Moi!
Olisko jollakulla ratkaisu seuraavanlaiseen ongelmaan:
8kk ikäinen urokseni on aika vaativa luonne, pyrkii paljon dominoimaan ja tämän asian kanssa saan oikein tosissani tehdä töitä, että TAJUAN olla huomioimatta koiraa sen hakiessa huomiota.
Kotona koulutustilanteissa poika on todella paljon herkkujen perään (tai lelujen) ja tekee mitä vaan saadakseen ne, joten tehtävät sujuvat yleensä hyvin.
Mutta kun mennään yleiselle paikalle, muiden koirin ja ihmisten pariin (innostuu molemmista) niin tilanne on täysin erilainen. Korvat menevät samoin tein lukkoon. Vaikka heiluttaisin sianpotkaa naaman edessä niin herra ei mua huomaa. Näin kävi koirakoulussa viimeksi.
Kotona oon yrittänyt tehdä itsestäni mielenkiintoisempaa koiralle, leikkinyt enemmän ja käyttänyt monipuolisempaa ääntä. Kotona tämä kaikki toimiikin, mutta en ole kuitenkaan mielenkiintoisempi kuin muut eläimet ja ihmiset.
En ymmärrä miten kotona niin kuuliainen koira muuttuu silmänräpäyksessä hihnassa hulluna kiskovaksi hösseliksi, jolle omistaja ja omistajan makupalat ei merkitse enää paskan vertaan.
Tuntuu, että mitä enemmän luen koirakirjoja, sitä huonommaksi homma menee.
Huoh.
Vaatiiko koira vaan enemmän oloa koirien parissa, joiden kanssa EI pääse leikkimään?
Olisko jollakulla ratkaisu seuraavanlaiseen ongelmaan:
8kk ikäinen urokseni on aika vaativa luonne, pyrkii paljon dominoimaan ja tämän asian kanssa saan oikein tosissani tehdä töitä, että TAJUAN olla huomioimatta koiraa sen hakiessa huomiota.
Kotona koulutustilanteissa poika on todella paljon herkkujen perään (tai lelujen) ja tekee mitä vaan saadakseen ne, joten tehtävät sujuvat yleensä hyvin.
Mutta kun mennään yleiselle paikalle, muiden koirin ja ihmisten pariin (innostuu molemmista) niin tilanne on täysin erilainen. Korvat menevät samoin tein lukkoon. Vaikka heiluttaisin sianpotkaa naaman edessä niin herra ei mua huomaa. Näin kävi koirakoulussa viimeksi.
Kotona oon yrittänyt tehdä itsestäni mielenkiintoisempaa koiralle, leikkinyt enemmän ja käyttänyt monipuolisempaa ääntä. Kotona tämä kaikki toimiikin, mutta en ole kuitenkaan mielenkiintoisempi kuin muut eläimet ja ihmiset.
En ymmärrä miten kotona niin kuuliainen koira muuttuu silmänräpäyksessä hihnassa hulluna kiskovaksi hösseliksi, jolle omistaja ja omistajan makupalat ei merkitse enää paskan vertaan.
Tuntuu, että mitä enemmän luen koirakirjoja, sitä huonommaksi homma menee.
Huoh.
Vaatiiko koira vaan enemmän oloa koirien parissa, joiden kanssa EI pääse leikkimään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan normaalia!
Iloitse, että kotona sujuu jo noin hyvin - kai sekin on hienoa?
Pääsetkö joskus samalle kentälle yksin koiran kanssa,
josko siitä tulisi yhtä "tylsä" paikka kuin kodista (tarkoitan, että koulutus = sinun kanssa leikkiminen kiinnostaa)
Älä riistä nuorelta koiralta leikki- ja riehuntakokemuksia jonkun tokoilun hyväksi, ehkä ei edes auta vaan päinvastoin?
Tokoiletko "omaksi iloksi", mahdollisesti joskus kilpaillaksenne vai ilman muuta kilpaillaksenne? Omat tavoiteet? Kivaa kai pitäisi ensisijaisesti molemmilla olla? Myös Sinulla?
Loppukesästä näyttää jo ihan erilaiselta, kun kärsivällisyyttä tulee lisää.
Jos olet koirakirjoja lukenut, tiedät varmaan, että tuo ei ole paras ikä kouluttaa uutta asiaa vaan kerrata vanhaa ja helppoa ja tukea näin koiran itsetuntoa ja onnistumista. Teidän suhteenne (eli luottamus ja ilakointi) on jatkon kannalta tärkein, ei se kuinka täydellisesti 8kk vanha kakara juuri tänään jaksaa keskittyä!
Kiitos kannustavasta viestistä!
On totta, että pojalla on nyt murkkuikä meneillään... kun 7 kk täytti niin korvat katosivat :) alkeis tokossa on paljon eri ikäisiä koiria, esim. 4kk vanhoja jotka tottelevat paremmin, mutta kun aloin miettimään, kyllä minunkin koirani totteli 4kk ikäisenä paremmin kuin nyt!
Ehkäpä lopetan turhan stressailun, otetaan askel kerrallaan ja täytyy vaan hyväksyä, että koirani on energisempi ja sählääjämpi kuin jotkut muut koirat. Kai siitä aikuistuessaan vielä hyvä tulee :) Urokset on kakaroita kahteen ikävuoteen saakka.
...niin ja tokoilu on ihan vain harrastus ja "kaiken perusta", mutta kisata emme siinä aio.
Energiatasot ovat aina yksilöllisiä, mutta jotkut rodutkin ovat ilman muuta palveluhenkisempiä kuin toiset, olen monesti "kateellinen" minäkin...
Toisaalta hieman itsenäisempi koira on kotosalla (ainakin minulle) paljon kivempi: eipähän tarvitse olla kaiken aikaa palloja heittämässä ja tehtäviä keksimässä - jotkut kun tuntuvat haluavan palvella ja suorittaa jatkuvasti. Seuraavat perässä jne...
Myös yksinolon kanssa on usein vaikeuksia niillä, joiden koira on kovasti omistajansa liikkeissä kiinni.
Jotta puolensa ja puolensa ;)
Heh, no virtaa on poitsussa ainakin...kyllä se siitä iän myötä rauhoittuu. Kannattaa myös touhuta edelleen koiran kanssa paljon ja käydä myös kunnon vaihtelua sisältävillä lenkeillä, esim. rannalla nakkaamassa keppiä veteen, metsässä ihmettelemässä oravia, koirapuistossa temuamassa tms. jotta koira saa tarmoaan ja energiaansa purettua. Yksi myös, mikä vie energiaa, opetta keskittymistä ja onnistuu hyvin riistaviettisillä koirilla on jäljestäminen. On myös aika luontaista koiralle tuo touhu, joten opettelukaan ei paljoa vaadi.
Paljon voimia ja jaksamista, kyllä se siitä ;-D