Täällä on usein puhettä johtajuudesta mutta otan asian nyt uudelleen puheeksi ja toivon saavani asiallisia vastauksia.
Meillä 2 vuotias uros koira,joka on "melko" kiltti kaveri.Ongelmia kuitenkin esiintyy seuraavissa tilanteissa:
Kun koira näkee isomman koiran (yleensä musta tai valkoinen) niin se aloittaa raivopäisen rempomisen ja "kiljumisen".Koiraan ei tehoa lelut,joten sitä ei kannata neuvoa kokeilemaan,sillä koira ei ole innokas lelujen perään.Namupaloilla saan koiran huomion sen hyvinä päivinä itseeni,pysähdymme ja kehun koko ajan jos katsoo minua ja namia,kun toinen koira on juuri menossa ohi niin houkuttelen oman koirani ottamaan edes muutaman askeleen eteen päin ja jos ei ärähdä yhtään niin saa palkan.Mutta jostain syystä tämä ei tehoa,varsinkin nähdessään viereisen talon kaksi mustaa isoa koiraa,se menee ihan sekaisin,kuten äsken lenkillä.Pyrin aina olemaan itse hillitty koska tiedän että koira luulee että riehuminen on ok koska minäkin kiljun.
En mene näissä ohitustilanteissa mitenkään erikoiseksi,olen rento ja puhun samalla äänellä kuin yleensäkin,eli reippaalla,en kiristä hihnaa sen kummemmin,sillä tiedän pystyväni pitämään koiran kuitenkin lähelläni,eli ei pääse repimään minua perässään koska painaa noin 10 kiloa.
Olen alkanut nyt antamaan ruuan vasta kun esim istuu tms,mutta kun koira on niin vaikeasti innostuvaa mallia,niin tuntuu aina että se on mielummin vaikka syömättäkin kunhan ei istumisen ja tassun antamisen lisäksi muuta "typerää" joudu tekemään.Koira on todella itsepäinen ja tämä johtajuus ongelma aiheuttaa harmia varmasti sille sekä itselleni.
Eilen tapasin naapurin ja hänen shelttinsä tuolla kentällä,ja jäimme hetkeksi juttelemaan.Kyykistyin tervehtimään heidän melko arkaa koiraansa,että se näkee ettei ihmisissä ole pelättävää.niin tämä oma koirani sitten asettui siihen eteeni ja haukkui tälle narttukoiralle ja ihmettelin tuota käytöstä sillä yleensä narttujen kanssa tulee toimeen.
Hihnassa koira kävelee kuitenkin hyvin,sisällä tekee kyllä temppuja jonkun aikaa kunnes kyllästyy ja lähtee taas omineen köllimään.Osaa kieriä,"nousta",vilkuttaa,peruuttaa,istua,antaa tassua jne..antaa leikata kynnet maaten vaan selällään (taistelimme tämän asian kanssa pitkään ja nyt se onnistuu todella mallikkaasti kun tajusi että ne kynnet leikataan vaikka se tekisi mitä).
Asumme kahdestaan koiran kanssa,mutta miesystävääni se pitää kuitenkin jotenkin enemmän arvossa,koska ei hänen kanssaan ole niin hirveä ohituksissa,tai sitten he eivät vain ole törmänneet niihin pahimpiin.Näiden "pahojen" koirien ei tarvitse edes tulla ihan ohi,riittää että koirani vain näkee ne jossain kauempana niin se tempominen alkaa.Olen yrittänyt saada sitä ymmärtämään ettei sen tarvitse minua puolustaa,mutta minkäs teet kun en tiedä oikeita tapoja.
Harmittaa kun koira on muuten niin kiltti,eläinlääkärikin aina kehuu kuinka on niin rauhallinen ja kiltti ja antaa tehdä mitä vain eikä yhtään irvaile.Haluaisin saada tämän suuren ongelman väliltämme nyt pois niin olisi mukavampi kulkea tätä taivalta yhdessä.
Olisin todella kiitollinen asiallisista vastauksista.Neuvoja otetaan vastaan niin paljon kuin keksitte antaa,mutta harkitsen kuitenkin että jos ei kotikonstit ala toimimaan niin vien koiran jonnekin koulutukseen.
Hyvää kesän odotusta!
Meillä 2 vuotias uros koira,joka on "melko" kiltti kaveri.Ongelmia kuitenkin esiintyy seuraavissa tilanteissa:
Kun koira näkee isomman koiran (yleensä musta tai valkoinen) niin se aloittaa raivopäisen rempomisen ja "kiljumisen".Koiraan ei tehoa lelut,joten sitä ei kannata neuvoa kokeilemaan,sillä koira ei ole innokas lelujen perään.Namupaloilla saan koiran huomion sen hyvinä päivinä itseeni,pysähdymme ja kehun koko ajan jos katsoo minua ja namia,kun toinen koira on juuri menossa ohi niin houkuttelen oman koirani ottamaan edes muutaman askeleen eteen päin ja jos ei ärähdä yhtään niin saa palkan.Mutta jostain syystä tämä ei tehoa,varsinkin nähdessään viereisen talon kaksi mustaa isoa koiraa,se menee ihan sekaisin,kuten äsken lenkillä.Pyrin aina olemaan itse hillitty koska tiedän että koira luulee että riehuminen on ok koska minäkin kiljun.
En mene näissä ohitustilanteissa mitenkään erikoiseksi,olen rento ja puhun samalla äänellä kuin yleensäkin,eli reippaalla,en kiristä hihnaa sen kummemmin,sillä tiedän pystyväni pitämään koiran kuitenkin lähelläni,eli ei pääse repimään minua perässään koska painaa noin 10 kiloa.
Olen alkanut nyt antamaan ruuan vasta kun esim istuu tms,mutta kun koira on niin vaikeasti innostuvaa mallia,niin tuntuu aina että se on mielummin vaikka syömättäkin kunhan ei istumisen ja tassun antamisen lisäksi muuta "typerää" joudu tekemään.Koira on todella itsepäinen ja tämä johtajuus ongelma aiheuttaa harmia varmasti sille sekä itselleni.
Eilen tapasin naapurin ja hänen shelttinsä tuolla kentällä,ja jäimme hetkeksi juttelemaan.Kyykistyin tervehtimään heidän melko arkaa koiraansa,että se näkee ettei ihmisissä ole pelättävää.niin tämä oma koirani sitten asettui siihen eteeni ja haukkui tälle narttukoiralle ja ihmettelin tuota käytöstä sillä yleensä narttujen kanssa tulee toimeen.
Hihnassa koira kävelee kuitenkin hyvin,sisällä tekee kyllä temppuja jonkun aikaa kunnes kyllästyy ja lähtee taas omineen köllimään.Osaa kieriä,"nousta",vilkuttaa,peruuttaa,istua,antaa tassua jne..antaa leikata kynnet maaten vaan selällään (taistelimme tämän asian kanssa pitkään ja nyt se onnistuu todella mallikkaasti kun tajusi että ne kynnet leikataan vaikka se tekisi mitä).
Asumme kahdestaan koiran kanssa,mutta miesystävääni se pitää kuitenkin jotenkin enemmän arvossa,koska ei hänen kanssaan ole niin hirveä ohituksissa,tai sitten he eivät vain ole törmänneet niihin pahimpiin.Näiden "pahojen" koirien ei tarvitse edes tulla ihan ohi,riittää että koirani vain näkee ne jossain kauempana niin se tempominen alkaa.Olen yrittänyt saada sitä ymmärtämään ettei sen tarvitse minua puolustaa,mutta minkäs teet kun en tiedä oikeita tapoja.
Harmittaa kun koira on muuten niin kiltti,eläinlääkärikin aina kehuu kuinka on niin rauhallinen ja kiltti ja antaa tehdä mitä vain eikä yhtään irvaile.Haluaisin saada tämän suuren ongelman väliltämme nyt pois niin olisi mukavampi kulkea tätä taivalta yhdessä.
Olisin todella kiitollinen asiallisista vastauksista.Neuvoja otetaan vastaan niin paljon kuin keksitte antaa,mutta harkitsen kuitenkin että jos ei kotikonstit ala toimimaan niin vien koiran jonnekin koulutukseen.
Hyvää kesän odotusta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Heips!
Jos koirasi noin hyvin muuten sinua uskoo, antaa käsitellä ja tottelee, ei kyse ole sinun johtajuuden puutteesta, päinvastoin se vaikuttaisi olevan hyvällä mallilla. Enkä myöskään hätäilisi, ettei koirasi tee voltteja ennen ruokaa, kunhan se ei muissa tilanteissa ylitä talloa sinun varpaillesi esim. murisemalla pitää sinua pois sängyltä/sohvalta tai osoittamalla muita ns.perinteisiä dominoivan koiran piirteitä. Koska tilanne rajoittuu ohitustilanteisiin, on enemmänkin kyse pelosta ja epävarmuudesta. Meidän koiramme inhoaa tietynnäköisiä koiria johtuen siitä, että pari kertaa sitä on purtu irrallaan olevan koiran toimesta, kerran jopa haavan sai peräpäähän toisen koiran toimesta. No nyt kun tämännäköisiä koiria tulee vastaan, koiramme selvästi jännittyy. Olen nyt yrittänyt kitkeä tapaa tietoisesti siedättämällä koiraa hakeutumalla talojen pihojen lähelle, jossa tiedän asustelevan näitä, ah, niin vaarallisen näköisiä koiria ja jatkamalla vain reippaasti ohitusta kiinnittämättä huomiota vastaantulevaan/pihalla olevaan tai omaan koiraani yhtään. Näin yritän viestittää, koska minä en näe tässä mitään ihmeellistä, niin miksipä sinäkään näkisit. Vasta kun olemme hienosti selvinneet ohituksesta, olen kehunut koiraa maltillisesti. Tämä kyllä kannattaa aloittaa vaiheittaisella siedätyksellä lähestymällä pikkuhiljaa näitä "kauheita petoja", ensin vaikka näköetäisyydeltä, jonka jälkeen käännytte pois, sitten kadun toiselta puolelta jne jne. Aiemmin yritin rauhoittaa koiraa, mutta se taisi vain lisätä bensaa liekkeihin. Nyt tällä menettelyllä pahin räyhääminen on lakannut, mutta en kyllä usko, että tietyn tyyppiset koirat pääsisi ikinä meidän koiramme suosikkikaverilistalle...=) Ja tuosta shelttiin reagoimisesta, moni koira on hyvin tarkka omistajastaan ja jopa mustasukkainen, jos osoitat huomiota toisille koirille.
Toivottavasti tästä nyt oli edes jotain apua. Katsoisin kuitenkin, että sinulla ei nyt pahempaa johtajuusongelmaa kirjoituksen perusteella olisi, joten ei kannata myöskään yliampuen ruveta korostamaan omaa johtajuutta, vaan se pysyy yllä automaattisesti vähemmälläkin kaikenlaisesta runsaalla vaihtelevalla mukavalla yhteisellä puuhastelulla.
Hyvää kevättä!
Kyllähän tuo tosiaan muuten antaa minun tutkia,kokeilla ja katsoa,ottaa ruuan pois tai laittaa vaikka käteni ruokakuppiinsa jne..mutta en tiedä mistä tämä niin suuri pelko on peräisin,ellei sitten pennun elämässä ole tapahtunut jotain ennen sen tuloa meille (oli 6kk kun haimme sen)..mutta äsken taas kun lenkillä kävimme niin jonkin matkan päästä ohi meni iso koira,niin johan alkoi ähinä ja puhina ja rempominen..
En tiedä miten tuo siedätys hoito sitten käytännössä toimisi koska koira kuitenkin hermostuu jo siitä että näkee koiran esim 500 metrin päästä tai kauempaa..aina kun ohi on kävelemässä tälläinen isompi koira niin asiaa helpotti sentään se että mennään nykyään ojan toiselle puolelle tai muuten niin sivuun kuin mahdollista..mutta sekään ei aina auta,mutta useimmissa tapauksissa saan siellä kontaktin koiraan paremmin kun emme ole ns.tulilinjalla.
Toisinaan tämä ärähtää vasta jos sille ärähtää,jos sillä on hyvä päivä ja ei muuten riehu jokaiselle isolle koiralle..että on näitä hyviäkin päiviä mutta enimmäkseen on vaikeuksia..koiralla kuitenkin on aktiivinen elämä,on paljon touhua ja ulkoilemme riittävästi.En siis usko että se tekemisen puutteesta johtuisi..
Kun tämän nyt jollain saisi hoidettua..muutan uudelle paikkakunnalle,joten siellä en ainakaan tunne ketään kuka minua tässä voisi auttaa tai missä siellä olisi pihalla koiraa..Tulee vain epäonnistunut olo kun en saa koiraani rauhottumaan.
Terve!
Niin vieläpä piti sanoa, että jos omat keinot loppuu, voi myös ammattilainen auttaa eli ongelmakoirakouluttajan puoleen kääntyä. Ammattilaisella ei kuitenkaan mene kuin tunti tai kaksi opastaa sinut toimimaan oikein näissä tilanteissa. Yksi hyvä kirjailija, jonka kirjoja suosittelen täysin varauksetta kaikille, on Robert Mugfordin kirjat, kannattaa tilata vaikka naapurikaupungin kirjastosta jos omasta ei löydy! Ja sitten yksi vinkki vielä: Millaista pantaa käytät? Koirasi voi yhdistää muutoinkin tähän stressaavaan
tilanteeseen vielä ketjun/pannan kiristävän tunteen, vaikkakin itse sen toiminnallaan aiheuttaakin, joten suosittelen myös valjaiden tai riittävän paksun pannan hankkimista. Jos tuttavallasi on koiria, käykää koirapuistoissa niiden kanssa totuttamassa koira muihin, mielellään pieniin koiriin(jos ei kehtaa umpivieraiden koirien kanssa harjoitella...=) ) ja vaikka sitten niiden isompien kanssa harjoittelette tätä siedätystä. Esim. kaverisi istuu toisella puistonpenkillä koiransa kanssa ja sinä etäämmällä omasi kanssa. Vaikka koirasi aloittaisikin mekastamaan ja tempomaan, istut vain muina miehinä (naisina), kyllä se hetken päästä sitten asettuu kuitenkin. Ja kun se sitten hiljenee, muista palkita! Samoin silloin, kun olette onnistuneesti ohittaneet tällaisen "verenhimoisen pedon", muista palkita.
Googleta myös remmirähinä sanalla, varmasti löytyy keskustelu jos toinenkin, etkä siis ole taatusti ainoa joka tästä kärsii, koirasi on todellakin voinut kokea jonkun epämukavan tilanteen ennen sinulle tuloa. Ja tuosta johtajuudesta vielä, teillähän on asiat oikein hyvällä mallilla.
meillä käytetään valjaita,koska koira on pieni ja näen että valjaat ovat kivemmat sillekin.
Palkkaan koiran aina kun se on kiltisti,rähisemättä,ja jos taas vähänkin ärähtää niin namia ei heru,en puhu sille mitään jne.
Minulla ei ole ystävä piirissä ketään jolla olisi sellaisia koiria joita koirani pelkää joten vaikeaa tuo siedätys olisi..vaikkakin olen sitä itse jo ajatellut monta kertaa mutta en vain löydä ketään joka minua auttaisi,kun en tältä paikkakunnalta vielä ketään tunnekaan.
Kannattaa kertoa, millä paikkakunnalla asut, moni varmasti tietäisi, keneltä saa apua/voi kysyä apua. Periaatteessa kirjoittelusi pohjalta menettelytavat on ainakin teoriatasolla oikeat, mutta voihan olla, että kuitenkin jollain ilveellä koirasi lukee sanattomia viestejä sinusta, joita et välttämättä edes tiedosta ja tuossa voisi ulkopuolinen objektiivinen arvioija olla paikallaan. Mutta suosittelen niitä Mugfordin kirjoja...mies on nero! Ja ajan kanssa kyllä varmasti tutustut muihin ihmisiin ja koirasikin ehkä rauhoittuu ajan myötä. Voi kyllä olla ettei mikään maailman siedätys tepsi jos koirasi on kokenut jotain oikein negatiivista nuorena, mutta reaktion tasoa voi yrittää lieventää, vaikkei sinun koirasi tanskandoggeihin rakastuisikaan. =)
Valitettavasti en oikein osaa tämän enempää neuvoa, koska nämä niksit on nyt meillä ja myös muilla tutuilla toimineet, koiria ja ympäristöjä on kuitenkin hyvin erilaisia niinkuin meitä ihmisiäkin, mutta toivottavasti saat tilanteeseesi helpotusta.
asun siis vantaalla.Mutta yritän saada tätä ongelmaa jollain ilveellä pois karsittua.Olen yrittänyt asiaan perehtyä parhaani mukaan ja yritän toimia kuten monissa paikoissa ohjeistetaan mutta tuntuu että koiralla on vain verissä tuo raivoaminen..tiedä siitä sitten.
heissan!
Koirallasi on helposti korjattava ongelma. :)
Minulla on muuan tarina joka sopii hyvin tähän vertaus kuvaan : Eli usein koirasi käytös on opittua huonoa käytöstä,joka kehittyy helposti ja nopeasti. Kun ihminen kävelee pennun kanssa ensimmäisiä kertoja ulkona ja vastaan tulee käveliä toisen koiran kanssa ,tai vaikkapa rullaluistelia, omistaja vetää pentua hihnasta puoleensa puhumatta koiralle mitään. Koiralle syntyy muistijälki;noita omistaja pelkää. Rullaluisteliat ja muut koirat aiheuttavat tätä ongelmaa herkästi, koska tulevat rinnalle niin hiljaa, yllättäen ja äkkiä että omistaja vetää äkkiä koiransa pois tieltä. pArasta on tarkkailla ympäristöään ,eikä kävellä kuin kuningas kadulla. Silloin kun havaitsee toisen koiran tulevan kutsuu jo omaansa etu käteen luokseen. Omistaja osoittaa koiralleen että pelättävää eikä muuta epäilyttävää ole vaan puhelee koiralle suuntaan ja kutsuu sitä lähelleen. Minulla oli kerra hankala belgian paimen koira uros. Se tuli omistajiensa kanssa testi radalle ja koitti koko ajan purra minua aina kun silmä vältti. Omistajiakin oli purtu 10 kertoja. Heti kun hellitimme remmiä koira kiersi taakseni ja näykkäsi. Kuljimme oman koiramme ohi ja belgari räyhäsi koiralleni kuin viimeistä päivää. Pyysin omistajaa päästämään Belginsä irti. Omistaja piti minua vähäjärkisenä, olihan belgi yrittänyt purra minua jo monta kertaa tunnin aikana. Omistaja päästi kuitenkin Belginsä irti , kun käskin.Ja yhtä äkkiä sillä ei ollutkaan minkään laista mielenkiintoa minua kohtaan. Se juoksi ohi, muttei katsonut minuun päin. Enää sitä ei kiinnostanut koiranikaan. Hihnan toinen pää aiheutti rähinän. Aivan aluksi kun emäntä oli tuonut koiransa minulle näytettäväksi, Hän veti koiraa kaksin käsin pois päin minusta. Ja tämä toistui joka kerta, kun mikä hyvänsä olento lähestyi koiraa.. KUn omistaja vetää eikä koira pääse vieraan luo , se provosoituu yhä enemmän ja lopulta torkkaa turhautuneena hampaansa omistajaan: ''päästä jo nyt suojelemaan'' Kerron muita syyn aiheuttajia myöhemmin , sekä tehokeinoja. Muistakaa että syy löytyy melkein aina omistajasta , ei koirasta! Kirjoittelen vielä sinnepäin neuvoja ja muillekkin jos on ongelmaa koiran kanssa!
Koiranihan ei ole ollut minulla pennusta saakka,eli en tiedä mitä heillä on tapahtunut ennen kun haimme sen kotiin..uskon että se on pentuna jotain isoa koiraa pelästynyt sillä minun aikana ei ole joutunut "ongelmiin" muuta kuin naapurin japanin pystykorvan kanssa joka vapaana ollessaan tuli "uimaan liiveihin" kun astuimme ovesta ulos..eli en nähnyt tätä toista koiraa vaan se tuli juuri kun oven avasin ja pelästytti oman koirani.
Koira ei pelkää ihmisiä,rullaluistelijoita eikä muutakaan,reagoi ainoastaan pieniin lapsiin ja isoihin koiriin,sekä joihinkin pikku koiriin.
Ja minä tarkkailen ympäristöäni niin tarkasti kuin vain mahdollista,ihan sen takia että olen väsynyt niihin konflikti tilanteisiin isojen koirien kanssa,joten katselen eteen ja taakse ja jos satun näkemään että jostain suunnasta koira tulee niin menen niin sivuun kuin mahd.ja yritän saada huomion itseeni että koiralla olisi positiivinen mieli kun koira menee ohi..
Minua koira on pari kertaa hätääntyessään näykkäissyt,tosin syytän siitä itseäni koska näissä tilanteissa en ole saanut koiraa rauhottumaan ja itselläkin alkanut kiukuttaa niin olen väkisin vienyt koiraa eteen päin ja kun koira on yrittänyt kaikin tavoin päästä näkemään toista koiraa niin on siinä säheltäessään ja rääkyessään napannut minua esim jalasta kiinni,mutta irrottaa kyllä nopeasti ja on jälkeen päin vähän sen oloinen että ei tarkoittanut purra minua.
Minulla ei ole ketään kuka auttaisi minua käytännössä tässä ongelmassa,kuten kuvaamassasi tilanteessa jossa pyydät omistajaa irrottamaan koiransa..en voi pyytää uudella paikkakunnalla ihan niin vaan ketään apuun,enhän tunne sieltä ketään..Kyllähän tuo siedätys hoito toimisi jos sen vain pääsisi jollain lailla toteuttamaan..
Ja ongelma on ja pysyy,koska en tiedä mitään millä tämän "kohtauksen" saisi pois....
Ensin tuosta shelttitapauksesta. Koirasi saattaa olla mustasukkainen huomiostasi. Näin on omalla kohdallani. Jos silitän vierasta koiraa, koirani haluaa välittömästi, että hänet huomataan, saattaa murahtaakin toiselle koiralle, vaikka eka olivat kaverit. Sama juttu kissan kanssa..
Tässä vielä vinkki lenkeille. Etenkin kun pelottava koira tulee vastaan, pysähdy koirasi kanssa. Älä anna sen riuhtoa hihnassa, jos yrittää. Koirasi on sen kokoinen, että saat varmaan maassa pidettyä sen "syliotteessa". Katsokaa kun toinen koira menee ohi. Ole välittämättä koirasi meukkausyrityksistä, pidä vain rauhallisesti kiinni ja juttele (melko neutraalisti, ei kehuvalla tai vihaisella äänellä). Odota aloillaan kunnes koirasi on rauhoittunut ja jatka sitten.
teemmekin,kun satumme niin että koiran ohitus on ns.välttämätöntä enkä pääse minnekään pois tulilinjalta.Eli otan koiran otteeseeni että se pysyisi jotenkuten aloillaan ja juttelen ihan normaalisti..mutta tuntuu välillä että mistään ei ole hyötyä.
Mutta ymmärrän tuon että koirani on mustasukkainen varmaankin,mutta aina kun kyykistyn jotain toista koiraa huomioimaan niin pidän huolen että huomioin omani myös,eli juttelen omalleni ja rapsutan sitä myös,mikäli koirani siis päästää lähelleni ketään toista koiraa.
Eilen tapasimme vanhan kiinanpalatsikoiran jolle oma koirani taas räyhäsi.
Kiitos sinullekin vastauksesta!!
Koirasi näykkäsi sinua sen takia, että yritti suojella sinua. Se raivosti kun et päästänyt sitä suojelemaan. Se näykkäsi ''päästä jo!''
Pahin virhemikä voi olla on , että otat koirasi syliisi. Silloin sinä vasta pyydätkin siltä suojelua , ja silloin se vasta ärähtää. Joten sinun kuuluu päästää koirasi vapaasti tervehitimään toista koiraa, ja sanoa toisen koiran omistajalle miten asiat ovat ja koitan nyt tässä opettaa koiraani. Koirat kyllä selvittelevät välinsä keskenään ja se on pahin virhe , mennä väliin! Tiedän kyllä mistä puhun ! on kokemusta koirien koulutuksesta! Joten ota puheistani oppi ja kysele vaikka lisää, koirastasi tulee varmasti oiva koira , kunhan saat tapaamiset hyväksi. Anna korallesi ''haju rakoa'' Eivät koirat ole tyhmiä , ne osaavat selvittää välinsä. Pentu ja vanhuskin osaavat. Pentu onkin arvo järhestyksessä aina alin ja vanhempi ''opettaa'' sitä sosiaalistuman portaille. Väliin ei pidä mennä! ps . vastailen yhä kysymyksiin!
koiraa näissä tilanteissa.Kuinka uskaltaa päästää koiran vapaaksi jos ei voi luottaa siihen ettei se käy toiseen kiinni tai ettei se toinen käy omaani kiinni..toiset kun sanovat oman koiransa olevan todella kiltti,mutta hupsis vaan kun nyt just tällä kertaa kävi näin..
Kyllähän nuo koirat välinsä tosiaan selvittää mutta mistäs minä nyt äkkiä löydän jonkun kuka voisi minua auttaa ongelmassa kiltin koiran kanssa..sitä en tiedä..
Koirallahan KAIKKEA sen toimintaa ohjaa jokin vietti; lauma-, puolustus-, saalis-, ravinnonhankinta- ..jne. Jokin ärsyke aktivoi vietin ja koirasta riippuen se reagoi tuohon ärsykkeeseen tekemällä jotain. Sanotaankin, että vietti kanavoidaan tuon toiminnan kautta jotta koira pääsee viettipäämääräänsä. Tuon kertomasi perusteella veikkaisin, että koirallasi herää muista koirista lauma/puolustusvietti, jonka se purkaa eli kanavoi tuolla rähinällä. Puolustusta lottoan sen perusteella, että kerrot koirasi menevän "eteesi", eli tavallaan puolustavan sinua. Viettipäämääräänsä se pyrkii rähisemällä tuolle "uhalle", eli vieraalle koiralle-> ajamaan uhan pois. Kun poistutte tilanteesta ja uhka poistuu-> viettipäämäärä saavutettu ja koira hyvin tyytyväinen. Jos kyseessä olisi paon/pelon kautta kanavoitu viettialue, koira pyrkisi pois tilanteesta eli vetäisi itsensä taaksesi.
Nyt kun koira on ehdollistuen oppinut siihen, että se saa toiveensa täytettyä (eli viettipäämäärän saavutettua) rähinällä, sille pitäisi opettaa uusi toimintatapa. Olet hienosti tähän pyrkinytkin yrittämällä aktivoida ravinnonhankintavietin tuon puolustuksen sijaan. Kuitenkin, koiralla tuo puolustus on sitten sen verran vahvempi viettialue, että tämä konsti ei nyt auta.
Mitä itse lähtisin tekemään, olisi että hankkisin ohuehkon ketjukaulaimen ja normaalin, lyhyehkön taluttimen. Kaulain kuristavalla, talutin vasemmassa kädessä, melko lyhyellä niin, että hyvä tuntuma. Kun koira alkaa osoittamaan pieniäkin merkkejä rähinän suuntaan, terävä, nopea "nyppäisy" talutinta taaksepäin nopeasti vetäen. Kuvittele, että vetäisisit hampaan irti narulla ja lähtisi ekalla nykäsyllä.(joojoo, hassu esmerkki mutta kuvaa melko hyvin tuota nykäsyä:). Samalla tiukka ja käskevä "EI".
Samalla siunaaman sekunnilla, kun koira hiljaa, "hYYVVä". Eli suomeksi: pakote-palkkio. Tätä toistetaan riittävän monta kertaa.
Muista, että palkkion oikeasta käytöksestä tulee tulla suhteessa käytetyn pakotteen voimakkuuteen, ja molempien, palkkion ja pakotteen, tulee tulla juuri sillä hetkellä, kun koira tekee oikein/väärin, että oppimista saataisiin aikaan.
Tehokeinoksi voi ottaa vaikkapa toisen kilikoliketjun tai avainnipun, jota pitelee oikeassa kädessä ja sen kun ei-toivotun käytöksen tapahtuessa paiskaa kolinalla koiran persauksiin niin että "ei" tulee samalla hetkellä kun kilaus niin voisi sekin auttaa.
Nämä ovat nyt vähän "kovempia" keinoja mutta tuottavat koiralle todella paljon vähemmän tuskaa kuin se, että se joutuu tekemään ristiriitaisia hajatelmia pitkin päivää (kuten tällä palstalla monien kirjoittelijoiden koirat lukemani perusteella joutuvat). Kovinkaan moni ei varmaankaan ole tullut ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että jos koira tänään saa mennä sohvalle ja huomenna ei, se raukka ei sitä eroa ymmärrä vaan usein toistettuna tämänkaltaiset konfliktit johtavat ongelmakäytökseen, jopa psykoosiin. Onko tämä sitten mukavampaa kuin se, että koira tietää hommansa ja paikkansa laumassa kuten se tekisi luonnossakin? -sitä voivat kukkahattutädit mietiskellä.
Nämä samat antamani neuvot saat käytännössä, jos jaksat raahautua lähimmälle palveluskoirakerhon kentälle muutamiin koulutuksiin. Nämä koulutukset ovat pienen vuotuisen jäsenmaksun takana eivätkä yleensä vaadi sitoutumista. Nimenomaan suosittelen palveluskoirapuolta, koska (kaikella kunnioituksella tokoa kohtaan) tuolla seurakoirapuolella nuo konstit saattavat jäädä noihin naminamihalihalijuttuihin.
Lähimmän pk- yhdistyksen yhteystiedot löydät Suomen Palveluskoiraliiton websivuilta. Soita rohkeasti koulutusvastaavalle, kerro ongelmasi ja kysy, milloin olisi tottelevaisuuskoulutuksia joihin voisit osallistua. Pari kertaa voi toki käydä tutustustumassa ilman jäseneksiliittymistäkin mutta jos haluaa jatkaa ja tuntuu, että paikka sopii itselle ja koiralle, on kohteliasta kysyä jäseneksiliittymistä. Näin voit aina silloin tällöin käydä kentällä muistelemassa oppeja ja saamassa apua. Kalliiden ongelmakoirakouluttajien puoleen on mielestäni turha kääntyä; pk- kerhoista löytyy pitkän linjan harrastajia, jotka tekevät vapaaehtoista koulutustyötä ihan vain rakkaudesta koiriin ja harrastukseen.
Toivottavasti tästä jotain apua, mukavaa keväänalkua!
..tämä riivatun foorumi tökkii taas. Laitan siis uudelleen viestini, toivottavasti ei tule teille tuplana.
Koirallahan KAIKKEA sen toimintaa ohjaa jokin vietti; lauma-, puolustus-, saalis-, ravinnonhankinta- ..jne. Jokin ärsyke aktivoi vietin ja koirasta riippuen se reagoi tuohon ärsykkeeseen tekemällä jotain. Sanotaankin, että vietti kanavoidaan tuon toiminnan kautta jotta koira pääsee viettipäämääräänsä. Tuon kertomasi perusteella veikkaisin, että koirallasi herää muista koirista lauma/puolustusvietti, jonka se purkaa eli kanavoi tuolla rähinällä. Puolustusta lottoan sen perusteella, että kerrot koirasi menevän "eteesi", eli tavallaan puolustavan sinua. Viettipäämääräänsä se pyrkii rähisemällä tuolle "uhalle", eli vieraalle koiralle-> ajamaan uhan pois. Kun poistutte tilanteesta ja uhka poistuu-> viettipäämäärä saavutettu ja koira hyvin tyytyväinen. Jos kyseessä olisi paon/pelon kautta kanavoitu viettialue, koira pyrkisi pois tilanteesta eli vetäisi itsensä taaksesi.
Nyt kun koira on ehdollistuen oppinut siihen, että se saa toiveensa täytettyä (eli viettipäämäärän saavutettua) rähinällä, sille pitäisi opettaa uusi toimintatapa. Olet hienosti tähän pyrkinytkin yrittämällä aktivoida ravinnonhankintavietin tuon puolustuksen sijaan. Kuitenkin, koiralla tuo puolustus on sitten sen verran vahvempi viettialue, että tämä konsti ei nyt auta.
Mitä itse lähtisin tekemään, olisi että hankkisin ohuehkon ketjukaulaimen ja normaalin, lyhyehkön taluttimen. Kaulain kuristavalla, talutin vasemmassa kädessä, melko lyhyellä niin, että hyvä tuntuma. Kun koira alkaa osoittamaan pieniäkin merkkejä rähinän suuntaan, terävä, nopea "nyppäisy" talutinta taaksepäin nopeasti vetäen. Kuvittele, että vetäisisit hampaan irti narulla ja lähtisi ekalla nykäsyllä.(joojoo, hassu esmerkki mutta kuvaa melko hyvin tuota nykäsyä:). Samalla tiukka ja käskevä "EI".
Samalla siunaaman sekunnilla, kun koira hiljaa, "hYYVVä". Eli suomeksi: pakote-palkkio. Tätä toistetaan riittävän monta kertaa.
Muista, että palkkion oikeasta käytöksestä tulee tulla suhteessa käytetyn pakotteen voimakkuuteen, ja molempien, palkkion ja pakotteen, tulee tulla juuri sillä hetkellä, kun koira tekee oikein/väärin, että oppimista saataisiin aikaan.
Tehokeinoksi voi ottaa vaikkapa toisen kilikoliketjun tai avainnipun, jota pitelee oikeassa kädessä ja sen kun ei-toivotun käytöksen tapahtuessa paiskaa kolinalla koiran persauksiin niin että "ei" tulee samalla hetkellä kun kilaus niin voisi sekin auttaa.
Nämä ovat nyt vähän "kovempia" keinoja mutta tuottavat koiralle todella paljon vähemmän tuskaa kuin se, että se joutuu tekemään ristiriitaisia hajatelmia pitkin päivää (kuten tällä palstalla monien kirjoittelijoiden koirat lukemani perusteella joutuvat). Kovinkaan moni ei varmaankaan ole tullut ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että jos koira tänään saa mennä sohvalle ja huomenna ei, se raukka ei sitä eroa ymmärrä vaan usein toistettuna tämänkaltaiset konfliktit johtavat ongelmakäytökseen, jopa psykoosiin. Onko tämä sitten mukavampaa kuin se, että koira tietää hommansa ja paikkansa laumassa kuten se tekisi luonnossakin? -sitä voivat kukkahattutädit mietiskellä.
Nämä samat antamani neuvot saat käytännössä, jos jaksat raahautua lähimmälle palveluskoirakerhon kentälle muutamiin koulutuksiin. Nämä koulutukset ovat pienen vuotuisen jäsenmaksun takana eivätkä yleensä vaadi sitoutumista. Nimenomaan suosittelen palveluskoirapuolta, koska (kaikella kunnioituksella tokoa kohtaan) tuolla seurakoirapuolella nuo konstit saattavat jäädä noihin naminamihalihalijuttuihin.
Lähimmän pk- yhdistyksen yhteystiedot löydät Suomen Palveluskoiraliiton websivuilta. Soita rohkeasti koulutusvastaavalle, kerro ongelmasi ja kysy, milloin olisi tottelevaisuuskoulutuksia joihin voisit osallistua. Pari kertaa voi toki käydä tutustustumassa ilman jäseneksiliittymistäkin mutta jos haluaa jatkaa ja tuntuu, että paikka sopii itselle ja koiralle, on kohteliasta kysyä jäseneksiliittymistä. Näin voit aina silloin tällöin käydä kentällä muistelemassa oppeja ja saamassa apua. Kalliiden ongelmakoirakouluttajien puoleen on mielestäni turha kääntyä; pk- kerhoista löytyy pitkän linjan harrastajia, jotka tekevät vapaaehtoista koulutustyötä ihan vain rakkaudesta koiriin ja harrastukseen.
Toivottavasti tästä jotain apua, mukavaa keväänalkua!
Kaikestahan sitä on hyötyä kun näitä kaikkien antamia ohjeita hieman itsekseen miettii ja katson mikä on omalle koiralleni parhain tapa toteuttaa asiat.Mutta siis kiitos vastauksestasi!
jos tutullasi/kaverillasi olisi koira niin sitä kautta tutustumaan.. :)