KUOLEVAN ENKELINÄYT YLEISIÄ?

Kuolemaa tekevillä potilailla on usein upeita ja outoja kokemuksia.
Näitä ”kuolinvuodenäyksi” kutsuttuja ilmiöitä esiintyy usein esimerkiksi saattohoidossa.

Näin kertoi terveyshoidon maisteri Elina Grönlund, sairaanhoitajapäivillä perjantaina Helsingissä.
Hän kertoi myös, että usein kuolevan luona käy vierailulla aiemmin kuolleita ihmisiä. Kuolemaa tekevä saattaa nähdä enkeleitä, ja joskus hän tuntee olevansa jossakin hyvin kauniissa ja ihanassa paikassa.

Kysyn siis palstalaisilta, oletteko te kuulleet vastaavaa jonkun lähiomaisenne kuolinvuoteen ääressä?

Ihmettelen vain sitä, että en ole kuullut mitään sellaista edesmenneitten, äitini, isäni, mummoni, siskoni tai veljeni kohdalla. Olin esimerkiksi puhelinyhteydessä äitiini hieman ennen hänen kuolemaansa. Pyyteli vain anteeksi huonouttaan, vaikka olikin aina ollut hyvä äiti.

Eikö näitä ”kuolinvuodenäkyjä” olisi täytynyt tapahtua tuhkatiheään juuri vanhoillislestadiolaisuudessa – ovathan nimenomaan he menossa taivaaseen? En ole kuitenkaan koskaan kuullut näistä kerrottavan, vaikka Elina Grönlundin mukaan tällaiset näyt, kokemukset ovat melko yleisiä.

Sairaalahenkilökunta tietää näistä asioista, mutta varsinkaan Suomessa ei niistä jostakin syystä paljoa puhuta, hän jatkoi.

Terv. – vanaha mies.
444032
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 44

Vanhimmat

Esim. syövän terminaalivaiheessa käytetään hoitona opiaatteja, yleensä heroiinia, joka aiheuttaa euforian, perusteettoman hyvän olon tunteen. Euforiaan liittyy myös hallusinaatiot, jotka ovat usein kulttuurisidonnaisia. Ts. kristillisessä kulttuurissa kasvanut henkilö näkee enkeleitä tai Jeesuksen tai "taivaat avoinna" niinkuin eräs tietämäni henkilö. Ilmiön yleisyyteen en osaa ottaa kantaa, mutta ilmeisesti tuollaiset kokemukset vaativat useimmiten huumaavan lääkityksen.

Äänestä
  • >>Esim. syövän terminaalivaiheessa käytetään hoitona opiaatteja, yleensä heroiinia, joka aiheuttaa euforian, perusteettoman hyvän olon tunteen.

    Äänestä

  • vanaha mies kirjoitti:

    >>Esim. syövän terminaalivaiheessa käytetään hoitona opiaatteja, yleensä heroiinia, joka aiheuttaa euforian, perusteettoman hyvän olon tunteen.

    Sen verran pistelin omiani, että kuolevalle ei anneta heroiinia vaan morfiinia.

    Lyhyistä sitaateista on vaikea sanoa, mitä Elina Grönlund ajaa takaa, mutta hänkään ei näytä väittävän, että enkelikokemukset perustuvat tosi tapahtumiin vaan sanoo, että kuolevalle kokemukset ovat täyttä totta.

    Mutta sinulla on toki lupa uskoa.

    Äänestä

Molemmat vanhempani ovat nähneet enkeleitä. Äitinä sai kokea tuon ihmeen useita kertoja eri tavoin elämänsä aikana. Isäni näki enkeleitä loukkaantumisensa yhteydessä, joukko meni pois kun apua tuli onnettomuuspaikalle.

Äänestä
  • ...vaikka en häntä nähnytkään.

    Ajoin vanhalla autolla, jossa etuovi avautui edestäpäin, 60- luvulla vanhimman poikani kanssa.
    Hän sattui tarttumaan oven kahvaan, jolloin ovi aukesi humahtaen. Ennätin nähdä, kuinka poikamme oli menossa oven mukana ulos maantielle.

    Sain hänen takin liepeestään otteen - etusormen ja keskisormen avulla. Siis täysin pitämätön ote.

    Tunsin, ikäänkuin hänet olisi TYÖNNETTY takaisin autoon. Muuten hän olisi joutunut auton takapyörän ruhjomaksi.

    Omat voimani eivät olisi riittäneet vetämään häntä takaisin autoon. Sillä hetkellä tunsin enkelin, sanotaan vaikka "suojelusenkelin" läsnäolon. Poikamme aika ei ollut vielä tullut.

    Kuten sanoin, en nähnyt enkeliä, mutta tunsin silti Hänen läsnäolonsa ja varjeluksensa.

    Siis - uskon siihen, että meillä itsekullakin on oma suojelusenkelimme.

    T. Kiitollinen isä!

    1Äänestä

  • ...enkelin läsnäolon... kirjoitti:

    ...vaikka en häntä nähnytkään.

    Ajoin vanhalla autolla, jossa etuovi avautui edestäpäin, 60- luvulla vanhimman poikani kanssa.
    Hän sattui tarttumaan oven kahvaan, jolloin ovi aukesi humahtaen. Ennätin nähdä, kuinka poikamme oli menossa oven mukana ulos maantielle.

    Sain hänen takin liepeestään otteen - etusormen ja keskisormen avulla. Siis täysin pitämätön ote.

    Tunsin, ikäänkuin hänet olisi TYÖNNETTY takaisin autoon. Muuten hän olisi joutunut auton takapyörän ruhjomaksi.

    Omat voimani eivät olisi riittäneet vetämään häntä takaisin autoon. Sillä hetkellä tunsin enkelin, sanotaan vaikka "suojelusenkelin" läsnäolon. Poikamme aika ei ollut vielä tullut.

    Kuten sanoin, en nähnyt enkeliä, mutta tunsin silti Hänen läsnäolonsa ja varjeluksensa.

    Siis - uskon siihen, että meillä itsekullakin on oma suojelusenkelimme.

    T. Kiitollinen isä!

    ...että he olivat lukeneet "Siionin Lähetyslehdestä" - tosikertomuksen.

    Joku kuolemaa tekevä mies - tietysti uskovainen, oli jossakin Tukholman sairaalassa kokenut merkillisen näyn.

    Hetki ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen, oli hänen sairasvuoteensa ääressä kuulunut "taivaallista soittoa."

    Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja he kysyivät potilaalta, kuuliko hän sitä ihanaa soittoa?

    Mies oli vastannut:

    "Ei se mitään mitä kuulen, vaan se mitä näen."

    Onko tämä tarua, ja ovatko muutkin kuulleet saman kertomuksen?

    Tota vai ei, mutta totena sitä kerrotiin.

    T. vanaha vaari.

    Äänestä

  • ...ollessani pieni poika... kirjoitti:

    ...että he olivat lukeneet "Siionin Lähetyslehdestä" - tosikertomuksen.

    Joku kuolemaa tekevä mies - tietysti uskovainen, oli jossakin Tukholman sairaalassa kokenut merkillisen näyn.

    Hetki ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen, oli hänen sairasvuoteensa ääressä kuulunut "taivaallista soittoa."

    Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja he kysyivät potilaalta, kuuliko hän sitä ihanaa soittoa?

    Mies oli vastannut:

    "Ei se mitään mitä kuulen, vaan se mitä näen."

    Onko tämä tarua, ja ovatko muutkin kuulleet saman kertomuksen?

    Tota vai ei, mutta totena sitä kerrotiin.

    T. vanaha vaari.

    Vanhempani kertoivat, että Pekka Raittilan veli oli kuolinvuoteellaan pyytänyt uskonsa vahvistukseksi näyttöä siitä, että hän pääsisi taivaaseen.

    Hän saikin näyn tulevasta, josta hän kertoi kuolinvuoteensa ääreen kokoontuneille omaisilleen seuraavaa:

    "Näen kuinka ihmiset elävät helvetissä. He kulkevat salkut käsissään, etsien jotakin - kaiketi Jumalaa, jota he eivät kuitenkaan enää löydä."

    Tätä siis kerrottiin meille lapsille - ikään kuin uskomme vahvistukseksi. Asia jäi mieleeni, joka samalla on seurannut elämääni ihan vanhoille päiville asti.

    En tietenkään enää usko näihin kertomuksiin.
    Ovathan ne vain niin sanottuja uskomuksia.

    Äänestä

  • ...ollessani pieni poika... kirjoitti:

    ...että he olivat lukeneet "Siionin Lähetyslehdestä" - tosikertomuksen.

    Joku kuolemaa tekevä mies - tietysti uskovainen, oli jossakin Tukholman sairaalassa kokenut merkillisen näyn.

    Hetki ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen, oli hänen sairasvuoteensa ääressä kuulunut "taivaallista soittoa."

    Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja he kysyivät potilaalta, kuuliko hän sitä ihanaa soittoa?

    Mies oli vastannut:

    "Ei se mitään mitä kuulen, vaan se mitä näen."

    Onko tämä tarua, ja ovatko muutkin kuulleet saman kertomuksen?

    Tota vai ei, mutta totena sitä kerrotiin.

    T. vanaha vaari.

    Sama mies oli nähty Helsingissä Kirurgin sairaalassa. Lähde on sama. Ihme juttu.

    Äänestä

  • ...ollessani pieni poika... kirjoitti:

    ...että he olivat lukeneet "Siionin Lähetyslehdestä" - tosikertomuksen.

    Joku kuolemaa tekevä mies - tietysti uskovainen, oli jossakin Tukholman sairaalassa kokenut merkillisen näyn.

    Hetki ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen, oli hänen sairasvuoteensa ääressä kuulunut "taivaallista soittoa."

    Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja he kysyivät potilaalta, kuuliko hän sitä ihanaa soittoa?

    Mies oli vastannut:

    "Ei se mitään mitä kuulen, vaan se mitä näen."

    Onko tämä tarua, ja ovatko muutkin kuulleet saman kertomuksen?

    Tota vai ei, mutta totena sitä kerrotiin.

    T. vanaha vaari.

    Tutkin vanhoja Siionin Lähetyslehtiä ja törmäsin tähän sairaala- ihana enkekuoro - kuuletteko - en ainoastaan kuule myös näen -tarinaan. Jo vuonna 1912 tämä tarina kerrottiin SL:ssä. Se oli siis vanha jo silloin.
    Olen kuullut jopa seurapuheissa tuota samaa tarinaa. Se on aina tapahtunut jossain takavuosina. Vl-ihmisten kertomuksissa tapauksista on kerrottu vuosikymennestä toiseen takavuosina tapahtuneeksi. Paikkakunta tietenkin vaihtelee, mutta paikasta ja henkilöstä, kuka sen on kokenut ei kuitenkaan olla varmoja. Jokaine on kuullut sen joltakin. Kyseessä on ns. stereotypia siteeratakseni erästä vl-tutkijaa.

    1Äänestä

  • Siionin Lähetyslehdessä kirjoitti:

    Tutkin vanhoja Siionin Lähetyslehtiä ja törmäsin tähän sairaala- ihana enkekuoro - kuuletteko - en ainoastaan kuule myös näen -tarinaan. Jo vuonna 1912 tämä tarina kerrottiin SL:ssä. Se oli siis vanha jo silloin.
    Olen kuullut jopa seurapuheissa tuota samaa tarinaa. Se on aina tapahtunut jossain takavuosina. Vl-ihmisten kertomuksissa tapauksista on kerrottu vuosikymennestä toiseen takavuosina tapahtuneeksi. Paikkakunta tietenkin vaihtelee, mutta paikasta ja henkilöstä, kuka sen on kokenut ei kuitenkaan olla varmoja. Jokaine on kuullut sen joltakin. Kyseessä on ns. stereotypia siteeratakseni erästä vl-tutkijaa.

    voin kuvitella miten joku äärilesta selostaa: "kun se kertoi siellä seuroissa, että joku oli jonkun aikaa sitten ollut jonkun kuolevan vuoteella jne."
    Saadaan yhdestä tapahtuneesta juttu jota mukamas tapahtuu kokoajan....voi ihmisparkoja, miten teitä on helppo naruttaa!

    Äänestä

  • ...ollessani pieni poika... kirjoitti:

    ...että he olivat lukeneet "Siionin Lähetyslehdestä" - tosikertomuksen.

    Joku kuolemaa tekevä mies - tietysti uskovainen, oli jossakin Tukholman sairaalassa kokenut merkillisen näyn.

    Hetki ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen, oli hänen sairasvuoteensa ääressä kuulunut "taivaallista soittoa."

    Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja he kysyivät potilaalta, kuuliko hän sitä ihanaa soittoa?

    Mies oli vastannut:

    "Ei se mitään mitä kuulen, vaan se mitä näen."

    Onko tämä tarua, ja ovatko muutkin kuulleet saman kertomuksen?

    Tota vai ei, mutta totena sitä kerrotiin.

    T. vanaha vaari.

    Joo olen lukenut tuon jutun myös. Se oli jossain wanhassa Siionin Lähetyslehdessä... sellaisessa kirjassa mikä oli nidottu vanhoista SL:istä. Taitaisi löytyä mummulta vieläkin.

    Äänestä

  • ...ollessani pieni poika... kirjoitti:

    ...että he olivat lukeneet "Siionin Lähetyslehdestä" - tosikertomuksen.

    Joku kuolemaa tekevä mies - tietysti uskovainen, oli jossakin Tukholman sairaalassa kokenut merkillisen näyn.

    Hetki ennen hänen siirtymistään ajasta ikuisuuteen, oli hänen sairasvuoteensa ääressä kuulunut "taivaallista soittoa."

    Sairaanhoitajat olivat ihmeissään ja he kysyivät potilaalta, kuuliko hän sitä ihanaa soittoa?

    Mies oli vastannut:

    "Ei se mitään mitä kuulen, vaan se mitä näen."

    Onko tämä tarua, ja ovatko muutkin kuulleet saman kertomuksen?

    Tota vai ei, mutta totena sitä kerrotiin.

    T. vanaha vaari.

    Uskon että on totta. Ja ei voi sanoa, että tietysti uskovainen. Sen sanominen kannattaa jättää pois.

    Äänestä

Näitä näkyjä saadaan aikaan myös keinotekoisesti ärsyttämällä elektronisesti tiettyä aivojen osaa. Tästä on tehty tutkimuksia.

Äänestä
  • Aivoja ärsyttämällä saadaan varmaan sontakin maistumaan suklaalta.

    Se ei kuitenkaan kumoa tosiasiaa suklaan todellisesta ihanasta ja koukuttavasta mausta.

    Äänestä

Tottahan esivanhemmat toivottavat jälkeläisensä tervetulleiksi henkimaailmaan. Siellä on enemmän ihmisiä, kuin tässä maailmassa. Mielellään "avaavat oven", jotta hengen siirtyminen pois ruumiista ei pelottaisi kuolevaa. Joka tapauksessa opastajat saattavat ruumiin jättävää henkeä tai ihmistä henkimaailman kuvioihin. Mukavaa, jos se on joku tuttu sukulainen ja ystävä.

Nämä aiemmin kuolleet, jotka ilmestyvät, ovat juuri enkeleitä eli aiemmin maanpäällä eläneitä ihmisiä. Heillä ei ole siipiä, kuten jotkut kuvittelevat, vaan he ovat tunnistettavasti saman näköisiä kuin eläessään maan päällä. Lentäminen ja siivet kuvaavat vapautumista raihnaisesta ruumiista ja kykyä liikkua lennokkaasti.

Enkeleissä ei siis ole mitään outoa. He ovat aiemmin eläneitä ihmisiä, jotka ajoittain voivat opastaa ihmisiä, jos saavat sellaisen tehtävän. Kuolema eli siirtyminen pois ruumiista on yhtä luonnollilsta kuin syntyminen, eli ruumiiseen siirtyminen ja kohdusta syntyminen.

Äänestä

Tottahan esivanhemmat toivottavat jälkeläisensä tervetulleiksi henkimaailmaan. Siellä on enemmän ihmisiä, kuin tässä maailmassa. Mielellään "avaavat oven", jotta hengen siirtyminen pois ruumiista ei pelottaisi kuolevaa. Joka tapauksessa opastajat saattavat ruumiin jättävää henkeä tai ihmistä henkimaailman kuvioihin. Mukavaa, jos se on joku tuttu sukulainen ja ystävä.

Nämä aiemmin kuolleet, jotka ilmestyvät, ovat juuri enkeleitä eli aiemmin maanpäällä eläneitä ihmisiä. Heillä ei ole siipiä, kuten jotkut kuvittelevat, vaan he ovat tunnistettavasti saman näköisiä kuin eläessään maan päällä. Lentäminen ja siivet kuvaavat vapautumista raihnaisesta ruumiista ja kykyä liikkua lennokkaasti.

Enkeleissä ei siis ole mitään outoa. He ovat aiemmin eläneitä ihmisiä, jotka ajoittain voivat opastaa ihmisiä, jos saavat sellaisen tehtävän. Kuolema eli siirtyminen pois ruumiista on yhtä luonnollilsta kuin syntyminen, eli ruumiiseen siirtyminen ja kohdusta syntyminen.

Äänestä
  • Oletko joskus käynyt siellä rajan toisella puolen? =)

    Olen myös siskoni kanssa lapsena nähnyt valkoisen hahmon, oli kirkas kesä aamu kun siskoni tuli herättämään minut ja sanoi että katso mikä tuossa ovella on.
    En ole sitä asiaa paljon ajatellut jälkeenpäin tai kertonut ihmisille siitä, koska minuahan pidettäisiin ihan pöpinä=)
    Ehkä olen nähnyt oikeasti tai sitten se on vain ollut lapsen jotain kuvitusta, harhaa. Mitä lie.

    Äänestä

  • tiedät??? kirjoitti:

    Oletko joskus käynyt siellä rajan toisella puolen? =)

    Olen myös siskoni kanssa lapsena nähnyt valkoisen hahmon, oli kirkas kesä aamu kun siskoni tuli herättämään minut ja sanoi että katso mikä tuossa ovella on.
    En ole sitä asiaa paljon ajatellut jälkeenpäin tai kertonut ihmisille siitä, koska minuahan pidettäisiin ihan pöpinä=)
    Ehkä olen nähnyt oikeasti tai sitten se on vain ollut lapsen jotain kuvitusta, harhaa. Mitä lie.

    selvää.

    Olen käynyt rajan toisella puolella näyssä ja kokenut vastavierailuja

    Äänestä

  • ottanut kirjoitti:

    selvää.

    Olen käynyt rajan toisella puolella näyssä ja kokenut vastavierailuja

    älä puhu paskaa. Voihan sitä tietty ihmiset väittää mitä tahansa.
    Kävin kuussa ja näin ufoja näyssäni=) Ja ufot käyvät minulla aamupalalla.

    Äänestä

Naapurin mummo (vl) oli juuri ennen kuolemaansa sanonut "onpa soma"... kaipa se sitten näki jotain. Tarinoita kyllä on yleensä ottaen monenlaisia, riippumatta siitä mihin henkilö uskoo tai on uskomatta... eli propagandana ne tehoavat vain tietämättömiin. :)

Äänestä

Mitä eroa on uskolla enkeleihin ja uskolla tonttuihin? Ei mitään, koska molemmat ovat mielikuvituksen tuotetta.

...mikään määrä uskoa ei muuta enkeleitä, saati sitten jumalaa tai saatanaa todeksi.

Itse olen lähihoitaja ja minua ärsyttää Elina Grönlundin kaltaiset näennäistiede kirjoitukset, millä ei ole mitään pohjaa modernissa yhteiskunnassa tai tieteessä. Toisaalta ei ole mikään ihme, että hänen kirjoituksiaan julkaistaan hihhuleiden päivälehdissä. Ei kukaan oikean lääketieteen saralla harjoitteleva ihminen ota tuon kaltaisia kirjoituksia todesta ja miksi ottaisi?

Miksi kukaan muu hoito-aloilla toimiva alan ammattilainen ei ole samaa mieletä hänen enkeliteorioistaan? Koska Elina Grönlund valehtelee ajaakseen omaa asiaansa, mikä on hänen uskontonsa epätoivoinen levittäminen, muka tieteen valossa.

Äänestä

Noita näkyjä tuntuvat näkevän vain ne, jotka ovat kuulleet kuvauksia enkeleistä - suorastaan kuvitelmia (eihän Raamattu sisällä enkelien spesifikaatioita). Käsittääkseni esim. buddhalaiset eivät näe enkeitä kuollessaan.

Äänestä
  • Heillä ei ole Kolmiyhteistä Jumalaakaan, saatikka enkeleitä.

    Äänestä

Tällaisista asioista pitäisi puhua enemmän, koska se on mielenkiintoista, lohduttavaa ja kaunista.

Minä esim. olen muutaman kerran kohdannut edesmenneen kuolleen läheiseni pian hänen kuolemansa jälkeen ja kyennyt sanattomaan kommunikointiin/ajatusten vaihtoon.

Uskon, että tällaisia lohduttavia kokemuksia on muillakin aivan tavallisilla ihmisillä.

Äänestä

Kyllä on. Ja myös opastajaenkeliin olen törmännyt, ihan normaali-ihmisen olemukseen, joka pysähtyi eteeni puhumaan ja antoi tärkeän neuvon vaikeaan tilanteeseen ja poistui.
Hienoa kyllä. Olen saanut tukea ja olen siitä äärettömän kiitollinen.

Äänestä
  • Ei siis mikään juttukaveri tuo "enekeli", vaan ainoastaan sanoi tämän ohjeen ja poistui.

    Äänestä

  • Minä janoaisin lisää näitä ihmeellisiä ja lohduttavia, kauniita kokemuksia. Luulen, että moni meistä janoaa.

    Minun kohdallani en itse ole voinut millään lailla vaikuttaa kohtaamisiin, vaan olen kohdannut edesmenneen vain sitä kautta, että hän on tullut luokseni. Vuorokauden ajallla ei ole ollut merkitystä.

    Äänestä

Varauksella näihin ei oikeassa uskosa olevien enkelinäkyihin, tai siis kyseessä ei ole edes niissä tapauksessa oikea enkeli vaan kyseessä on tuo tuhansien juonien mestarideoni. Vain oikeassa uskossa olevat näkee enkeleitä.

Äänestä
  • Voi sinua. Tietenkin pitää ihmisen puntaroida ja miettiä kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä, kuten Jeesuksen äiti Maria tutkiskeli sydämessään. Hänkään ei niellyt purematta. Pajunköyden syöttäminen ihmisparoille "ainoasta oikeasta uskosta" vaatisi Marian tapaista viisautta. Tällainen Raamatun mukainen viisaus tuntuu olevan syntiä vl-kristillisyydessämme. Voi ihmistä.

    Äänestä

  • "Kannattaa suhtautua"
    Kovinpa on ylimielinen suhtautumisesi toisten ihmisten kokemiin herkkiin ja kauniisiin asioihin.
    Katsot olevasi jonkinlainen Jumala tuomitsemaan toisten kokemukset.
    Vain me-oppineet luulevat olevan yksinoikeutettuja hyviin enkeleihin. Hoh-hoijaa.

    Toki kaikenlaisiin ikäviin harhoihin voi ja kannattaa varauksella suhtautua jos sellaisia ilmenee.
    Tutkiskelkaamme sydämissäämme asioita.

    Äänestä

Maasta vaivojen/ puolees huutelen... Ei vl-uskonnossa mitään kaunista tapahdu täällä maan päällä -pelkkää vaivaa ja kurjuutta.

Äänestä
  • Olimme sukulaisvierailulla, kun kuulimme erään sukulaisen olevan sairaalassa sairautensa viime vaiheessa, ja päätimme lähteä häntä katsomaan. Meitä oli muistaakseni viisi ihmistä ja tulimme osastolle. Meidät opastettiin tuon potilaan huoneeseen. Tämä kovan elämän elänyt iäkäs ison perheen äiti oli tajuton, mutta huoneessa oli ihmeellinen tunnelma. Me kaikki jähmetyimme äänettömiksi sängyn ympärille. Sanaakaan ei sanottu emmekä liikkuneet. Sieluni silmillä näin, että huoneen jokaisessa neljässä nurkassa oli valtavan kokoinen valkoinen, valkosiipinen enkeli - pää aivan katon rajassa mutta kumartuneena niin, etten voinut nähdä heidän kasvojaan. Ymmärsin, että enkelit peittivät kasvonsa, koska meidän kuolevaisten silmät eivät kestäisi nähdä heidän kirkkauttaan. Palasimme sairaalasta vaieten ja mietin kokemaani. Puolen tunnin kuluttua hän oli kuollut.

    Äänestä

  • Kyllä kauniita asioita pitää nähdä ja myös vaalia. Se on hyvin tärkeää.

    Äänestä

  • He odottivat kirjoitti:

    Olimme sukulaisvierailulla, kun kuulimme erään sukulaisen olevan sairaalassa sairautensa viime vaiheessa, ja päätimme lähteä häntä katsomaan. Meitä oli muistaakseni viisi ihmistä ja tulimme osastolle. Meidät opastettiin tuon potilaan huoneeseen. Tämä kovan elämän elänyt iäkäs ison perheen äiti oli tajuton, mutta huoneessa oli ihmeellinen tunnelma. Me kaikki jähmetyimme äänettömiksi sängyn ympärille. Sanaakaan ei sanottu emmekä liikkuneet. Sieluni silmillä näin, että huoneen jokaisessa neljässä nurkassa oli valtavan kokoinen valkoinen, valkosiipinen enkeli - pää aivan katon rajassa mutta kumartuneena niin, etten voinut nähdä heidän kasvojaan. Ymmärsin, että enkelit peittivät kasvonsa, koska meidän kuolevaisten silmät eivät kestäisi nähdä heidän kirkkauttaan. Palasimme sairaalasta vaieten ja mietin kokemaani. Puolen tunnin kuluttua hän oli kuollut.

    Tuo sanonta "sieluni silmillä näin" on totista totta. Haluaisin niin paljon enemmän nähdä ja kokea sieluni silmillä. Tässä elämässä hengellinen näkeminen on kuitenkin enimmäkseen vain aavistusta, välillä vahvempaa, välillä heikompaa, mutta joskus verhoa raotetaan, kuten kävi sinun kohdallasi! Elämämme on rakkauden kaipuussa ja sen aavistuksessa elämistä.

    Äänestä

  • Muutoksen avaimet on meissä jokaisessa! Viisaus ja sydämen tutkiskelu on Raamatun mukaista.

    Niin teki Jeesuksen äiti Mariakin, joka oli vasta teini-ikäinen tyttö, Jumalan vaativaan tehtävään valitsema. Hän tutkiskeli sydämessään kuulemaansa, omassa sydämessään!

    Äänestä

  • He odottivat kirjoitti:

    Olimme sukulaisvierailulla, kun kuulimme erään sukulaisen olevan sairaalassa sairautensa viime vaiheessa, ja päätimme lähteä häntä katsomaan. Meitä oli muistaakseni viisi ihmistä ja tulimme osastolle. Meidät opastettiin tuon potilaan huoneeseen. Tämä kovan elämän elänyt iäkäs ison perheen äiti oli tajuton, mutta huoneessa oli ihmeellinen tunnelma. Me kaikki jähmetyimme äänettömiksi sängyn ympärille. Sanaakaan ei sanottu emmekä liikkuneet. Sieluni silmillä näin, että huoneen jokaisessa neljässä nurkassa oli valtavan kokoinen valkoinen, valkosiipinen enkeli - pää aivan katon rajassa mutta kumartuneena niin, etten voinut nähdä heidän kasvojaan. Ymmärsin, että enkelit peittivät kasvonsa, koska meidän kuolevaisten silmät eivät kestäisi nähdä heidän kirkkauttaan. Palasimme sairaalasta vaieten ja mietin kokemaani. Puolen tunnin kuluttua hän oli kuollut.

    Olipa kaunis ja koskettava kertomus enkelinäystä kuolevan huoneessa. Tuollaista kokemusta kannattaa vaalia ja arvostaa, se on varmaan annettu sinulle vahvistukseksi koko loppuelämän ajaksi. Ei tarvitse pelätä elämää eikä kuolemaa. Molemmat ovat meitä isommissa, rakastavissa käsissä.
    Miksiköhän ihmiset haluavat selittää pois tällaiset lohduttavat kokemukset, jotka on annettu meille?

    Äänestä

  • He odottivat kirjoitti:

    Olimme sukulaisvierailulla, kun kuulimme erään sukulaisen olevan sairaalassa sairautensa viime vaiheessa, ja päätimme lähteä häntä katsomaan. Meitä oli muistaakseni viisi ihmistä ja tulimme osastolle. Meidät opastettiin tuon potilaan huoneeseen. Tämä kovan elämän elänyt iäkäs ison perheen äiti oli tajuton, mutta huoneessa oli ihmeellinen tunnelma. Me kaikki jähmetyimme äänettömiksi sängyn ympärille. Sanaakaan ei sanottu emmekä liikkuneet. Sieluni silmillä näin, että huoneen jokaisessa neljässä nurkassa oli valtavan kokoinen valkoinen, valkosiipinen enkeli - pää aivan katon rajassa mutta kumartuneena niin, etten voinut nähdä heidän kasvojaan. Ymmärsin, että enkelit peittivät kasvonsa, koska meidän kuolevaisten silmät eivät kestäisi nähdä heidän kirkkauttaan. Palasimme sairaalasta vaieten ja mietin kokemaani. Puolen tunnin kuluttua hän oli kuollut.

    Kyllä enkelitä on muutenhan meidän ainoa Jumalan sana Raamattu ei merkitsisi mitään, koska esm meidän vapahtajammeJeesusksen Kristuksen syntymänkin ilmoitti enkeli. Itse olen sitä mieltä, että meitä näkyviä ympäröin näkymätön henki maailma. Miksi esm jotkut kuulevat omaisensa kotiintulon jo muutamia minuutteja ennen hänen tuloaan. Ennen sanottiin näitä meidän edellämme liikkuvia henkiä "Etiäisiksi". Mutta yhtä hyvin ne voi olla meidän hen koht suojelus enkeleitä
    Itse olen varsinainen näkyjen näkiä. Näen esm sellaisia unia jotka tapahtuu sitten valve tilassa juuri samanlaisena kuin olen ne unessa nähnyt.
    Jos tähän vähä evankeioisin:- Kun ihminen ns kuolee, niin on näin, että jos hän ei ole tullut uskoon eikä saanut sitä henkeä mikä on Jumalasta, niin hänellä ei ole ylös nosemus henkeä se henki joka hänessä on on maailman henki ja sen on määrä kuolla. Mutta se henki jonka JUmala lahjoittaa on eläväksi tekevä henki ja yhtä iankaikkinen kuin Jumala itsekkin on tämä henki ei siis voi kuolla!

    Äänestä

"Oikeaa on olla avulias ja ystävällinen. Väärää ei ole vain jonkun satuttaminen vaan myös se, ettei auta, vaikka voisi."

Tätä ohjetta toteuttaen toteutuisi totisesti Raamatun sana ja lakien laki. Muuta lakia ei tarvita.

Ajatusten fokusointi jonninjoutavaan kristilliseen kinasteluun ja uskonnon rakentaminen tiukkoihin kulisseihin, esim. perhesuunnittelu/sen kieltäminen, meikkaaminen/ei meikkiä, lapsi/aikuiskaste, korvakorut/ei koruja, tanssiminen/ei tanssia ym ym. on jonninjoutavaa puuhastelua, kun samalla räikeästi rikotaan lakien lakia. Esim.oman lapsen raiskaajan teon hyssyttely uhrin kustannuksella lienee ihmisaivoin ajateltua räikeää lain rikkomista.

Äänestä

Yle Puheelta tuli viime yönä lähetys arkistosta: "mystistä". Ensi yönä klo 03.00
"Arkisto: Meediot, ennustajat ja selvännäkijät
05.00
Arkisto: Suomalainen kuolema".

Äänestä

Vein ystäväni, joka oli vakavasti sairas, sairaalaan.
Jälkeenpäin nukahdin kotona hyvin uupuneena.
Unessa näin juuri samallalain istumassa kuin hän oli
jäänyt sinne sairaalaan, mutta hänen takanaan oli
valkopukuinen olento.
Heräsin ja soitin hänelle. hänen luonaan oli
kaksi uskovaista.

Äänestä
  • Tuosta on yli kymmenen vuotta.
    Juuri nyt on luonani toisessa huoneessa
    hyvinvoivana.

    Äänestä

  • Uskonystävä kertoi keskellä yötä heränneensä
    kovaan paukahdukseen ja nähneensä
    valkopukuisen olennon toisessa huoneessa.
    Hän ei ollut pelännyt tuota vierasta.
    Nyt hän odottaa jo vanhurskaitten ylösnousemusta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei itse nähnyt kirjoitti:

Kuolemaa tekevillä potilailla on usein upeita ja outoja kokemuksia.
Näitä ”kuolinvuodenäyksi” kutsuttuja ilmiöitä esiintyy usein esimerkiksi saattohoidossa.

Näin kertoi terveyshoidon maisteri Elina Grönlund, sairaanhoitajapäivillä perjantaina Helsingissä.
Hän kertoi myös, että usein kuolevan luona käy vierailulla aiemmin kuolleita ihmisiä. Kuolemaa tekevä saattaa nähdä enkeleitä, ja joskus hän tuntee olevansa jossakin hyvin kauniissa ja ihanassa paikassa.

Kysyn siis palstalaisilta, oletteko te kuulleet vastaavaa jonkun lähiomaisenne kuolinvuoteen ääressä?

Ihmettelen vain sitä, että en ole kuullut mitään sellaista edesmenneitten, äitini, isäni, mummoni, siskoni tai veljeni kohdalla. Olin esimerkiksi puhelinyhteydessä äitiini hieman ennen hänen kuolemaansa. Pyyteli vain anteeksi huonouttaan, vaikka olikin aina ollut hyvä äiti.

Eikö näitä ”kuolinvuodenäkyjä” olisi täytynyt tapahtua tuhkatiheään juuri vanhoillislestadiolaisuudessa – ovathan nimenomaan he menossa taivaaseen? En ole kuitenkaan koskaan kuullut näistä kerrottavan, vaikka Elina Grönlundin mukaan tällaiset näyt, kokemukset ovat melko yleisiä.

Sairaalahenkilökunta tietää näistä asioista, mutta varsinkaan Suomessa ei niistä jostakin syystä paljoa puhuta, hän jatkoi.

Terv. – vanaha mies.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu