Rakastun aina naisiin jotka ovat yläpuolellani, jotka ovat vahvoja ja väliinpitämättömiä,
koska se on malli jonka olen saanut perheeltäni. Kun nainen haukkuu ja alentaa, tuntuu kuin seurustelisin.
Ei mitkään kauniit sanat ja kehut, tunteiden kertomiset, vaan sanat "vittu olet idiootti" "Helvetin vainoharhainen" herättää minussa todellista kiinnostumista.
Lähestyisittekö sellaisia ihmisiä jotka halveksuu teitä? Minä lähestyn koska se on sisäänopittu mallini.
Loukkaan itseäni kerta toisensa perään ja kerään kaiken paskan koko maailmasta, koska se on miehen paikka ja asema, olla lähes arvoton
Mies hakee kaiketi osittain äidin kaltaista, näin lukenut joskus
-------------------------------------------
Millainen oli oma äidin ja isän mallinne ja miten se ilmenee omasta suhteessanne tai hakeutumisistanne?
koska se on malli jonka olen saanut perheeltäni. Kun nainen haukkuu ja alentaa, tuntuu kuin seurustelisin.
Ei mitkään kauniit sanat ja kehut, tunteiden kertomiset, vaan sanat "vittu olet idiootti" "Helvetin vainoharhainen" herättää minussa todellista kiinnostumista.
Lähestyisittekö sellaisia ihmisiä jotka halveksuu teitä? Minä lähestyn koska se on sisäänopittu mallini.
Loukkaan itseäni kerta toisensa perään ja kerään kaiken paskan koko maailmasta, koska se on miehen paikka ja asema, olla lähes arvoton
Mies hakee kaiketi osittain äidin kaltaista, näin lukenut joskus
-------------------------------------------
Millainen oli oma äidin ja isän mallinne ja miten se ilmenee omasta suhteessanne tai hakeutumisistanne?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Vittu olet idiootti"
I love you. Annatko puhelinnumeron
Soittelen sulle keskellä yötä koska sillon olet sopivalla tuulella keskustelemaan :)
iloinen siitä, että olet näyttänyt, että rakastan sinua, mutta samalla en voisi välittää paskaakaan. Onneksi olkoon.
juuri näin kävi taas vaihteeksi tuossa taannoin.
Mutta ei se mitään kun tässä vaiheessa elämää nyt vasta tuon tajuaa mitä järjellisesti pitäisi hakea...eli se kohtelu EI ole normaalia.
mutta ei se silti muuta valitettavasti sitä faktaa että ne henkisesti vahvemmat herättää liekin sisällä ja menen ihan suoraan sanoen psyykkisesti sekaisin siitä tilanteesta, flippaan täysin kun ei hahmota enää omaa asemaa.
Periaatteessa ehkä oma isähahmoni on ollut äiti ja toisínpäin :P no ei... vaarejakaan ei ole ollut elossa niin olen hakenut elämän mallini elokuvista ja kuuluisuuksista
...mutta en minä tätä halunnut itseeni niin vetää. Kiinnosti tietää että mimmoset mallit teillä on perheestä kun en tiedä mikä on normaalia. Kaverin vanhemmatkin aika samaa luokkaa...erikoiset välit ja muut kaverit olleetkin sitten yleensä yh. lapsia
mä haukkuisin sun äidin pystyyn. Jos olisi tehnyt mun ihastuksesta haluttoman rakkauteen.
Äiti vahva. Isä kohtelee kuin kukkaa kämmenellä.
-> Kukaan mies ei ole minun yläpuolellani, jos sellaista joku esittää, näkee vain savuavat jälkeni. Ja miehet saavat luvan kohdella nätisti ja niin kuin haluan. Jos eivät, niin voivat puolestani vaikka painua sinne missä pippuri kasvaa.
hmmm, Nätisti ja niin kuin haluat
näetkö sitä koskaan ongelmana, koska ajoittainen riitelykin on kuitenkin osa parisuhdetta?
Jos toinen aina alentuu pitämään mielipiteensä piilossa, pahan tuulen ja näyttelemään... hänestä tulee todella onneton sisältä ja hakeutuu muualle. Toki huomioonottaminen on tärkeää mutta jos kaikki inhimilliset tunteet ei ole mukana, niin ei ole mitään pysyvää, on vaan kulissi. Suhteet on vuorovaikutusta, ei vaan toisen mielistelyä
tuo "kukaan ei saa olla mun yläpuolella" olikin ehkä pientä uhoa joltain tai kokemattomuutta. Parisuhteessa kokeillaan aina toista, ollaan vuoroin ylä-ja alapuolella, katsotaan toisen rajat. Ei se voi olla rakkaudessa niin yksioikoista, että lähde sitten menemään.. jokainen parisuhteessa elänyt tietää miten joutuu joustamaan ja molempien on kasvettava ennenkuin ollaan samalla tasolla.
ja siksi ehkä pidän vanhemmista miehistä, ja siedän komenteluakin jonkin verran. Tiettyyn pisteeseen asti.
Arvostan asioista suoraan puhumista. Olen hyvin kykenevä ja halukas panemaan kaiken sanoiksi. Tai joskus antamaan anteeksi halauksella. Pidän miehistä, jotka ovat vertaisiani älyllisesti (ups - ei saisi sanoa tuota sanaa, tuhma!) ja muuten; eivät kohtele minua alentuvasti eikä arasti.
Kiistat, kiihkeätkin, kuuluvat suhteeseen. Puhumattomuus tuhoaa suhteen tehokkaammin kuin sanat. Mutta toisen kunnioittaminen täytyy olla mukana. Ei toiselle saa ruveta kiroilemaan ja häntä nimittelemään. Sellaista en siedä tippaakaan. Asoista voi riidellä.
En tarkoittanut noin. Kyllä riitelyä siedän ja se on hyväksikin. Varmasti riitelen kun siltä tuntuu ja hyvä jos toinen riitelee takaisin, kun saan oikein kunnon adrenaliini ryöpyn silloin ja olen parhaimmillani vähän suuttuneena.
Riiteli isäkin ja sanoi jos tahtoi sanoa, sitä en tarkoittanut. Voi ihminen riidellä, mutta silti kohdella hyvin. Minäkin kohtelen vastaavasti hyvin, jos minuakin kohdellaan. Vaikka se ei tarkoita ettenkö sanoisi negatiivisista tunteistakin.
Kylläkyllä, tuo on ihan totta että lapset toistaa aikuisina sitä mitä ovat saaneet vanhemmilta. Sen takia myös niin monet antavat kohdella itseään suhteissa huonosti.
Mutta harva kuitenkin tajuaa, mistä se johtuu. Ja kun sen tajuaa, on jo otettu ensimmäinen askel sen kaavan rikkomiseksi. Jos siis haluaa saada jotain parempaa. Sitähän voi muuttaa, kai.. oppia ottamaan vastaan rakkautta ja antamaan.
Tässä on toinen joka on käynyt läpi sen, ihastuu myös niihin välinpitämättömiin miehiin. Tiedostamalla asian ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan - helppoa se ei tosiaankaan ole.