Aina painotetaan täälläkin, että kyllä asiat selviävät puhumalla. Mutta entäs, jos ne eivät selviä? Jos aina uudestaan törmätäänkin samoihin ongelmiin. Puhutaan vähän toistemme ohi. Molemmat pitävät tiukasti omasta kannastaan kiinni, eikä tunnu löytyvän yhteistä säveltä. Kumpikin luulee, että periksiantamisesta itse menettää jotain. Tosiasia on tietenkin päinvastainen. Kumpikin saa, jos yhteisymmärrys saavutetaan. Selvittämättömänä asia johtaa joko riitelyyn tai osapuolet pahoittavat mielensä. Ja asia pulpahtaa uudelleen pintaan jossain yhteydessä.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Onko ainoa keino pakata kamppeensa ja muuttaa omaan luukkuun ja alkaa sieltä etsiskellä yhteistyöhaluisempaa naista?
Itse olen lukenut paljon ihmissuhdeoppaita ja saanut niistä valtavasti vinkkejä.
Mutta niidenkään yksipuolinen lukeminen ei vielä auta. Se auttaa jonkin verran, mutta kyllä se kumppani pitäisi saada siihen lukemiseen mukaan. Yhteistähän tämä elämä on.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että keskinäinen kommunikaatia ja ymmärrys saadaan todellakin pelaamaan? Vai onko suhteessa aina toinen osapuoli, joka joutuu antamaan periksi ja panemaan omat tarpeensa syrjään?
Kun puhuminen ei riitä
9
818
Vastaukset
- joop joop
on puolensa. Parisuhteessa on todellakin tärkeää puhua asioista. Siitä olisi tärkeintä seurata jonkinlainen yhteisymmärrys. On asioita, joissa varmasti ollaan vastarannoilla, mutta parisuhteen kannalta tärkeimmissä asioissa olisi syytä löytää se kultainen keskitie. On myös tärkeää kuunnella toisen mielipiteitä, kunnioittaa niitä toisen mielipiteinä eikä yrittää vääntää niitä aina vastaamaan omiaan. On osattava antaa välillä periksikin.
Huonon parisuhteen merkkejä on se, että aina se toinen joustaa ja nielee mielipiteensä, koska sen ilmaisu johtaa vaan mielipahaan.
Kuten sanoin, ei kaikessa tarvi olla samaa mieltä. On vaan hyvä jos oppii toisenkin mielipiteet hyväksymään sellaisinaan.
Parisuhteen suurimmissa kysymyksissä olisi hyvä olla samoilla linjoilla - muuten ehkä se laukkujen pakkaus voi olla edessä ennemmin tai myöhemmin.- naapsuainen
Entä jos kyse ei ole niinkään mielipiteistä vaan näkemyseroista, tavoista käsitellä asoita ja ratkaista ongelmia? Juuri näissä isommissa kysymyksissä... Tottakai mielipiteet tulee hyväksyä mutta entä jos ongelmat juontaa juurensä syvemmälle? Silloin ei välttämättä puhuminenkaan auta. Varsinkaan jos sanat ja sanomat menee ihan ristiin... Been there... Miten kauan sitä jaksaa jauhaa loputonta keskustelua ennen kuin tajuaa antaa periksi?
- Klaudia
En tiedä, miten pitkälle pääsee pelkillä puheilla. Joskus tarvitaan tekojakin - tyhjät sanat eivät riitä.
Puhumisesta on yleensä apua, puhumattomuudesta harvemmin, mutta voihan joskus olla ihan paikallaan selvitellä omia tunteitaan esim. toista kohtaan. Joskus on parempi miettiä ensin ja sanoa vasta sitten, jos vaan jaksaisi... Hyvähän se on, jos on jotakin sanottavaakin.
Kukapa haluaa kuulla jatkuvasti tyhjänpäiväisyyksiä, asiattomuuksia, ruokottomuuksia, nalkutusta? Tällainen ei ole rakentavaa keskustelua. Pitäisi muistaa antaa positiivista palautetta toiselle, sehän täällä on kirjoituksissa ollut useasti esillä. Jokainen toivoo kuulevansa joskus jotakin hyvää, kiitosta, tukea, kannustusta, lohdutusta, sanoja, jotka antavat toivoa ja palauttavat uskon elämään...
Kuunteleminen on myös tärkeätä, se, että todella pysähtyy miettimään, mitä toinen tarkoittaa, sillä asiat eivät ole aina sitä miltä näyttää. Pitää osata lukea myös rivien välistä.
Toisen mielipiteet pitää ottaa huomioon, ei riitä, että tietää, mitä toinen ajattelee. Onko se sitä periksiantamista sitten?
Olemmeko niin itsekkäitä ja välinpitämättömiä, ettei toisten puheille anneta arvoa eikä niistä välitetä... Puuttuuko rakkautta ja välittämistä, ja voiko niitä korjata puhumalla ja myös kuuntelemalla toista? Minä luulen, että voi, jos siihen riittää halua eri osapuolilla. Onkos tässä ajatelmassa joku ristiriita?- Jennifer
..ajattelinkin viimeksi tänään aamupäivällä, että mihin olet kadonnut:)
Kysyt onko ajatelmassasi ristiriitaa. Ei minun mielestäni ole.
Eikö se rakkaus juuri synnykin vähitellen siitä, että kuuntelee, kuulee ja ymmärtää toista ihmistä. Ei niinkään siitä, että on samaa mieltä toisen kanssa.
Rakkaus lienee myös sitä, että saa olla oma itsensä vikoineen päivineen.
Luulen, että minäkin olen menossa oikeaan suuntaan.. - Klaudia
Jennifer kirjoitti:
..ajattelinkin viimeksi tänään aamupäivällä, että mihin olet kadonnut:)
Kysyt onko ajatelmassasi ristiriitaa. Ei minun mielestäni ole.
Eikö se rakkaus juuri synnykin vähitellen siitä, että kuuntelee, kuulee ja ymmärtää toista ihmistä. Ei niinkään siitä, että on samaa mieltä toisen kanssa.
Rakkaus lienee myös sitä, että saa olla oma itsensä vikoineen päivineen.
Luulen, että minäkin olen menossa oikeaan suuntaan..En tiedä, kannattaako kaikesta puhua, vaikka siihen tuntisi tarvetta. Kerroin tänään lesboystävälleni puhelimessa, mitä kaikkea kauheutta olen kokenut miesten puolelta. Ehkei tämä edistä kenenkään hyvinvointia... Tulipahan vaan kerrottua, kun on niillä asioilla joskus ollut vaikutusta minuun ja nämä kokemukset ovat varmasti muuttaneet minua.
Minua ei mitkään kauhujutut säikäytä, mutta sen tekee kyllä ajatus miehen "rakkaudesta". Onkos tässä joku ristiriita?
Olisi kiva tietää enemmänkin siitä oikeasta suunnasta, jota kohti olet matkalla.
Luultavasti en katoa täältä mihinkään. Ilmoitan kyllä, jos muutan mieleni ja muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän... Syntyisiköhän siitä keskustelua? - Jennifer
Klaudia kirjoitti:
En tiedä, kannattaako kaikesta puhua, vaikka siihen tuntisi tarvetta. Kerroin tänään lesboystävälleni puhelimessa, mitä kaikkea kauheutta olen kokenut miesten puolelta. Ehkei tämä edistä kenenkään hyvinvointia... Tulipahan vaan kerrottua, kun on niillä asioilla joskus ollut vaikutusta minuun ja nämä kokemukset ovat varmasti muuttaneet minua.
Minua ei mitkään kauhujutut säikäytä, mutta sen tekee kyllä ajatus miehen "rakkaudesta". Onkos tässä joku ristiriita?
Olisi kiva tietää enemmänkin siitä oikeasta suunnasta, jota kohti olet matkalla.
Luultavasti en katoa täältä mihinkään. Ilmoitan kyllä, jos muutan mieleni ja muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän... Syntyisiköhän siitä keskustelua?..tai oikeammin keskustelemisesta tuli vaan mieleen edellisessä viestissäni, että rakkaani kanssa tuo keskustelupuoli on alkanut sujumaan ainakin omasta mielestäni.
Älä luulekaan, että meillä on yhteisymmärrystä asioista, mutta jotenkin en enää loukkaannu hänen kovistakaan mielipiteistään, vaikka ne kohdistuisivat omaan tapaani käsitellä asioita.
Hän on reippaanlainen arvostelija. Pysyy kanassaan, ei tee myönnytyksiä. Mutta on ihanaa, että ollaan siinä vaiheessa, että uskallamme tuoda aika vapaasti ajatuksemme julki toisillemme.
Rakkaani kyllä loukkaantuu minun ajatuksistani ja vetäytyy tavoittamattomiin, mutta onneksi leppyykin jo vähemmän ajan kuluessa. Ei mene enää montaa päivää, vaan jopa puoli päivää riittää möksittelyyn.
Erilaisia väärinkäsityksiähän nämä meidän törmäyksemme ovat. Olen aijemminkin täällä kertonut, että tapamme ajatella on todella erilainen. Minä olen kyseenalaistaja ja hän on pitkän linjan ihminen. Kun jokin asia vähitellen muovautuu hänen aivoituksiinsa, niin sitä ei muuta sieltä mikään, ei sitten mikään - muu kuin aika. Heh, ja minä olen aina välillä kärsimätön näissä välien selvittelyissä. Pitäisi saada sovinto aina heti. Riidellä saa, mutta muutaman minuutin tai korkeintaan tunnin sisällä saisi sopu jo tulla. Ja sopu on minulle sitä, että molemmat tulevat toisiaan puolitiehen vastaan.
Ja sitten tuosta puhumisesta yleensä.
Olen useinkin huomannut, että olen avautunut väärälle henkilölle ja saanut vain lisää taakkaa kannettavakseni, koska toinen on ollut ymmärtämätön minun tunnemaailmaani kohtaan.
Henkilö, jolle olen avautunut, onkin alkanut arvostelemaan minun tunteitani tai leimannut kokemukseni kummalliseksi.
Nyttemmin kerron enää valikoiduille ihmisille omista asioistani. Heille jotka tiedän vastaanottavaisiksi, empaattisiksi, ymmärtäviksi ja uusia näkökulmia neutraalisti esittäviksi.
Sellaisten ihmisten kanssa on helppo jakaa vaikeitakin kokemuksiaan..
Ei minuakaan "kauhujutut" säikäyttele. Päin vastoin on tärkeää kuulla mahdollisimman monipuolisesti elämän menoa. Osaa sitten vähäsen varoa, jos samantapainen tilanne tulee omalle kohdalle.
Hmm..., tätä muuten en osaa verrata ajatukseen miehen rakkaudesta. Mitähän mahdat tarkoitaa?
Hyvä, että olet taas mukana. Kyllä varmasti monet kaipaisivat, jos äkkiä vaan häviäisit taivaan tuuliin. Ajattelin juuri tänään ennen koneen avaamista, että meitä on täällä mielenkiintoinen naisjoukkio. Asiallisia, empaattisia, mutkikkaita, suorasanaisia, lempeitä, humoristisia, vakavia ja monta, monta muuta. Ihania naisia kaikki! - Pir
Jennifer kirjoitti:
..tai oikeammin keskustelemisesta tuli vaan mieleen edellisessä viestissäni, että rakkaani kanssa tuo keskustelupuoli on alkanut sujumaan ainakin omasta mielestäni.
Älä luulekaan, että meillä on yhteisymmärrystä asioista, mutta jotenkin en enää loukkaannu hänen kovistakaan mielipiteistään, vaikka ne kohdistuisivat omaan tapaani käsitellä asioita.
Hän on reippaanlainen arvostelija. Pysyy kanassaan, ei tee myönnytyksiä. Mutta on ihanaa, että ollaan siinä vaiheessa, että uskallamme tuoda aika vapaasti ajatuksemme julki toisillemme.
Rakkaani kyllä loukkaantuu minun ajatuksistani ja vetäytyy tavoittamattomiin, mutta onneksi leppyykin jo vähemmän ajan kuluessa. Ei mene enää montaa päivää, vaan jopa puoli päivää riittää möksittelyyn.
Erilaisia väärinkäsityksiähän nämä meidän törmäyksemme ovat. Olen aijemminkin täällä kertonut, että tapamme ajatella on todella erilainen. Minä olen kyseenalaistaja ja hän on pitkän linjan ihminen. Kun jokin asia vähitellen muovautuu hänen aivoituksiinsa, niin sitä ei muuta sieltä mikään, ei sitten mikään - muu kuin aika. Heh, ja minä olen aina välillä kärsimätön näissä välien selvittelyissä. Pitäisi saada sovinto aina heti. Riidellä saa, mutta muutaman minuutin tai korkeintaan tunnin sisällä saisi sopu jo tulla. Ja sopu on minulle sitä, että molemmat tulevat toisiaan puolitiehen vastaan.
Ja sitten tuosta puhumisesta yleensä.
Olen useinkin huomannut, että olen avautunut väärälle henkilölle ja saanut vain lisää taakkaa kannettavakseni, koska toinen on ollut ymmärtämätön minun tunnemaailmaani kohtaan.
Henkilö, jolle olen avautunut, onkin alkanut arvostelemaan minun tunteitani tai leimannut kokemukseni kummalliseksi.
Nyttemmin kerron enää valikoiduille ihmisille omista asioistani. Heille jotka tiedän vastaanottavaisiksi, empaattisiksi, ymmärtäviksi ja uusia näkökulmia neutraalisti esittäviksi.
Sellaisten ihmisten kanssa on helppo jakaa vaikeitakin kokemuksiaan..
Ei minuakaan "kauhujutut" säikäyttele. Päin vastoin on tärkeää kuulla mahdollisimman monipuolisesti elämän menoa. Osaa sitten vähäsen varoa, jos samantapainen tilanne tulee omalle kohdalle.
Hmm..., tätä muuten en osaa verrata ajatukseen miehen rakkaudesta. Mitähän mahdat tarkoitaa?
Hyvä, että olet taas mukana. Kyllä varmasti monet kaipaisivat, jos äkkiä vaan häviäisit taivaan tuuliin. Ajattelin juuri tänään ennen koneen avaamista, että meitä on täällä mielenkiintoinen naisjoukkio. Asiallisia, empaattisia, mutkikkaita, suorasanaisia, lempeitä, humoristisia, vakavia ja monta, monta muuta. Ihania naisia kaikki!kuin sanot J, ajattelen samaa palstan naisista, yhdessä ja erikseen. On aamuinen ilo ja päivän mittaan siinä välillä nopsaan myös.
- Pir
puhuminen aina riitä. En osaa antaa kunnon neuvoja, yhtä mykistävä tilanne meikäläiselle kuin monille muille.
Minun edellisessä suhteessa auttoi se, että sovimme viikon paussista, saatiin aikaa ajatella kumpikin. Ei tapailtu, soiteltu. Tämän oli toteutettavissa, koska ei asuttu yhdessä. Oli aikaa pohtia yksin, käydä läpi toisen kiukuttavat puolet, perin pohjin. Sitten se, mitä menettää, jos toisen menettää. Ja mikä tyhjyys ja suru iskee päälle, uuden etsintä ym. riesat. Yksinolosta sai konkreettista esimakua jälkimmäisestä vaihtoehdosta.
Ystäväni oli käynyt läpi saman prosessin, kuuntelimme todella ja aidosti toisiamme. Tarkkaan, rauhallisesti. Tällä selvittiin pitkään.
Arjen jatkuvassa puheenvirrassa ei tule kiinnittäneeksi riittävästi huomiota toisen puheisiin, tarpeisiin, siihen, mikä on tyytymättömyyden takana. Kuuntelu on avainsana. Ja puhutun ymmärtäminen.
Vielä yksi, ehkä harvinaisempi "konsti". Minulla oli kuulemma puhetilanteet liikaa hallinnassa, johdatin omaan suuntaani ja minun näkökulmat pääsivät paremmin esille. Toinen oli (ja on varmasti edelleen) hyvin harkitseva, miettii ja asettelee sanojaan, ehdin siinä välissä rohmuta näyttämön. Kekseliäänä ihmisenä hän kirjoitti listan hyvistä ja huonoista puolistani. Ensin harmistuin, kyllä minulle voi puhua, puhuminen on vivahteikkaampaa ja tarkoitukset tulevat esille osuvammin. Mutta sitten kolahti, näitä omia ominaisuuksiaan ei aina huomaa. Ex-exän kanssa taas oli päin vastoin, hän oli minua suvereenimpi vuorovaikutustilanteissa (ja minä olin hänen "otteessaan").- Jennifer
..tuo hyvien ja huonojen puolien listaaminen.
Teenkin sen sekä naiseni että itseni puolesta. Hänelle tuskin sitä näytän, mutta saanpahan miettimisen aihetta itselleni. Että mikä hänessä on niin rakastettavaa, että siedän miltei mitä vaan, enkä osaa edes suuttua;)
Myös tuo vuorovaikutustilanteen epätasapuolisuus panee miettimään minua. Suhteissani olen ollut se, joka olen halunnut puhua ja selvittää. Olen joutunut väkisinkin olemaan päälle käyvä osapuoli.
Tässä suhteessani, naiseni ei anna minun puhua, vaan tyrmää jo puolesta lauseesta.
Hänen kanssaan tarvittaisiin mahdottoman pitkiä aikoja, jotta puhuminen rauhoittuisi ja hänkin jaksaisi keskittyä kuuntelemaan.
Nyt kuuntelu on minulla hallussa. Ja tästä seuraa, että kysymyksiä syntyy päähäni enemmän kuin ehdin kysyä ja hän vastaamaan, koska hänen puheensa jatkuu ja jatkuu..
Kyllä tämä panee miettimään.
Olenko sittenkin ihminen, jonka kanssa joku kokee jäävänsä häviölle, jos ei tempaise heti kättelyssä koko näyttämöä itselleen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874128Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella263000No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452320- 351338
- 10909
- 133901
- 6874
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12822Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124766- 11760