aikuisuutta eläneenä paino on vain jatkanut nousuaan. Laihduttamis-aikomuksia ja ajatuksia on ollut koko ajan, mutta ne eivät johtaneet oikeastaan mihinkään. Suoraan sanottuna söin suruuni, ja vaikka yritin jonkin verran rajoittaa lihottavien ruokien syömistä, en silti rajoittanut niitä niin paljon kuin olisi pitänyt. Olin noidankehässä.
Kun painoni oli ollut muutamia vuosia jo kolmenumeroinen, puuttui asiaan äitini.
Hän antoi mulle joululahjaksi lahjakortin Painonvartijoihin. Menin epäilystä täynnä sinne, pelkäsin että mut leimataan sielläkin toivottomaksi tapaukseksi.
Yllätykseni olikin suuri. Painoni alkoi pudota! Meinasin itkeä kun tajusin että saan sitä todella alas kunnollisella ohjelmalla jollaisen opettelin.
Nyt olen saanut ensimmäiset kymmenen kiloa pois. En unohda tätä joululahjaani koskaan ja se on paljon arvokkaampi kuin joku vaate tai esine.
Mä todella toivon, että pääsen normaalipainoiseksi. Tai lievän ylipainon vielä siedän, jos en normaalipainoon pääse. Mulla on vielä miltei 30 kiloa matkaa tavoitteeseen.
Halusin kertoa tän tarinani esimerkiksi muille, joilla voi olla samankaltaisia ajatuksia ja tunteita, että toivo olisi menetetty.
Tsemppiä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi! Mä rupesin lihoon sillon ku alko kuukautiset. Painoa tuli nopeesti ja painan nyt 138kiloo. Sain tossa viime vuonna 18kiloo pois mut se on tullu takas talven aikana hitto! Oon 25v nuor nainen. Kai se on tästä syöpöttelystä johtuvaa ku on ollu niin masentava talvi ku eihän tän näkönen saa ees miesystävää!
nimittäin se jojo efekti. Palaat aina samaan ja vähän ylikin.
Elämä on ihanaa.
Minä laihdutin Painonvartijoiden CD-ohjelmalla 62 kiloa pois elopainosta. Ja kilot ovat pysyneet poissa, tosin käytän sitä romppua edelleen ruokapäiväkirjan pitoon. Aiemmin olin tosiaan 120 kiloinen.. :( Hurjaksi päässyt se tilanne oli.
Laihdutin siis 5 vuotta sitten. En käynyt niissä ryhmissä, vaikka kai sitä yleisesti ottaen voisi suositella, että saa tukea muista. Mutta mua ensinnäkin hävetti se ylipainoni VALTAVUUS silloin alussa ja sitten kun painoa oli lähtenyt reilusti niin koin, etten enää tarvinnutkaan ryhmätukea.
Tsemppiä sinulle ja tosiaan kannattaa muistaa että painon hallinta jatkossa on huomattavasti kinkkisempää kuin sen pudottaminen. Pitää olla valmis aiheuttamaan hämmennystä kahvipöydissä yms.. kun ei ahmi tarjolla olevia herkkuja. Juuri muut ihmiset ovat minusta olleet se suurin ongelma painon hallitsemisessa. Inhottaa kun ihmiset aina tyrkyttävät kakkuja ja muita ja sanovat, että "voithan sinä NYT, kun olet noin hoikka.." Joo. Varmaan EN OLISI näin hoikka (lue: normaali!), jos ottaisin vastaan kaikki tarjolla olevat herkut..!
Toivoo sinulle sydämestään onnea että saavutat tavoitteesi.
Itse olen ollut lievästi ylipainoinen pieniä poikkeuksia lukuunottamatta koko ikäni.
Olen saanut kuulla siitä liiankin usein elämäni varrella.
Minulle selvisi vasta nyt myöhemmällä iällä kuin minun on laihdutettava.
Alkuun laskin kalorit tarkoin, kun opin arvioimaan oikein syömieni ruokien kalorit olen vain valikoinut tarkoin mitä syön.
Koskaan ei saa päästää itseään nälkäiseksi, syön usein ja vähän kerrallaan.
Vähäkalorisiakin herkkuja löytyy kun käyttää mielikuvitustaan.
Tänään söin autolla ajaessa 250g kirsikkatomaatteja entisen karkkipussin sijaan, hyviä olivat.
Eikä kannata hätäillä hiljaa hyvä tulee.
Olen parissa kuukaudessa laihtunut 7kg, se on enemmän kuin uskalsin odottaa.
Enkä ole ollut hetkeäkään nälissäni.
Kylläpä sinulla on viisas äiti. Se sijaan että haukkuisi, nappuilisi tai jakelisi nöyryyttäviä neuvoja hän antoi sinulle elämäsi parhaan joululahjan. Paljon onnea ja menestystä projektisi parissa!