mistähän tuokin myytti syntyi? Kuka kadehtisi muka yh:ta? Miksi?
Kukaan ei kadehdi yh
44
1180
Vastaukset
- yhÄityli
kysymys ja väite!
Mua tuskin kukaan kadehtiikaan. Mitä tämmösessä muutama sata euroo tienaavassa akassa kadehdittavaa oliskaan? Ei ainakaan tulojen puolesta.
Ei voi kadehtia kauneuttakaan, sitä kun ei ole, ei liioin nuoruutta. Itse tajuun ihan hyvin asemani. Ei ole kadehdittava.
Mutta jos meinaat näitä kommentteja, joita täällä osa yh:sta viljelee kadehtimisesta, niin se on varmaan puolustuskeino. Lapsellinen sellainen kylläkin. Ja sairaan kuvan ne meistä antaa. Mutta ei se ole kaikkien mielipide.
En tiä kyllä yhtään, miksi joku OIKEESTI kadehtisi. Kipee päästään pitää olla. Toiset väittää, että sen takia kadehditaan, kun saadaan tukia. Sehän meinaa vaan, että tulot ON PIENET, kun tukea saa. Ei suurituloiselle mitään tukia lohkee!
Että tämmöstä mietin. Myytti syntyi varmasti yh:n päässä, epäilemättä. - Ystävä
Ei niiltä VOI kadehtia muutamaa euroa, muuta kurssikaverini saa usein syytöksiä, kun elää veromarkoilla kahden lapsen kanssa. Sillä on tiukkaa, muttei jotkut älypäät sitä käsitä.
En hanki kyllä lapsia ennen kuin olen AIVAN varma, etten jää puille paljaille. Siksi opiskelen,se on ainoa tie.- minna
Opiskelu kannattaa aina!
Toiset ne vaan keskeyttää senkin lasten hankinnan takia...tulee yhtäkkiä kiire, vaikkapa vuotta paria ennen valmistumista. Perusteena se, että alkaa olla jo tuota ikää (20 v.) ja se, että on valmis äidiksi.
Sanonta, jota ainakin minä olen ihmetellyt.
Mistähän sekin on saanut alkunsa? Kuinka joku voi etukäteen tietää olevansa valmis johonkin, jossa ei koskaan aiemmin ole ollut? Eiköhän sekin perustu omaan kuvitelmaan, joka ei välttämättä ole ollenkaan tekemisissä totuuden kanssa...samoin kuin tuo kateus.
- nina
kysyä heiltä itseltään, MIKSI HE HALUAVAT NIIN KIIHKEÄSTI, ETTÄ HEITÄ KADEHDITAAN?
TAI MIKSI HE LUULEVAT, ETTÄ HEITÄ KADEHDITAAN?
Jos kerran massa on eri mieltä, kadehtijoita ei löydy, eikä perusteitakaan kadehtimiselle.
Eihän se nyt hyvänen aika riitä, että minä sanon jollekin, että sä kadehdit mua! Se ei hänestä kadehtijaa tee.- olin joskus yh
Olin aikoinaan yh, useamman vuoden, omasta halustani. Eropäätös lasten isästä oli minun päätös, enkä sitä katunut. Olin tyytyväinen elämääni, en halunnut uutta suhdetta.
En kutienkaan alkanut selittelemään muille yksinhuoltajuuttani. KErroin, jos joku kysyi, mutta lyheysti. En jaksanut jauhaa vanhoja.
En tiedä oliko kysessä kateus, lievä kadehdinta vapaudestani ?? mutta aikamoisia kommentteja sain. Ja heti perään kyseisen naisen lyhyen tarinan omasta elämästä, parisuhteesta joka ei kauhean hyvä ollut.
He olivat hieman kateellisia rohkeudestani: että olin uskaltanut lähteä.
Niin he itse sanoivat minulle.
Tulojani he eivät kadehtineet. He lähinnä kokivat minut yhteiskunnan tai miehen = lasten isän elätiksi ja sehän on halveksittavaa.
Ainakin ne kommentit mitä sain, olivat sen suuntaisia.
Loukkaavia ne olivat.
Koska suoraan ei kysytty, en kertonut, en selittänyt. Sekin taisi olla vikani. Olisi pitänyt tuoda tiliotteet että olisi uskottu etten ole yhteiskunnan elätti tms.
Vihjailtiin, puhuttiin epäsuorin lausein. Ne oli suunnattu minuun ja yksinhuoltajuuteeni mutta sillä tavalla yleisellä tasolla, esim. opiskellessa oppitunnilla..
Kateutta se ei ollut,halveksuntaa lähinnä. Kuuluin B-ryhmään, en kelvannut perheellisten kunniallisten ihmisen joukkoon, olin katkeroitunut miehenkipeä sossunelätti joka sai mielettömän suurta elatusapua.. minulta ei siis kysytty (kuin jokunen harva) mutta oletettiin sitäkin enemmän ja sitten heitettiin loukkaavia kommentteja..
Millä oikeudella "perheellinen" kommentoi yksinhuoltajaa ja hänen elämäänsä, sen intiimeja sisältöjä? Enhän minäkään ääneen pohdi onko joku työ/opiskelukavereistaan riittävän kaunis tai kiva miehelleen, onko hän saanut tai antanut viime yönä, kysele hänen aviollisesta seksielämästään, tenttaa kuka perheessä maksaa minkäkin laskun tai epäile ettei peräti aviomiehen siivellä elä etenkin nyt kun opiskelee, utele miehen kuukausituloja...
Minun vikani on ollut varmasti se, etten ole todellakaan rahapulaani tai elämäni surkeutta valitellut. Tulin toimeen sillä mitä oli - mutta luultiin että saan valtavasti erilaisia tukia. En halunnut parisuhdetta, miestä - mutta olinkin katkeroitunut.
Tämmöisiä kommentteja minulle sanottiin ja ne suututti ja loukkasi.
Tässä on nyt kovasti toistoa mutta ei nyt oikein tämä ajatus kulje kun kyse on tosi vanhoista asioita.
No, sen verran vielä että kun sitten "pariuduin" minun arvotukseni näiden perheellisten luokkakavereiden silmissä nousi monta pykälää. Olinkin ihan ihminen, jonka kanssa saattoi jutella kivojakin. Enkä kuitenkaan ollut pohjimmiltani muuttunut, mutta nyt vain joku mies "huoli" minut, en siis voi olla ihan kamala tyyppi...???
Siskot: miksi naisen arvostus tulee miehen kautta?? - yhÄityli
olin joskus yh kirjoitti:
Olin aikoinaan yh, useamman vuoden, omasta halustani. Eropäätös lasten isästä oli minun päätös, enkä sitä katunut. Olin tyytyväinen elämääni, en halunnut uutta suhdetta.
En kutienkaan alkanut selittelemään muille yksinhuoltajuuttani. KErroin, jos joku kysyi, mutta lyheysti. En jaksanut jauhaa vanhoja.
En tiedä oliko kysessä kateus, lievä kadehdinta vapaudestani ?? mutta aikamoisia kommentteja sain. Ja heti perään kyseisen naisen lyhyen tarinan omasta elämästä, parisuhteesta joka ei kauhean hyvä ollut.
He olivat hieman kateellisia rohkeudestani: että olin uskaltanut lähteä.
Niin he itse sanoivat minulle.
Tulojani he eivät kadehtineet. He lähinnä kokivat minut yhteiskunnan tai miehen = lasten isän elätiksi ja sehän on halveksittavaa.
Ainakin ne kommentit mitä sain, olivat sen suuntaisia.
Loukkaavia ne olivat.
Koska suoraan ei kysytty, en kertonut, en selittänyt. Sekin taisi olla vikani. Olisi pitänyt tuoda tiliotteet että olisi uskottu etten ole yhteiskunnan elätti tms.
Vihjailtiin, puhuttiin epäsuorin lausein. Ne oli suunnattu minuun ja yksinhuoltajuuteeni mutta sillä tavalla yleisellä tasolla, esim. opiskellessa oppitunnilla..
Kateutta se ei ollut,halveksuntaa lähinnä. Kuuluin B-ryhmään, en kelvannut perheellisten kunniallisten ihmisen joukkoon, olin katkeroitunut miehenkipeä sossunelätti joka sai mielettömän suurta elatusapua.. minulta ei siis kysytty (kuin jokunen harva) mutta oletettiin sitäkin enemmän ja sitten heitettiin loukkaavia kommentteja..
Millä oikeudella "perheellinen" kommentoi yksinhuoltajaa ja hänen elämäänsä, sen intiimeja sisältöjä? Enhän minäkään ääneen pohdi onko joku työ/opiskelukavereistaan riittävän kaunis tai kiva miehelleen, onko hän saanut tai antanut viime yönä, kysele hänen aviollisesta seksielämästään, tenttaa kuka perheessä maksaa minkäkin laskun tai epäile ettei peräti aviomiehen siivellä elä etenkin nyt kun opiskelee, utele miehen kuukausituloja...
Minun vikani on ollut varmasti se, etten ole todellakaan rahapulaani tai elämäni surkeutta valitellut. Tulin toimeen sillä mitä oli - mutta luultiin että saan valtavasti erilaisia tukia. En halunnut parisuhdetta, miestä - mutta olinkin katkeroitunut.
Tämmöisiä kommentteja minulle sanottiin ja ne suututti ja loukkasi.
Tässä on nyt kovasti toistoa mutta ei nyt oikein tämä ajatus kulje kun kyse on tosi vanhoista asioita.
No, sen verran vielä että kun sitten "pariuduin" minun arvotukseni näiden perheellisten luokkakavereiden silmissä nousi monta pykälää. Olinkin ihan ihminen, jonka kanssa saattoi jutella kivojakin. Enkä kuitenkaan ollut pohjimmiltani muuttunut, mutta nyt vain joku mies "huoli" minut, en siis voi olla ihan kamala tyyppi...???
Siskot: miksi naisen arvostus tulee miehen kautta??omasta tahdostani onnellisessa parisuhteessa, en kyllä kadehdi edes yh:n vapautta. Sitä paitsi omasta kokemuksestani tiedän tasan tarkkaan, että se "vapaus" on hyvin näennäinen asia. Lapset (joita yh:lla on OLTAVA) pitävät huolen siitä, että vapaudesta ei voi puhua, sillä tavoin kuin eronnut LAPSETON voi. Mutta hän ei olekaan yh vaan sinkku.
Olen aina kuvitellut, että kateus on tunne, joka syntyy siitä, kun yksilö haluaa jotakin itselleen, joka toisellakin on. Ei siis niin, että tarve syntyisi oikeasta tarpeesta vaan nimenomaan siitä syystä, että se on jollakin toisellakin.
Yksinhuoltajuudetta ei tarvitse kauaa kadehtia, sillä se järjestyy helpolla. Yksinhuoltajuuteen nimittäin ei tarvita kuin lapsi. Jos näitä yksinhuoltajuutta hamuavia on pilvin pimein maailmalla ja jos se todella on kadehtimisen arvoista elämää, miksei meitä ole enemmän?
Miksi yleensä kukaan vaivautuu parisuhteeseen? Pariperheitä kuitenkin on huomattavasti enemmän.
Tuon miehen kautta arvostamisen olen kohdannut minäkin.
Vaikka itsekin olen yh, olen sitä mieltä, että olemme itse aiheuttaneet suurimman osan mielipiteistä, joita meistä maailmalla liikkuu.
Odotan sitä päivää, jolloin ei tarvitse kantaa leimaa otsassaan. Jolloin voin olla vapaa ennakkoluuloista, joita EN ole itse aiheuttanut.
En ikinä ole hakenut sossusta mitään. Rikas en silti ole. Saijalle vain tiedoksi, ettei tarvitse tähän kohtaan laittaa tulojaan...
Lapset on tullut hoidettua silti, vaikka työssä olen koko ajan käynyt. Siitäkin tällä palstalla oli kauheeta syyllistämistä eräiden yh:den toimesta. Työttömien ilmeisesti. (olisko kateutta?)
En ole tupakoinut koskaan, enkä juo viinaa, en edes ykkösolutta. Lapset ovat menestyneet ihan kivasti koulussa. Olen pyrkinyt elämään omaa elämääni aina. Oma asenteeni on ehkä ollut nöyrä, vaikka en varsinaisesti kenenkään edessä madellut olekaan.
En ole ylpeä elämän tilanteestani, mutta näin minun on elettävä.
Exän jälkeen en ole seurustellut yhdenkään tyypin kanssa. Olen päättänyt, että seuraava kerta, jos se joskus tulee, on se kerta, jota ei enää harjoitella!
Sellaista ihmistä ei ole vastaan tullut, ja muihin en lankea. Minua ei siis voi syyttää miehenkipeäksikään! - Nyt fru
olin joskus yh kirjoitti:
Olin aikoinaan yh, useamman vuoden, omasta halustani. Eropäätös lasten isästä oli minun päätös, enkä sitä katunut. Olin tyytyväinen elämääni, en halunnut uutta suhdetta.
En kutienkaan alkanut selittelemään muille yksinhuoltajuuttani. KErroin, jos joku kysyi, mutta lyheysti. En jaksanut jauhaa vanhoja.
En tiedä oliko kysessä kateus, lievä kadehdinta vapaudestani ?? mutta aikamoisia kommentteja sain. Ja heti perään kyseisen naisen lyhyen tarinan omasta elämästä, parisuhteesta joka ei kauhean hyvä ollut.
He olivat hieman kateellisia rohkeudestani: että olin uskaltanut lähteä.
Niin he itse sanoivat minulle.
Tulojani he eivät kadehtineet. He lähinnä kokivat minut yhteiskunnan tai miehen = lasten isän elätiksi ja sehän on halveksittavaa.
Ainakin ne kommentit mitä sain, olivat sen suuntaisia.
Loukkaavia ne olivat.
Koska suoraan ei kysytty, en kertonut, en selittänyt. Sekin taisi olla vikani. Olisi pitänyt tuoda tiliotteet että olisi uskottu etten ole yhteiskunnan elätti tms.
Vihjailtiin, puhuttiin epäsuorin lausein. Ne oli suunnattu minuun ja yksinhuoltajuuteeni mutta sillä tavalla yleisellä tasolla, esim. opiskellessa oppitunnilla..
Kateutta se ei ollut,halveksuntaa lähinnä. Kuuluin B-ryhmään, en kelvannut perheellisten kunniallisten ihmisen joukkoon, olin katkeroitunut miehenkipeä sossunelätti joka sai mielettömän suurta elatusapua.. minulta ei siis kysytty (kuin jokunen harva) mutta oletettiin sitäkin enemmän ja sitten heitettiin loukkaavia kommentteja..
Millä oikeudella "perheellinen" kommentoi yksinhuoltajaa ja hänen elämäänsä, sen intiimeja sisältöjä? Enhän minäkään ääneen pohdi onko joku työ/opiskelukavereistaan riittävän kaunis tai kiva miehelleen, onko hän saanut tai antanut viime yönä, kysele hänen aviollisesta seksielämästään, tenttaa kuka perheessä maksaa minkäkin laskun tai epäile ettei peräti aviomiehen siivellä elä etenkin nyt kun opiskelee, utele miehen kuukausituloja...
Minun vikani on ollut varmasti se, etten ole todellakaan rahapulaani tai elämäni surkeutta valitellut. Tulin toimeen sillä mitä oli - mutta luultiin että saan valtavasti erilaisia tukia. En halunnut parisuhdetta, miestä - mutta olinkin katkeroitunut.
Tämmöisiä kommentteja minulle sanottiin ja ne suututti ja loukkasi.
Tässä on nyt kovasti toistoa mutta ei nyt oikein tämä ajatus kulje kun kyse on tosi vanhoista asioita.
No, sen verran vielä että kun sitten "pariuduin" minun arvotukseni näiden perheellisten luokkakavereiden silmissä nousi monta pykälää. Olinkin ihan ihminen, jonka kanssa saattoi jutella kivojakin. Enkä kuitenkaan ollut pohjimmiltani muuttunut, mutta nyt vain joku mies "huoli" minut, en siis voi olla ihan kamala tyyppi...???
Siskot: miksi naisen arvostus tulee miehen kautta??elämän kuin sinäkin.
monet vähän halveksien totesivat, että kyllä minun kelpaa, kun yhteiskunta maksaa!
Niin haloo, maksaa mitä? - ex-yh3
Nyt fru kirjoitti:
elämän kuin sinäkin.
monet vähän halveksien totesivat, että kyllä minun kelpaa, kun yhteiskunta maksaa!
Niin haloo, maksaa mitä?mutta halveksunta on aivan eri asia kuin kateus!
Halveksuntaa olen minäkin kohdannut, kateutta, en ikinä. Mistä yleensä?
Olen samaa mieltä kuin joku tuossa aiemminkin, omasta päästä tuollaiset ajatukset ovat kotoisin, eikä kyllä kaikkein terveemmästä päästä. - Nyt fru
ex-yh3 kirjoitti:
mutta halveksunta on aivan eri asia kuin kateus!
Halveksuntaa olen minäkin kohdannut, kateutta, en ikinä. Mistä yleensä?
Olen samaa mieltä kuin joku tuossa aiemminkin, omasta päästä tuollaiset ajatukset ovat kotoisin, eikä kyllä kaikkein terveemmästä päästä.että elän yhteiskunnan varoilla ja siksi elämäni on niin HELPPOA, niin mitäpä se muuta on kuin
kateutta. - nimmari
Nyt fru kirjoitti:
että elän yhteiskunnan varoilla ja siksi elämäni on niin HELPPOA, niin mitäpä se muuta on kuin
kateutta.sitten helppoa?
Olen asiasta vahvasti eri mieltä!
Minulle ei ikinä niin paljon maksettaisikaan, että jäisin lapsilauman kanssa kahden, koska se on niin HELPPOA!
Kyllä se on syytös; siitä, että sä käytät mun rahoja!
Mutta kivahan se on itseään sumuttaa, ei tartte katsoa kurjuutta silmiin, kun kuvittelee kaikkien kadehtivan.
Yksinhuoltajuuteen on todella kaikilla äideillä mahdollisuus. Minullakin, mutta ei kiitos! Kuinka tyhmiksi te meitä muita oikein luulette?
Törkeetä ihmisten aliarviointia. Itse kadehditte parisuhdetta, monessa kohdassa täällä niin lukee.
Jokaisella teillä on parisuhde ollut, mutta harvempi meistä muista on ensin ollut yh...vai onko yksinhuoltajuus jollakin tapaa ANSAITTU etu?
Sinä olet siis sitä mieltä, että kadehdittavaa on yhteiskunnan tuilla eläminen?
Minusta kadehdittava ihminen on sellainen, joka on oman elämänsä herra, taloudellisesti täysin riippumaton yhteiskunnasta ja ihmisenä niin suuri, ettei kuvittele kaikkien kadehtivan... - Äiti x 3
nimmari kirjoitti:
sitten helppoa?
Olen asiasta vahvasti eri mieltä!
Minulle ei ikinä niin paljon maksettaisikaan, että jäisin lapsilauman kanssa kahden, koska se on niin HELPPOA!
Kyllä se on syytös; siitä, että sä käytät mun rahoja!
Mutta kivahan se on itseään sumuttaa, ei tartte katsoa kurjuutta silmiin, kun kuvittelee kaikkien kadehtivan.
Yksinhuoltajuuteen on todella kaikilla äideillä mahdollisuus. Minullakin, mutta ei kiitos! Kuinka tyhmiksi te meitä muita oikein luulette?
Törkeetä ihmisten aliarviointia. Itse kadehditte parisuhdetta, monessa kohdassa täällä niin lukee.
Jokaisella teillä on parisuhde ollut, mutta harvempi meistä muista on ensin ollut yh...vai onko yksinhuoltajuus jollakin tapaa ANSAITTU etu?
Sinä olet siis sitä mieltä, että kadehdittavaa on yhteiskunnan tuilla eläminen?
Minusta kadehdittava ihminen on sellainen, joka on oman elämänsä herra, taloudellisesti täysin riippumaton yhteiskunnasta ja ihmisenä niin suuri, ettei kuvittele kaikkien kadehtivan...on täysin riippumaton yhteiskunnasta.
Epäilen ettei sellaista olekaan.
Ei saisi käyttää mitään kunnallisia palveluita ei kirjastoa terveydenhoitoa katuja kouluja ei mitään...... koska ne kaikki pidetään yllä verovaroilla.... siis kaikkien meidän varoilla
Ei yh elämä tosiaan ole kahedittavaa...
ei rahallisesti.. ei vapauden puolesta...
enkä ainakaan minä kadehdi parisuhteessa elävää.. minullakin on parisuhde vaikka yh olenkin. emme voi asua yhdessä emmekä elää yhdessä vakituiseen.. mutta parisuhde sekin on.
Ei mullekaan maksettu.. että jäin yksin lapsilauman kanssa... siihen oli vain sopeuduttava... ja tyydyttävä kohtaloonsa.
jos joku olis minulle sanonut 25.9.99 että minä tulen olemaan joku päivä yh... olisin nauranut päin naamaa.. 26.9 minä jäin yksin... ja siinä se oli ei vaihtoehtoja.... - nimmari
Äiti x 3 kirjoitti:
on täysin riippumaton yhteiskunnasta.
Epäilen ettei sellaista olekaan.
Ei saisi käyttää mitään kunnallisia palveluita ei kirjastoa terveydenhoitoa katuja kouluja ei mitään...... koska ne kaikki pidetään yllä verovaroilla.... siis kaikkien meidän varoilla
Ei yh elämä tosiaan ole kahedittavaa...
ei rahallisesti.. ei vapauden puolesta...
enkä ainakaan minä kadehdi parisuhteessa elävää.. minullakin on parisuhde vaikka yh olenkin. emme voi asua yhdessä emmekä elää yhdessä vakituiseen.. mutta parisuhde sekin on.
Ei mullekaan maksettu.. että jäin yksin lapsilauman kanssa... siihen oli vain sopeuduttava... ja tyydyttävä kohtaloonsa.
jos joku olis minulle sanonut 25.9.99 että minä tulen olemaan joku päivä yh... olisin nauranut päin naamaa.. 26.9 minä jäin yksin... ja siinä se oli ei vaihtoehtoja....sanomaani!
Sanoin TALOUDELLISESTI täysin riippumaton yhteiskunnasta. Niitä on kuule paljonkin.
Yhteiskunnasta täysin riippumattomasta en puhunut mitään.
Onko sitten jotenkin väärin maksaa palkastaan veroja ja vastapalvelukseksi käyttää katuja ja kirjastoa ym.? Hekin käyttävät niitä, jotka saavat RAHALLISTA tukea, eli eivät ansaitse rahaa. Veroprosentti on progressiivinen. Pienestä tulosta menee vain vähän veroa. Suuresta tulosta samallakin prosentilla huomattavasti suurempi potti.
Silti ei pienituloiselle tai kokonaan tulottomalle sanota, ettei ole oikeutta käyttää katuja ja koulua yms. Isompituloinen maksaa senkin osuuden. Plus vielä ne tuet...näin on ollut ja tulee varmasti olemaankin.
En yhä ymmärrä mitä kadehdittavaa on yh:n elämässä.
Uskotko, että kaikkien parisuhde ei millään voi hajota? On olemassa pareja, jotka säilyvät yhdessä. Viihtyvät yhdessä. Joiden rakkaus on molemminpuolista. Samoin sitoutuminen parisuhteeseen.
Puolisot kunnioittavat toisiaan. Ymmärrän, ettet sinäkään voi tätä tietää. Sinulla on vain se huono kokemus, mutta ei kaikista tule yksinhuoltajia. Kaikkien kohtalo se ei ole. Eroprosentti ei sentään ole lähelläkään sataa prosenttia... - Äiti x 3
nimmari kirjoitti:
sanomaani!
Sanoin TALOUDELLISESTI täysin riippumaton yhteiskunnasta. Niitä on kuule paljonkin.
Yhteiskunnasta täysin riippumattomasta en puhunut mitään.
Onko sitten jotenkin väärin maksaa palkastaan veroja ja vastapalvelukseksi käyttää katuja ja kirjastoa ym.? Hekin käyttävät niitä, jotka saavat RAHALLISTA tukea, eli eivät ansaitse rahaa. Veroprosentti on progressiivinen. Pienestä tulosta menee vain vähän veroa. Suuresta tulosta samallakin prosentilla huomattavasti suurempi potti.
Silti ei pienituloiselle tai kokonaan tulottomalle sanota, ettei ole oikeutta käyttää katuja ja koulua yms. Isompituloinen maksaa senkin osuuden. Plus vielä ne tuet...näin on ollut ja tulee varmasti olemaankin.
En yhä ymmärrä mitä kadehdittavaa on yh:n elämässä.
Uskotko, että kaikkien parisuhde ei millään voi hajota? On olemassa pareja, jotka säilyvät yhdessä. Viihtyvät yhdessä. Joiden rakkaus on molemminpuolista. Samoin sitoutuminen parisuhteeseen.
Puolisot kunnioittavat toisiaan. Ymmärrän, ettet sinäkään voi tätä tietää. Sinulla on vain se huono kokemus, mutta ei kaikista tule yksinhuoltajia. Kaikkien kohtalo se ei ole. Eroprosentti ei sentään ole lähelläkään sataa prosenttia...Minä maksan veroja työmarkkina tuesta.. 24.5%
palkastani maksaisin vain 14.5%
että se siitä pienistä tuloista ainakin minun kohdallani..
Työmarkkina tuki on 400 euroa pienempi brutto kuin se palkka... ja vero vääristää sitä melkoisesti edelleen.
Ja ne suuret tuet... voi vitsi ja ensivuoden alusta se tuki muuten nousee.. kolmella eurolla kuusa per lapsi.. siis se yksinhuoltaja korotus mistä on niiiin p aljon meuhkattu...
Minun tuttavapiirissäni on monta pariskuntaa jotka ovat olleet aviossa 50 v.. tai 60v... tai 30
tosi pitkiä liitoja ja parisuhteita tiedän.. enkä ole menettänyt uskoani parisuhteen onnistumiseen.
ja onneksi niitä kestäviäkin on.
Minä tiedän puolison kunnioittamisesta muuten melko paljon.... minä kunnioitin omaan vaikeuksista huolimatta siihen saakka kunnes hän meidät jätti.
ja olen nähnyt näiden 50 v aviossa olleden kunnioituksen toista kohtaan.... sitä ei voita mikään.
Mutta kuten sanottu.. elämä on yllätyksiä täynnä.. kukaan ei voi sanoa ettei joskus olis eronnut ja yh. - nimmari
Äiti x 3 kirjoitti:
Minä maksan veroja työmarkkina tuesta.. 24.5%
palkastani maksaisin vain 14.5%
että se siitä pienistä tuloista ainakin minun kohdallani..
Työmarkkina tuki on 400 euroa pienempi brutto kuin se palkka... ja vero vääristää sitä melkoisesti edelleen.
Ja ne suuret tuet... voi vitsi ja ensivuoden alusta se tuki muuten nousee.. kolmella eurolla kuusa per lapsi.. siis se yksinhuoltaja korotus mistä on niiiin p aljon meuhkattu...
Minun tuttavapiirissäni on monta pariskuntaa jotka ovat olleet aviossa 50 v.. tai 60v... tai 30
tosi pitkiä liitoja ja parisuhteita tiedän.. enkä ole menettänyt uskoani parisuhteen onnistumiseen.
ja onneksi niitä kestäviäkin on.
Minä tiedän puolison kunnioittamisesta muuten melko paljon.... minä kunnioitin omaan vaikeuksista huolimatta siihen saakka kunnes hän meidät jätti.
ja olen nähnyt näiden 50 v aviossa olleden kunnioituksen toista kohtaan.... sitä ei voita mikään.
Mutta kuten sanottu.. elämä on yllätyksiä täynnä.. kukaan ei voi sanoa ettei joskus olis eronnut ja yh.yhteiskunnan verollisista tuista menee suurempi vero kuin palkasta. Tiedätkö miksi?
MINÄPÄ TIEDÄN...palkan sivukulujen takia. Palkasta maksetaan kaikenmaailman tyttömyysvakuutusmaksua ja eläkemaksua, liitonmaksua jne. Verotoimistossa ystävättärelleni annettiin tämä selitys. Lisäksi valtio ei kannusta tukien nostoon vaan työhön.
Vain palkasta saatava vero on valtiolle kannattavaa. Ne tuista otetut verot menevät samaan pussiin, josta ne lähtivätkin.
Aivan kuin minä antaisin sulle 100€ ottaisin siitä itselleni 25€. Sulle tulee silloin 75 ja 25 mulle. Eli en köyhtynytkään koko satasta vaan vain 75€.
Minusta nyt jotenkin tuntuu, että sä vihjailet, että mun avioliitto on hajoamaisillaan. Että sä pelottelet mua yksinhuoltajuudella.
Ainoa asia elämässäni, jonka tiedän aivan varmaksi on avioliittoni. Eroa ei tule. - nimmari
nimmari kirjoitti:
yhteiskunnan verollisista tuista menee suurempi vero kuin palkasta. Tiedätkö miksi?
MINÄPÄ TIEDÄN...palkan sivukulujen takia. Palkasta maksetaan kaikenmaailman tyttömyysvakuutusmaksua ja eläkemaksua, liitonmaksua jne. Verotoimistossa ystävättärelleni annettiin tämä selitys. Lisäksi valtio ei kannusta tukien nostoon vaan työhön.
Vain palkasta saatava vero on valtiolle kannattavaa. Ne tuista otetut verot menevät samaan pussiin, josta ne lähtivätkin.
Aivan kuin minä antaisin sulle 100€ ottaisin siitä itselleni 25€. Sulle tulee silloin 75 ja 25 mulle. Eli en köyhtynytkään koko satasta vaan vain 75€.
Minusta nyt jotenkin tuntuu, että sä vihjailet, että mun avioliitto on hajoamaisillaan. Että sä pelottelet mua yksinhuoltajuudella.
Ainoa asia elämässäni, jonka tiedän aivan varmaksi on avioliittoni. Eroa ei tule.AVIOEROA ei tule. Mieheni ei minua jätä. Kuolema erottaa, kun erottaa ja jos erottaa...
- Äiti x 3
nimmari kirjoitti:
AVIOEROA ei tule. Mieheni ei minua jätä. Kuolema erottaa, kun erottaa ja jos erottaa...
enkä missään tapauksessta toivo yhtään eroa kenenkään perheisiin.
se on vain niin väärin että kuvitellaan että me yh.t ollaan itse valittu tämä tie...
Ja noihin veroihin..
minusta on väärin.. ettei yhteiskunnalla ole tarjota minulle töitä ja silti minua rangaistaan kauheilla veroilla.
Minä menisin töhin tukkaputkella jos niitä vain olisi. teen pätkötöitä kun niitä on. ja väliajat teen töitä harjoitteluna.. työmarkkinatuella.
Nyt en voi tehdä sitäkään koska olen sairaslomalla murtuneen jalan takia... että kiva kiva... ja leikkausjonot senkun venyvät - nimmari
Äiti x 3 kirjoitti:
enkä missään tapauksessta toivo yhtään eroa kenenkään perheisiin.
se on vain niin väärin että kuvitellaan että me yh.t ollaan itse valittu tämä tie...
Ja noihin veroihin..
minusta on väärin.. ettei yhteiskunnalla ole tarjota minulle töitä ja silti minua rangaistaan kauheilla veroilla.
Minä menisin töhin tukkaputkella jos niitä vain olisi. teen pätkötöitä kun niitä on. ja väliajat teen töitä harjoitteluna.. työmarkkinatuella.
Nyt en voi tehdä sitäkään koska olen sairaslomalla murtuneen jalan takia... että kiva kiva... ja leikkausjonot senkun venyvätalkaa tällä yhteiskunnalla olla jo niin paljon, että jossakin se vastaan tulee se puute. Valitettavasti se näkyy sairaanhoidossa tällä hetkellä.
Mutta kaikkialla ei riitä.
Mahtaako haljeta omaan mahdottomuuteensa koko hyvinvointivaltio? - Nyt fru
nimmari kirjoitti:
sitten helppoa?
Olen asiasta vahvasti eri mieltä!
Minulle ei ikinä niin paljon maksettaisikaan, että jäisin lapsilauman kanssa kahden, koska se on niin HELPPOA!
Kyllä se on syytös; siitä, että sä käytät mun rahoja!
Mutta kivahan se on itseään sumuttaa, ei tartte katsoa kurjuutta silmiin, kun kuvittelee kaikkien kadehtivan.
Yksinhuoltajuuteen on todella kaikilla äideillä mahdollisuus. Minullakin, mutta ei kiitos! Kuinka tyhmiksi te meitä muita oikein luulette?
Törkeetä ihmisten aliarviointia. Itse kadehditte parisuhdetta, monessa kohdassa täällä niin lukee.
Jokaisella teillä on parisuhde ollut, mutta harvempi meistä muista on ensin ollut yh...vai onko yksinhuoltajuus jollakin tapaa ANSAITTU etu?
Sinä olet siis sitä mieltä, että kadehdittavaa on yhteiskunnan tuilla eläminen?
Minusta kadehdittava ihminen on sellainen, joka on oman elämänsä herra, taloudellisesti täysin riippumaton yhteiskunnasta ja ihmisenä niin suuri, ettei kuvittele kaikkien kadehtivan...Taitaa pipo olla kireällä, tai sitten Suomenkieli
tökkii. Myös lukihäiriö tulee kysymykseen.
Jos EI YMMÄRRÄ kirjoitettua sanaa,
niin sitten ei ymmärrä. - jees
Nyt fru kirjoitti:
Taitaa pipo olla kireällä, tai sitten Suomenkieli
tökkii. Myös lukihäiriö tulee kysymykseen.
Jos EI YMMÄRRÄ kirjoitettua sanaa,
niin sitten ei ymmärrä.noissa nimmarin viesteissä. Tuollainen vannominen mitä hän harrastaa panee ajattelemaan, että kaikki ei ole kunnossa. Vaikka kuinka ihminen tulevaisuuttansa vannoo, kohtalo voi tulla peliin esim. kuoleman muodossa ja leskeyden myötä tulee yksinhuoltajuus.
Itse olen paljon onnellisempi nykytilassa, mutta eihän yksinhuoltaja sitä saisi olla, jos ei muuta keksitä niin sanotaan epäonnistuneeksi. Sitä en ole, olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita. Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä" riuhtaista pois, ole epäonnistumista.
Mitä verojen maksuun tulee. Veroja verottaja mulle on löytänyt silloinkin, kun palkkatuloja tai muita tuloja, joista ennakonpidätys toimitetaan ei ole ollut. Esim. nyt odottaa pari kiinteistöverolappua eräpäiväänsä.
Ja hepskukkuu, miten paljon alv-veroja maksetaan esim. ruokaa ostaessa. Sitä maksaessa ei katsota säätyn ei tuloluokkaan, ei mihinlkään vastaavaan. Kassa yhtä armottomasti kilahtaa jokaiselle. (Tai, joo joku yrittäjä voi ne kenties vähentää omassa alv-ilmoituksessaan.) Ei yksinhuoltajat mitään siipiveikkoja ole. - olin joskus yh
jees kirjoitti:
noissa nimmarin viesteissä. Tuollainen vannominen mitä hän harrastaa panee ajattelemaan, että kaikki ei ole kunnossa. Vaikka kuinka ihminen tulevaisuuttansa vannoo, kohtalo voi tulla peliin esim. kuoleman muodossa ja leskeyden myötä tulee yksinhuoltajuus.
Itse olen paljon onnellisempi nykytilassa, mutta eihän yksinhuoltaja sitä saisi olla, jos ei muuta keksitä niin sanotaan epäonnistuneeksi. Sitä en ole, olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita. Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä" riuhtaista pois, ole epäonnistumista.
Mitä verojen maksuun tulee. Veroja verottaja mulle on löytänyt silloinkin, kun palkkatuloja tai muita tuloja, joista ennakonpidätys toimitetaan ei ole ollut. Esim. nyt odottaa pari kiinteistöverolappua eräpäiväänsä.
Ja hepskukkuu, miten paljon alv-veroja maksetaan esim. ruokaa ostaessa. Sitä maksaessa ei katsota säätyn ei tuloluokkaan, ei mihinlkään vastaavaan. Kassa yhtä armottomasti kilahtaa jokaiselle. (Tai, joo joku yrittäjä voi ne kenties vähentää omassa alv-ilmoituksessaan.) Ei yksinhuoltajat mitään siipiveikkoja ole.Minäkin joskus vannoin ja olin varma, että TÄMÄ avioliitto kestää! Vaan toisin kävi.
Kuolemakin on vieraillut ja vierestä vienyt, yllättäen aina.
Semmosta tämmöstä on elämä. Ihminen voi kyllä sunnitella, mutta Jumala päättää ja säätää, loppuviimeksi asiat eivät ole meidän itsemme päätettävissä.
Kateudesta:
Muistuipa mieleeni tapaus työpaikaltani silloin, kun oli yh.
Naiset istuivat kahvilla ja keskustelivat, miten helppoa yksinhuoltajilla on kun saavat kaikenlaisia tukia, niin paljon ja niin helposti.
Kateus siinä äänessä oli, jokaisella naisella. He täällä raatavat ja yh:t vaan kotona makaavat ja käsi ojossa ottavat vastaan helppoa rahaa.
Minä tuumasin siihen, että sanokaa ihmessä mitä tukia ne yh:t saavat; minä menen niitä heti hakemaan!
Pöytään laskeutui hiljaisuus, kukaan heistä ei ollut tiennyt että minä olin yksinhuoltaja. Mutta eipä heillä ollut vastausta antaa, tuli vain vaivautunutta tupinaa että no eikös sitä kaikenlaista saa.. ja vaikka mitä saa..
En ole enää yh, mutta en vieläkään tiedä, mitä ja millaisia tukia ne yh:t saavat VAIN sillä perusteella että ovat yksinhuoltajia - paitsi se yh-korotus lapsilisään, onko se nyt 20 e/kk vai kuinka paljon???? ja sekin pitää erikseen hakea, automaattisesti se ei tule, ja sekin pitää aina tarvittaessa todistaa, että on yh oikeasti..
Verot: pikkukylän työtön poikamies tuli kännipäissään mulle vittuilemaan, miten hän kustantaa minun lapsilleni koulut jne koska olen yksinhuoltaja.
Kustantaapa hyvinkin: hän on työtön, minä työssä. Hän on itsekin koulunsa yhteiskunnan verovaroin käynyt, minun lapseni eivät olleet vielä edes kouluiässä. - äiti ja vaimo
jees kirjoitti:
noissa nimmarin viesteissä. Tuollainen vannominen mitä hän harrastaa panee ajattelemaan, että kaikki ei ole kunnossa. Vaikka kuinka ihminen tulevaisuuttansa vannoo, kohtalo voi tulla peliin esim. kuoleman muodossa ja leskeyden myötä tulee yksinhuoltajuus.
Itse olen paljon onnellisempi nykytilassa, mutta eihän yksinhuoltaja sitä saisi olla, jos ei muuta keksitä niin sanotaan epäonnistuneeksi. Sitä en ole, olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita. Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä" riuhtaista pois, ole epäonnistumista.
Mitä verojen maksuun tulee. Veroja verottaja mulle on löytänyt silloinkin, kun palkkatuloja tai muita tuloja, joista ennakonpidätys toimitetaan ei ole ollut. Esim. nyt odottaa pari kiinteistöverolappua eräpäiväänsä.
Ja hepskukkuu, miten paljon alv-veroja maksetaan esim. ruokaa ostaessa. Sitä maksaessa ei katsota säätyn ei tuloluokkaan, ei mihinlkään vastaavaan. Kassa yhtä armottomasti kilahtaa jokaiselle. (Tai, joo joku yrittäjä voi ne kenties vähentää omassa alv-ilmoituksessaan.) Ei yksinhuoltajat mitään siipiveikkoja ole."Itse olen paljon onnellisempi nykytilassa, mutta eihän yksinhuoltaja sitä saisi olla, jos ei muuta keksitä niin sanotaan epäonnistuneeksi. Sitä en ole, olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita. Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä" riuhtaista pois, ole epäonnistumista."
>Olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita<
Minä taas en ole koskaan niissä elänytkään, olen sen verran paremmin osannut seurani valita. En ole epäonnistunut parisuhteessani. Minusta ei tule onnellista yksinhuoltajaa. Olen íkionnellinen vaimo ja äiti.
>Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä riuhtaista pois, ole epäonnistumista<
Mutta se on, kun itsensä siihen laittaa!
(...tuollainen itsensä kehuminen panee miettimään, ettei kaikki olekaan kunnossa, kaikesta hehkuttamisesta ja kanssaihmisten kateudesta huolimatta...) - äiti ja vaimo
olin joskus yh kirjoitti:
Minäkin joskus vannoin ja olin varma, että TÄMÄ avioliitto kestää! Vaan toisin kävi.
Kuolemakin on vieraillut ja vierestä vienyt, yllättäen aina.
Semmosta tämmöstä on elämä. Ihminen voi kyllä sunnitella, mutta Jumala päättää ja säätää, loppuviimeksi asiat eivät ole meidän itsemme päätettävissä.
Kateudesta:
Muistuipa mieleeni tapaus työpaikaltani silloin, kun oli yh.
Naiset istuivat kahvilla ja keskustelivat, miten helppoa yksinhuoltajilla on kun saavat kaikenlaisia tukia, niin paljon ja niin helposti.
Kateus siinä äänessä oli, jokaisella naisella. He täällä raatavat ja yh:t vaan kotona makaavat ja käsi ojossa ottavat vastaan helppoa rahaa.
Minä tuumasin siihen, että sanokaa ihmessä mitä tukia ne yh:t saavat; minä menen niitä heti hakemaan!
Pöytään laskeutui hiljaisuus, kukaan heistä ei ollut tiennyt että minä olin yksinhuoltaja. Mutta eipä heillä ollut vastausta antaa, tuli vain vaivautunutta tupinaa että no eikös sitä kaikenlaista saa.. ja vaikka mitä saa..
En ole enää yh, mutta en vieläkään tiedä, mitä ja millaisia tukia ne yh:t saavat VAIN sillä perusteella että ovat yksinhuoltajia - paitsi se yh-korotus lapsilisään, onko se nyt 20 e/kk vai kuinka paljon???? ja sekin pitää erikseen hakea, automaattisesti se ei tule, ja sekin pitää aina tarvittaessa todistaa, että on yh oikeasti..
Verot: pikkukylän työtön poikamies tuli kännipäissään mulle vittuilemaan, miten hän kustantaa minun lapsilleni koulut jne koska olen yksinhuoltaja.
Kustantaapa hyvinkin: hän on työtön, minä työssä. Hän on itsekin koulunsa yhteiskunnan verovaroin käynyt, minun lapseni eivät olleet vielä edes kouluiässä.Minusta ainakaan ei yksinhuoltajaa tule, eikä avioliittoni säry!
Vaikea on varmasti asiaa ymmärtää siksi, että itse ei liittoaan ole kunnioittanut! Mutta kaikki ihmiset eivät elä niin! Älkää yleistäkö!
Me kateelliset, jotka päivät päivän perään vain kadehdimme yksinhuoltajia, osaamme myös nauttia valitsemastamme elämästä. Meidän ei tarvitse kailottaa isoon ääneen joka paikassa, että joo, ootte kateellisia meidän suhteistamme ja avioliitoistamme! Eikös se niin ole, että sinäkin olet menettänyt sen, jonka ikuiseksi halusit...katkera paikka varmaan.
Ja antakaa nyt ainakin ihmisten elää, älkääkä panko heitä kuolemaan tässä oman etunne tavoittelun takia, saadaksenne läpi tahtonne:olette kadehdittuja! Ette kuulu siihen sakkiin, joka päättää ihmisen maallisen taivalluksen pituudesta...
"Loppuviimeksi"(??) päättää Jumala, mutta hän on myös sanonut näin! "Se, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja se, joka itsensä alentaa se ylennetään".
Sanon vielä näistä ihmeellisistä äänistä, jotka erottuvat teidän korviinne joka päikassa kateutena, menkää hoitoon, sillä sellaisten äänten kuuleminen, mitä ei ole, ei ole terveellistä ja lisäksi vaikean mielisairauden oire!
Mistä muuten johtuu, että KUKAAN pikkukylän työtön poikamies ei ole ikinä tullut minulle vittuilemaan, miten hän kustantaa lapsilleni koulut...? - jees
äiti ja vaimo kirjoitti:
Minusta ainakaan ei yksinhuoltajaa tule, eikä avioliittoni säry!
Vaikea on varmasti asiaa ymmärtää siksi, että itse ei liittoaan ole kunnioittanut! Mutta kaikki ihmiset eivät elä niin! Älkää yleistäkö!
Me kateelliset, jotka päivät päivän perään vain kadehdimme yksinhuoltajia, osaamme myös nauttia valitsemastamme elämästä. Meidän ei tarvitse kailottaa isoon ääneen joka paikassa, että joo, ootte kateellisia meidän suhteistamme ja avioliitoistamme! Eikös se niin ole, että sinäkin olet menettänyt sen, jonka ikuiseksi halusit...katkera paikka varmaan.
Ja antakaa nyt ainakin ihmisten elää, älkääkä panko heitä kuolemaan tässä oman etunne tavoittelun takia, saadaksenne läpi tahtonne:olette kadehdittuja! Ette kuulu siihen sakkiin, joka päättää ihmisen maallisen taivalluksen pituudesta...
"Loppuviimeksi"(??) päättää Jumala, mutta hän on myös sanonut näin! "Se, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja se, joka itsensä alentaa se ylennetään".
Sanon vielä näistä ihmeellisistä äänistä, jotka erottuvat teidän korviinne joka päikassa kateutena, menkää hoitoon, sillä sellaisten äänten kuuleminen, mitä ei ole, ei ole terveellistä ja lisäksi vaikean mielisairauden oire!
Mistä muuten johtuu, että KUKAAN pikkukylän työtön poikamies ei ole ikinä tullut minulle vittuilemaan, miten hän kustantaa lapsilleni koulut...?Vannomatta paras. Ei kenenkään meidän tarkoitukset ole olleet yhtään vähäisemmät. Elämä vaan on mennyt toisin. Liittoa on varmasti kunnioitettu ihan samoin kuin siellä, joten tuollaiset heitot on ala-arvoista toisten vähättelyä.
Loppu on sellaista blääbläätä, että en siihen edes viitsi syventyä.
Mikäs rouvia, niin kovin yksinhuoltaja palstalla kiinnostaa. Tulla morkkaamaan toisia ja kehua omaansa, että tässä kunnioitetaan liittoa, vaikka naru kaulassa. - äiti ja vaimo
äiti ja vaimo kirjoitti:
"Itse olen paljon onnellisempi nykytilassa, mutta eihän yksinhuoltaja sitä saisi olla, jos ei muuta keksitä niin sanotaan epäonnistuneeksi. Sitä en ole, olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita. Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä" riuhtaista pois, ole epäonnistumista."
>Olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita<
Minä taas en ole koskaan niissä elänytkään, olen sen verran paremmin osannut seurani valita. En ole epäonnistunut parisuhteessani. Minusta ei tule onnellista yksinhuoltajaa. Olen íkionnellinen vaimo ja äiti.
>Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä riuhtaista pois, ole epäonnistumista<
Mutta se on, kun itsensä siihen laittaa!
(...tuollainen itsensä kehuminen panee miettimään, ettei kaikki olekaan kunnossa, kaikesta hehkuttamisesta ja kanssaihmisten kateudesta huolimatta...)Täyttä toista vähättelevää soopaa kirjoitat. Vai arvostelemaan seuranvalintaa ja kehumaan, miten itse on osannut seuransa valita. Ja loppuun heitto, että tuollainen itsensä kehuminen panee ajattelemaan, että kaikki ei ole kunnossa. Näin näyttää olevan siellä päin. Turha kenenkään arvostella seuranvalinnasta. Pitkäliitto paljastaa ihmisluonteesta paljon enemmän kuin seurustelun perusteella voi päätellä. Ja kas kummaa ihmenen voi myös muuttua matkan varrella.
Ja yksinhuoltajapalsta vaan kinnostaa!!!!! - anteeksi
äiti ja vaimo kirjoitti:
Täyttä toista vähättelevää soopaa kirjoitat. Vai arvostelemaan seuranvalintaa ja kehumaan, miten itse on osannut seuransa valita. Ja loppuun heitto, että tuollainen itsensä kehuminen panee ajattelemaan, että kaikki ei ole kunnossa. Näin näyttää olevan siellä päin. Turha kenenkään arvostella seuranvalinnasta. Pitkäliitto paljastaa ihmisluonteesta paljon enemmän kuin seurustelun perusteella voi päätellä. Ja kas kummaa ihmenen voi myös muuttua matkan varrella.
Ja yksinhuoltajapalsta vaan kinnostaa!!!!!Anteeksi se.
- äiti ja vaimo
jees kirjoitti:
Vannomatta paras. Ei kenenkään meidän tarkoitukset ole olleet yhtään vähäisemmät. Elämä vaan on mennyt toisin. Liittoa on varmasti kunnioitettu ihan samoin kuin siellä, joten tuollaiset heitot on ala-arvoista toisten vähättelyä.
Loppu on sellaista blääbläätä, että en siihen edes viitsi syventyä.
Mikäs rouvia, niin kovin yksinhuoltaja palstalla kiinnostaa. Tulla morkkaamaan toisia ja kehua omaansa, että tässä kunnioitetaan liittoa, vaikka naru kaulassa.Sinulla on harvinaisen negatiivinen käsitys elämästä ja varsinkin minun elämästäni, jota et ole päivääkään elänyt.
Kysyisinkin perusteita sille, miksi tunnet, että liittoni on huteralla pohjalla tai että naru on kaulassani?
Usko sinä, että KAIKKI eivät eroa!
Olen sen jo aiemminkin sanonut, tulin katsomaan, mitä minun kuuluisi kadehtia. En vain ole löytänyt kadehdittavaa, vaan olen tosi onnellinen, ettei minun ole käynyt kuten sinun.
Elämä katkeroituneena, ei varmasti ole parasta mahdollista.
Poistapa muuten omat ala-arvoiset heittosi tekstistäsi, sen jälkeen voit kuvitella saavasi samaa kohtelua muilta. Vai onko tarkoituksena ainoastaan riidan haastaminen? Tunnetko kateutta? - liinukka
äiti ja vaimo kirjoitti:
Täyttä toista vähättelevää soopaa kirjoitat. Vai arvostelemaan seuranvalintaa ja kehumaan, miten itse on osannut seuransa valita. Ja loppuun heitto, että tuollainen itsensä kehuminen panee ajattelemaan, että kaikki ei ole kunnossa. Näin näyttää olevan siellä päin. Turha kenenkään arvostella seuranvalinnasta. Pitkäliitto paljastaa ihmisluonteesta paljon enemmän kuin seurustelun perusteella voi päätellä. Ja kas kummaa ihmenen voi myös muuttua matkan varrella.
Ja yksinhuoltajapalsta vaan kinnostaa!!!!!näyttäs tuo olevan viittä lausetta lukuunottamatta sun omaa tekstiä. ;D
- anteeksi
liinukka kirjoitti:
näyttäs tuo olevan viittä lausetta lukuunottamatta sun omaa tekstiä. ;D
Selitin jo, mutta ei tainnut ehtiä sulle. Mulla piti olla otsikossa: äiti ja vaimo, koska hänelle kohdistin tekstini, mutta meni vahingossa nikin paikalle.
- liinukka
anteeksi kirjoitti:
Selitin jo, mutta ei tainnut ehtiä sulle. Mulla piti olla otsikossa: äiti ja vaimo, koska hänelle kohdistin tekstini, mutta meni vahingossa nikin paikalle.
mitä väitit täydeksi soopaksi on viittä lausetta vailla täysin omaa käsialaasi...eikä toisinpäin.
Ja mun nimimerkki on liinukka, ei ai jaa. - jees
äiti ja vaimo kirjoitti:
Sinulla on harvinaisen negatiivinen käsitys elämästä ja varsinkin minun elämästäni, jota et ole päivääkään elänyt.
Kysyisinkin perusteita sille, miksi tunnet, että liittoni on huteralla pohjalla tai että naru on kaulassani?
Usko sinä, että KAIKKI eivät eroa!
Olen sen jo aiemminkin sanonut, tulin katsomaan, mitä minun kuuluisi kadehtia. En vain ole löytänyt kadehdittavaa, vaan olen tosi onnellinen, ettei minun ole käynyt kuten sinun.
Elämä katkeroituneena, ei varmasti ole parasta mahdollista.
Poistapa muuten omat ala-arvoiset heittosi tekstistäsi, sen jälkeen voit kuvitella saavasi samaa kohtelua muilta. Vai onko tarkoituksena ainoastaan riidan haastaminen? Tunnetko kateutta?Ei kiinnosta edes kaikkea soopaa kommentoida. Positiivinen elämän asenteeni on ollut aina. Avioliittojen suhteen siihen on tullut realismia, mutta se ei haittaa eteen päin menoani ollenkaan, sillä mulle riitti yksi. Nyt on muut onnellisemmat kuviot. :)
- Pyhä yksinkertaisuus
äiti ja vaimo kirjoitti:
"Itse olen paljon onnellisempi nykytilassa, mutta eihän yksinhuoltaja sitä saisi olla, jos ei muuta keksitä niin sanotaan epäonnistuneeksi. Sitä en ole, olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita. Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä" riuhtaista pois, ole epäonnistumista."
>Olen viimein päässyt elämään ilman henkisen väkivallan paineita<
Minä taas en ole koskaan niissä elänytkään, olen sen verran paremmin osannut seurani valita. En ole epäonnistunut parisuhteessani. Minusta ei tule onnellista yksinhuoltajaa. Olen íkionnellinen vaimo ja äiti.
>Ei se, että osaa itsensä "oravanpyörästä riuhtaista pois, ole epäonnistumista<
Mutta se on, kun itsensä siihen laittaa!
(...tuollainen itsensä kehuminen panee miettimään, ettei kaikki olekaan kunnossa, kaikesta hehkuttamisesta ja kanssaihmisten kateudesta huolimatta...)jonakin päivänä ET huomaisi jääneesi yksin,
tai henkisen alistamisen alle.
Luuletko tosiaan, että jokainen sen kokenut
on itse siihen hinkumalla hinkunut?
Olet niin täynnä itseäsi ja omahyväisyyttäsi,
että pakostikin tulee yksi juttu mieleen:
Miehelläsi ON jo toinen, sinä raukka vaan et
itsekkyydeltäsi näe sitä! - ohikulkija
Pyhä yksinkertaisuus kirjoitti:
jonakin päivänä ET huomaisi jääneesi yksin,
tai henkisen alistamisen alle.
Luuletko tosiaan, että jokainen sen kokenut
on itse siihen hinkumalla hinkunut?
Olet niin täynnä itseäsi ja omahyväisyyttäsi,
että pakostikin tulee yksi juttu mieleen:
Miehelläsi ON jo toinen, sinä raukka vaan et
itsekkyydeltäsi näe sitä!sopuisasti, kun jäi vähän kaivelemaan, millä ihmeen keinolla saa rikki avioliiton, jonka osapuolet ovat liitossaan onnellisia?
Minulla on Maija niminen ystävätär, oikea miestennielijä, mutta hän sanoo aina, että se liitto, jossa molemmat ovat onnellisia, on mahdoton rikottavaksi.
Ei kaikki miehet ole vietävissä. Ei tosiaankaan!
Ei kaikki avioliitot hajoa. Olisi sitten tuo eroprosentti sata!
Suurin osa elää normaalia nousuja/laskuja avioliittoa.
On kuitenkin niitäkin, joille avioliitto on aivan erityinen siunaus. Tunnenkin yhden pariskunnan. Häiden jälkeen katselimme, kun he aina vain olivat kuin häissään. Laskivat laikkiä ja nauroivat samoille asioille. Nyttemmin, parikymmentä vuotta myöhemmin, näin on vieläkin.
Ulkopuolisena pystyisin minäkin sanomaan, että heidät erottaa vain kuolema.
Eli ei siinä tarvita omahyväisyyttä, eikä tarvitse olla täynnä itseään, riittää kun tuntee toisen ihmisen. Toisen ihmisen rakkaus ja läheisyys antaa itseluottamusta, joka sinultakin puuttuu.
Hyvä vaimo on paitsi sitä, myös hyvä äiti ja rakastajatar. Viimeksimainittu hyvyys pitää miehet kummasti omassa petissä... - olin joskus yh
äiti ja vaimo kirjoitti:
Minusta ainakaan ei yksinhuoltajaa tule, eikä avioliittoni säry!
Vaikea on varmasti asiaa ymmärtää siksi, että itse ei liittoaan ole kunnioittanut! Mutta kaikki ihmiset eivät elä niin! Älkää yleistäkö!
Me kateelliset, jotka päivät päivän perään vain kadehdimme yksinhuoltajia, osaamme myös nauttia valitsemastamme elämästä. Meidän ei tarvitse kailottaa isoon ääneen joka paikassa, että joo, ootte kateellisia meidän suhteistamme ja avioliitoistamme! Eikös se niin ole, että sinäkin olet menettänyt sen, jonka ikuiseksi halusit...katkera paikka varmaan.
Ja antakaa nyt ainakin ihmisten elää, älkääkä panko heitä kuolemaan tässä oman etunne tavoittelun takia, saadaksenne läpi tahtonne:olette kadehdittuja! Ette kuulu siihen sakkiin, joka päättää ihmisen maallisen taivalluksen pituudesta...
"Loppuviimeksi"(??) päättää Jumala, mutta hän on myös sanonut näin! "Se, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja se, joka itsensä alentaa se ylennetään".
Sanon vielä näistä ihmeellisistä äänistä, jotka erottuvat teidän korviinne joka päikassa kateutena, menkää hoitoon, sillä sellaisten äänten kuuleminen, mitä ei ole, ei ole terveellistä ja lisäksi vaikean mielisairauden oire!
Mistä muuten johtuu, että KUKAAN pikkukylän työtön poikamies ei ole ikinä tullut minulle vittuilemaan, miten hän kustantaa lapsilleni koulut...?Mutta eipä pitäisi ihmisen tuomita toista ihmistä, ja toitotat siinä että älkäämme yleistäkö ja itse yleistät koko ajan.. Mistä helkutista "tiedät" että juuri minä olin se, joka ei avioliittoa kunnioittanut? Mistä semmoisen lauseen luit? Tai lauseen, että minä, koska olen joskus ollut yh, olen nyt kamalan kakera??!!
Kun en ole, niin en ole, Ja kun olen elämääni tyytyväinen ja onnellinen, niin olen. Onko se vaikea tajuta? Että vaikka joskus on vastoinkäymisiä ollut eron tai minkä muun menetyksen/tapahtuman muodossa, siitä on päässyt ylitse. Ja elämä jatkuu.
Surullista on tuommoinen ihminen kuin sinä.
Niin, muistapa itsekin, että turha on ylentää itsensä .. tuossa kommentissasi "..vaikea on varmaan asiaa ymmärtää siksi, että itse ei liittoaan ole kunnioittanut! Mutta kaikki ihmiset eivät elä niin!".. Siinähän sinä itsesi ylennät. SINÄ elät hyvin ja oikein ja kunnioita avioliittoasi, toisin kuin ne, jotka ovat eronneet!
Voin lohduttaa että en kuule outoja ääniä, vaan ihan elävien työkavereiden ääniä ne olivat, jotka yh:n elämän helppouta pohtivat.
Sinulle ei tulla veromarkkojen kohdentamisesta vittuilemaan koska sinä et ole yh. Saat olla työtön tai elää miehesi siivellä, silti olet suuren yleison silmissä hyvä ihminen, koska olet parisuhteessa.
VAikka yh:lla olisi kaksi työpaikkaa ja lapsillakin omansa, niin yh on aina sylkykuppi sinulle ja kaltaisillesi. Kyse ei siis ole siitä, kuka käy työssä, kuka maksaa veroja, vaan siitä, onko naisella mies/parsuhde vai ei.
Ja oletko ajatellut, että on myös leskeyden takia yksinhuoltajia - he eivät siis todellakaan ole vapaaehtoisesti osaasa valinneet. - olin joskus yh
ohikulkija kirjoitti:
sopuisasti, kun jäi vähän kaivelemaan, millä ihmeen keinolla saa rikki avioliiton, jonka osapuolet ovat liitossaan onnellisia?
Minulla on Maija niminen ystävätär, oikea miestennielijä, mutta hän sanoo aina, että se liitto, jossa molemmat ovat onnellisia, on mahdoton rikottavaksi.
Ei kaikki miehet ole vietävissä. Ei tosiaankaan!
Ei kaikki avioliitot hajoa. Olisi sitten tuo eroprosentti sata!
Suurin osa elää normaalia nousuja/laskuja avioliittoa.
On kuitenkin niitäkin, joille avioliitto on aivan erityinen siunaus. Tunnenkin yhden pariskunnan. Häiden jälkeen katselimme, kun he aina vain olivat kuin häissään. Laskivat laikkiä ja nauroivat samoille asioille. Nyttemmin, parikymmentä vuotta myöhemmin, näin on vieläkin.
Ulkopuolisena pystyisin minäkin sanomaan, että heidät erottaa vain kuolema.
Eli ei siinä tarvita omahyväisyyttä, eikä tarvitse olla täynnä itseään, riittää kun tuntee toisen ihmisen. Toisen ihmisen rakkaus ja läheisyys antaa itseluottamusta, joka sinultakin puuttuu.
Hyvä vaimo on paitsi sitä, myös hyvä äiti ja rakastajatar. Viimeksimainittu hyvyys pitää miehet kummasti omassa petissä...>Eli ei siinä tarvita omahyväisyyttä, eikä tarvitse olla täynnä itseään, riittää kun tuntee toisen ihmisen. Toisen ihmisen rakkaus ja läheisyys antaa itseluottamusta, joka sinultakin puuttuu.
Hyvä vaimo on paitsi sitä, myös hyvä äiti ja rakastajatar. Viimeksimainittu hyvyys pitää miehet kummasti omassa petissä... <
Mutta kerropa minulle, miksi pitkä onnellinenja hyvä parisuhde tekee ihmisestä omahyväisen, itsekeskeisen, täynnä itseään ja omaa paremmutta olevan? että kun "minä olen onnistunut avioliitossani, minä olen elänyt oikein" niin sitten yksinhuoltajat ovat jotain ikuisia epäonnistujia, itselleen tieten tahtoen vaikeuksia ja huonon suhteen hankkineet, tai eivät ole itse sitä suhdetta osanneet tai viitsineet hoitaa..
Jos on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ei silloin pitäisi olla intressejä mollata toisia heidän erilaisesta elämästään.
Hyvälle vaimollekin osataan antaa määreitä.Ovatko kaikki erot sitten naisesta johtuvia? Mitä on olla hyvä mies ja hyvä aviopuoliso? Eikö miehelläkin ole vastuunsa perheen, vaimon ja lasten hyvinvoinnista siinä kuin naisellakin`?
Miksi kuvitellaan että yh olisi jämähtänyt elämässän paikoilleen ja tuijottaisi peiliin nähden siellä vain ikuisen epäonnistujan, surkimuksen?
Kaikille ero ei edes ole maatakaatava suru, murhe ja pettynys,joillekin se on helpotus ja uuden alku.
Jokaisella meistä on elämässään jonkinlaisia vastoinkäymisiä mutta harva niihin jää paikoilleen polkemaan, eteenpäin mennään elämässä ja nähdään vastoinkäymisistä ja ikävistä kokemuksista huolimatta hyviä asioita, rakennetaan elämästä hyvää.
Miksi juuri yksinhuoltaja= eronnut on se, jota on niin helppo ja "kiva" lyödä, pilkata, moittia? Miksi ei huudeta alkoholismista kuiville selvinneelle että hähäää, olet surkea, en minä vaan ikinä noin, oma vikasi..
Miksi ei huudeta vammautuneelle että oma vikasi! hyvähän siinä on pyörätuolissa istua kun yhteskunnalta saat apua ja tukea ja tukia, jopa uuden pyörätuolinkin etkä töihinkään enää kykene!
Okei, esimerkit olivat kärijistäviä, mutta kyse on siis siitä, että ihmiselämäsä jotain satuu, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, ja silti siitä selvitään, ja millä oikeudella joku pitää itseään ja omaa elämäänsä parempana tai oikeampana kuin toista ja toisen elämää?
On ihan oikeasti ikuisesti kestäviä liittoja mutta on liittoja, jotka jostain syystä rikkoontuvat. Miksi näitä ihmisiä kivitetään? Miksi hyvässä parisuhteessa ikuisesti olevat pitävät itseään eronneita parempina ihmisinä? Miksi on vaikea käsitää, että yh EI ole katkeroitunut, vaan on onnellinen? Tai että yh EI elä työssäkäyvien veromarkoilla vaan käy itsekin työssä ja maksaa veroja? Että yh on ihminen siinä kuin muutkin? - ohikulkija
olin joskus yh kirjoitti:
>Eli ei siinä tarvita omahyväisyyttä, eikä tarvitse olla täynnä itseään, riittää kun tuntee toisen ihmisen. Toisen ihmisen rakkaus ja läheisyys antaa itseluottamusta, joka sinultakin puuttuu.
Hyvä vaimo on paitsi sitä, myös hyvä äiti ja rakastajatar. Viimeksimainittu hyvyys pitää miehet kummasti omassa petissä... <
Mutta kerropa minulle, miksi pitkä onnellinenja hyvä parisuhde tekee ihmisestä omahyväisen, itsekeskeisen, täynnä itseään ja omaa paremmutta olevan? että kun "minä olen onnistunut avioliitossani, minä olen elänyt oikein" niin sitten yksinhuoltajat ovat jotain ikuisia epäonnistujia, itselleen tieten tahtoen vaikeuksia ja huonon suhteen hankkineet, tai eivät ole itse sitä suhdetta osanneet tai viitsineet hoitaa..
Jos on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ei silloin pitäisi olla intressejä mollata toisia heidän erilaisesta elämästään.
Hyvälle vaimollekin osataan antaa määreitä.Ovatko kaikki erot sitten naisesta johtuvia? Mitä on olla hyvä mies ja hyvä aviopuoliso? Eikö miehelläkin ole vastuunsa perheen, vaimon ja lasten hyvinvoinnista siinä kuin naisellakin`?
Miksi kuvitellaan että yh olisi jämähtänyt elämässän paikoilleen ja tuijottaisi peiliin nähden siellä vain ikuisen epäonnistujan, surkimuksen?
Kaikille ero ei edes ole maatakaatava suru, murhe ja pettynys,joillekin se on helpotus ja uuden alku.
Jokaisella meistä on elämässään jonkinlaisia vastoinkäymisiä mutta harva niihin jää paikoilleen polkemaan, eteenpäin mennään elämässä ja nähdään vastoinkäymisistä ja ikävistä kokemuksista huolimatta hyviä asioita, rakennetaan elämästä hyvää.
Miksi juuri yksinhuoltaja= eronnut on se, jota on niin helppo ja "kiva" lyödä, pilkata, moittia? Miksi ei huudeta alkoholismista kuiville selvinneelle että hähäää, olet surkea, en minä vaan ikinä noin, oma vikasi..
Miksi ei huudeta vammautuneelle että oma vikasi! hyvähän siinä on pyörätuolissa istua kun yhteskunnalta saat apua ja tukea ja tukia, jopa uuden pyörätuolinkin etkä töihinkään enää kykene!
Okei, esimerkit olivat kärijistäviä, mutta kyse on siis siitä, että ihmiselämäsä jotain satuu, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, ja silti siitä selvitään, ja millä oikeudella joku pitää itseään ja omaa elämäänsä parempana tai oikeampana kuin toista ja toisen elämää?
On ihan oikeasti ikuisesti kestäviä liittoja mutta on liittoja, jotka jostain syystä rikkoontuvat. Miksi näitä ihmisiä kivitetään? Miksi hyvässä parisuhteessa ikuisesti olevat pitävät itseään eronneita parempina ihmisinä? Miksi on vaikea käsitää, että yh EI ole katkeroitunut, vaan on onnellinen? Tai että yh EI elä työssäkäyvien veromarkoilla vaan käy itsekin työssä ja maksaa veroja? Että yh on ihminen siinä kuin muutkin?"Hyvälle vaimollekin osataan antaa määreitä.Ovatko kaikki erot sitten naisesta johtuvia? Mitä on olla hyvä mies ja hyvä aviopuoliso? Eikö miehelläkin ole vastuunsa perheen, vaimon ja lasten hyvinvoinnista siinä kuin naisellakin."
On myös miespuolisia yksinhuoltajia, hyvä entinen yh. Naisen hylkäämiä. Onko se hyvä äiti ja vaimo, joka jättää perheensä jonkun taivaanrannanmaalarin takia? Lappu pöydällä ja hiljaisuus. Kun ei itse edes ymmärrä, mitä väärin teki.
Ja onko parisuhteessa elävä ainoa kummajainen yh:n vinkkelistä katsottuna? Hekö ainoastaan sortuvat omahyväisyyteen ja itsekeskeiseen elämään, ollen täynnä itseään. Luullen, että jokainen kadehtii. Eikö siihen sorru yhtälailla yh:t ja sinkut ynnä muut?
Miksi koet, että onnellisessa aviossa elävä on ainoa paska?
Muuten, eräs toinen ystäväni sanoi kerran tuosta kenellä on aikaa mollata muita, niillä, joiden elämä on vaikeuksista tyhjä.
Sellainen ihminen EI ymmärrä että jollakin on oikeesti hankalaa. Jos oma elämä on täynnä vaikeuksia, kuka silloin enää jaksaa puuttua jonkun toisen elämään? Sinä vai?
Minä en ainakaan. Eikä minulle ole elämä niin helppoa ollutkaan. Kunhan nyt kysyin. Anteeksi se.
Mielestäni on raukkamaista vihjailla kenellekään, että miehellä on toinen, vain sillä perusteella, että itselle on käynyt niin. Emme me kaikki miehet mitään liihottelijoita ole!
Kummallista, kun naisten kanssa AINA keskustelu menee henkilökohtaisuuksiin. AINA. Ja riitaan asti. Tietenkin. - x..
nimmari kirjoitti:
sanomaani!
Sanoin TALOUDELLISESTI täysin riippumaton yhteiskunnasta. Niitä on kuule paljonkin.
Yhteiskunnasta täysin riippumattomasta en puhunut mitään.
Onko sitten jotenkin väärin maksaa palkastaan veroja ja vastapalvelukseksi käyttää katuja ja kirjastoa ym.? Hekin käyttävät niitä, jotka saavat RAHALLISTA tukea, eli eivät ansaitse rahaa. Veroprosentti on progressiivinen. Pienestä tulosta menee vain vähän veroa. Suuresta tulosta samallakin prosentilla huomattavasti suurempi potti.
Silti ei pienituloiselle tai kokonaan tulottomalle sanota, ettei ole oikeutta käyttää katuja ja koulua yms. Isompituloinen maksaa senkin osuuden. Plus vielä ne tuet...näin on ollut ja tulee varmasti olemaankin.
En yhä ymmärrä mitä kadehdittavaa on yh:n elämässä.
Uskotko, että kaikkien parisuhde ei millään voi hajota? On olemassa pareja, jotka säilyvät yhdessä. Viihtyvät yhdessä. Joiden rakkaus on molemminpuolista. Samoin sitoutuminen parisuhteeseen.
Puolisot kunnioittavat toisiaan. Ymmärrän, ettet sinäkään voi tätä tietää. Sinulla on vain se huono kokemus, mutta ei kaikista tule yksinhuoltajia. Kaikkien kohtalo se ei ole. Eroprosentti ei sentään ole lähelläkään sataa prosenttia...yh:ien elämästä, niin tervetuloa reippaasti ja rohkeasti kokeilemaan, mikä elämässämme on kivaa, jopa kadehdittavaa, sitten ei tarvii täällä tietämättä jauhaa asiasta, joka ei meitä yksinhuoltajia tippaakaan kiinnosta, nimittäin muiden kateus. Jäisi palstatilaa yh:ien omille asioille.
- x..
äiti ja vaimo kirjoitti:
Minusta ainakaan ei yksinhuoltajaa tule, eikä avioliittoni säry!
Vaikea on varmasti asiaa ymmärtää siksi, että itse ei liittoaan ole kunnioittanut! Mutta kaikki ihmiset eivät elä niin! Älkää yleistäkö!
Me kateelliset, jotka päivät päivän perään vain kadehdimme yksinhuoltajia, osaamme myös nauttia valitsemastamme elämästä. Meidän ei tarvitse kailottaa isoon ääneen joka paikassa, että joo, ootte kateellisia meidän suhteistamme ja avioliitoistamme! Eikös se niin ole, että sinäkin olet menettänyt sen, jonka ikuiseksi halusit...katkera paikka varmaan.
Ja antakaa nyt ainakin ihmisten elää, älkääkä panko heitä kuolemaan tässä oman etunne tavoittelun takia, saadaksenne läpi tahtonne:olette kadehdittuja! Ette kuulu siihen sakkiin, joka päättää ihmisen maallisen taivalluksen pituudesta...
"Loppuviimeksi"(??) päättää Jumala, mutta hän on myös sanonut näin! "Se, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja se, joka itsensä alentaa se ylennetään".
Sanon vielä näistä ihmeellisistä äänistä, jotka erottuvat teidän korviinne joka päikassa kateutena, menkää hoitoon, sillä sellaisten äänten kuuleminen, mitä ei ole, ei ole terveellistä ja lisäksi vaikean mielisairauden oire!
Mistä muuten johtuu, että KUKAAN pikkukylän työtön poikamies ei ole ikinä tullut minulle vittuilemaan, miten hän kustantaa lapsilleni koulut...?ylennätkö itseäsi vai alennatko itseäsi. Toimi Herran neuvojen mukaan.
- nina
x.. kirjoitti:
yh:ien elämästä, niin tervetuloa reippaasti ja rohkeasti kokeilemaan, mikä elämässämme on kivaa, jopa kadehdittavaa, sitten ei tarvii täällä tietämättä jauhaa asiasta, joka ei meitä yksinhuoltajia tippaakaan kiinnosta, nimittäin muiden kateus. Jäisi palstatilaa yh:ien omille asioille.
Miksi tää ketju on sitten etusivun aloituksista se, jolla on ENITEN vastauksia?
Pientä realismia peliin. Ja vaivauduithan sinäkin pelipaikalle! - mette
olin joskus yh kirjoitti:
Mutta eipä pitäisi ihmisen tuomita toista ihmistä, ja toitotat siinä että älkäämme yleistäkö ja itse yleistät koko ajan.. Mistä helkutista "tiedät" että juuri minä olin se, joka ei avioliittoa kunnioittanut? Mistä semmoisen lauseen luit? Tai lauseen, että minä, koska olen joskus ollut yh, olen nyt kamalan kakera??!!
Kun en ole, niin en ole, Ja kun olen elämääni tyytyväinen ja onnellinen, niin olen. Onko se vaikea tajuta? Että vaikka joskus on vastoinkäymisiä ollut eron tai minkä muun menetyksen/tapahtuman muodossa, siitä on päässyt ylitse. Ja elämä jatkuu.
Surullista on tuommoinen ihminen kuin sinä.
Niin, muistapa itsekin, että turha on ylentää itsensä .. tuossa kommentissasi "..vaikea on varmaan asiaa ymmärtää siksi, että itse ei liittoaan ole kunnioittanut! Mutta kaikki ihmiset eivät elä niin!".. Siinähän sinä itsesi ylennät. SINÄ elät hyvin ja oikein ja kunnioita avioliittoasi, toisin kuin ne, jotka ovat eronneet!
Voin lohduttaa että en kuule outoja ääniä, vaan ihan elävien työkavereiden ääniä ne olivat, jotka yh:n elämän helppouta pohtivat.
Sinulle ei tulla veromarkkojen kohdentamisesta vittuilemaan koska sinä et ole yh. Saat olla työtön tai elää miehesi siivellä, silti olet suuren yleison silmissä hyvä ihminen, koska olet parisuhteessa.
VAikka yh:lla olisi kaksi työpaikkaa ja lapsillakin omansa, niin yh on aina sylkykuppi sinulle ja kaltaisillesi. Kyse ei siis ole siitä, kuka käy työssä, kuka maksaa veroja, vaan siitä, onko naisella mies/parsuhde vai ei.
Ja oletko ajatellut, että on myös leskeyden takia yksinhuoltajia - he eivät siis todellakaan ole vapaaehtoisesti osaasa valinneet.jos tämä älytön möykkä puolin ja toisin ei ota loppuakseen tai asetu asialliselle linjalle, alkaa viestejä poistumaan.
Ei jaksa. - mette
mette kirjoitti:
jos tämä älytön möykkä puolin ja toisin ei ota loppuakseen tai asetu asialliselle linjalle, alkaa viestejä poistumaan.
Ei jaksa.tarkoitus ei ollut kohdentaa sanoja nimenomaan sinulle.
Vaan kaikille. - x..
nina kirjoitti:
Miksi tää ketju on sitten etusivun aloituksista se, jolla on ENITEN vastauksia?
Pientä realismia peliin. Ja vaivauduithan sinäkin pelipaikalle!Palstatilaa jäisi parempaan, kun te kateilijat ette tekisi tällaisia aloituksia.
- nina
x.. kirjoitti:
Palstatilaa jäisi parempaan, kun te kateilijat ette tekisi tällaisia aloituksia.
nimittelet?
Enkä sitä paitsi ole tehnyt aloitustakaan! Kun ei vaan olis ihan omaa käsialaas. - x..
nina kirjoitti:
nimittelet?
Enkä sitä paitsi ole tehnyt aloitustakaan! Kun ei vaan olis ihan omaa käsialaas.että olet yksi tai ehkä ainoa niistä kiusankappaleista, jotka tänne kirjoittelee monella eri nimimerkillä ilkeyksiä ja turhanpäiväisyyksiä puolesta ja vastaan ja jopa sukupuoltaan vaihtaen. Olenkin jo kerran aikaisemmin laittanut sinun nimimerkistäsi ilmoituksen Mettelle, kun huomasin sinut täysin asiattomaksi kiusantekijäksi. Juuri ne, jotka puolustautuu syyttämällä toista usealla nimimerkillä kirjoittajaksi kokemukseni mukaan syyllistyvät siihen itse. Olet siis tällainen tapaus. Oletko ylpeä itsestäsi?
- edellinen
ohikulkija kirjoitti:
"Hyvälle vaimollekin osataan antaa määreitä.Ovatko kaikki erot sitten naisesta johtuvia? Mitä on olla hyvä mies ja hyvä aviopuoliso? Eikö miehelläkin ole vastuunsa perheen, vaimon ja lasten hyvinvoinnista siinä kuin naisellakin."
On myös miespuolisia yksinhuoltajia, hyvä entinen yh. Naisen hylkäämiä. Onko se hyvä äiti ja vaimo, joka jättää perheensä jonkun taivaanrannanmaalarin takia? Lappu pöydällä ja hiljaisuus. Kun ei itse edes ymmärrä, mitä väärin teki.
Ja onko parisuhteessa elävä ainoa kummajainen yh:n vinkkelistä katsottuna? Hekö ainoastaan sortuvat omahyväisyyteen ja itsekeskeiseen elämään, ollen täynnä itseään. Luullen, että jokainen kadehtii. Eikö siihen sorru yhtälailla yh:t ja sinkut ynnä muut?
Miksi koet, että onnellisessa aviossa elävä on ainoa paska?
Muuten, eräs toinen ystäväni sanoi kerran tuosta kenellä on aikaa mollata muita, niillä, joiden elämä on vaikeuksista tyhjä.
Sellainen ihminen EI ymmärrä että jollakin on oikeesti hankalaa. Jos oma elämä on täynnä vaikeuksia, kuka silloin enää jaksaa puuttua jonkun toisen elämään? Sinä vai?
Minä en ainakaan. Eikä minulle ole elämä niin helppoa ollutkaan. Kunhan nyt kysyin. Anteeksi se.
Mielestäni on raukkamaista vihjailla kenellekään, että miehellä on toinen, vain sillä perusteella, että itselle on käynyt niin. Emme me kaikki miehet mitään liihottelijoita ole!
Kummallista, kun naisten kanssa AINA keskustelu menee henkilökohtaisuuksiin. AINA. Ja riitaan asti. Tietenkin.Minusta tuntuu nyt että haluat ymmärtää asiat väärin tai sitten minä en vain osaa sanoa niitä niin, että sinäkin ne ymmärrät. Väännät ne ihan joksikin muuksi kuin mitä alun perin tarkoitan.
teksisi mieli taas alkaa selittää, että ymmärtäisit mitä tarkoita jne jne jne mutta taitaa mennä metsään pahemman kerran taas.
Jos jokaisen asian haluaa nähdä riitana niin sitten sen näkee niin.
eipä tästä sen enempää.
PS: teidän kyllä, että on myös miespuolisia yksinhuoltajia, meinasin siitä mainitakin tuossa kirjotuksessani mutta jätin sen sitten.. mies-yksinhuoltajia on kuitenkin prosentuaalisesti hyvin vähän verrattuna naisten määrään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6538014Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4682296Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332220- 1471791
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281292Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131180Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65854Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59833Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7766