Sana kärsiä tulee substantiivista kärsä vissiin.
No - oli miten oli - kosketusta tarvitaan vaikkei kärsää olekaan.
Kosketelkaa toisianne!
No - oli miten oli - kosketusta tarvitaan vaikkei kärsää olekaan.
Kosketelkaa toisianne!
Kosketuksen puute
ja kärsimys
171144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Koitan saada esille viestejä.
kun tämä aparaatti on niin tosi hidas. Tätä kosketellaan varmaan nyt vähän joka puolella Suomea, joten on ketjuissa ylikoskettelua.
Koetetaan kestää tämä kärsimys. Onhan tämä niin ylen mukavaa tulla tänne naputtelemaan ja lukemaan ihmisten aivoituksia.
Kosketellaan vaan.
kärsällään ruveta kärsimään?
ja täytyyhän sitä harrastaa. Aamusella aina vaan,
minä kärsästellä saan.
Näinhän sitten jatketaan!
50 osiossa on pitkä lista kielenosaamisesta, kirjoittamisesta jne. Käykää kurkkaamassa.
Kosketus taas sinällään, kun tekee vanhuksien
kanssa yhteistyötä, ei aina kärsäkään pysy piilossa.
Jotkut ovat iloisia ystävällisyydestä, jotkut haukkuu kun lähelle menee, ja arvatkaapa millä sanoilla?'
Noh siihenhän olemme koulutetut, mutta kyllä tämä "ilkeä" suustaan jää ulkopuoliseksi , ja on teeskentelijä hän joka toisin toivoisi.
Kun mikään ei käy, ei ole mieleen, ei kertakaikkiaan ole aikaa , siirtyy psygologia
osastolle.
Ihanaa on rakkaan kosketus, ja monelle laitoksen vanhukselle se merkitsee "oman hoitajan" hetken rupattelu kanssaan. Lupaus et tulen aamulla sit herättään, se hymy, onnellinen, ja häpeän miten vähän mä ehdin.
Olen nyt 63 v. mies. En siedä toisten ihmisten koskettelua. Ikinä en ole käynyt hierottavanaakaan. Tiedän, että rakkaani kärsii tästä. Rakkaani, jota rakastan yli kaiken hieroo joskus olkapäitäni osoittaen välittäväni minusta. Hieronta tuntuu hyvältä.
En osaa tälle tunnevammaisuudelle antaa kuin lapsuuden kokemukset. Ns. isä oli tullut sodasta, oli ollut siellä 5 vuotta. Ikinä hän ei leikkinyt meidän lapsien kanssa. Ikinä hän ei puhunut meidän kanssa. Ikinä hän ei kosketellut meitä. Ikinä hän ei antanut huomiota . Ikinä hän ei edes katsonut koulutodistuksia. Äiti laittoi nimen alle.
Kolmetoistavuotiaasta lähtien moottorisaha selkään ja ropsimetsään. Omaan metsään ja palkkaahan siitä ei saanut. Aamupimeästä iltapimeään. Kesäaikaan hänen harratus oli kello 7 aamulla heittää ns. kissanluukukusta aittaan herätys kivi sisään. Ja pellolle.
Olin valjastamassa hevosta "Huumorintyttöä" peltotöihin, kun äiti pakeni sisältä luokseni turvaahakien viimeisillään raskaana. Isä tuli ja hakkasi täysillä nyrkeillä mahaan. Olin noin 10 v. silloin. Äiti odotti siskoani, hän on onneksi fyysisesti terve.
Tunteet on jollain tavoin tallella, esim. hyvää filmiä ja siinä olevia kohtauksia katsoessa kyyneleet tulee silmiin yhtä aikaa rakkaani kanssa.
Voi luoja Sinun kokemuksiasi, en yhtään ihmettele miksi koet noin. Mut upeeta on se et osaat kirjoittaa siitä, kipeästä huolimata.
Tunnevamma on myös tauti siinä kuin mikä muu tahansa, oli kuin itse olisin kertonut lapsuudestani, lumihankia pitkin mummulaan ja jalat märki melki koko kevät lukukauden, (rukous).
Et ole Sinäkään päässyt "kokemuksistasi" irti ,
mutta opetellaan ottamaan rakkautta, ja hoidetaan omat rakkaamme paremmin.
Keväistä iloa Teille.
Tuli kyyneleet silmiini lukiessani viestiäsi.
Kiitos Sinulle !
Niin, milloin olet koskettanut viimeksi toisen sukupuolen edustajaa, jos tämä ei ole lapsi eikä saman perheen jäsen eikä ole kyse tervehtimisestä tai tahattomasta kosketuksesta vaikkapa tungoksessa.
Vastaan, noin kuukausi sitten, mutta jääköön kertomatta enemmät seikat.
Kun harvoin tapaa, tekee mieli koskettaa!(muutakin kuin kädestä)
huuuuu, tule esiin, takaa puun
lasketa, eli siitä on 3.5 vuotta kun erosin miehestäni ja ikävä olisi jo toisen ihmisen kosketusta. (35v avioliitto rikkoutui toisen takia))) )
oman perheen jäsen ja jos kerta mies on, niin miksi sitä menisi koskettelemaan jotain ulkopuolista, kun kerran kotona on oma kulta.
Siis joka päivä olen kosketellut omaa miestäni.
Sattuipa sopiva sepustus olemaan kosketuksesta minullakin, joten liitän tähän!
Romantiikka on joskus kaukana ajatuksista,
joskus se polttaa kuin liian kuuma kuumavesipullo kylmiä jalkoja.
Ihmisessä on kai sisäänrakennettu rakkauden kaipuu. Se ilmenee jo pienen vauvan käyttäytymisestä.
Vauvan itku loppuu kun pääsee äidin turvalliseen syliin mikäli itku ei johtunut kivusta, vaan hellyyden kaipuusta.
Kosketus voi olla lohduttavaa kaiken ikäiselle. Murros ikä on ehkä se kausi jolloin ihminen on herkimmillään kosketuksen suhteen. Silloin on jo herännyt tuo romanttinen tunnemaailma, mutta silloin ihminen kokee myös itsenäistymistä ja vanhemmista irtaantumista. Jossain vaiheessa poikani ei halunnut häntä halattavan, mutta kun hänellä oli paha mieli, hän itse tuli halaamaan ja silloin tiesin hänen todenneen omassakin mielessään ettei läheisyyttä parempaa lohtua olekaan.
Nyt hän, jo miehuus ikäinen kuopukseni ei halailua pelkää.
Halaillut kai liikaakin kun minulla on noita miniöitä useampia! Nyt en viimeisintä ole edes tavannut.
Muistan aikaa kun olin vielä nuori ja nukuin kapealla vuoteella mieheni vieressä. Hän oli harteikas urheilullinen nuori mies joka vei vuoteesta suuremman osan, joten nukkumiseni oli enimmäkseen paikan hakua ja kääntymistä puutuneen käsivarren tai roikkuvan jalan asennon korjaamiseksi.
Jouduimme taas, olosuhteiden vuoksi tuohon kapeaan petiin anoppilassa.
En sitten millään saanut kunnon asentoa, uni ei tullut ja kylkeni alla oli kuin soraa. Mies sen kun veteli hirsiä!
Pyörin ja kääntyilin, kipeää teki reidessäni...
Työnsin käteni kylkeni alle... hei... mitä ihmeen hiekkaa täällä on, keskellä talvea.
Nousin ylös, laitoin valot ja purskahdin nauramaan. Herätin petikaverini ja kysyin mitä himskattia, eikö sinulla ole edes tuntoa ihossasi... koko peti täynnä näkkileivän muruja.
"Jaa, taisi likka nakertaa näkkileipää kun oli hetken vieressäni, nuku vaan, älä herätä lapsia... tule tänne kainalooni, rakas.."
Hän halaili minua... suuteli ja minä kirosin kun näkkileivän murut pistelivät kehoani... ei siinä paljon romanttisia ajatuksia tullut mieleen.
En koskaan syö vuoteessa jossa pitää nukkua.
Ps. Kaikki tuntemamme kosketukset kun eivät ole kivoja, on niitäkin joista pitää kärsiä!
Todella kärsiä!
tuli nuoruus mieleen. Minulla oli kapea laverisänky asunnossani ja hyvin mahduimme siinä nukkumaan. Sänky on vielä mökillä, on vahva. Kyllä nuo kosketukset tulevat mieleen, kun sänkyä katselee. Nyt on kyllä leveä sänky, mutta ei kaveria, niin ne ajat muuttuvat.
Luin psykologipariskunnan kirjoittaman kirjan. He olivat tulleet siihen tulokseen - omien lastensa kokemuksesta, että silmiin katsomisella annetaan lapsille sitä energiaa, millä he jaksavat ympäristöään sitten omin päin tutkia. Ja palaavat taas 'tankkaamaan' tunnetankkinsa samalla tavalla vain jatkaakseen taas itsenäistymistään.
Ja tietysti hellä kosketus tankkaa välttämätöntä energiaa.
Ihminen uskaltaa paremmin kohdata maailman ja ihmiset ja katsoa suoraan silmiin. Jopa menestyä paremmin näillä eväillä - olla sosiaalisempi.
Puhuminen ja hyväksyvät ilmeet ...