Nurkka taas ylös kimpoaa
sinne runot tulla saa.
Kaipauksesta ikävästä
kaikesta tästä,
mukava on kirjoittaa
se hyväks mielen saa.
Siispä runos tänne lykkää
runonurkka siitä tykkää.
sinne runot tulla saa.
Kaipauksesta ikävästä
kaikesta tästä,
mukava on kirjoittaa
se hyväks mielen saa.
Siispä runos tänne lykkää
runonurkka siitä tykkää.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Nyt ei tunne tämä 'tyttö'
ei kaipausta, ei ikävää
harvinainen hetki kyllä
ei tämä varmasti pitkäksi jää.
On vain hyvä mieli mulla
antaa vain sen kesän tulla
onnellinen olotila
ei tämä taida olla pila
krookukset jo kukkivat
naapurin pihalta loistavat
korkealta katselen
toisten kukkia ihailen
vanha pari hoitelee
kaunista pihaansa siivoilee.
Täällä vain mummeli ihailee
eikä itse mitään tee
ei ole omaa pihaakaan
ei tarvitse sormiaan liata.
Tänne taidan uskaltaa,
aatoksiani purkamaan.
Ei runoketjuun yllä huono tuuli,
täällä viihtyy hymyhuuli.
Sataa, sataa ropisee,
väliin aurinko myös kurkailee.
Sade kesän lähemmäksi tuo,
aurinko jos vielä lämpönsäkin suo.
Kukat maasta nostaa nenää,
linnut innoissansa tekee pesää.
Laulu niiden täyttää ilman,
kevät tuoksuu, kukkii ckilla.
Ihmisetkin virkistyy,
ilme hymyyn herkistyy.
Kauniina nään ympärillä kaiken,
kiitollinen olen, vajavainen.
Naiset tehty eri konstruktioon
miesten pitää ottaa huomioon
naiset huomaamatta huomaa
varo liikaa mehujuomaa
vältä hunajaiset kehut
sellaisetkin jehut
eikai aivan haise hieltä
mutta hoitaa naisen mieltä
eivät taakse ovipielten
kera terävien kielten
jäänehet konsanaan
Mies naista vie,
kuvittelee vaa.
Miehet ohjastaa
naiset opastaa.
Elon päivät
hyvi lutviutuu,
peräks ku antaa.
Kummisaappaissa
ja kesäkenkässä.
Molemmat ohjaa
toisiansa.
Totta vie, näitä runoja
miehet alkaa juonia punoa
asiahan on aivan niin
kun raamatussa kerrottiin.
Mies on naisen olkapää
mut nainen oveluutta käyttää
miten siitä selvän saa
vili ja jjoutava vastaa.
Avuja voin antaa vähän
elämä ei lopu tähän
vaikka nainen miestä ohjaa
miehen kunniaa ei se loukkaa.
Nainen on miestä kumminkin
se järkevin puoli tietenkin
mies voi antaa periksi
siinä hän toimii viisaasti.
Yhdessä kun yritetään
kyllä tässä pärjäillään
mies tai nainen yksinään
ain' ei pysy järjissään
kumppania kaipailee
toisiansa ohjailee
ei lie aina helppo tie
joskus kyllä onneen vie
kaikki meistä kokeneet on
varmaan joskus nautinnon.
Vanha nainen ja mies
aviopari, kukaties,
käsi kädessä kulkivat
toisillensa hiljaa puhuivat.
Ohikulkijoilta salaa
mies naista halaa,
suikkaapa suukonkin huulille
laittaa kätensä lanteille
ja puristaa vasten rintaa..
se on rakkauden hintaa,
kun toinen toistansa rakastaa
sen voi kaikille paljastaa.
Sivullisena katsoen
minä hiljenen...
Heillä on toisensa, onnittelen!
Elämänviisaus
on auton liisaus
sitten toinen juttu
joka on liikemiehille tuttu
sihteerin hempukka
herkkupempukka
Aamulauluun lintusien luulin herääväni
mutta viestiä lähettikin hyvä ystäväni
haravoimaan menossa oli yhteen puutarhaan
aikainen lintu kuulemma löytää madon parhaan
omat sormetkin syhyäisi haravan varteen tarttumaan
vaan eipä ole haravaa, eikä ole pihaa omaa
siksi vietä tänäänkin vain haravointi-lomaa.
Soutaa, huopaa sää,
aurinko yhä lomalla.
Miks ei tänne jää
uneksiiko pilvenlonkalla.
Kevät huopaa ja soutaa
sataa, pilvistellen.
Voisi jo säteensä noutaa
maahan pilkistellen.
Sen verran pilkisteli,
hieman veikisteli
pilvenraosta aurinko,
että,valossa hohteli
metsikössä koivunrunko.
Kauan ei tuota kestänyt,
eikä juuri lämmittänyt.
Piiloon vetäytyi tuota pikaa.
Tuuli pilviä ajoi takaa.
Kylmyys ei hellittänyt.
Luntakohan huomenna sataa,
jos jatkuu tätä rataa,
niin Vappuna talvi on täällä
ja meillä turkit päällä.
Näin se kevät huopaa ja soutaa.
taivaalla
aurinko parvekkeen nurkalla
tulossa
päiväkin kohta jo puolessa
ystävä junassa matkalla tulossa
tummia pilviä taivaall' ei näy
kevyet hattarat kulkuaan käy
hiljaa lipuen tuulessa vaan
jatkavat verkkaista kulkuaan
sunnuntailapsella sunnuntai aina
arkiset huolet ei mieltänsä paina
sadutkin satuja ovat vain
olkoonkin, minua haittaa ei lain
jatkan vain taivallustain
Surusilmän kohtasin
kahvilan ovelta.
Kahvin kanssa yksin
nurkkapöytään istahti.
Salaa kyyneleen pyyhki
minuun katsahtaen.
Istuin vastapäätä
hänelle varovasti
hymyillen.
Hän hymyyn vastaten
kahvin joi piristyen.
Hymy on sinun ystäväsi,
senhän tästä huomasi.
Surusilmän hymyyn sai,
hymy auttoi, tottakai.
Monen päivän pelastaa,
kun hymysuuhun katsahtaa.
Murhe muuttuu iloksi,
päivä siten paremmaksi.
huomaat tihentyneen vuodenkierron
eteen tulleen renkaanvaihdon
ota renkaat, ne urin syvin
pitävät sateellakin hyvin
samalla kun auton tunkkaat
alustaa taas kurkkaat
olisiko katsastaissa
jäänyt jotain huomaamatta
mitä määrätty on laissa
kun toimenpiteet nämä
olet kaikin puolin
suorittanut aivan huolin
kesän ajella voit turvin
tiukemminkin kurvin.
Turvallista matkaa!
))))))
Lyhyestä toki virsi kaunis
Sanattomaks joku aivan jää
Hymiöitä lienevät nuo merkit
Joku varmaan aina ymmärtää
Vai aallotko ne hiljalleen
Lipuu rantaan aina uudelleen
Tai kurkein parvet kukaties
Lähteneet on matkalleen
Mielikuvitusta meillä kyllä riittää
Saamme taaskin elämästä kiittää
Joku myöskin kädet yhteen liittää
Aaltoja merenkö kuvaa
tai laineita järven.
Kultaista pilven haihtuvaa
vai selkää särjen.
Kaaret ylös ja alas
siivuunkin piirretynä.
Mahtaisko olla valas
viestiin siirrettynä.
Paljon saivat mieleen
viivat oudonlaiset nuo.
Ei runos mennyt pieleen,
mut sanoin uusi luo.
Kahdelle veden näytit,
vaik vain kaaria käytit.
ettei kellonaikaa vain hoe.
Runonurkan jumittuneen
nyt näen virkistyneen.
Aalloin sanoi että
olkoon siinä vettä.
Runoniekan nähden
onkin jotain muuta,
oisko vaikka kuuta.
Jollain kursseilla toisinaan
opetetaan näinkin kirjoittamaan
- ota mikä sana hyvänsä
ja ryhdy siitä vain kirjoittamaan
ihan mitä sattuu mieleesi tulemaan
yllätävän pitkiä juttuja saakin
silläkin lailla syntymään
ja kuulemma heti herättyään
pitäisi kynää pyörittää
ja aivojaan niinkin herättää
vaikka uniaan muistiin merkitä
tai ihan mitä muuta hyvänsä
kun vai jotain kirjoittaa
tämä taitaa olla samaa terapiaa
kun vain jotain kirjaimia aikaan saa
ja tulos on sitten joutavaa.
voihan saasta
en muista mitään aasta
noustaan ylös maasta
sanotaan jotain jaasta
alkoi sydämestä raastaa
ettei mitään asiaakaan aasta
löydy kaalista ei lantusta
imetään nyt vantusta
järki peräisin on kankusta
poistutaan nyt laivasta
silta tehty lankusta
silmät peitetty on armosta
reilu lähtö ilman arvausta
lankku päättyy varmasti.
Alkaisinko aikaisin aamuisin
aamulehden avaisin
ainakin aamukahvia antaisin
asuani ajattelisin
akkunanikin avaisin
aamuaurinkoon.
Armahtakoon ainainen
ahdistaja
ahkerasti aivoitusteni
arvostelija.
Aamen.
Arvostelua ei lain
iloisuutta vain.
Ahdistelu ala-arvoista
sen tuntee karvoista,
niistä harvoista.
Ei mikään voi ahdistaa
aurinko polkua tahdistaa
nautitaan sen mahdista.
Arvosteliat pois muodista
poistettu arvostelupuodista.
Hymyä vain huuleen
menoks kevät tuuleen.
Uusi kevät piristää
tossut ei saa kiristää.
Hyvää tuulta ei voi estää,
ruusunpiikitkin kestää.
Lintujen eineet lumi peitti,
sitä tovin eilen mahan heitti.
Vaan tänäänpä aurinko kurkkii jo korkealla,
mustarastas tonkii akkunan alla.
Peipponen lauluaan ilmoille päästää,
varmaankin nauttii kevätsäästään.
Variskin äityy nurkalla kurkkimaan,
äimistellen tyhjää kissanruokapurkkiaan.
Tuoppa muori einettä mulle,
niin sävellän oman lauluni sulle.
Aa bee cee
aiheita meillä riittänee
Aasta monta runoa saisi
vaan jos Beetä koettaisi
hiki taitais tulla päähän
järki jäätyis aivan jäähän
Cee ja Dee on samanlaiset
runoihin ei taivu net
ja monta muuta kirjanta
joista et saa runoa
vaan suomalaiset kirjaimemme
niitä kyllä taivuttelemme
esimerkiksi vaikka Ee:
Ei, en edelleenkään ehdi
eilisiä etsimään
ehkä ensin etsisinkin
edestäni ensi-esikoita
esteitä ei edessäni
elän elämääni eheänä.
Jos Aasta aloittaisin
kai runon siitäkin saisin
Ee kaiken kieltäisikö
Ii itkettäisikö
Oo olisiko omituinen
Uu uskollinenko
Y ylhäinen yksinäinen
Ää ällistyttäisikö äimänkäeksi
Öö öisin örisisikö?
vokaaleilla leikittelin tänään
kerakkeilla ehkä huomenissa
Salaa kai runot hiipi
joku musteen riipi.
Kellonaika näkyvissä
runot näkymättömissä.
Pitkäkö lie odotus
eihän seuraa kadotus.
Muste takaisin anna
posti nurkkaan kanna.
Lukuhetki ilon hetki
raikas seuran retki.
Päivään iloa suoden
uuden runon tuoden.
Salarunot näkyviksi
salamoiksi välkkyviksi.
koko päivän panttaa
aukaise runoarkun kantta.
S sihisee siskosten
suussa, se siinä
supisee supisemistaan,
sai sanotuksi sanasen
suurin surmin sittenkin.
Saari siintää sinisenä
sammakkosen sannassa.
Siellä sitten supistaan
suloisia sanoja.
Sussuin sulhaset suhistaa
suustaan suurellisia salaita.
Haluan hellästi halata
haluan haastella hauskoja
haluan hipaista hiuksiasi
halajan huuliasikin hunajaisia.
huomasin heponi haasta
harjasin harmoni harjan
hämärissä hevoni hoputin
havaitsi heppani hiiren
hurjistui hillitön hevonen
hillitä heppani hiiden
hallita heponi halusin
huomahan heilani hellään.
Hassutellaan hauskasti
'herjojakin' heitellään
huhuillaankin huulillamme
hihitellään hilpeästi
hiihdelläänkö hangilla helmikuussa
haukotellaan havumajoissa
huuhkaajan huhuillessa.
Hyvin huomioit h:oon
helposti heitit hepasta
harjasta hulmuavasta hyvin
heppasi hyvin hoivasit
heilallesi huomaan halusit
hiiretkin huomasit huolella
hittoon haluan hiirulaiset.
Armaani ainoa ajatuksissain aina
alanko aavistaa aikomuksesi
annatko aikaisin aamulla aamusuukon
annatko aamiaisen armaallesi
ahkeroit aamutakissasi
aikamies aikaansaat aikamoiset alkupalat
ammattimaisen arastelemattomat.
Kesä kuopsuttaa
kukat kukoistaa.
Koira kuolaa kesän
kuumuudessa kovin.
Kaukaa kaiku kuuluu
kun kiljahtaa.
Kesä kaunis kuumottaa.
Kaunista kaipausta
kerrakseen,ken
kaiken kadottaa,
kuuli kaskesta kuiskintaa.
Kas, kaikki kerran kukoistaa.
))))))
Rantakallio,
liukkaat kivet
kengissä rapisee hiekka.
Veneitä rannassa,
kyljissä nimet,
edessä Kustaanmiekka.
Majakka vilkkuu,
turvaten tietä,
merimiesten se käyttämää kieltä.
Osa luetaan
tähdistä taivaan,
Kapteeni osaa ne tullessaan laivaan.
Vielä on aikaa
ihailla merta,
tästä mä nautin jokainen kerta.
Keväinen ahava,
sotkeutuu tukkaan,
tämäkään matka ei mene hukkaa.
Kaunis on Helsinki,
ja satamat sen,
tästä kun kannelta katselen.
Aava on edessä,
laineet jo käy,
vielä ei kuitenkaan Viroa näy.
Tukkaa laineille
vapuksi vääntää.
Viivoilla kuvan
mukaan.
Aikaa kuluu
mut hyvältä näyttää.
Puuttuu iso
pinni vai mitä
ninni...
Rakastan sinua
sinun hiustesi täden,
Rakastan sinua
ja kauppaan lähden.
Rakastan sinua
koska olet niin suuri,
isompi on vain
itse Kiinan muuri.
Rakastan sinua
aidosti ja oikein,
ihosi hilseilee
paikkailen voitein.
Rakastan sinua
sinun tuttua hajua,
annan rakkaudella
sun sohvaan vajua.
Rakastan sinua
nyt ja aina
nämä sanat tarkkaan
mieleesi paina.
Rakastan sinua
villasukkamies
oothan prinssini mun
luonas on kotilies.
Rakastan sinua
verkkahousu kulta
vieläkin vaikka
silmät lyö tulta.
Rakastan aurinkoisia aamuja
joskus sateisiakin
rakastan kukkia
joskus nokkosiakin (keitossa!)
rakastan pieniä lapsia
joskus mummojakin
rakastan kirjoittelemista
joskus laiskotteluakin
rakastan teitä kaikkia
joskus itseänikin.
Aloitan itsestäni,
rakastan, rakastan,
jos en itseäni,
kukas sitten?
Vuodenaikoja rakastan,
talvea pakkasineen,
kevättä, luonnon heräämistä,
kesää, lupausten täyttymistä
ja vihdoin syksyä, väriloistoineen.
Miksi rakkautta piilottaisi,
se kuuluu ihmiseen,
on onni osata rakastaa.
Tuntea se lämmin tunne,
mikä mielessä, sydämessä ailahtaa.
Onni tuntea äidin rakkaus,
rakkauksista pyytettömin.
Tuntea naisen ja miehen
välinen rakkaus,
vihdoin illan ehtiessä,
rakastaa elämää,
iloineen ja murheineen.
Vihdoin osaan tuntea iloa
rakkaudesta,
sillä se on tunteista suurin.
Kiitollinen olen siitä,
että tunne elää,
tiedän eläväni.
Lyhyt on kovin tuo matka
askel lyhyt, en kauaksi jaksa.
Mäki tuo vielä ylös ja alas
sitten on jo tultava takas
Kerroit meille Ruuneperi
flunssan sairastit.
Jos paikkasi ol vallan peti,
siitä seurasi
ett'nyt on jalkas raskas
mutta aivan pian, kas kas
ukko kiipee ylös alas,
voimat kaikki palas takas.
Ihan kohta pudotaan
ehdin sanoa sanan vaan
meitä viedään piiloon pian
nurkan taakse uudestaan
monia tärkeitä asioita ihmisillä varmaankin
sivut täyttyy tuotapikaa
kiire on itsekullakin
taidan tähän lopettaa
ylhäällä kai tavataan
uudestaan taas runoillaan
tai muuten mukavia haastellaan