En rakasta enää aviopuolisoani. Mitä teen. Meillä ei ole onneksi kuin kolme lasta. Olen ihastunut toiseen.
Rakkaus loppui, mitä teen
vl-ihmisenä
8719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En minä sitä ihmettele että olet ihastunut toiseen. Vaan sitä että sinä katsot sinne aidan taakse etkä näytä lainkaan ymmärtävän ettei se ruoho ole sen vihreämpää sillä puolella aitaa.
Toisekseen.... Rakkaus ei varmaankaan mihinkään ole kadonnut sinun ja nykyisen kupanisi kanssa. Mutta ymmärrän sen että se mitä vl ajattelumallit tarkoitavat parisuhteenne kanalta loppuelämäänne ajatellen. Voi ja en epäile etteikö saa kaiken näyttämään turhalta.
Etteikö tuo kaikki saisi teidän suhdettanne näyttämään siltä ettei siinä ole rakkautta. Ja ettei sitä kannata säilytää. Ja ettei sen eteen kannata töitä tehdä.
Minä ymmärrän sen että toinen ihminen voi antaa sinulle sitä mitä et voi tässä suhteessa näillä arvoilla ja näkökulmilla saada. Silti arki ei ole yhdessäkään suhteessa sen kummepaa.
Mikset sinä käännä noita tunteita oman suhteesi eduksi ja voimavaraksi? Jos oikeasti sanoudut irti siitä kaikesta mikä kahlitsee parisuhdetasi nyt vakaumuksesi kautta. Kaikki se mitä voi uudesta suhteesta saada on saatavissa nykyisestä suhteestasi.
Paitsi sitä et voi saada että lapsilla on ehjä koti jossa vanhemmat ovat heidän geneettisiä jälkeläisiä. Lapset eivä lakaa olemasta sittenkään vaikka tienne eroavat.
Vaan lapse kärsivät tilanteesta aina vaikka olisivat vanhemmileen lojaaleja eivätkä kitisisi aiheesta.
Joten vaikka ymmärrän sen kuinka ihana tunne tuo ihastuminen on. Silti en viimekädessä ymmärrä sitä ettet ymmärä sitä että sen saman voi löytää omasta suhteestasikin. Mutta se vaatii töitä teiltä molemmilta.
Eipä tähän ole lisättävää!!
Aloittajalla on vaan tainnut tarttua nykyään niin yleinen ajattelumalli: rakkaus loppui ja vaihtamalla kumppania vain voi löytää sen uudelleen!!
Täysin samoihin ajatuksiin törmäisit jossain vaiheessa uudessakin suhteessa ja taasko vaihtaisit??
Ihastuminen ja rakaustuminen on ihana tunne. SE vain ei pyritä sitä arke. Ja arki todellakin voi olla todella rakaa tilanteessa joss on 3 pientä ja tulevaisuus näytää siltä miltä se vl mailmankuvan valossa näytää.
Jos oiekeasti ollaan siinä tilanteessa että elämänhalu ja toivo ovat menneet. Niin ei se ihme ole että että sitä ratkaisua lähdetään hakemaan tiedostamattakin ehkä toisen ihmisen kautta.
Ehkä todella jatellaan että tuo toinen voi antaa sen mitä nykyinen ei voi antaa?
Sitten tässä on vielä se ajataus että jos vl ajtelumallit lyö roskiskeen niin sitten ei ole "rajoja ja moraalia". Eli kaikki se mikä on entistä hylätään. Jos todella pitää omia arvoja lähteä miettimään. Ja sitä mikä elämässä on oiekasti tärkeää. Niin miksi sitä miettimistä ei aloiteta siitä mikä oikeasti on säilyttminen arvoista ja huomioida myös se ettei ole yksin.
Ohjaako elämän ratkaisuja yksitään se mitä minä haluan? Onko se että minä saan omat tarpeeni tyydytettyä kaikilta osin kaikkien kannalta paras ratkaisu.
En minä sitä ihmettele että jos on 5 vuotta valvonut putkeen ja elämässä ei ole odotettavissa muutosta. Tulevaisuus voi näytää aika valottomalta.
Ehkä oikeasti kannattaisi miettiä miksi ollaan tuossa tilanteessa. Ja mitä tästä eteenpäin. Eikä vain lyödä hanskoja tiskiin ja kuvitella että arki jää sinne edelliseen suhteeseen.
Tietyt asit sinne voivatkin jäädä. Jos ne halutaan mieltää vain tuon parisuhteeen ongelmiksi jotka eivät siirry seuraavaan suhteeseen (ehkäisy/sekuaalisuus).
Nämäkin asiat ovat ratkaistavissa nykyksessä suhteessa mutta ei ehkä sillä tavalla kuin meille idealistista mailmankuvaa maalaillaan.
Voi myös käydä niin ettei toinen osapuoli lähde keskutelemaan eikä neuvottelemaan yhteisistä pelisäännöistä ja tulevaisuudesta.
Ikävä kyllä vl uskon käsitys tuottaa uskonnon uhreija tälläisissä tilanteissa. Jossa voittajia ei ole vain häviäjiä.
ja rakkaus on kukoistanut pitkään nykyään ja kukoistaa. Edellinen vl-on taaksejäämisjätös.
En usko että kannattaa erota. Tiedän pariskuntia jotka ovat eronneet, myös vanhempia pariskuntia. Useimmat ovat sitä katuneet myöhemmin elämässään.
Ero ei ole koskaan mikään helppo asia, eikä kenellekään saa tehdä sellaista helpoin perustein. Parisuhteessa on ihan normaalia, että välillä tulee tunteita, etten enää rakasta toista. Tulee myös aikoja että taas rakastaa ja kunnolla. Se voi myös vaihdella puolisojen välillä eri aikoina milloin toinen rakastaa kunnolla ja milloin toinen ei.
Kannattaa miettiä, mitä oikeasti elämältäsi saisit ja olisiko ne pysyviä asioita, jos eroaisit. Elämä on aina samanlaista ja jos se halutaan muuttaa, se muutos lähtee aina ihmisestä itsestään. Ei siitä että vaihdat ihmistä vähänväliä, se ei johda mihinkään. Kannattaa miettiä minkälainen olet ja mitä haluat ja pystytkö niitä asioita toteuttamaan vaikka elätkin nykyisen miehesi kanssa. Eihän suhteen roihuava alkurakkaus kestä kuin sen alun vain, sitten se muuttuu. Rakkaus ei ole sitä mitä se alkuhuumassa on vaan jotain ihan muuta. Toisesta ihmisestä välittämistä, luottamista, yhteiseloa jne.
Ja viimeisenä se asia mikä pitäisi aina laittaa ensimmäiseksi ovat lapsesi. He tulevat joka tapauksessa tästä kärsimään jos päädytte eroon. Olitte sitten kuinka hyviä kavereita jälkeenpäin miehenne kanssa.
Tiedätkö että on paljon tutkittu sitä että lapset syyttävät aina itseään jos vanhemmat eroavat ja tappelevat? He eivät pysty ymmärtämään aikuisen tavoin, että se ei ole minun syy. Vaikka sanot lapselle ettei tämä ole sinun syy niin he syyttävät siitä jokatapauksessa itseään ja voi tuoda heidän elämään rutkasti lisäongelmia.
Mieti jos lapsesi vielä elävät sitten tuon uskonne yhteisön mukana, miten paljon he kokevat itseään huonommaksi kun äiti ja isä ovat eronneet ja miten heitä saatetaan kiusata taikka kyräillä heille siitä.
Kannattaa myös hakea parisuhdeapua jos tilanteenne on toivoton. Suhteen takaisin paluun on tehtävä rutkasti töitä ja tee se lapsiesi hyväksi!
En usko että kannattaa erota. Tiedän pariskuntia jotka ovat eronneet, myös vanhempia pariskuntia. Useimmat ovat sitä katuneet myöhemmin elämässään.
Ero ei ole koskaan mikään helppo asia, eikä kenellekään saa tehdä sellaista helpoin perustein. Parisuhteessa on ihan normaalia, että välillä tulee tunteita, etten enää rakasta toista. Tulee myös aikoja että taas rakastaa ja kunnolla. Se voi myös vaihdella puolisojen välillä eri aikoina milloin toinen rakastaa kunnolla ja milloin toinen ei.
Kannattaa miettiä, mitä oikeasti elämältäsi saisit ja olisiko ne pysyviä asioita, jos eroaisit. Elämä on aina samanlaista ja jos se halutaan muuttaa, se muutos lähtee aina ihmisestä itsestään. Ei siitä että vaihdat ihmistä vähänväliä, se ei johda mihinkään. Kannattaa miettiä minkälainen olet ja mitä haluat ja pystytkö niitä asioita toteuttamaan vaikka elätkin nykyisen miehesi kanssa. Eihän suhteen roihuava alkurakkaus kestä kuin sen alun vain, sitten se muuttuu. Rakkaus ei ole sitä mitä se alkuhuumassa on vaan jotain ihan muuta. Toisesta ihmisestä välittämistä, luottamista, yhteiseloa jne.
Ja viimeisenä se asia mikä pitäisi aina laittaa ensimmäiseksi ovat lapsesi. He tulevat joka tapauksessa tästä kärsimään jos päädytte eroon. Olitte sitten kuinka hyviä kavereita jälkeenpäin miehenne kanssa.
Tiedätkö että on paljon tutkittu sitä että lapset syyttävät aina itseään jos vanhemmat eroavat ja tappelevat? He eivät pysty ymmärtämään aikuisen tavoin, että se ei ole minun syy. Vaikka sanot lapselle ettei tämä ole sinun syy niin he syyttävät siitä jokatapauksessa itseään ja voi tuoda heidän elämään rutkasti lisäongelmia.
Mieti jos lapsesi vielä elävät sitten tuon uskonne yhteisön mukana, miten paljon he kokevat itseään huonommaksi kun äiti ja isä ovat eronneet ja miten heitä saatetaan kiusata taikka kyräillä heille siitä.
Kannattaa myös hakea parisuhdeapua jos tilanteenne on toivoton. Suhteen takaisin paluun on tehtävä rutkasti töitä ja tee se lapsiesi hyväksi!
lintuja lentämästä pään yli , mutta voi estää niitä tekemästä pessää.
niin saat SRK:n hyväksymän avioeron. Osoitteessa narsistienuhrientuki.info löytyy keskustelu jossa saat anonyymin diagnoosin puolisollesi tuosta vaan! Siellä katkeroituneet, puolisostaan eron ottaneet vl-naiset purkavat tuntojaan ja julistavat kenet tahansa narsistiksi...