niin meinaa mennä hermot nykkyään joka päivä ukon kanssa, olen raskaana ja vauva voi syntyä mikä päivä vain ja nyt on alkanut meillä olla riitoja joka päivä ja pahenee vain.
en tajua mistä helvetistä aina keksitään sitä napisemista..
onko muita joilla samaa ongelmaa?
meillä ongelmia tullut mustasukkaisuuden saralla sekä raha asioissa ja kotitöissä! mutta miksi juuri nyt kun olisi aika vain nauttia tästä raskausajasta ja rakastaa toista, lähtö synnärille voi tulla mikä hetki vain.. ja nyt tuntuu just siltä että tekis mieli heittää ukko veks ja olla kokonaan synnyttämättä, voi kun olisi taikasauva ja voisi taikoa...
en tajua mistä helvetistä aina keksitään sitä napisemista..
onko muita joilla samaa ongelmaa?
meillä ongelmia tullut mustasukkaisuuden saralla sekä raha asioissa ja kotitöissä! mutta miksi juuri nyt kun olisi aika vain nauttia tästä raskausajasta ja rakastaa toista, lähtö synnärille voi tulla mikä hetki vain.. ja nyt tuntuu just siltä että tekis mieli heittää ukko veks ja olla kokonaan synnyttämättä, voi kun olisi taikasauva ja voisi taikoa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
sutaudutko asioihin oikesti noin vai olisiko kyseessä hormoonit?
Itse ainakin olin kuin pappuun ammuttu karhu lähes koko raskauden ajan esikoisen kanssa ja vauva ajan jälkeen taas hormoonit pääsivät tasoittumaan niin löytyihän sieltä lopulta se oikea Meppe.
on se niinkin että olette molemmat menossa kohti uutta ja tuntematonta ja vaikka ette näin sitä näkisikään asia voi pelottaa ja ihminen helposti suhtautuu pelkoon vihalla ja syyttelyllä.
Perheeksi muovautuminen ei ole helppoa ja vielä pitkälle sen jälkeen kun vauva on jo maailmaassa tulee välillä olo että mitä sitä onkaan mennyt valitsemaan tuommosen isäksi omalle lapselleen :) mutta kun muistaa vaalia suhdetta ja puhua aika ajoin niin asiat taas selkenee.
Istukaa alas ja juokaa vaikka kuppi teetä ja päätätte puhua vain vauvasta.
kiitos kun vaivauduit kirjoittamaan..:)
Mies tuli kotia ja istuu toisessa huoneessa koneella ja minä tässä koneella...ehkä täytyisi mennä vain ja keittää kahvit ja kutsua miekkonen kahville, pussata ja halata ja sanoa anteeksi.:)
on nää hormonit varmasti pelissä mukana,tunnen itseni aivan hulluksi.
en tiedä vain jaksaako mieheni jos meinaan joka päivä näin vittumainen olla.. se on jo alkanut itsekin satuttaa tahallaan minua sanomisillansa..
..ennen vauvan syntymää,mutta meillä ainakin asiat parani sitten kun vauva saatiin maailmaan ja on vauva hurmannut isukin täysin. Ja huolehtii mies hirveän paljon myös minun jaksamisesta ja toipumisesta sektion jälkeen.Mies selvästi tajusi asiat paremmin kun näki vauvan.