Tuossa aiemmissa viesteissä joku kirjoitti osuvasti, että 80-luvun rollarilevyt oli tuotettu jotenkin "pieleen". Olen samaa mieltä. Yleensäkin 80-luvulla levyjen saundi meni muoviseksi.
Shine A Light 2cd:llä on kyllä hyvät soundit, kirkkaat, terävät, rummut paukkuu ja kitarat kuuluu loisavasti. Erinomainen livelevy! Tiedä kuinka paljon tuota on jälkiäänitetty tai käsitelty, mutta kuulostaa todella hyvältä. Esim. Sympathy, Start me up jne.. Shine A Light biisistä olen tykännyt 26 vuotta :) Kuulin sen ensi kerran radiosta kesällä -82 ja ihastuin heti! Ihme, että Stones soitti sen ensi kerran livenä vasta vuonna 1995 Euroopan kiertueella..
Shine A Light 2cd:llä on kyllä hyvät soundit, kirkkaat, terävät, rummut paukkuu ja kitarat kuuluu loisavasti. Erinomainen livelevy! Tiedä kuinka paljon tuota on jälkiäänitetty tai käsitelty, mutta kuulostaa todella hyvältä. Esim. Sympathy, Start me up jne.. Shine A Light biisistä olen tykännyt 26 vuotta :) Kuulin sen ensi kerran radiosta kesällä -82 ja ihastuin heti! Ihme, että Stones soitti sen ensi kerran livenä vasta vuonna 1995 Euroopan kiertueella..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kova Stones-diggari, mutta jää tuo soundtrack ostamatta. Samalta kiertueeltahan on jo viime kesänä ilmestynyt dvdboxi ja eiköhän jouluksi Shine a Lightkin ilmesty dvd:nä. Samat biisit kuitenkin kyseessä samalta kiertueelta.
Olen tuon kiekon pari kertaa kuullu läpi ja materiaaliltaan levy on erittäin hyvä ja soundit ovat loistavat. DVD:tä itsekkin odottelen. 80-luvun soundeista voin sanoa että mielestäni kaikki sen ajan musiikki on jollain tavalla tyritty joko sitten tuottovaiheessa tai jo soittaessa eli ei se pelkästään taida Stonesia koskea. Nykyään 80-luvun levyistä saataisiin aivan eri tasoisia mutta maailma kehittyy ja siitä tämä kaikki johtuu.
Olen nyt kuunnellut muutaman kerran kuulokkeilla ja täytyy tod ihmetellä näitä soundeja.
"Briljantti" olisiko se osuva sana kuvaamaan! Kitarat ovat kirkkaat kuin salamanvälähdys, ja kyllä vanhat herrat osaa niitä käyttääkkin.
Onkohan "Mikko"ottanut laulutunteja, ääntää sanoja välillä NIIN oikeaoppisesti...
Onneksi paljon myös huuliharppua!
Mitähän Bill ja Hillary mahtaa tuumailla kun Byddy ja Mick laulavat kilpaa "janooni haluan shampanjaaja kun haluan High otan törtsyt" ?
Todella toimiva setti.
Elokuvassa huomio kiinnittyy tietysti maestroihin ja laulajiin, nyt voi sitten diggailla antaamuksella myös puhaltimia ja koskettimia. Toimii!
Levy alkaa yhtä hienosti kuin itse keikka leffassaa: "Mikä Biisi, mikä biisi!?!" Hehee.
Hankkikaapa käsiinne upea Vinylmania-lehden Rolling Stones Special kesäkuulta 1995.
Itselleni tuntematon Timo Rauhaniemi käy 60 sivuisessa lehdessä läpi Stones historiikin levyjen, ja paljon muunkin osalta, kattavasti ja asiantuntevasti.
Between the Button (1967) levystä Rauhaniemi kirjoittaa mm näin:
” BtB on erilainen Stones- albumi mutta mikä tärkeintä hyvällä tavalla erilainen! Allekirjoittanut on jo pitkään pitänyt sitä eräänä kaikkien aikojen parhaana rock albumina…Tosiaasia on kuitenkin se että yhtään liioittelematta voidaan sanoa ettei yksikään LP:n biiseistä sopisi oikeastaan millekään muulle Stones albumille.”
Eräs erilaista on, jolkottelevalla kompilla hölkätty rokki, Connection. Taisinpa elokuvaa katsoessani ottaa juuri tällä kohden nokoset sillä muistikuvaan biistä ei filkalla ole. Tällä Shine A Light- tuplalla teos vedetään paljon rokkaavammin kuin Buttonilla. Mielestäni tämä karhean karkea versio toimii jopa paremmin kuin alkuperäinen. Laulusta tässä vastaa Keith, jonka nykyinen lähinnä ”raakkuva” soundi äänessä on pisteenä iin päälle. Hieno veto!