Hei yksinäiset! Luin juuri ruotsalaisesta må bra-lehdestä Aspergers syndromasta. Sellainen on ihmisillä, jotka eivät jaksa olla sosiaalisia, jotka eivät viihdy kimpassa muiden kanssa.-Ei kai sen tarvitse olla mikään ihme, niin typerää on usein niin nuorten kuin vanhempienkin kanssakäynti.-On elänyt monta Asp.syndromalaista:
Albert Einstein,Isaac Newton, Hitchcock,Mozart, Leonardo da Vinci, Ludwig Wittgenstein.-On olemassa yritys, joka ottaa vain AS-läisiä töihin:Left is Right. Ja voisi olla paljon enemmän, koska AS-laiset ovat usein keskivertoa älykkäämpiä, tarkkoja,stressiä kestäviä, luotettavia,innokkaita työssään ja heillä on hyvinkehittynyt yksityiskohtien ymmärryskyky.- Siis miettikää yksinäiset, kuulutteko tähän ryhmään, ja jos, niin olkaa onnellisia. Teillä on kaikki mahdollisuudet, jotka useimmiten puuttuvat laumassa määkijöiltä!
Albert Einstein,Isaac Newton, Hitchcock,Mozart, Leonardo da Vinci, Ludwig Wittgenstein.-On olemassa yritys, joka ottaa vain AS-läisiä töihin:Left is Right. Ja voisi olla paljon enemmän, koska AS-laiset ovat usein keskivertoa älykkäämpiä, tarkkoja,stressiä kestäviä, luotettavia,innokkaita työssään ja heillä on hyvinkehittynyt yksityiskohtien ymmärryskyky.- Siis miettikää yksinäiset, kuulutteko tähän ryhmään, ja jos, niin olkaa onnellisia. Teillä on kaikki mahdollisuudet, jotka useimmiten puuttuvat laumassa määkijöiltä!
Vastaukset 18
Vanhimmat
asperger...Aarrgh!! Elämäni ja monen muun elämä olisi paljon helpompaa, jos koko syndroomaa ei olisi ikinä keksittykään! Minusta koko termi on halventava, enkä halua ajatella itseäni tai ketään muuta miksikään syndroomaiseksi!
Luuletko, että kaikki epäsosiaalisuus olisi selitettävissä asperger-diagnoosilla? Kaikkien epäsosiaalisuus ei selity automaattisesti millään aspergereilla. Ihmiset ovat yksilöitä, elämänkokemukset ovat erilaisia.
Eikä tässä maailmassa asperger-ihminen muutenkaan menesty (Jos sosiaalisuus on menestyksen mitta). Valitettavasti.
Vastaan nyt vanhaan ketjuun mutta menkööt, voi muutkin taas huomata tämän.
Itselle on todettu lievä aspergerin syndrooma, ja tosiasiassa joudun jatkuvasti juoksemassa psykologin/ psykologin määräämän sairaanhoitajan juttusilla, lisäksi työkkärit ym. käynnit koska ei ole peruskoulun jälkeen ollut sopivaa alaa jolle kouluttautua. Itse näen tämän olleen aivan täysin turhaa, ei minun ongelmat aspergerista johdu, ne ongelmat joista jatkuvasti olen puhunut vaan vedetään välittömästi asperger -diaknoosin alaisuuteen. Jotenkin järjetöntä terveydenhuolto henkilökunnan osalta. Työvoimatoimistossa on saanut asiantuntevaa ja hyvää palvelua, olen enemmän niistä käynneistä hyötynyt mitä muista olenkaan. Olen meinaan löytänyt vahvuuksia itsestäni ja tiedän heikkouteni, lisäksi tiedän mille alalle sovellun töihin. Omat ongelmat ovat perheen osalla ja omassa fyysisessä terveydessä. Nämä yhdessä ovat muodostaneet pahan oravanpyörän. Perheeni on erittäin vanhanaikainen, ja itse kärsin siitä. Asiaa ei ole saatu ratkaistua järki keinoin, näillä näkymin se ratkeaa kun perheen vanhimmat jäsenet vaihtavat hiippakuntaa seuraavien 20-30 vuoden aikana.
Tämän vuoksi todennäköisesti vaikutukset kantavat koko loppuelämäni ajan, ja en itse pidä itseäni tilanteeseeni syyllisenä. Olen kyllä yrittänyt kaiken laisia keinoja. Tämä täytyy näemmä vaan hyväksyä, tai laittanen täysin vasemmiston ja kokoomuksen syyksi, siellä ei arvosteta ihmistä, niisä arvostetaan vaan joko rahaa (kok) tai paperinpyöritystä (SDP, Vas.liitto)
Voi elämä... Eli jos mä olen hiljainen ja introvertti niin = aspergeri. Mitään välimuotoa ei ole. Hiljaisuus on aspergeria, disoorderi.
Voi vittu. Oon varmaan samalla cp-vammanen kun kävelen vähän hitaasti ja epätasaisesti. Lobotomia pitäis varmaan käydä teetättämäs kylän ainoalla puoskarilla kun on vähän tota skitsofreniaakin, tykkään nääs scifi kirjoista.
Ihan hyvä idea käytännössä, mutta homma ei loppupeleissä toimi ilman kommunikointia.. olit sitten kuinka älli tahansa, niin et hanskaa mitään yksin kokonaan enää. Yksityiskohtiin ei kannata paneutua ja olla tarkka sen suhteen (eli suomeks: perfektionisti). Kokonaisuus se on mikä ratkaisee, loput sitten muut korjaa. Ja noi keksijät on oletettuja "AS-syndroomalaisia" lähinnä johtuen niiden idealleen omistautuneelle elämälle, poistaen ainakin Da Vincin siitä kokonaan, joka oli polymaatti eli ns. yleisnero, joka hallitsi erinomaisesti asioita monesta tieteen tai taiteen haaroista "AS-henkilön" sijaan.
Hieman korjailen sekä sinun että aloittajan faktoja omakohtaisella kokemuksellani. Ensinnäkin luet nyt aspergerin syndrooman oirelistaa kuin piru raamattua. Itselläni on asperger, mutta koen olevani hyvä juuri synteesien tekemisessä - kokonaisuuksien hahmottamisessa. Jonkinlainen yhteyksien näkeminen on siis itselleni ominaista. Toki osaan (ennen kaikkea muiden näkökulmasta) olla pikkutarkkakin. Enemmin koen, että kyse yksityiskohtien havaitsemisessa on erilaisista aisteista. Tämä on todettu tutkimuksissakin. Asperger ikään kuin kuulee, näkee, tuntee - aistii - herkemmin. Tyypillisenä kääntöpuolenahan ovat aistiyliherkkyydet, jotka ovat keskeinen autismin ja aspergerin diagnoosikriteeri.
"Kokonaisuus se on, mikä ratkaisee, loput sitten muut korjaa." Ketkä korjaavat, jos yksityiskohtiin siis ei pidä puuttua? Keitä nämä loput ovat?
Lisäksi itse en ainakaan vietä iltojani yhden ainoan mielenkiinnon kohteen parissa. Toki kiinnostuksenkohteeni ovat minulle tärkeitä ja uhraan niihin enemmän aikaa kuin muut. Ehkä saan niistä myös henkistä tyydykettä enemmän kuin muut. Muutoinhan tekisin jotain muuta, jos se minulle enemmän antaisi. Leonardo da Vincin jälkikäteisiin diagnooseihin en ota kantaa, mutta totean, että itsekin aspergerina minulla (ja monella muulla tuntemallani) on useita mielenkiinnonkohteita. Omani ovat muuten herra da Vincin kanssa jokseenkin yhteneviä.
Mielestäni ihmisten tulisi olla kiitollisia inhimillisestä rikkaudesta - myös ilman diagnooseja. Aspergerit (diagnooseilla tai ilman) ovat antaneet maailmalle, tieteelle ja taiteelle paljon, siinä samassa, missä sinisilmäiset, ruskeasilmäiset, lyhyet, pitkät, puheliaat, hiljaiset, sairaat, terveet.... Kukin olkoon, mitä on.
Juurikin noin, mutta vaan uskot olevasi moinen "epänormaali ihminen"...
Edelleenkään en ole epänormaali enkä myöskään ole koskaan itseäni epänormaaliksi kokenut. Tiedän, että jotkut pitävät minua epänormaalina, mutta itse en ole itseäni koskaan epänormaaliksi kokenut.
Jos kuitenkin keskimääräisesti ihmistä mitataan, minulla on tiettyjä asioita keskimääräistä enemmän ja tiettyjä vähemmän. Ei siinä sen kummempaa. Meitä on moneen junaan. Onhan meissä ihmisissä sinunkin kaltaisiasi, jotka päivätyönään täyttävät Suomi24:ää viesteillään ja ovat "asiantuntijoina" joka asiaan. Ei kai siinäkään mitään epänormaalia ole, vaikka toivoisit.
Totta, et siis pidä itseäsi epänormaalina, mutta kuitenkin uskot tohon syndroomaan vai mikä syy tohon vastaamiseesi sitten oli oikeasti? No miten vaan. Paiskaan viestejä tänne S24-palstalle oikeasti, kun pääjuttuni osalta kerkeän, joten en ole tosiaankaan asiantuntijaa lähellekään, mutta miten määrittelisit asiantuntijan yleensäkin jossain? Olen peruspelle ja tyhmä, joka ei osaa yhtään mitään tyyliin, että tulisit kolmen aikaan yöllä herättämään ja kysymään, että miten tämä x-asia oikeasti menee, joten olen epänormaali tai en. Missä se raja menee nyt, kun ei näe metsää puilta....
"Totta, et siis pidä itseäsi epänormaalina, mutta kuitenkin uskot tohon syndroomaan vai mikä syy tohon vastaamiseesi sitten oli oikeasti?"
Vastaus edellen sama: "Edelleenkään en ole epänormaali enkä myöskään ole koskaan itseäni epänormaaliksi kokenut. Tiedän, että jotkut pitävät minua epänormaalina (ja ehkä diagnosoivat minut), mutta itse en ole itseäni koskaan epänormaaliksi kokenut. Jos kuitenkin keskimääräisesti ihmistä mitataan, minulla on tiettyjä asioita keskimääräistä enemmän ja tiettyjä vähemmän (siis aspergerin diagnoosikriteerien piirteitä, mutta kukaan ei ole mikään diagnoosi, kuten totesin).
Mutta ei tästä aiheesta nyt enempää osaltani. Ei kun hyvät jatkot palstailussa! :)
Miksi asperger on sitten "disorder", kun siihen kerran liittyy niin paljon neroutta jne..? Ehkä pointtina on se, että nämä nerot eivät saisi ääntään kuuluviin koska kukapa nyt jotain "hullun" diagnoosin saanutta kuuntelisi.. kas näin, hallitus ja yhteiskunta on turvattu..
Yksinäisyydelle monta syytä. Itselläni jatkuvat muutot tiettynä aikana.
Olen aina kuvitellut, että on erilaisia luonnetyyppejä. Osaan kuuluu hiljaisuus, osaan äänekkyys jne. Mutta että tietyt luonteet ovat disordereja?
Arvatkaas mitä: Paskasosiaali on uusi sairaus jonka juuri diagnosoin eräällä hihhulilla. Oireet:
- Sosiaalisuus
- Hymyily
- Nopeat liikkeet
- Juhlii ja matkustelee hyvin paljon.
Paskasosiaaliin on hoitona terapia, lääkkeet sekä lobotomia.
Eipä Apergerin syndrooma silti mikään "paha juttu" ole... Joillekin "helpotus" ja joillekin taas ei niin huono juttu.
Tosin tähän liittyy semmoinen ongelma, että kaikki "sosiaalisesti rajoittuneet" mielletään as-ihmisiksi. Se lienee yksi tapa selittää normaalien ja ns. epätavallisten ihmisten erot.
Niin nämä ihmiset siis eivät sitä kaipaakkaan. Se että asiasta kertoo niille joita ryhmän puute kalvaa... No ei varmaankaan auta.
Ja ihmisten, jotka ovat sisällä ryhmissä, kutsuminen laumassa määkijöiksi ei ainakaan osoita positiivisia piirteitä sen enempää älyn kuin persoonan puolelta.
Toi AS-syndrooma on keksitty sellaisille putkiaivoille oikeasti, ketkä eivät osaa ajatella asioita toisesta näkökulmasta. Sen takia kaikenmaailman Einsteinit sun muut on siihen epäillyiksi tai diagnosoitukkin.
Osaatko sinä? Autismi-palstalla tunnustauduit piirteitä omaavaksi???
Siis mihin tolla pyrit oikein? Jos luit sen viestin sisällön, niin muistaakseni sanoin, että en usko siihen. Uskoin kyllä joskus, mutta en enää. Koska testasin sitä vittu näyttelemällä sellaista ihmisten ilmoilla! Ja mistäkö tiedän? Asun talossa, jossa asuu oikeita autisteja ja olen joskus seuraillut niiden käyttäytymistä.
Eivätkös narsistitkin näytä positiivisilta ja ystävällisiltä ihmisiltä. Aika monella on narsismin oireita, ehkä jopa suurimmalla osalla ihmisistä. Pitäisi saada kaikki diagnosoiduiksi.