Miten on, pitääkö teidän mielestä pyytää kummiksi miehen veljen vaimo?? Tilanne on se, etten pidä kyseisestä henkilöstä, vaikka olen ollut ihan ok hänen kanssaan, enkä mitenkään osoittanut, etten pitäisi.. Mieskään ei pidä, mutta miten kehtaa pyytää miehen veljeä, mutta ei hänen vaimoaan..? Kun en haluaisi lapselle kummia, josta en pidä.. Hankalaa. Kertokaa mielipiteitänne!! Kiitos!
Auttakaa!!
Ullis82
111489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
asihan on täysin miehesi päätettävä ja hoidettava tavalla tai toisella sinun taytyy olla täysin puuttumatta koko juttuun
no onhan se lapsi tämän äidinkin.. miksi ihmeessä mies päättäisi kummeista yksin?? Tee niinkuin mielesi tekee.. en itsekkään pidä miehen veljen puolisosta!! Tosin ottaisin nokkiini jos miestäni pyydettäisiin kummiksi ja minua ei!! Ratkaisu: ei pyydä kumpaakaan :)
oox tyhmä minähän tarkoitin tietenkin että mies päättää omasta veljestään ja nainen omastansa
kuitenkin päätetä yhdessä...
vauvan ja he pyysivät vain miestni kummiksi. Heille ei tullut mieleenkään että aviopari voi yhdessä olla kummina.
Eli kaikille ei ole itsestään selvyys että molemmat on kummina.
Itse henkilökohtaisesti olin hieman loukkaantunut ja miehenikin asiaa ihmetteli, mutta sehän oli vanhempien tahto näin.
Myös minun kummilapseni perheessä (Perheessä toinenkin lapsi) on sellainen tapa, että kummiksi ei pydetä pariskuntia, vaan yksittäisiä ihmisiä. Minustakin se kieltämättä tuntuu jotenkin kummalta, mutta niin heillä on molempien lapsien kohdalla. Molemmilla on 4-5 kummia, eikä heistä kukaan ole pareja keskenään. Itselläni ei ole puolisoa, joten minulle se ei ole sinänsä henkilökohtaisesti tullut, mutta kummaksuttaa kyllä tämä tapa. Näyttää kuitenkin vain toisilla olevan tällainen tapa, tuskin mitään pahaa tarkoittavat! (Ainakaan aina... :))
Minusta tuo ei sinänsä ole mitenkään hullumpi idea kun parit niin usein eroavat nykyisin. Kummeille vaan pitää kertoa, että kyseessä on tapa, ja puolisokin on ihan yhtä tervetullut ristiäisiin kuin kummikin. Samoin pitää pysyä sitten uskollisena sille tavalle.
Minä en voi sietää mieheni veljen vaimoa, mutta päätin, että voitan itseni, ja pyysimme kumpaakin kummiksi. Ovat kuitenkin lapsen oma täti ja setä... Enhän minä heitä itselleni pyydä kummiksi.
Minä olen veljeni tytön kummi, mutta miestäni ei pyydetty kummiksi. Koska minulla ja sisaruksillani on kaikilla pariskuntakummit, niin veljeni kysyi kohteliaisuuttaan, että eihän mieheni pahastu jos vain minut pyydetään kummiksi, ja selitti että haluavat molempien vanhempien puolelta kummin, mutta eivät kamalaa kasaa kummeja. Ei tietenkään pahastu! Tytön kummeja ovat nyt siis isän sisar ja äidin veli, sekä äidin paras ystävä, eikä kukaan tietääkseni olen asiassa marissut. Myös nämä kaksi muuta kummia ovat pariutuneet.
Ja totta kai mieheni on jossian määrin tytön elämässä mukana, kuin myös muiden kummien puolisot. Mieheni oli ristiäisissä ja synttäreillä, on vaihtanut vaippaa ja hoitanut tyttöä minun kanssani, vaikkei kummi olekaan.
Kyllä vanhemmat päättävät, kenet kummiksi lapselleen haluavat. Kummius on kuitenkin luottamustehtävä. Nykyään ei sitäpaitsi mielestäni ole enää itsestäänselvää ottaa kummiksi haluttavan puolisoa kummiksi, kuten ehkä joskus on ollut.
Jos siitä loukkaantuu, ettei kummiksi pyydetä, niin minun mielestäni saa sitten mennä itseensä. Vanhemmat valitsevat kummeiksi ne, jotka heidän mielestään tähän tehtävään parhaiten soveltuvat.
Mielestäni olisi hyvä, että miehesi veljen vaimolle kerrottaisiin mitä olette ajatelleet. Siis sen, että haluatte miehesi veljen kummiksi ja sopisiko se vaimolle. En tarkoita siis että mitään hyväksyntää silleen hakisitte, mutta olisi hyvä kertoa hänelle. Itse toivoisin ainakin, että minulle kerrottaisiin, jos minua ei haluttaisi valita kummiksi. Sen verran omaa kokemusta takana, että kun omaa miestäni pyydettiin siskonsa lapsen kummiksi, minulle ei sanottu sanaakaan. Tottakai siitä hieman loukkaantui.