Tiinani tunturin takainen
ei latuni luoksesi tuonut
kuuntelen laulua tiaisen
se ainoan lohtuni suonut
Josko rivin raapustaisin
rakkautein tunnustaisin
vaiko vielä vaikenisin
ensi talvena tavoittaisin?
Puille menin ja puhelin
kuuselle kertoelin
minut ritvakoivuni ripitti
mänty myönteli sanoja
ei latuni luoksesi tuonut
kuuntelen laulua tiaisen
se ainoan lohtuni suonut
Josko rivin raapustaisin
rakkautein tunnustaisin
vaiko vielä vaikenisin
ensi talvena tavoittaisin?
Puille menin ja puhelin
kuuselle kertoelin
minut ritvakoivuni ripitti
mänty myönteli sanoja
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä rivit Tiinalle selväksi tuli
ovet aukeni, tinainen sydänkuorikin suli
ei sanasi männyille kuuroina kulje
mutta kuuset, ne sinä poies vain sulje
ei Tiinalla kuusta tunturissa
ei paikkaa juurelle karussa maassa
on vain kännykkä katveessa signaaleiden
ja odotus keltaisten linjureiden
mutta mitenköhän sinua auttaisin
miten Tiinalle viestisi veisin
vaivaiskoivussa urpa on aukenemassa
katkaise oksa, urpa riekon on herkku
valkolintu kohta viestiäs kuljettamassa
Tiina illalla ansoilta palatessansa
Wau,,, täkässä Aimolta terkku !
vielä jäljellä sana on kiittävä
älä vääntele tätä, se on riittävä
kyllä puut nyt ymmärtävät,
että tuota menoa
ens' talvena sitten,
tai ehkä seuraavana,
jos on lunta, joo,
taikka viiden vuoden päästä
keväisen kesän syksyssä,
kun vaivaiskoivun urpa
luo etymologian (?) taikaa,
se olkoon sitten sydänten sidontaa,
eikä mitään nurjamielistä rutinaa,
kun kuitenkinhan vasta silloin
milloin sydänkin on kumppani armaan,
ihan ikiaikoihin, se on aitoa taikaa.
?:)
sähköpostiviestiäsi odotin
mietin,nytkö jo sinut kadotin
ei tullut viestiä, tuuli
vain kuiskasi: "anna hänen
mennä,hän ei tule luoksesi"
"poika" täällä palstallakaan,
mutta vuodesta toiseen niin
kauniisti puillensa puhelee,
ikäväänsä tuntureille manailee.
Jospa kysyisit häneltä
miksei hän luokses löydä,
että missä kohtaa se latu
menee aina(kin) vaaksan väärään!:)