voihan paskan paska!!!

Kitos neuvoista, mutta ohi meni tuoki haku enkä mihinkään hakenu. Tuntui niin hölmöltä hakea vain johonki joka ei edes kiinnosta ko vähän,et päätin sitten olla hakematta mihinkään.Ja tuskinpa oisin tällä mielellä ees mihinkään kouluun asti päässy, ku ois ne varmaan viimestään pääsykokeissa huomannu että ei tuo tiä mitä se haluaa.

Mut onhan nuo aikuiskoulutukset vielä jäljellä että vois kait sitä niihin hakea jos sieltä löytys joku ala joka kiinnostas. No onneks on sentään töitä vaikkaki tuota iankaikkista siivousta, ettei ihan tyhjän päälle tässä sentään jää.

Toisaalta tosi helpotus, on vapaa.En oo parisuhteessa eikä oo lapsia niin voi mennä mihin vaan tehdä mitä vaan! Ehkä se oma juttu löytyy sitten joskus.

.... kirjoitti:

Kitos neuvoista, mutta ohi meni tuoki haku enkä mihinkään hakenu. Tuntui niin hölmöltä hakea vain johonki joka ei edes kiinnosta ko vähän,et päätin sitten olla hakematta mihinkään.Ja tuskinpa oisin tällä mielellä ees mihinkään kouluun asti päässy, ku ois ne varmaan viimestään pääsykokeissa huomannu että ei tuo tiä mitä se haluaa.

Mut onhan nuo aikuiskoulutukset vielä jäljellä että vois kait sitä niihin hakea jos sieltä löytys joku ala joka kiinnostas. No onneks on sentään töitä vaikkaki tuota iankaikkista siivousta, ettei ihan tyhjän päälle tässä sentään jää.

Toisaalta tosi helpotus, on vapaa.En oo parisuhteessa eikä oo lapsia niin voi mennä mihin vaan tehdä mitä vaan! Ehkä se oma juttu löytyy sitten joskus.

Lue lisää

On niin helppoa vaan jämähtää paikalleen ja tehdä sitä mitä on ennenkin tehnyt, mutta se ei välttämättä ole viisasta. Jos et tiedä mikä ala kiinnostaa, mene ammatinvalintapsykologille. Jos haluat töihin ulkomaille, hae ulkomaille. Ei kannata jäädä samaan vanhaan jos se kerran tuntuu jo loppuun kalutulta vain koska uuden eteen joutuu tekemään vähän työtä. Onnellisempi olet, kun itse viet elämääsi eteenpäin. :)

Ymmärrän, että tuntuu vähän tyhmältä hakea jotain josta ei oikein tiedä, onko se oma juttu. Mutta niin tekee moni muukin, myös minä. Päädyin opiskelemaan omaa alaani vähän niin kuin vahingossa. Hakuaikana tuntui, että tämä voisi olla ihan kiva, mutta en todellakaan ollut varma asiasta. Opiskellessani olen nyt vasta huomannut, että tämähän on itseasiassa juuri minun juttuni. Joo, on olemassa niitä jotka aina ovat halunneet lääkäriksi tai opettajaksi, mutta usko pois, suurin osa ihmisistä päätyy erehdyksen ja kokeilun kautta löytämään oman paikkansa.

Mitään et elämässäsi saa, jos et edes yritä.

juupasjoopas kirjoitti:

On niin helppoa vaan jämähtää paikalleen ja tehdä sitä mitä on ennenkin tehnyt, mutta se ei välttämättä ole viisasta. Jos et tiedä mikä ala kiinnostaa, mene ammatinvalintapsykologille. Jos haluat töihin ulkomaille, hae ulkomaille. Ei kannata jäädä samaan vanhaan jos se kerran tuntuu jo loppuun kalutulta vain koska uuden eteen joutuu tekemään vähän työtä. Onnellisempi olet, kun itse viet elämääsi eteenpäin. :)

Ymmärrän, että tuntuu vähän tyhmältä hakea jotain josta ei oikein tiedä, onko se oma juttu. Mutta niin tekee moni muukin, myös minä. Päädyin opiskelemaan omaa alaani vähän niin kuin vahingossa. Hakuaikana tuntui, että tämä voisi olla ihan kiva, mutta en todellakaan ollut varma asiasta. Opiskellessani olen nyt vasta huomannut, että tämähän on itseasiassa juuri minun juttuni. Joo, on olemassa niitä jotka aina ovat halunneet lääkäriksi tai opettajaksi, mutta usko pois, suurin osa ihmisistä päätyy erehdyksen ja kokeilun kautta löytämään oman paikkansa.

Mitään et elämässäsi saa, jos et edes yritä.

Lue lisää

Jos ei satu olemaan aivan jonkin alueen erikoislahjakkuus, niin ihmisellä ei ole "sitä ainoaa oikeaa alaa" tai "omaa juttua", vaan hän voi menestyä hyvin monellakin eri alalla. Erikoislahjakkuuksien ei yleensä sitten tarvitse päätään vaivata alan valinnalla, vaan se on heille selvää lapsesta alkaen.

Me muut taas voimme tarttua sellaiseenkin alaan, johon on vähänkin kiinnostusta ja aloittaa opinnot sillä. Ajan myötä kiinnostus opiskeltavaan alaan yleensä vielä kasvaa, kun alun peruskurssit on selvitetty ja päästään varsinaisiin alakohtaisiin opintoihin.

Lisäksi ihmisen opinnoilla ja työtehtävillä ei tarvitse olla kovin suurta korrelaatiota muutamia auktorisointia vaativia aloja lukuun ottamatta. Tietysti alan koulutuksella on yleensä helpompi aloittaa, mutta työuran myöhemmässä vaiheessa voi sitten siirtyä tekemään muutakin kuin pelkkiä koulutustaan vastaavia tehtäviä.

.... kirjoitti:

Kitos neuvoista, mutta ohi meni tuoki haku enkä mihinkään hakenu. Tuntui niin hölmöltä hakea vain johonki joka ei edes kiinnosta ko vähän,et päätin sitten olla hakematta mihinkään.Ja tuskinpa oisin tällä mielellä ees mihinkään kouluun asti päässy, ku ois ne varmaan viimestään pääsykokeissa huomannu että ei tuo tiä mitä se haluaa.

Mut onhan nuo aikuiskoulutukset vielä jäljellä että vois kait sitä niihin hakea jos sieltä löytys joku ala joka kiinnostas. No onneks on sentään töitä vaikkaki tuota iankaikkista siivousta, ettei ihan tyhjän päälle tässä sentään jää.

Toisaalta tosi helpotus, on vapaa.En oo parisuhteessa eikä oo lapsia niin voi mennä mihin vaan tehdä mitä vaan! Ehkä se oma juttu löytyy sitten joskus.

Lue lisää

syksyn yhteishaussa. Valinnavaraa on vähemmän, mutta ehkä se vain helpottaa valintaasi.
Aikuiskoulutus on toinen mahdollisuus.
Suosittelisin ihan ensiksi ammatinvalintapsykologin juttusilla käymistä.
Syvänmerensukellukset yms. kannattaa pitää harrastuksina. Ei niistä ammattia saa.

Siis mulle o ihan sama minkä koulutusasteetn koulu se ois mihin menisin. mutta tuo sattu kans menemään ohi jo tuo ammattikoulujen yhteishaku....:) Mutta kyllä sillonki kattelin jos sieltä ammattikoulujen puolelta löytys joku joka kiinnostas.

mutta oon kohta aikalailla taipuvainen ajattelemaan että se minun tulevaisuuden ammatti ei taija olla mikään sellanen joka löytys koulutusoppaista. Minusta taitaa tulla syvänmerensukeltaja tai joku muu vastaava. Kuka tietää. Toisaalta onneks tuo haku meni ohi että ei tullu haettua johonki ihme paikkaan :) Taas on vuosi vapaata aikaa matkustaa ja tehä töitä....

.... kirjoitti:

Siis mulle o ihan sama minkä koulutusasteetn koulu se ois mihin menisin. mutta tuo sattu kans menemään ohi jo tuo ammattikoulujen yhteishaku....:) Mutta kyllä sillonki kattelin jos sieltä ammattikoulujen puolelta löytys joku joka kiinnostas.

mutta oon kohta aikalailla taipuvainen ajattelemaan että se minun tulevaisuuden ammatti ei taija olla mikään sellanen joka löytys koulutusoppaista. Minusta taitaa tulla syvänmerensukeltaja tai joku muu vastaava. Kuka tietää. Toisaalta onneks tuo haku meni ohi että ei tullu haettua johonki ihme paikkaan :) Taas on vuosi vapaata aikaa matkustaa ja tehä töitä....

Lue lisää

mutta kannattaa olla sen kanssa varovainen. Jos vaan jäät ajelehtimaan, saatat muutaman vuoden päästä herätä huomaamaan, että olet yhä siellä kassalla/varastossa ilman koulutusta oikein mihinkään. Toki ei vielä silloinkaan ole liian myöhäistä, mutta olisi hyvä pitää mielessä, että tuo vapaus voi pian muuttua mahdollisuuksia kaventavaksi asiaksi. Ilman koulutusta ei kovin pitkälle pötkitä. Ja mikä onkaan sen suurempaa vapautta, kuin löytää se oma ala, opiskella sitä, ja päästä sellaisiin töihin mistä todella tykkää!

vipperi kirjoitti:

mutta kannattaa olla sen kanssa varovainen. Jos vaan jäät ajelehtimaan, saatat muutaman vuoden päästä herätä huomaamaan, että olet yhä siellä kassalla/varastossa ilman koulutusta oikein mihinkään. Toki ei vielä silloinkaan ole liian myöhäistä, mutta olisi hyvä pitää mielessä, että tuo vapaus voi pian muuttua mahdollisuuksia kaventavaksi asiaksi. Ilman koulutusta ei kovin pitkälle pötkitä. Ja mikä onkaan sen suurempaa vapautta, kuin löytää se oma ala, opiskella sitä, ja päästä sellaisiin töihin mistä todella tykkää!

Lue lisää

Kävin aikoinaan koulun, mutta mikään ei kiinnostanut, läksin "töihin".
Tein hanttihommia kahvilassa jnejne.

Sitten vahingossa...mua pyydettiin muutamaksi viikoksi töihin yhteen puljuun ja !!!siinä se oli! Olin löytänyt alani. Nyt olen työn ohessa kouluttautunut ja olen kivunnut jo aika korkealle tässä hommassani...ei puutu kuin että innostun vielä lisää ja alan vääntämään väitöskirjaa... (oikeesti, ehkä kuitenkaan ei)
En ollut koskaan huomannut tätä "erityislahjakkuuttani" mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Hieman tosin harmittaa se, että ei mee enää kauaa kun joudun jäämään eläkkeelle!!
Mutta tarkoitan, älä menetä toivoasi, ehkä sun pitää elää kanssa sinne kolmekymppiseksi ennenkuin "SE" löytyy!
Ja onhan tosiaan aikuiskoulutusmenossa, kato semmonen joka kiinnostas vähääkään!

50+! kirjoitti:

Kävin aikoinaan koulun, mutta mikään ei kiinnostanut, läksin "töihin".
Tein hanttihommia kahvilassa jnejne.

Sitten vahingossa...mua pyydettiin muutamaksi viikoksi töihin yhteen puljuun ja !!!siinä se oli! Olin löytänyt alani. Nyt olen työn ohessa kouluttautunut ja olen kivunnut jo aika korkealle tässä hommassani...ei puutu kuin että innostun vielä lisää ja alan vääntämään väitöskirjaa... (oikeesti, ehkä kuitenkaan ei)
En ollut koskaan huomannut tätä "erityislahjakkuuttani" mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Hieman tosin harmittaa se, että ei mee enää kauaa kun joudun jäämään eläkkeelle!!
Mutta tarkoitan, älä menetä toivoasi, ehkä sun pitää elää kanssa sinne kolmekymppiseksi ennenkuin "SE" löytyy!
Ja onhan tosiaan aikuiskoulutusmenossa, kato semmonen joka kiinnostas vähääkään!

Lue lisää

Tapasin kerran yhen naisen, joka oli yli 50 ja se sano että ei oo vieläkään löytäny sitä sen omaa juttua. Sillä oli varmaan viis ammattia ja se oli tehny tosi monenlaisia hommia.Ja se oli tilanteeseensä tosi tyytyväinen ja oli omien sanojensa mukaan eläny tosi rikkaan elämän.

Että en tiä pitääkö sitä "omaa alaa" välttämättä ees löytyä. Olen tosi vaihtelun halunen ja ois huippua jos sais tehä tosi monenlaisia ja vaihtelevia töitä. Mut en oo vasta ko 21, joten onhan tässä vielä aikaa. Ja mua toisaalta ärsyttää se että nykyään elämä pitäs suunnitella valmiiksi ja olla niin varma kaikista päätösistä. Ei tästä elämästä koskaan tiä mitä se eteen heittää, niin mitäpä järkeä tuota on kauheasti suunnitella. Mieluummin elää päivän kerrallaan ja yllätyksellisen elämän, ko 40 vuotta samassa kaupungissa, samassa työpaikassa ja samojen ihmisten ympäröimänä... Mut ehkä tuollanen on joillekki se unelma, mut mie en vois kuvitellakkaan että eläisin nuin. Tai mistäpä sitä koskaan tietää...