Keuhkosyövän sädehoidosta

oli se, että hänelle sädehoito olisi vain vienyt keuhkojen tilaa nopeasti huonompaa. Hänellä oli vaikea sairaus ja elinaikaa oli jo kerrottu olevan jäljellä rajallisesti. Sytostaatteja annettiin kerran pari, mutta niitä ei voi antaa sen enempää. Liika hoito vaikeassa keuhkosairaudessa aiheuttaa siis vain sairauden nopean etenemisen, koska hoidot myös vaurioittavat sitä jäljellä olevaa tervettäkin keuhkoa.

Siis joskus hoitoa ei voi antaa, koska se vain nopettaisi menehtymistä. Joskus sitä ei tarvitse antaa ja sitä ei silloin anneta samasta syystä, hoito siis aina myös vaurioittaa terveitäkin soluja. Solumyrkyistähän on kyse, sama juttu sädehoidon kanssa.

No ihan sama juttu lääkkeiden kanssa. Lääkkeet ovat myrkkyä, vain annostelu erottaa sen siitä aiheuttaako se haittaa vai hyötyä. Siksi ei koskaan saa itse säätää lääkityksiä, se pitää tehdä aina lääkärin kanssa neuvotellen. Itse siis tietää usein vain sen osan siitä mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. Kyllä lääkärit huolehtivat tilanteen niin, että keskusteluiden jälkeen potilas ja omaiset ymmärtävät missä mennään, joten jos asia vielä mietityttää alkuperäistä kysyjää, niin juttele ihmeessä hoitavan lääkärin kanssa.

Jaksamista hoitoihin ja sairasteluun tai sairaan hoitamiseen ja vierellä kulkemiseen. Aika on se, mikä on tärkeintä, se aika minkä viettää sairaan kanssa hiljaa ymmärtäen ja tukien siten kun sairastunut tukea kaipaa. Pitää myös muistaa pitää huoli itsestään. Jaksamista.

aika hurja juttu. Tiedän myös tapauksen samanlaisesta syövästä ja saa nyt sytostaattia hänellekkin ennuste elinajaksi vuosi. sanooko lääkäri sen aivan suoraan vaan pitääkö se itse kysyä? Onko tällaisesta edes mahdollista parantuakkaan?

kyllä kirjoitti:

aika hurja juttu. Tiedän myös tapauksen samanlaisesta syövästä ja saa nyt sytostaattia hänellekkin ennuste elinajaksi vuosi. sanooko lääkäri sen aivan suoraan vaan pitääkö se itse kysyä? Onko tällaisesta edes mahdollista parantuakkaan?

Lue lisää

ennustetta, eihän hän suoraan sano, minä kysyin suoraan, ja arveli alle tai hieman yli vuosi ja sanoi vaan, että jos raajoissa alkaa tuntua kipua niin heti pitää ottaa yhteyttä. Muuten käyn äitini tukena joka toinen kk kontrollikäynnissä.

Tämän tyyppisestä keuhkosyövästä on varsinkin iäkkäällä ennuste huono. Nuoremmat saattavat elää muutaman vuoden, mikäli se on hitaasti etenevä.
Onhan tämä hurja juttu ja tyttärenä ikävä nähdä miten oma äiti kuihtuu pikku hiljaa. Tärkeintä on kuitenkin läheinen suhde ja se, että on mahdollisuus omaisena olla lähellä. Äitini sanoikin minulle, että tärkeintä on se, että osaan kuunnella ja että olen hänelle tukena ja turvana. Huumoria höystämme toki ja suhtaudumme sairauteen rauhallisesti ja päivä kerrallaan.

Mielestäni on tärkeintä tässä vaiheessa kohentaa elämänlaatua pitämällä kivut poissa. Asteittain nostetaan kipulääkitystä. Kipu on niin sietämätön, sen näkee äidin silmistä ja se laamaannuttaa fyysisen ja psyykkisen olotilan.

Itse olen aktiivisesti ottanut asioista selvää, tunnen muutamia erittäin päteviä sairaanhoitajia, jotka hoitavat iäkkäitä potilaita ja osaavat antaa erittäin arvokasta tietoa.

Kiitos sinulle myötätunnosta.