..mulla on joskus teinivuosina todettu masennus, joka on jäänyt hoitamatta ja joka paheni kunnes tulin raskaaksi. Olenkin sinnitellyt ja saanutkin masennuksesta niskaenkkiotteen. -Vielä. Lapseni on pari vuotias, ihana, silmäteräni. Haluaisin kertoa näistä oireista taas lääkärilleni, mutta pelkään diaknoosin vaikuttavan negatiivisesti elämääni. Kuulostaa hullulta, mutta pelkään, että lapseni otetaan huostaan yksinhuoltaja kun olen jos minulla todetaan hoitoa vaativa masennus. Itsetuhoinen kuitenkaan en ole. Ainoa riemun aihe elämässäni on lapseni, ja haluaisinkin edes joskus pystyä tuntemaan muistakin asioista iloa. Kertokaa mielipiteitä jos suinkin vain jaksatte. Kiitos.
Kertokaahan..
mievaanmie
1355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oireistasi ja tilanteestasi lääkärillesi ennen kuin ne ottavat sinusta niskalenkkiotteen. Huostaanottoa sinun ei tarvitse missään tapauksessa pelätä, se on vihoviimeinen keino perheiden auttamisissa eikä sellaista todellakaan harkita sinun kohdallasi. Kuulostat sen verran fiksulta ihmiseltä, että rohkeasti vaan lääkärin juttusille, niin varmasti saat apua tilanteeseesi. Ota vaikka ystäväsi mukaan tukihenkilöksi, jos aristat yksin mennä. Tsemppiä sinulle!