perätilavauva 37+4

No ensinnäkin, kaikki eivät saa lupaa alatiesynnytykseen vaikka haluaisivatkin. Syinä voi olla synnytyspaikan vähäinen kokemus perätilasynnytysten hoidosta, riittämättömäksi katsottu lantio, suurehko sikiö, sikiön pään ja vartalon epäedullinen suhde, vauvan pään oikoryhti jne...

Alatiesynnytystä päästetään yrittämään käytännössä vain ne joilla on ERINOMAISET edellytykset alatiesynnytykseen. Lisäksi - kuten sinulle on ehkä kerrottukin - keisarileikkaukseen mennään tavallista herkemmin jos ilmenee synnytyksenaikaisia ongelmia (huono edistyminen, sydänääniongelmat jne). Mutta sektio ei yleensä ole hätä- vaan kiireellinen. Tässä suhteessa asia ei poikkea päätarjontasynnytyksestä.

Perätilasynnytyksessä kivunlievitys ja synnytyksen seuranta toteutetaan ihan samalla tavalla kuin päätarjontasynnytyksessä. Erona on se että lääkäri suorittaa vauvan ulosauton, ei kätilö. Äiti on tällöin ns. poikkipöydässä eli jalat jalkatuissa, jolloin lääkäri pääsee "jalkoväliin" ja lantio on parhaiten auki.

Muista myös että mikäli olet ajatellut hankkia useampia lapsia, on alatiesynnytys jatkon kannalta turvallisempi vaihtoehto. Vaikka seuraavassa raskaudessa vauva olisikin pää alaspäin, ei alatiesynnytys "arpisella" kohdulla välttämättä onnistu (parhaalla ystävälläni kohtu repesi toisen synnytyksen aikana, ensimmäinen oli suunniteltu perätilasektio). Myös istukan kiinnittymis- ja irtoamisongelmat ovat sektioarven kanssa tavallisempia, ja ne voivat johtaa esim. kohdun menetykseen synnytyksen yhteydessä.

Mikäli nyt ylipäänsä sinulle annettaisiin lupa alatiesynnytykseen perätilasikiön kanssa (kun pelvimetriat jne on tehty), on monessa paikassa mahdollisuus esim. sopia niin, että sektio tehdään jos synnytys ei itsestään käynnisty esim. raskausviikkoon 41 mennessä (tai miten nyt vauvan kasvun arvioidaankin menevän).

No ensinnäkin, kaikki eivät saa lupaa alatiesynnytykseen vaikka haluaisivatkin. Syinä voi olla synnytyspaikan vähäinen kokemus perätilasynnytysten hoidosta, riittämättömäksi katsottu lantio, suurehko sikiö, sikiön pään ja vartalon epäedullinen suhde, vauvan pään oikoryhti jne...

Alatiesynnytystä päästetään yrittämään käytännössä vain ne joilla on ERINOMAISET edellytykset alatiesynnytykseen. Lisäksi - kuten sinulle on ehkä kerrottukin - keisarileikkaukseen mennään tavallista herkemmin jos ilmenee synnytyksenaikaisia ongelmia (huono edistyminen, sydänääniongelmat jne). Mutta sektio ei yleensä ole hätä- vaan kiireellinen. Tässä suhteessa asia ei poikkea päätarjontasynnytyksestä.

Perätilasynnytyksessä kivunlievitys ja synnytyksen seuranta toteutetaan ihan samalla tavalla kuin päätarjontasynnytyksessä. Erona on se että lääkäri suorittaa vauvan ulosauton, ei kätilö. Äiti on tällöin ns. poikkipöydässä eli jalat jalkatuissa, jolloin lääkäri pääsee "jalkoväliin" ja lantio on parhaiten auki.

Muista myös että mikäli olet ajatellut hankkia useampia lapsia, on alatiesynnytys jatkon kannalta turvallisempi vaihtoehto. Vaikka seuraavassa raskaudessa vauva olisikin pää alaspäin, ei alatiesynnytys "arpisella" kohdulla välttämättä onnistu (parhaalla ystävälläni kohtu repesi toisen synnytyksen aikana, ensimmäinen oli suunniteltu perätilasektio). Myös istukan kiinnittymis- ja irtoamisongelmat ovat sektioarven kanssa tavallisempia, ja ne voivat johtaa esim. kohdun menetykseen synnytyksen yhteydessä.

Mikäli nyt ylipäänsä sinulle annettaisiin lupa alatiesynnytykseen perätilasikiön kanssa (kun pelvimetriat jne on tehty), on monessa paikassa mahdollisuus esim. sopia niin, että sektio tehdään jos synnytys ei itsestään käynnisty esim. raskausviikkoon 41 mennessä (tai miten nyt vauvan kasvun arvioidaankin menevän).

No ensinnäkin, kaikki eivät saa lupaa alatiesynnytykseen vaikka haluaisivatkin. Syinä voi olla synnytyspaikan vähäinen kokemus perätilasynnytysten hoidosta, riittämättömäksi katsottu lantio, suurehko sikiö, sikiön pään ja vartalon epäedullinen suhde, vauvan pään oikoryhti jne...

Alatiesynnytystä päästetään yrittämään käytännössä vain ne joilla on ERINOMAISET edellytykset alatiesynnytykseen. Lisäksi - kuten sinulle on ehkä kerrottukin - keisarileikkaukseen mennään tavallista herkemmin jos ilmenee synnytyksenaikaisia ongelmia (huono edistyminen, sydänääniongelmat jne). Mutta sektio ei yleensä ole hätä- vaan kiireellinen. Tässä suhteessa asia ei poikkea päätarjontasynnytyksestä.

Perätilasynnytyksessä kivunlievitys ja synnytyksen seuranta toteutetaan ihan samalla tavalla kuin päätarjontasynnytyksessä. Erona on se että lääkäri suorittaa vauvan ulosauton, ei kätilö. Äiti on tällöin ns. poikkipöydässä eli jalat jalkatuissa, jolloin lääkäri pääsee "jalkoväliin" ja lantio on parhaiten auki.

Muista myös että mikäli olet ajatellut hankkia useampia lapsia, on alatiesynnytys jatkon kannalta turvallisempi vaihtoehto. Vaikka seuraavassa raskaudessa vauva olisikin pää alaspäin, ei alatiesynnytys "arpisella" kohdulla välttämättä onnistu (parhaalla ystävälläni kohtu repesi toisen synnytyksen aikana, ensimmäinen oli suunniteltu perätilasektio). Myös istukan kiinnittymis- ja irtoamisongelmat ovat sektioarven kanssa tavallisempia, ja ne voivat johtaa esim. kohdun menetykseen synnytyksen yhteydessä.

Mikäli nyt ylipäänsä sinulle annettaisiin lupa alatiesynnytykseen perätilasikiön kanssa (kun pelvimetriat jne on tehty), on monessa paikassa mahdollisuus esim. sopia niin, että sektio tehdään jos synnytys ei itsestään käynnisty esim. raskausviikkoon 41 mennessä (tai miten nyt vauvan kasvun arvioidaankin menevän).

alakautta synnytyksestä. Perätilassa oli ja pysyi. 3 päivää yli la:n alkoi supistuksilla synnytys ja kesti kaikkiaan huikeat 5h 2min josta ponnistusvaihe tuon 2min. Kaksi synnytystä oli sitä ennen takana ja enpä huomannut kovinkaan suurta eroa tässä synnytyksessä. Ainoat erot olivat lähinnä synnytysasento poikkipöydällä joka suunnilleen samanlainen joka kynegologin käynneillä on ollut eli jalat telineellä ja melkein selälteen piti ponnistaa, toinen oli hankala eli liikkumiskielto joka tulee lapsivesien menon jälkeen. Pään joutui kätilö ja lastenlääkäri auttamaan aika rajusti ulos leuasta kääntäen ja siinä vaiheessa tuntui että repeää mutta muuten ihan iisi homma oli, ainakin mun mielestä.

Section tyrmäsin ihan heti sen takii, koska toipumisaika on pitkä ja kaikenmaaliman tulehdusvaarat siinä on.
Sairaalasta päästiin seuraavana päivänä jo pois.

aiotko tehdä lisää?

mulla on eka lapsi ja joudutaan leikkaan kumminkin lantion takia mut lisäks kai on perätilassa.

mä kyl pyytäisin sektion ennemmin kun vaarantaisin vauvan terveyden. varsinkin jos ei ole kokemusta synnyttämisestä.

tuttavani teki 4. lapsensa alateitse mut oli ennestään tosiaan norm synnytyksiä joten eri tilanne kun monilla muilla.

jokainen tavallaan. jos eka tulossa niin pyytäisin sektiota vauvan hengen takia. olisi kamalaa jos se olisi uhattuna, lisäksi tiettty voi tulla ongelmia tarjonnan ja monen muun asian kanssa vaikka norm. synnytystä yritettäisiinkin. mä en riskeeraisi vauvaa, enkä itseäni, mut jokainen tavallaan.

käänty viikolla 37,mutta sektio päätettiin silti (pelon takia ja sairauden takia).
Lääkärin kans juteltiin hieman ennen ku toukka oli kääntyny,että jos vauva on pt,niin sektio on järkevämpi vaihtoehto.

Kaikki lääkärit tunnustavat että pt on sikiölle vaarallinen ja sitä tehdään vain jotta sairaala saa mahdollisimman hyvät tilastot.

Itse synnytyn tokan lapseni 37,1 viikolla. Synnytys meni hyvin. Ongelmat alkoivat vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen kun alkoi jäljet näkyä.
Pahimpana mainitakseni hermosäryt ja kaulan repeytyneet lihakset. VAUVALLA!!

Lääkäri sanoi jälkeenpäin että joo nä on ihan normaaleita pt-lapsilla.

Synnytin oman perätilavauvani viime vuoden lopulla alakautta, ja jos seuraavakin on perätilassa(usein myös seuraavat lapset ovat,perätila saattaa johtua äidin vartalon mallista), vaadin sektion. Synnytys ei ehkä minulle ollut kovin rankka, vaikka ponnistusvaihe kesti kuulemma suhteellisen pitkään ja sain valtavan ja kipeän episiotomia-haavan (tehdään lähes poikkeuksetta perätilavauvan synnyttäjille), mutta poikaraukkani sai vakavat vammat: Lonkat vaurioituivat(tuli toinen jalka edellä), lääkäri rusikoi toisen solisluun poikki ja lopuksi vaurioituivat kaulan hermot ja jänteet päätä ulosautettaessa. Pään ulosautto kesti todella pitkään ja sitä hankaloitti myös se, että napanuora oli kaulan ympärillä puristamassa ja vauvan sydänäänet alkoivat jo heiketä. Jos perätilavauvan synnytys käynnistyy lapsiveden menolla, on myös vaarana, että napanuora valahtaa ensimmäisenä ulos, jolloin se jää sinun ja vauvan väliin puristuksiin, ja tällöin on vaarana, että vauva tukehtuu hapenpuutteeseen! Poikaraukkani on nyt 6kk ja vieläkin kärsii kamalista kivuista ja vauvan niska on jäykkä eikä pää käänny mihinkään. Fysioterapiaa tiedossa vaaville seuraavien vuosien ajan. Olisi pitänyt vaan pitää pääni kun sektiota mietin. Lääkärit vakuuttelivat vauvan mahtuva helposti ulos, mutta unohtivat sopivasti kertoa, mitkä kaikki asiat saattavat mennä vauvan kannalta pieleen. Kyllä minä laitan ennemmin oman terveyteni vaakalaudalle kuin viattoman lapsen. Kaduttaa valtavasti, ja jos seuraavakin on perätilassa, sektioon mennään. Onhan leikkauksissa aina omat riskinsä, mutta sektio ei kuitenkaan ole suurensuuri leikkaus perusterveelle ihmiselle ja toipuminenkin siitä on YLEENSÄ nopeampaa kuin muista vastaavista operaatioista. Ja mikäli sektio tehdään tarpeeksi lähellä laskettua aikaa, ovat vauvan komplikaatiomahdollisuudet (kypsymättömät keuhkot) häviävän pienet. Jokainen tehköön valintansa parhaan tietonsa ja uskonsa mukaan, eikä anna kenenkään pakottaa toimimaan omien tuntemuksiensa vastaisesti!!! Jos minäkin olisin ilmaissut toiveeni ja epäilykseni tarpeeksi voimakkaasti, olisimme lapseni kanssa säästyneet paljolta turhalta kivulta ja murheelta. Tee niin kuin parhaaksi uskot/tunnet ja toivottavasti kaikki päättyy hyvin :D