*suuri rakkaus*
nyt olet minulle
*suuri pettymys*
nyt olet minulle
*suuri pettymys*
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...toiselle ihmiselle?
Kannattaisi varmaan miettiä joskus sitä?
kynnysmatto,
Minäkin olin pitkään kynnysmatto,
sitten lopetin sen.
loin uraa kynnysmattona.
Sitten päätin edetä eteenpäin ja aloin eteisen matoksi ja siitä edelleen keittiön matoksi.
Nyt suunnitelmissa olisi taas ylennys olohuoneen pehmeäpintaiseksi arvomatoksi :).
Lopullinen tavoitteeni on päätyä satiiniverhoksi etelänpuolen ikkunaan :).
Aurinkoista kevättä kaikille mukaville pörriäisille :D.
aistii että sulla menee hyvin. Arvomatolle olisi tilaa jo.
Meneehän mulla ihan hyvin.
Yllätyin ihan ittekkin :D.
*verhoksi pääsemistä odotellessa*
ärsyttävää
Petyitkö edes kunnon perustein? Rakkaus sietää kaiken.
Minä olen teräväkielisyydelläni tuhonnut monta suhdetta. Yhden kärsivällisen seurassa olen alkanut oppia, ettei pitäisi tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä. Puolin ja toisin. Rakastavassa suhteessa uskalletaan riidelläkin, eikä kumpikaan uhkaa jättää kostoksi.
Jos sanasi olivat osoitettu minulle, sanon vaan, että olen todella pahoillani. Olin hyvin ajattelematon. Sinäkin olit. Molemmat olimme. Molemmat välitimme. Minä välitän edelleen. Kaikesta huolimatta.
ole kuvitellut että täällä olisi joku viesti minulle, mutta tämän kohdalla toivoisin niiiiin, että olisi.
Mutta eihän se ole. Tiedänhän sen.
(en ole ap. mutta samat sanat olisin voinut kirjoittaa)
ymmärtääkseni kunnon perustein. Petyin kai eniten lähinnä itseeni ja luomaani haavekuvaan.
No nyt sekä kuva että haaveet on romutettu. Jäljellä on enää hiukkasen itseivaa koko jutusta. Ja toivon mukaan jäi jotakin opiksikin tulevaisuuden varalle. Oppia ikä kaikki :)
Satunnaisen ohikulkijan ajatuksia.
kun elää pelkästään haaveissa,tuskin
mitään opit mutta toivotaan
sen sitten särkyä omien sanaruoskieni sivalluksista. Niin pian, kun olin tehnyt haaveistani selvää ja itkenyt itsesäälistä päälle, aloin katua. Ajattelin ruoskani jälkiä rakkaani herkällä nahalla. Ei miehetkään ole tehty kestämään kaikkea. Jos saisin sinut takaisin, suutelisin haavasi paranemaan. Pitäisin sinua sylissä, kunnes me molemmat tajuaisimme, että haavekuvamme eivät olleet valhetta - ne olivat vain alkuvaihe. Ensimmäinen askel. Kun pääsemme ensi askeleen yli, pidämme toisistamme vielä enemmän.
Mukaasi kääntyneensä toivova hupakkoinen (jos olet Hän:)
haaveissa eläville. Olen kuitenkin vähän enemmän optimisti siitä että jotakin opin. En ainakaan elä enää haaveissa. Enkä usko enää sortuvani siihen ansaan. Satuin olemaan vähän haavoittuvainen sillä hetkellä ja varmasti tarvitsinkin vähän enemmän haavetta kestääkseni paremmin senhetkisen todellisuuden. Joskus ne haaveetkin on hyväksi, jos ei niistä tee liian todellisia ja pystyy irrottautumaan niistä.
elämä on.
iän myötä sen oppii oikein oivaltamaan,
tai sitten ei???