Katsonkohan sinua liikaa ? Huomaakohan joku.. en haluaisi aiheuttaa mitään sotkuja. Jos ei kiinnosta, niin eihän sille voi
mitään. Ainahan voi toivoa, mutta muuten ei voi mitään. Näkemisesi saa mut hermostumaan. Jos sattuisit vihaamaan minua,
niin vaikuttaisi se aika paljon. Itse pidän sinusta vieläkin paljon. Toivon jopa, että tästä vielä tulisi jotain.. Olen minä ennenkin
unelmoinut vähän liikoja, joten en ylläty, jos olen taas tehnyt sen. Ensin asennoiduin kuulemaan surullisia
uutisia; ajattelin, että varmaan ihastukseni on olla varattu, joten en yritä tunkea kertomaan, mitä tunnen. Vaikeaa oli edes ajatella
kertomista, saati, että sen sanominen tekisi muuta kuin vaikeuttaisi toisen näkemistä. Käyttäytyisin niin kummasti, että varmasti
joku huomaisi. Kun viimein kerroin, mitä ajattelin, niin kerroin vain osan. Ettei tulisi liian surullinen olo.. toisaalta, jos ei kerro juuri
sitä asiaansa, miten toinen sen voisi tietää ? Arvata ? Lukea ajatuksia..? Minulla on aika huono kyky huomata omakohtaisia asioita.
Joskus taisin olla liiankin innokas, ja kun meni mönkään, minusta tuli aika mietiskelevä. Nyt pelastaisin
tilanteen eikä samaa tapahtuisi uudestaan. Varautuminen ennen asian tietämistä on kuitenkin tyhmää. .. Minä tiedän.
Vuosia sitten (yli 7) ehdin ajatella ja kuvitella ties mitä, leijailin pilvissä ja olin vielä vähemmän realistinen kuin nyt. Olisinhan minä tietenkin
voinut tajuta ennen hänen kertomistaan, mutta kun en. Minä haaveilin, ja kuvittelin jopa, että jos tapaisimme, niin jotakin ihmeellistä
voisi alkaa tapahtumaan. Omassa mielessäni niitä kuvitelmia syntyi, ei hän niitä mitenkään pitänyt yllä. Ensin toinen oli
innokas näkemään, mutta oma kiinnostukseni heräsi myöhemmin, eikähän sille oikein voi mitään. ..Kuitenkin minulle jäi kaikesta mieleen se, että olin
silloin aika myöhässä, vaikkei tunteiden syttymiselle tai sammumiselle taida vida mitään. Vaikka
se itse tapaus, tämän henkilön tunteminen, jäivät sinne, vuosien taakse, minun mieleeni jäi selkeästi pinttymiä siitä, negatiivisia ajatuksia, ja jotenkin
varaudun välillä jo valmiiksi siihen, että ehkä jotkut asiat vain menevät surullisesti. Minun osaltani.
Tämä varmasti kuulostaa omituiselta, ja sitä se onkin. ...Mutta oikeasti, kertokaa tunteistanne, älkää päättäkö valmiiksi älkääkä
miettikö liikaa.
En halua tehdä ketään surulliseksi tällä, enkä osoita tätä kenellekään. Palstaa lukiessani vain tulee mieleen, että kun minä jo tiedän,
mitä ei pidä tehdä, ...niin .. niinpä.
Hän katsoi toisen kasvoja tarkasti, ja toivoi, ettei kukaan huomaisi. Ehkä, jos kukaan ei ajattelisi mitään erikoista, hän voisi
seistä toisen vieressä hetken. Hänestä tuntui, että vieläkin olisi jotakin kerrottavaa, mutta osan siitä toinen varmaan jo tiesi..
ja koska hän ei ollut varma toisen mietteistä, tai siitä, oliko tämä kiinnostunut jostakusta toisesta, ei hänelle tullut mieleen
vielä kertoa asiaansa aivan yllättäen, tuosta noin, henkilölle, jota hän miettiliäänä katseli. Niin, sitä kutsutaan
riskinottamiseksi, eikä hän ollut kovin hyvä siinä, mutta jos vain tietäisi, että toista kiinnostaisi edes vähän, ...
Hän tiesi kyllä, miltä toinen näytti. Miettihän hän tätä silloinkin, kun ei voinut nähdä.
mitään. Ainahan voi toivoa, mutta muuten ei voi mitään. Näkemisesi saa mut hermostumaan. Jos sattuisit vihaamaan minua,
niin vaikuttaisi se aika paljon. Itse pidän sinusta vieläkin paljon. Toivon jopa, että tästä vielä tulisi jotain.. Olen minä ennenkin
unelmoinut vähän liikoja, joten en ylläty, jos olen taas tehnyt sen. Ensin asennoiduin kuulemaan surullisia
uutisia; ajattelin, että varmaan ihastukseni on olla varattu, joten en yritä tunkea kertomaan, mitä tunnen. Vaikeaa oli edes ajatella
kertomista, saati, että sen sanominen tekisi muuta kuin vaikeuttaisi toisen näkemistä. Käyttäytyisin niin kummasti, että varmasti
joku huomaisi. Kun viimein kerroin, mitä ajattelin, niin kerroin vain osan. Ettei tulisi liian surullinen olo.. toisaalta, jos ei kerro juuri
sitä asiaansa, miten toinen sen voisi tietää ? Arvata ? Lukea ajatuksia..? Minulla on aika huono kyky huomata omakohtaisia asioita.
Joskus taisin olla liiankin innokas, ja kun meni mönkään, minusta tuli aika mietiskelevä. Nyt pelastaisin
tilanteen eikä samaa tapahtuisi uudestaan. Varautuminen ennen asian tietämistä on kuitenkin tyhmää. .. Minä tiedän.
Vuosia sitten (yli 7) ehdin ajatella ja kuvitella ties mitä, leijailin pilvissä ja olin vielä vähemmän realistinen kuin nyt. Olisinhan minä tietenkin
voinut tajuta ennen hänen kertomistaan, mutta kun en. Minä haaveilin, ja kuvittelin jopa, että jos tapaisimme, niin jotakin ihmeellistä
voisi alkaa tapahtumaan. Omassa mielessäni niitä kuvitelmia syntyi, ei hän niitä mitenkään pitänyt yllä. Ensin toinen oli
innokas näkemään, mutta oma kiinnostukseni heräsi myöhemmin, eikähän sille oikein voi mitään. ..Kuitenkin minulle jäi kaikesta mieleen se, että olin
silloin aika myöhässä, vaikkei tunteiden syttymiselle tai sammumiselle taida vida mitään. Vaikka
se itse tapaus, tämän henkilön tunteminen, jäivät sinne, vuosien taakse, minun mieleeni jäi selkeästi pinttymiä siitä, negatiivisia ajatuksia, ja jotenkin
varaudun välillä jo valmiiksi siihen, että ehkä jotkut asiat vain menevät surullisesti. Minun osaltani.
Tämä varmasti kuulostaa omituiselta, ja sitä se onkin. ...Mutta oikeasti, kertokaa tunteistanne, älkää päättäkö valmiiksi älkääkä
miettikö liikaa.
En halua tehdä ketään surulliseksi tällä, enkä osoita tätä kenellekään. Palstaa lukiessani vain tulee mieleen, että kun minä jo tiedän,
mitä ei pidä tehdä, ...niin .. niinpä.
Hän katsoi toisen kasvoja tarkasti, ja toivoi, ettei kukaan huomaisi. Ehkä, jos kukaan ei ajattelisi mitään erikoista, hän voisi
seistä toisen vieressä hetken. Hänestä tuntui, että vieläkin olisi jotakin kerrottavaa, mutta osan siitä toinen varmaan jo tiesi..
ja koska hän ei ollut varma toisen mietteistä, tai siitä, oliko tämä kiinnostunut jostakusta toisesta, ei hänelle tullut mieleen
vielä kertoa asiaansa aivan yllättäen, tuosta noin, henkilölle, jota hän miettiliäänä katseli. Niin, sitä kutsutaan
riskinottamiseksi, eikä hän ollut kovin hyvä siinä, mutta jos vain tietäisi, että toista kiinnostaisi edes vähän, ...
Hän tiesi kyllä, miltä toinen näytti. Miettihän hän tätä silloinkin, kun ei voinut nähdä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todella sekava kirjoitus