runo syntyi, sinusta
puikkelehti puun raosta,
katsoi hetken ja sitten
syttyi tuli palava
paperin päälle mustia
kirjaimia maalasi, odotti
rakkaudesta, rakkaudesta
niin se huusi, halusi kaikki
sanansa ulos
pirtissä pysyi, uunin päälle
hyppäsi nukkumaan, niin se runo
raapusti taas aamulla sanojaan,
sinusta ja minusta
rakkausrunoa, sitä kai se vieläkin
kirjoittaa
puikkelehti puun raosta,
katsoi hetken ja sitten
syttyi tuli palava
paperin päälle mustia
kirjaimia maalasi, odotti
rakkaudesta, rakkaudesta
niin se huusi, halusi kaikki
sanansa ulos
pirtissä pysyi, uunin päälle
hyppäsi nukkumaan, niin se runo
raapusti taas aamulla sanojaan,
sinusta ja minusta
rakkausrunoa, sitä kai se vieläkin
kirjoittaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin, siellä se, runojen
keskellä ahertaa
kynäkin jo ihan nyseröksi
kulunut, mutta somasti
vain ahertaa
uupumatonkin on, polonen
tunnin urvahtaa, allekkin
mutta sieltä se hyppäsi
ja noin vain sanat taivutti
eikä siihen kellään
ollut lisättävää
kuin
se runo
tarkoitat, kegästäkö lie tämäkin kiitos sinun
runoosi? ei mene jakeluun, kun se runokin huusi, että mitä?