Ei nimi miestä pahenna sanotaan, mutta kuitenkin aina kun Urpo kuuli nimensä, alkoi sydän tykyttää ja kuuma hiki valumaan alas punoittavaa niskaa. Niin oli Urpo saanut nimestään tarpeekseen, että oli moneen kertaan harkinnut sen muuttamista virallisesti. Mutta hän tiesi, että kaikissa virallisissa papereissa kuitenkin lukisi aina entinen Urpo, joten asia sai jäädä. Samansuuntaiset olivat Sievän kokemukset omasta nimestään ja se yhdisti Urpoa ja Sievää henkisesti ja lujitti ikuiseen rakkauteen, eikä siinä liitossa sanottu moitteen sanaa nimistä. Sievä olikin monen mielestä vastakohta nimelleen, ja siksi ihmiset alkoivat vaistomaisesti hymyillä kuullessaan nimen, Sievä! Ainahan se ilkeämielisiä aktivoi kun näkee pitkän vääräsäärinen naisen, jolla kaiken lisäksi kyssäniska ja harakanpesähiukset sekä ylipurentaiset jäniksenhampaat. Urpo ja Sievä olivat lapsesta asti olleet kiusattuja ja se kosketti heitä syvälle sieluun asti. Tätä he pyrkivät henkisesti korjaamaan aikuisena ja kehittivät itseään uuteen elämään. Heille olikin kehittynyt psyykkisesti sellaiset luonnon voimat, jolla tuska helpottuu ja nautintoa tuotetaan toisten kustannuksella.
Urpo ja Sievä pönkittivätkin itsetuntoaan erikoisen huomionherättävällä tavalla, harrastamalla leirintämatkailua aivan omalla tyylillään. Heillä olikin käytössä, Mercedes Benz farkku tummennetuin lasein. Lisävarustuksia oli kaikki mahdollinen, mitä markkinatalous oli innovatiivisesti markkinoille suoltanut. Mese oli kyllä parhaat päivänsä jo nähnyt, olihan se palvellut saksalaisyritystä jo lähes parikymmentä vuotta. Mutta suomalaisessa maisemassa se oli ainutlaatuinen ja sen huomasi jo sokea Kreetakin. Uteliaat kertyivätkin mesen ympärille ihmettelemään, kenen, mistä ja mitä täällä on tekeillä? Kyselivät he toisiltaan ja rohkeammat jo hipelöivät tähtikeulan kiiltävää pintaa, tähyillen tummia laseja siihen tyyliin kuin jotakin niiden läpi näkyisi. Se oli turhaa, sillä mesen tummennettujen lasien läpi ei näe, mutta mesen sisältä näki loistavasti mitä uteliaat ihmiset ulkopuolella touhusivat. Ja mikä parasta, kaiuttimesta kuuli miten uteliaisuus ja kateus sai mitä moninaisempia ja arvaamattomia mittasuhteita. Tästä kaikesta nauttivat Urpo ja Sievä, se oli sitä itsetunnon kohennusta, kun olivat ihmetyksen kohteena missä ikinä nyt liikkuivat.
Leirintäalueilla mesen ilmestymistä pidettiinkin arvohenkilöiden saapumisena, ja palvelutasoa nostettiin nopeasti korkeimmalle tasolle. Hämmästys olikin aikamoinen, kun henkilökunta näki pariskunnan ja sai kuulla, että tulijat yöpyvät luksusauton sisuksissa. Heille tarjottiin leirintäalueen hiljaisinta ja rauhallisinta paikkaa, mutta se ei nyt tässä tapauksessa käynytkään. Keskeisin paikka sen pitää olla mitä alueelta löytyisi, oli tulijoiden vaatimus. Henkilökunnan hämmennys oli aina silmiinpistävää, mutta kuitenkin vähättelemättä aina taivuttiin, kun tuntemattomat arvohenkilöt heitä pompottivat metkuillaan. Hämärän illan muuttuessa pimeään yöhön, sai tähtikeula ympärilleen hivelijöitä ja ihailijoita, jotka jossakin vaiheessa aina hämmästyivät. Urpolla kun oli tapana harrastaa taontahommia öiseen aikaan, juuri silloin kuin ilkeämielisten tirkistely on herkimmillään. Sievä taas nautti alasimena olostaan, väärät sääret kohti kattoa ja pyörein silmin katselee tirkistelijöiden katseita pimeään yöhön. Luonnollisten taustaäänien rytmikkyys, saakin uteliaat tirkistelijät hämmentävän nolon lopun, josta kerrotaan vielä jatkossa monen moista muunneltua totuutta.
Näin oli saksalaisen hautaustoimiston entinen edustusauto saanut vihdoin elämää sisutuksiinsa, oli tahtitaivas valaistus, ledit tuikkivineen tähtösineen. Valosäätimestä sai tunnelmaa loihtimaan vaikka revontulet kattoverhoiluun, loisti siinä myös kuun sirppi mikä vähitellen tunnelmoi täydellä kuun pyöreydellään. Liekehtivä rakovalkea sivusto, joka tuotti kaasulämmityksen tavoin lämpöä kohteeseensa. Tunnelmamusiikkia tuotti viihdekeskus, josta löytyi kaikki mitä innovatiivinen viihdeteollisuus oli tähän päivään saakka saanut aikaiseksi.
Aamun raikkaus enteili kaunista kevätpäivää, leirintäalueen aktiviteetit alkoivat saada käyttäjänsä. Juuri silloin kissamaisen hiljaisesti lähti liikkeelle ilmajousitettu 12 sylinterinen mese, alkumetreillä etulonkasuojien päältä nousi lipputangot joiden kullan ja hopean hohtoiset liput, joiden kuviointi jäi katsojilleen ikiajoiksi arvoitukseksi.
Jesse Jeesiö ®
Urpo ja Sievä pönkittivätkin itsetuntoaan erikoisen huomionherättävällä tavalla, harrastamalla leirintämatkailua aivan omalla tyylillään. Heillä olikin käytössä, Mercedes Benz farkku tummennetuin lasein. Lisävarustuksia oli kaikki mahdollinen, mitä markkinatalous oli innovatiivisesti markkinoille suoltanut. Mese oli kyllä parhaat päivänsä jo nähnyt, olihan se palvellut saksalaisyritystä jo lähes parikymmentä vuotta. Mutta suomalaisessa maisemassa se oli ainutlaatuinen ja sen huomasi jo sokea Kreetakin. Uteliaat kertyivätkin mesen ympärille ihmettelemään, kenen, mistä ja mitä täällä on tekeillä? Kyselivät he toisiltaan ja rohkeammat jo hipelöivät tähtikeulan kiiltävää pintaa, tähyillen tummia laseja siihen tyyliin kuin jotakin niiden läpi näkyisi. Se oli turhaa, sillä mesen tummennettujen lasien läpi ei näe, mutta mesen sisältä näki loistavasti mitä uteliaat ihmiset ulkopuolella touhusivat. Ja mikä parasta, kaiuttimesta kuuli miten uteliaisuus ja kateus sai mitä moninaisempia ja arvaamattomia mittasuhteita. Tästä kaikesta nauttivat Urpo ja Sievä, se oli sitä itsetunnon kohennusta, kun olivat ihmetyksen kohteena missä ikinä nyt liikkuivat.
Leirintäalueilla mesen ilmestymistä pidettiinkin arvohenkilöiden saapumisena, ja palvelutasoa nostettiin nopeasti korkeimmalle tasolle. Hämmästys olikin aikamoinen, kun henkilökunta näki pariskunnan ja sai kuulla, että tulijat yöpyvät luksusauton sisuksissa. Heille tarjottiin leirintäalueen hiljaisinta ja rauhallisinta paikkaa, mutta se ei nyt tässä tapauksessa käynytkään. Keskeisin paikka sen pitää olla mitä alueelta löytyisi, oli tulijoiden vaatimus. Henkilökunnan hämmennys oli aina silmiinpistävää, mutta kuitenkin vähättelemättä aina taivuttiin, kun tuntemattomat arvohenkilöt heitä pompottivat metkuillaan. Hämärän illan muuttuessa pimeään yöhön, sai tähtikeula ympärilleen hivelijöitä ja ihailijoita, jotka jossakin vaiheessa aina hämmästyivät. Urpolla kun oli tapana harrastaa taontahommia öiseen aikaan, juuri silloin kuin ilkeämielisten tirkistely on herkimmillään. Sievä taas nautti alasimena olostaan, väärät sääret kohti kattoa ja pyörein silmin katselee tirkistelijöiden katseita pimeään yöhön. Luonnollisten taustaäänien rytmikkyys, saakin uteliaat tirkistelijät hämmentävän nolon lopun, josta kerrotaan vielä jatkossa monen moista muunneltua totuutta.
Näin oli saksalaisen hautaustoimiston entinen edustusauto saanut vihdoin elämää sisutuksiinsa, oli tahtitaivas valaistus, ledit tuikkivineen tähtösineen. Valosäätimestä sai tunnelmaa loihtimaan vaikka revontulet kattoverhoiluun, loisti siinä myös kuun sirppi mikä vähitellen tunnelmoi täydellä kuun pyöreydellään. Liekehtivä rakovalkea sivusto, joka tuotti kaasulämmityksen tavoin lämpöä kohteeseensa. Tunnelmamusiikkia tuotti viihdekeskus, josta löytyi kaikki mitä innovatiivinen viihdeteollisuus oli tähän päivään saakka saanut aikaiseksi.
Aamun raikkaus enteili kaunista kevätpäivää, leirintäalueen aktiviteetit alkoivat saada käyttäjänsä. Juuri silloin kissamaisen hiljaisesti lähti liikkeelle ilmajousitettu 12 sylinterinen mese, alkumetreillä etulonkasuojien päältä nousi lipputangot joiden kullan ja hopean hohtoiset liput, joiden kuviointi jäi katsojilleen ikiajoiksi arvoitukseksi.
Jesse Jeesiö ®
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisi kiva saada kommenttia ennen, kuin tuon Sheriffin luuta heilahtaa.
Eihän täällä ole mitään tarvetta luudalle.
Tekstisi on näppärä kaikenlaisten asioiden ja tyylien kokeilu. Seuraavaksi kannattaa harjoitella selkeyttämistä.
..töitä tässä.
Vai kuvittelitko, että rakastelun mainitseminen on niin suuri juttu, että aiheuttaisi jotain isompaa. Aika moni on sitä harrastanut.
Ja sepäs tekee tuosta tarinasta laimean. Vaikka olisit mahdollisimman yksityiskohtaisesti kuvaillut tuon kliimaksin, ei tarina olisi noussut kummoisiinkaan korkeuksiin.
Enemmän jytyä touhuun, jolla murjaiset lukijaa sisuksiin...
ei täällä nyt ihan mitä tahansa arvostella, pientä rajaa. meitä laiskottaa
Kirjoitus oli alun perin tarkoitettu kevennykseksi, karavaanipalstalle matkailusta vieraantuneelle kirjoittajille.
Karavaanareiden mielestä se oli loukkaava ja poistamisen arvoinen häirikkökirjoitus.