...Mitä tapahtui-mikä sai "pysähtymään"?
Millainen
oli ensikohtaamisenne?
7872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hymyn nousemaan huulille :)
Millainen? öö...
Perin arkinen kohtaaminen ruokiksella kesken työpäivän. Nopea vilkaisu tuntemattomaan henkilöön ja pitihän sitä vilkaista vielä uudemman kerran :) Sen jälkeen onkin tullut vilkuiltua useamminkin ja ei ehkä aina niin vilkutiltuakaan vaan kaiketi tuijottanut ;D
En tiedä mikä siinä oli, seurasin sivusta toisten keskustelua ja (aiheeseen sen enempiä tarttumatta mistä oli puhe) empatia toista kohtaan oli valtava. Jokin siinä miehessä vain oli...silmät, huumorintaju...kertakaikkiaan kolahti ja helkutin pahasti!! Sellaista kolausta en koskaan olekkaan kokenut :)) Olin totaali koukussa heti. Minä joka en koskaan ole uskonut rakkautta ensisilmäyksellä-juttuihin...unelmoinut vain.
Päivääkään ei ole mennyt ettenkö Häntä olisi sen jälkeen ajatellut. Siinä miehessä vain on jotain mitä ei muissa tapaamissani ole.
(Kiitos vilkutuksesta tänään ;)
koska yksi ihminen on pysäyttänyt, herättänyt, muuttanut elämäni kulun tahtomattaan.
Kun näin hänet ensi kerran, hän kiinnitti huomioni, mutta tavallaan ärsytti minua. Mietin, että tuo taitaa olla joku joka on itseään täynnä. En tajunnut itsekään vielä silloin mistä ärsytys johtui. Enkä edes ymmärtänyt, että muistaisin tuon hetken jälkeenpäin.
Toisella kerralla tarkkailin häntä. Näin hänet aivan toisin silmin. Luulen, että tilanne oli sellainen, että hänen oli vaikea esittää muuta kuin sitä mitä on. Ja minähän ihastuin täysillä. Tajusin, että tuo aiempi ärsytys olikin ollut orastavaa ihastusta. Minua oli ärsyttänyt se, että hän sai minut tuntemaan jotain. Mutta käänsin sen päässäni niin päin, että hän on itseään täynnä. Ei hän ollut itseään täynnä, minä aloin täyttyä hänestä. Tästä päätellen rakastuin häneen ensisilmäyksellä. Tajusin sen vasta myöhemmin.
Ja ihan täysin selvinpäin en tätä olisi kirjoittanut, eli vähän otin rohkaisua..
käynyt noin. Luennolla yks äijä istui viereeni ja ensimmäinen ajatus oli, että ei hitto voi olla tapaus olevinaan. En sitten tiedä mistä moinen ajatus tuli edes. Mutta jossakin vaiheessa aloin oikein odottamaan, että hän tulisi samoille luennoille ja ihan hetkessä huomasin, että taidan olla ihastunut.
toisesta, että mikähän tuokin luulee olevansa. Ja toinen vaan on. Ei se mitään luule olevansa, vaan minä luulen sen olevan jotain. Tai tiedän. Tutustuin tuohon ihmiseen vähän jo ihastuttuani, ja hän osoittautui aivan ihanaksi. Ainakin tämän vähäisen tuntemisen perusteella.
kun on tunnustanut itselleen kaikki tunteet huomaa olevansa ja myöhässä.
ole huomannut olevani myöhässä. Elämä menee ja minä ihmettelen minne.
aluksi eräs tuntui ärsyttävältä. Minä muistan hyvin vieläkin sen.. Palstoja lukiessa kyllä huomaa, että on muitakin, joille on tapahtunut vähän samoin; jotenkin lohduttavaa :)